Petin ja pelkään, että miestä edelleen saattaa(?) kalvaa

Horo olet:) silmä silmästä eli miehesi panee takuuvarmasti myös muita eikä tosiaan arvosta sua tippaakaan. 99 prosentin varmuudella tuute eroon ja pääset yksinhuoltajaksi. Mutta syytä itteesi ja tyhmyyttäsi!

Jos hän kerta tietää ja siitä on 8v aikaa ja lapsikin tehty. Anna olla.
Mutta jos hairahdut uudestaan niin tuo nousee pintaan ja erohan siitä luultavasti tulee.

Petetty ei unohda koskaan. Vaikka miten pyytelisi anteeksi.

Petettynä voin kertoa että ei unohdu. Rikkoi luottamuksen ja söi rakkautta. Emme käsitelleet asiaa yhdessä eikä ammattiavulla. Ei puhuttu edes ystäville. Hävetti liikaa. Vikaa oli myös minussa ja oli kipeä aihe. Pahimman shokin jälkeen sitouduimme entistä paremmin. Pari vuotta olimme yhtä rakastuneita kuin alussa. Vaikutti että pettäminen oli onni onnettomuudessa. Sitten suhde arkistui pettämistä edeltävälle ajalle. Poikkeuksella että avokki ei tuntunut samalta ja en voinut luottaa. Olin itsenäisenpi. Yhteiset projektit ja lomat jäi tekemättä. En tehnyt niitä talletuksia yhteiselle tilille? Oli kai sitten se oma sivutili. En ole ylpeä millainen olin silloin häntä kohtaan. Tukahdetettu viha ei näkynyt mutta vaikutti kaikessa.
Uusi pettäminen uhkasi tai oli jo tapahtunut kun itse petin. Olin lohtuna toiselle naiselle suhdekriisissään tai niin silloin luulin ja aloimme salasuhteeseen. Jäimme kiinni jolloin erosimme puolisoista ja meistä tuli pari. Olin jo harkinnut eroa ennen sitä. Olin vihainen kun kaikki se viha nousi pintaan enkä pystynyt näkemään että käsittelin vasta tuolloin vanhaa pettämiskriisiä. Harmittaa kun meni näin ja emme osanneet käsitellä asiaa ja hakea apua. Suhde ei kestänyt toista naista. Uusi valehteli alusta asti mutta en itsekään ole ollut viaton. Olemme olleet liian ylpeitä erotaksemme. Kytemään jäänyt viha on pitänyt kulissit yllä. Olen kai syyttänyt ex-avokkia nykyisestä kurjuudesta ja uuden naisen teoista. Se sydän kun jäi sitten kuitenkin jälkeen vaikka uskottelin muuta. Jos vain olisi osannut korjata suhteen ja hakea apua niin olisi päässyt helpommalla.
Ainoa mikä lohduttaa on etten ole ainoa tämän virheen tehnyt ja että yhdessä teimme virheitä. Toivon ettei miehesi mokaile ikinä näin ja pystytte puhua ja käydä terapiassa jos sille on tarvetta. Siitä on kulunut monta vuotta jo. Ehkä teillä toimi se asian unohtaminen. Silloin ei kannata kaivella. Yleissääntönä että jos se ei herätä suuremmin tunteita niin asia on käsitelty.

Vaimoni teki muutaman ikävän jutun nuorena, luulin että helppaa mut tunne vasta rauhottui kun olin itse vieraan naisen sängyssä. Kerroin vaimolle ja ehkä eron esti se että vaimo on itse ollut uskoton. Kyllä ne muistot jää ellei muistisairaus iske.

Voisitko yksiksesi käydä jossain puhumassa asiasta, vaikkei mies lähtisikään? Selviäisi sinullekin, miksi ajauduit niihin tilanteisiin. Kuulostaa myös kummalliselta, että pidät halausta yhtä suurena pettämisenä kuin sänkyyn menemistä. Ehkä et ole käsitellyt sitä, että siinä ensimmäisessä tapauksessa sinullakin oli haluja? Ja jälkimmäinen ehkä oli jotenkin seurausta siitä, että ajattelit alitajuisesti viedä sitä halauksessa koettua tunnetta loppuun mutta se olikin sitten ällöä?
Näistä kannattaa jutella. Kun itsellesi selviää omat tunteet ja toiminta, niin koko olemuksesi kirkastuu ja siitä helpotuksesta oma mieskin saa nauttia. Ehkä miestäkin helpottaisi, että siirryttäisiin "en ymmärrä mikä minuun meni!" ajatuksesta "nyt ehkä tiedän, mikä minuun meni".

Itse käsittelen miehen pettämistä mielessäni/unissani/painajaisissani lähes joka päivä, jo toista vuotta. Mies ei mielestään ymmärrä syytä, se nainen tahollaan ajattelee että oli vain rakastunut, mutta eihän ihmiset ajaudu rakastuneenakaan pettämään kolmatta ihmistä jollei joku asetus ole mielessä vinksallaan?

Toivon kaikille pettäjille hyvää terapiaa ja kohentunutta mielenterveyttä. Ei tämä maailma muuten uskottomuudelta ja luottamuksen tappamiselta pelastu.