Tuntuu että välitän, samalla ahdistaa että välitänkö. En haluaisi heittää pois. Tunteet velloo. Sattuu olla ilman häntä, sattuu olla hänen kanssaan.
Tuossa tunteita jota nyt tunnen. Ollaan seurusteltu vähän aikaa ja kaikki on mennyt kutakuinkin ok.
Nyt nuo epävarmuuden ja tunteiden sekamelska saa välittämään ja samalla ahdistumaan hänen seurassaan. Ollaan oltu tämä aika yhdessä tiiviisti ja ennen häntä olen ollut aikalailla huoleton suhteissani.
Mitä tämä on?? Rakkauttako vaiko sammuvia tunteita. Missä olen, minne menen? Itku tulee kun häntä ajattelen mutta samalla hän ahdistaa. Osa sanoo ei ja osa taas kyllä. Mitä tämä on?
Terv. Mies22
Tuossa tunteita jota nyt tunnen. Ollaan seurusteltu vähän aikaa ja kaikki on mennyt kutakuinkin ok.
Nyt nuo epävarmuuden ja tunteiden sekamelska saa välittämään ja samalla ahdistumaan hänen seurassaan. Ollaan oltu tämä aika yhdessä tiiviisti ja ennen häntä olen ollut aikalailla huoleton suhteissani.
Mitä tämä on?? Rakkauttako vaiko sammuvia tunteita. Missä olen, minne menen? Itku tulee kun häntä ajattelen mutta samalla hän ahdistaa. Osa sanoo ei ja osa taas kyllä. Mitä tämä on?
Terv. Mies22
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kauan olet seurustellut? Kuukauden? Kolme? Oletko miettinyt mikä sinua niin ahdistaa? Voisiko se johtua sinusta itsestäsi? Näitä olen mietiskellyt, koska olen tuntenut samoin. Ehkä auttaa sinuakin?
tunnen minäkin. Ollaan kuitenkin oltu yhdessä jo useampi vuosi. Alussa jo alkoi tuo mietiskely. Suhteessa ei ole mitään vikaa muuten, mutta pää pyörittää kysymyksiä. Onko tämä ylianalyyttisten ihmisten ongelma vai onko vika suhteessa?
Vaatiiko sitä vain liikaa?
Sama juttu. Jo vuoden jälkeen alkoi tuo mietiskely. Mietin vielä kolme ja puoli vuotta ja päätin erota. Nyt erosta on yli vuosi, ja mietin edelleen.
jotain.
Eli seurustelin ja asuin yhdessä edellisen mieheni kanssa noin 6 vuotta. Koko ajan oli epävarmuutta. Oltiin tavattu alle 2-kymppisinä. Sitten varovasti erottiin ja mulla oli kuukauden mittainen kiihkeä suhde joka hajosi ennen kuin kunnolla alkoikaan. Entisen miehen kanssa oltiin koko ajan ystäviä ja ollaan edelleen. Nyt seurustelen kohta kolmatta vuotta uuden miehen kanssa ja epävarmuus rassaa edelleen. Alussa ei tullu hillitöntä rakastumista ja se sit huoletti. Nyt pohditaan kovasti voiko tää onnistua. Välillä rakastumisen tarve iskee kovaa. Toisaalta halu olla yhdessä on myös kova.
Ottaa todella pattiin, kun täällä lapset tuulettaa rakkautensa ihanuutta. Todistelua. Joskus joku viisaampikin sanoo jotain todellisuuteen perustuvaa. Kai elämä näyttää, mutta minä en ainakaan jaksa noita sinkkuuden lihamarkkinoita...