Haluan jakaa kanssanne oman tarinani. Tapasimme vaimoni kanssa n 7 vuotta sitten. Rakastuttiin palavasti, voisi sanoa että vastakohdat viehättivät. Seurusteltuamme vuoden, tuli vaimoni raskaaksi.
Meille syntyi ihana tyttö ja kaksi vuotta myöhemmin mahtava poika. Nyt lapset ovat 3- ja 5 vuotiaita. Vaimollani ja minulla ei ole koskaan ollut juuri mitään yhteistä lastemme lisäksi. Alkuhuumassa se ei haitannut, mutta nyt olemme huomanneet, ettei kumpikaan meistä ole oikeasti ollut onnellinen moneen vuoteen. Eilen illalla sitten puhuimme asiat halki ja totesimme, ettei meillä ole mitään yhteistä / yhtään syytä jatkaa yhdessä. Tiedän, että tämä tulee olemaan vaikeaa, ja pelkään ihan kauheasti lastemme puolesta, miten he pärjäävät? Uskon kuitenkin että tämä on oikea ratkaisu. Rakastan vaimoani edelleen, en vain osaa tehdä häntä onnelliseksi. Siksi uskon että nyt on oikea aika erota jo lastenkin vuoksi. Siis nyt kun minä ja vaimoni olemme väleissä, eikä riidellen muutaman vuoden päästä jolloin lapset kärsisivät luultavasti vieläkin enemmän... Pahoittelen sekavaa tekstiä, olen itkenyt koko yön joten ajatukset jo hiukan sekavia
Meille syntyi ihana tyttö ja kaksi vuotta myöhemmin mahtava poika. Nyt lapset ovat 3- ja 5 vuotiaita. Vaimollani ja minulla ei ole koskaan ollut juuri mitään yhteistä lastemme lisäksi. Alkuhuumassa se ei haitannut, mutta nyt olemme huomanneet, ettei kumpikaan meistä ole oikeasti ollut onnellinen moneen vuoteen. Eilen illalla sitten puhuimme asiat halki ja totesimme, ettei meillä ole mitään yhteistä / yhtään syytä jatkaa yhdessä. Tiedän, että tämä tulee olemaan vaikeaa, ja pelkään ihan kauheasti lastemme puolesta, miten he pärjäävät? Uskon kuitenkin että tämä on oikea ratkaisu. Rakastan vaimoani edelleen, en vain osaa tehdä häntä onnelliseksi. Siksi uskon että nyt on oikea aika erota jo lastenkin vuoksi. Siis nyt kun minä ja vaimoni olemme väleissä, eikä riidellen muutaman vuoden päästä jolloin lapset kärsisivät luultavasti vieläkin enemmän... Pahoittelen sekavaa tekstiä, olen itkenyt koko yön joten ajatukset jo hiukan sekavia
Vastaukset 17
Vanhimmat
teidän kannattaisi mennä keskustelemaan parisuhdeasiantuntijan kanssa. Rakastumisen huuma päättyy aina aikanaan ja niin kuuluukin olla. Pienten lasten perheissä vanhempien suhteen hoidolle jää valitettavan vähän aikaa ellei sitä erityisesti halua järjestää. Vanhempien parisuhde on lapsen koti. Pienten lasten vanhempina sinun ja puolisosi vastuu on erittäin suuri. Kaikki, mitä tämän kodin säilyttämiseksi voi tehdä, on tehtävä. Mikäli suhteessanne ei ole väkivaltaa tai pitkään jatkunutta ja toistuvaa uskottomuutta ei mitään vielä ole menetetty...kaikki on tahdostanne kiinni!
on se, että olette ennakoimassa tulevia vaikeuksia ja haluatte juosta niitä pakoon.Miksi olette onnettomia? Yhteisiä mielenkiinnonkohteita voi löytää ja kompromisseja on maailma täynnä. En halua vähätellä ja varmasti olette tuskaa täynnä, mutta ei rakkautta kannata heittää pois vaikka se vaikeaa olisikin. Sitten on tietenkin lapset, mutta pääasiassa tässä on kyse teistä kahdesta. Suosittelen myös itse parisuhdeterapiaa tai avioliittoleiriä. Kun tilanne menee solmuun, on parasta hengähtää hieman. Voimia teille!
Hyvään ja toimivaan parisuhteeseen kuuluu myös iloa ja surua, sekä paljon yhteistä nauruakin!
Lapsille merkitsee myös paljon nähdessään hellyyttä ja lämpöä vanhempiensa kesken. Sieltähän he saavat mallinsa ja eväänsä omaan elämäänsä.
Jos kaikki on masentuneen totista arkista puurtamista päivästä toiseen, niin kyllä siinä sairastuu koko perhe ennenpitkään. Kireä ilmapiiri syö jokaista!
Puolisoilla pitäisi olla myös ainakin yksi yhteinen harrastus, joka antaisi heille aikaa edes sen hetken keskittyä toisiinsa jo liittonsa hoidonkin vuoksi. Varsinkin lasten ollessa pieniä.
Älä tee vielä mitään. Jos olette vasta eilen illalla puhuneet asiat halki, on vielä liian aikaista tehdä suuria päätöksiä.
Tosiasia on, että monet vain päätyvät yhteen ja perustamaan perheen. Varsinkin siinä alkuhuumassa moni tekee liian pikaisia ratkaisuja. Alkuhuuma ei kestä montaa vuotta. Mutta jos sen mentyä vielä rakastaa puolisoaan, on usein jotain tehtävissä, vaikka tulisikin tällainen kriisi.
Minkä asioiden pitäisi muuttua, että olisitte onnellisia? Voiko niitä muutoksia tehdä ilman, että eroaisitte?
Meillä oli mieheni sama juttu, mutta sillä erotuksella, että ei ollut lapsia. Tuntui tutulta lukea viestisi. Rakkauskaan ei aina riitä, jos kumpikaan ei ole onnellinen. Älä kuitenkaan tee hätiköityjä päätöksiä, sillä ero on kaikkea muuta kuin helppo ratkaisu. Itse antaisin mitä vain, että saisin yhteisen elämämme takaisin. Ei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolen. Ehkä tauko auttaisi teitä vielä miettimään asioita. Meillä se johti eroon, mutta se ei tarkoita etteikö se joillain voisi toimia. Saattaisitte päästä uudelleen rakastumiseen?Parisuhdetta pitää hoitaa koko ajan, oletteko tehneet kaikkenne viettääksenne yhdessä aikaa jne.?Meillä loppuaika oli pelkkää riitelyä ja ajauduimme koko ajan kauemmaksi toisistamme. Nyt viisaampana, tekisin kaikkeni, sillä tuolla parisuhde ei kenenkään kanssa toimi. Toisaalta, nyt eronnneena olen miettinyt, että pitääkö suhteessa olla (edes lasten takia), koska jos ei ole onnellinen, ei pysty tekemään toistakaan onnelliseksi. Olisiko jotain harrastusta mitä itse voisit alkaa harrastamaan?Nämä ovat vain minun mietintöjä, sillä itse panostaisin vielä, jos se vain olisi mahdollista, mutta myöhäistä minun osaltani. Ps.On olemassa myös parisuhdeleirejä, joilta saa hyviä vinkkejä silloin, kun omat keinot ovat kateissa...
ajan onnellista. Älkää erotko.
Pätevä syy eroon on mm. väkivalta, alkoholismi ja pitkäaikainen uskottomuus. Jos teillä ei ole mitään tuollaista, miettikää kaksi kertaa, ennen kuin eroatte.
Joka suhteeseen tulee ongelmia ennemmin tai myöhemmin. Pakoon niitä ei pääse.
Suosittelen esim. kirkon perheasiain neuvottelukeskusta, avioliittoleiriä tms. Lapsenne tarvitsevat isää ja äitiä. Juuri teitä kahta.
Voimia sulle!
Jos vaimollasi ei ole enää tunteita sinua kohtaan, on parasta erota heti. Ei niitä tunteita mitkään terapeutit enää takaisin saa.
Lapset kyllä sopeutuu nopeasti uuteen tilanteeseen. Tärkeintä on sopuero.
Jos sinulla ja vaimollasi kummallakaan on vähäisinkään halu tehdä töitä suhteenne ja herran jumala, LAPSIENNE, eteen, tehkää kaikkenne. Älkää luovuttako, älkää alkako jatkoksi erotilastonumeroille. Älkää antako periksi heti ensimmäisen tylsistymistunteen tultua, taistelkaa. Älkää laittako lapsia kärsimään. Älkää luovuttako, vaan taistelkaa tuulta päin. Helpompi taistella vaikeassa suhteessa kuin kokea eron kauheus. Miksi ihmiset luovuttavat niin helposti, miski ihmiset eivät jaksa emnnä vaikeiden asioiden lävitse vaikka verissä päin. Luovuttaminen on aina PLEKURUUTTA, aina ja akikessa. Vahvuutta on tuuleen päin meneminen.
toisillenne ja itsellenne.., elämä on rankkaa, täytyis porautua sisimpään, että mitä se on mitä oikeasti haluaa, tutkia sitä sekä etsiä Jumalaa...(eli rakkautta)
Elämää ei koskaan tiedä mitä se tuo tullessaan.
Tuo ihania romansseja,ihania häitä ja ihania lapsen syntymiä...Mutta se tuo myös pettämisiä,eroja,hautajaisia ym... tiedän kokemuksesta!
Anna elämän viedä,aika auttaa.Toisaalta tuli tunne et itsekkin hyväksyt ja ymmärrät mihin teidän liitto on ajautunut.
Lapset selviää kyllä,varsinkin jos vanhemmat suhtautuu noin kypsästi kuin kirjoitit teidän käsitelleen asiaa.
Hienoa jos voitte noin sovussa lähteä eroa hakemaan...Voimia teille molemmille.
Ja muista,aika auttaa...Selviät kyllä ja suahan voi odottaa vaikka kuinka kiihkeä uusi rakkaus =)
Jos todella teistä tuntuu tolta niin erotkaa ja tukekaa toisianne kaikessa. Monet naiset täällä katkerina kirjoittelee että "kolmas " on aina se joka tulee väliin ja vie lapsilta isän. Ennenkuin tilanne lipuu siihen niin on parempi erota. Sitähän nyt monet ei oikeastaan tee ennenkun se toinen löytyy ja siitä tulee se lopullinen syy katkaista suhde. Voittehan kuitenkin jatkaa yhdessä asumista toistaiseksi ja sopia kuinka se käytännössä sujuu. Ehkä sattuu vielä niin onnellisesti että löydättekkin jotakin yhteistä. Toivotan onnea elämäänne, molemmille mitä nyt sitten päätättekin.
on totta ettei se rakkaus aina riitä!Mutta mistä sen sitten tietää. Minäkin luulin, että suhde oli ohi, mutta minkä vuoksi en sitten haluaisi enää olla erossa. Tein elämäni virhepäätöksen. Kun erotaan, niin siinä on aina riskinsä, että toinen innostuu siitä enemmän ja toinen haikailee...Niin kävi minulla. Miksi elämä ei voi aina olla helppoa?
kuin olisin lukenut itsestäni. meillä aivan samoin. en vain pysty puhumaan asiasta miehelleni. tahtoisin jatkaa elämää ja etsiä onnea muualta. lapset kumminkin on (melkein saman ikäiset kuin sinulla) ja niiden vuoksi pelottaa.
Enpä haluaisi olla puoliskosi!Karmeeta ajatella, että toinen koko ajan miettii eroa.....Olet itsekäs, kun et toiselle sano mitään.
paljon pelissä, että mietin tarkkaan ennen kuin teen mitään ratkaisua edes puhumisen suhteen.
kaikkein eniten tahtoisin, että oppisin rakastamaan taas uudestaan niin että eroa ei tarvitsisi miettiä.
jon noin hyvin pystytte keskustelemaan asioista,on teillä mahdollisuudet,vaikka kuinka hyvään elämään.
Ei se rakkaus kuule muillakaan niin ihmeellistä ole ja kestä vuodesta toiseen.
Menetät todella paljon jos perheenne hajoaa.
Lapsillasi ei ole enää oikeata kotia,eikä kahden kodin systeemi ole kenenkään lapsen mieleen.Ajattele mikä rikkaus on jos teillä on kaksi tervettä lasta.
Nyt yhteiselle matkalle viikoksi ja lapset hoitoon ja puhutte kaikki asiat selväksi.
Toivon todella,että pystyisitte jatkamaan yhdessä,ettekä joutuisi tänne eronneitten ryhmään.