Monet muutkin ihmiset ovat varmasti todenneet tämän ilmiön että sitä miestä ei vaan osu kohdalle...sitä tapaa ja tutustuu mut siihen se jää. Itse olen ollut sinkkun reilu 2 vuotta, läpi on käyty baarit ja sokkotreffit (ystävän kautta), nettitreffit ei kiinnosta...omaan kuvan niistä että ihmiset jotka ovat jollain tapaa epätoivoisia etsivät sieltä enkä usko sieltä tapaavani minulle sopivaa miestä. Olen itse urheilullinen, alle 25, omaan ammattin, käyn työssä, olen rehellinen, rakkautta kaipaava,huumorintajuinen, kauniiksi kehuttu jne. sitten baarissa kysellään että kuinka sinä voit olla sinkku...siihen kun osaisi vastata. Jokainen mies jonka olen lähiaikoina tavannut on alle vuosi sitten pitkästä suhteesta eronnut omaa tilaa kaipaava, toisin sanoen vapautta tahtova tai sitten tässä vaan itsessä on jotakin niin suurta vikaa mitä ei itse vielä ole löytänyt...ehkä sitä itse on vähän liian innokas uuden ihmisen tavatessa mut joka kerta sitä pettyy että miten tässä taas käy näin...
Vaadin mieheltäni mielestäni asioita joita itselleni tunnen myös tärkeäksi...miehen pitää olla itsestään huolensa pitävä, mielellään urheilumyönteinen, hyvä ulkonäkö tietysti plussaa...mukava,rehellinen, elämän tavoitteet tietävä jne.
Alkaa jo pikkuhiljaa tuntua että sitä tässä sinkkuillaan toiset pari vuotta ainakin kun ei vaan osu kohdalle niin ei osu...kurjaa mutta totta...niitä miehiä kun ei tunnu baarissa tapaavan niin missä sitten....:(
Vaadin mieheltäni mielestäni asioita joita itselleni tunnen myös tärkeäksi...miehen pitää olla itsestään huolensa pitävä, mielellään urheilumyönteinen, hyvä ulkonäkö tietysti plussaa...mukava,rehellinen, elämän tavoitteet tietävä jne.
Alkaa jo pikkuhiljaa tuntua että sitä tässä sinkkuillaan toiset pari vuotta ainakin kun ei vaan osu kohdalle niin ei osu...kurjaa mutta totta...niitä miehiä kun ei tunnu baarissa tapaavan niin missä sitten....:(
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mihin moinen kiire,epätoivoinen.
Elämän kaveria tuskin kapakoista löytyy,ja hetkenhuumaa on turhaa kurkoittaa.Ja tasossakin on oltava jotakin rajaa.Moni kakku päältä kaunis,ihmisessä tärkeintä on rehellinen avoin luonne.Kaksoiselämä ja asioiden salailu,kiertely,
ei tee muutakuin pahanmaun suuhun ja mieleen.
Liikunnallisuus on todella ok,itsestään huolehtiminen ja kaverista huolehtiminen myös.
Toimeliasta ja mukavaa kevättä ja kesää.
Elämässä voi tehdä niin paljon muutakin kuin seurustella. Muutakin sisältöä on pakko olla. Ja olipa suhteessa tai niiden välissä, niin elämässä on aina kyse siitä, mitä sillä tekee. Tosiasia on, että ei kukaan voi tuoda sisältöä sun elämään, se on löydettävä itse.
Ei sillä, ymmärrän turhautumisesi täysin. Olen sinkkuillut muutaman vuoden ja pitkään suhtauduin samalla tavalla kuin sinä; jonkun löytämisestä tuli pakko ja epätoivo valtasi alaa. Mutta onneksi tulin järkiini ja oivalsin, että elää voi itsekseenkin ja sen oivalluksen jälkeen olo on ollut paljon parempi. En ole mitenkään luopunut toiveesta löytää miestä mutta ajattelen, että kaikki aikanaan. Sitä odotellessa rakennan omaa elämääni ja löydän itsestäni uusia puolia, uusia mielenkiinnonkohteita, uusia kokemuksia. Elän.
Jos löydän elämäni rakkauden, niin se olisi upeaa. Jos taas en, niin elän kuitenkin onnellista ja täysipainoista elämää. Tämä on siis eräänlainen win-win-tilanne, jossa pärjään siviilisäädystäni huolimatta.
Kyse on kuitenkin jokaisen omasta elämästä. Joskus sen jakaa toisen ihmisen kanssa ja joskus sitä elää itsekseen. Ja ajoittain elämänsä jakaa toisen kanssa ja vastaavasti on "itsenäisiä" aikoja. Niin siihen kannattaa suhtautua eikä niin, että elää voi vain jonkun toisen kanssa.
Eli paineet miehen löytämisestä kannattaa unohtaa. Etsi jotain muuta sisältöä elämääsi, sellaista mikä tekee onnelliseksi ja tuo elämään järkevää sisältöä. Sellaista, mikä pysyy miesten vaihtuessa :)
Hienosti kirjoitettu. Puoliksi tyhjä on toisen mielestä puoliksi täynnä.
Kuulostaa kovin tutulta tuo tarinasi. Olen hetki sitten 30 täyttynyt miehenalku ja mulla on ihan sama tilanne. Hakusessa on oma kulta ollut jo pitkän aikaa mut ei vaan mistään tunnu vastaan tulevan. Mä tulin jossain vaiheessa jo siihen lopputulokseen ettei niitä ainakaan baareista löydä ja nettitreffejäkin on kokeiltu mut jääneet ne ovat kaikki tapaamisen ja tutustumisen jälkeen. Tilannetta ei ainakaan yhtään helpota se etten tykkää edes joka viikonloppu baareissa hillua. En sitten tiedä että olenko vaan liian nirso vai mikä on... Mun kohdalleni on aina sattuneet ne epärehelliset tyypit ja homma on lähes aina kaatunutkin sen takia. Pidän itseäni rehellisenä ja luotettavana ja vaadin sitä myös siltä tyttöseltä joka kenties vielä jonain päivänä viereeni ilmestyy. Olen myös työssäkäyvä ja ihan hyvin toimeen tuleva, huumorintajuinen, kiltti ja mukava, ihan ok näköinen ja kaikin puolin fiksu tyyppi. Mustakin on aina vaan ihmetelty ja kyselty että miksi oon sinkku mutta minkäs teet... :(
Se on kyllä ihan totta että pitäisi alkaa keskittyyn muihin tärkeisiin seikkoihin. Sitä vaan välillä kaipaa niin sitä ihmissuhdetta, omaa kultaa kainaloon, mut se on kyllä fakta ettei sitä etsimällä etsien löydä. Pitää kerätä taas voimia ja keskittyä kaikkeen muuhun olennaiseen kuin suhteen kaipuuseen. Onhan kesä tulossa ja se mukavaa aikaa. Onneksi vielä muutamia sinkkukavereita löytyy,ettei tunne itseänsä ihan yksinäiseksi. Ehkä sitä elää jotakin haavemaailmaa missä toivoo että se elämän prinssi on juuri se kenet haluaa, mut niin olen todennut sen menevän että se kestä itse on kiinnostunut ei ole kiinnostunut sinusta ja toisin päin...näin se valitettavan useasti on..ehkä näilläkkin tapahtumilla on tarkoituksena ja me jokainen sinkku täältä suuresta maailamasta löydämme sen oman kultamme =)
Kiitti kaikille, ihania vastauksia =)ja puhutte asiaa!
Valitus:
- En tapaa ketään baarissa
- en tapaa ketään sinkkupalstoilla
- En tapaa ketään yleensäkään "epänormaalissa" paikassa, toisin sanoen muualla kun esim. kassalla, kirjastossa, bussipysäkillä, kadulla, tai missä tahansa jossa en ole valmistunut tapaamaan ketään!!!???
Eli! Jotenkin tuntuu että nykyään on lähes kiellettyä lähestyä tuntematonta ihmistä muualla kun sellaiseksi katsotussa paikassa. Enimmäkseen suhteet haetaan sinkkupalstojen kautta...helppoa, turvallista, kriteerit täyttävää ja anonyymiä. Baarissahan joutuu jo lähietäisyydelle, mutta hyvä puoli on se että näkee toisen ulkomuodon heti, sekä saattaa olla "vapautunut" olo.
Itse olen läpeeni kyllästynyt sinkkupalstoihin. Olen kyllä tavannut niiden kautta kymmeniä mukavia ihmisiä, vaan en mitään sopivaa ole löytänyt. Baareissa käyn ottamassa kännit ja tanssimassa, en etsimässä mitään vakavaa seuraa. Niinkin on käynyt muutaman kerran että seuraavana aamuna se kaunokainen ei ollutkaan kaunokainen.
Vaan olen ottanut vanhanaikaisen lähestymistavan! Menen juttelemaan kadulla, kaupassa tai pysäkillä tms. (siis jos näen ettei sormus välky sormessa). MUTTA! Minuahan on pidetty lähes hulluna! Naisten reaktiot ovat olleet rtodella yllättäviä. Tyyliin:"Kyllä mä muuten voisin, mutta tää on niin absurdia että joku tulee kysyyn..." ja muuta vastaavaa änkytystä. Siis nolostutaan suorasta kysymyksestä (lähetkö kahville tms. kysymyksiä. Ei että lähetään naimaan kyssäreitä!! HUOM!). Outoa, peräänkuulutetaan sitä rohkeutta ja haikaillaan että joku tulisi kadulla jutteleen etc. Joteski tuntuu että varsinkin tuo sinkkupalsta deittailu enemmänkin vieraannuttaa ihmiset todellisesta luontevasta kanssakäymisestä, antaen mahdollisuuden sellaiseen "verhottuun" minä kuvaan. Eli todellista oma kuvaa ei tarvi tuoda esiin, vaan voi rakentaa valmiiksi peiteminän...
Älkääkä nyt alkako kommentoimaan että:" ehkä olet niin ruma ettei ketään kiinnostanut" jne. vaan kommentoikaa mielummin asiaa, voiko teitä naisia yleensä lähestyä "yllättäen" kesken päivittäistä elämää???
En ainakaan itse ole siltä osin epätoivoinen että
tuntisin itseni jotenkin rumaksi ja huonoksi vaan olen ehkä vähän liian innokas välillä tavatessani jonkun minusta erittäin mielenkiintoisen uuden tuttavuuden....tuohon kadulla tapaamiseen...olen kyllä itse kaksi kertaa saanut kohdata ihmisen joka toinen kaupan pihassa ja toinen työpaikkani pihassa on pyytänyt treffeille enkä ole suinkaan pahastunut vaan ollut päinvastoin aika otettu ja kyllä sitä treffikutsuun on suostuttu...valitettavasti vain nämä tapaukset ei minua loppujen lopuksi sykähdyttäneet tarpeeksi...se on mielestäni hyväkin tapa bongata uusi tuttavuus kun vaan osaa hoitaa sen "hienosti"....
Loistava kirjoitus, ei voi muuta sanoa.
Liekköhän naisen itsetunnossa heikkoutta, en voi (uskalla) lähteä koska minulla ei ole meikkejä ja en ole tälläytynyt täydellisesti.
Mutta se on luultavasti niin, että naiset tuntee turvattomaksi tuntemattoman miehen joka kysyy mukaansa. Mutta baarissa se on sitten turvallinen eh?
Suomalaisilla naisilla ja miehillä on varmaan sama asennevamma että ei voida luottaa tuntemattomaan ellei olla kunnon kännissä.
Olen nainen ja minua on pyydetty useita kertoja yllättäen treffeille tyyliin kadulla kävellessä. Olin silloin nuorempi (nyt jo thirty-something) enkä lähtenyt... Syitä:
1) Joskus henkilön olemuksesta vain huokuu heti se, että odotettavissa ei ole yhteensopivuutta. Tämä on sellainen intuitio-juttu, kokonaisvaikutelma, jota ei voi latistaa litanioihin onko joku ns. hyvännäköinen tai muuta vastaavaa. On olemassa tiettyä sympatiaa, jota tuntee hämmästyttävän nopeasti tavatessaan henkilön jonka kanssa sitä vain synkkaa tai sitten se puuttuu.
2) Muilta miehiltä oli tullut aiemmin sen verran härskejä ehdotuksia, että oli vaikea olla olematta varautunut, vaikka kyseinen tyyppi vaikutti ok:lta. Ihminen oppii varovaiseksi.
3) Useimmiten olin vain niin yllättynyt ja tilanne meni niin nopesti ohi, että en ehtinyt rentoutua tarpeeksi ja tarttua tilaisuuteen. Yleensä kieltäytyminen kadutti jälkeenpäin, sitä alkoi funtsia millainen kaverihan se äskeinen oikein olisi ollut...
Nykyään suostuisin kokeilemaan ja mielellään!!. (Itse asiassa kokeilinkin kesällä ja se oli ihan miellyttävä treffi, vaikkei sen kummempaan johtanutkaan). Juuri tälläinen yllättävä juttelemaan tuleminen on itse asiassa tällä hetkellä luontevimmalta tuntuva tapa tutustua uusiin miehiin netti- ym. järjestettyjen yhteyksien jälkeen ja sijaan. Suosittelen. Tässä yhdeltä naiselta vihjeitä tällaisiin aikuisten lähestymisiin:
1) Aloita jutustelulla eli älä ensimmäiseksi täräytä 'lähtisitkö?'. Edellämainituista kolmesta syystä nainen tarvitsee hivenen aikaa sopeutua ehdotukseen, jotta voi vastata kyllä; ainakin syyt 2 ja 3 on mahdollista usein poistaa olemalla maltillinen. Jotain aika neutraalia jutustua eli aivan hyvin voi puhua suht latteita, pääasia on ystävällinen ja kohtelias sävy. Parasta on jos saat naisen puhumaan itse!!!!
Tähän on tarjolla repliikit suoraan tilanteesta: Kirjakaupassa - anteeksi, katselin tässä samaa kirjaa ja funtsin tietäisitkö jotain sen kirjoittajasta / juonesta / onkohan hyvä kirja ? tms. Elokuva / konsertti / museo / näyttelyt / festarit - vastaavaa kuin edellä. Kysy naisen mielipidettä juuri siitä asiasta, johon tilaisuus liittyy niin puhut asiasta, josta molemmat ovat kiinnostuneita. Siitä herää heti sympatiaa ja yhteisyyttä! Ja näin saat itsekin aikaa tutkailla haluatko edelleen tutustua lähemmin eikä tarvitse olla hirveästi sanottavaa sen aloituskysymyksen esittämisen jälkeen.
2) Suurin ongelma on se jatkosta sopiminen, sillä vaikka mieli tekisi, naiset tarvitsee sitä tutustumisaikaa ennen kuin voi siirtyä treffintapaiseen. Yritä pitää siirtymä mahdollisimman pienenä eli jos johonkin lähelle voi mennä istumaan ja jatkamaan juttua, niin sitten sinne. Tai sitten vielä paremempi neuvo: lopeta keskustelu kohteliaasti ja siirry hetkeksi lähistölle, jos tiedät, että nainen jatkaa paikalla pyörimistä. Ja hetken päästä mene uudelleen!! Nyt naisella ei pitäisi enää olla mitään paineita olla huolissaan ja kynnys lähteä treffeille on madaltunut merkittävästi. 'Ei' ei siis välttämättä ole ehdoton vaan tarkoittaa vain, että tämä-tuli-vähän-liian-äkkiä. Reippaasti kysymään suoraan vasta tauon jälkeen -'kyllä' on todennäköisempi ja jos tulee 'ei' niin sitten sanot kohteliaasti ja inttämättä 'Olisi ollut kiva, mutta ok. Hyvää jatkoa' ja kenellekään ei tule dramaattisen epämukavaa oloa.
Tätä hetken-päästä-toistamiseen-taktiikkaa voi soveltaa aina, kun kyseessä on paikka, johon nainen tulee säännöllisesti on se sitten kuntosali, kirjasto, pyykkitupa tai tuikitavallinen lähikauppa. Ja neuvoa voi aina kysyä täysin arkisiin juttuihin, vaikka tien neuvomiseen. Ei siinä kivat naiset ajattele, että tietämätön ääliö vaan alkavat säteillä ystävällisyyttä.
Minuun on tehonnut tämä hetken-kuluttua-uudelleen taktiikka niin hyvin, että olen kolmasti seurustellut useita vuosia tällaisista aluista lähteneissä suhteissa. Se tarjoaa tilaisuuden sanoa HARKITUN 'ei':n ilmiselvästi epäsopiville ja samoin harkitun 'kyllä':n vähänkin miellyttäville, joihin muuten epäröisi tutustua niin, että liian helposti ehtii sanoa muuta. TÄMÄ TOIMII.
Hassua että nuo vihjeet oli jos joku tulee pyytämään seuraksi keskellä päivää. Se on niin absurdia että miehellä on pakko olla jotain pahaa mielessä.
Kumma että baari tunnetaan jotenkin turvalliseksi ja siellä voi sen enempää miettimättä lähteä kenen hyvänsä mukaan.
Ei näin...
En edes lähtisi baariin seuralaista etsimään, puhumattakaan, että lähtisin mistään baarista pois jonkun kanssa. Sopinee yhden yön etsiskelijöille, mutta minun kanssani toimii vain muissa tilanteissa lähestyminen. Kuten tossa äskeisessä viestissä on kauppa, kuntosali, leffajonot jne. mitä ihan tavallista siinä olikaan.
Olisin sun toive kumppani. Mulla on samat toivomukset naisen suhteen, kuin mitä sinulla on miesten suhteen. Itse olen vain niin tavallinen, että ei kai naiset oikein huomaa mua, kun en paljoa baareissa pyöri muutenkaan, kun en tykkää juopotella ja etsiä sieltä sitä naista. En ole ollenkaan naisen iskijä tyyppi vaan rauhallinen perusmies mutta kuten sanoin, niin sinun toiveitten mukainen. Ja eihän baareissa koskaan tiedä ulkonäön perusteella, että kuka on minkäkinlainen luonteeltaan ja elämäntavoiltaan. Pitäisi yrittää kai pariutua jotenkin kaverien tai työkaverien kautta, jos jonkun kautta pääsis tutustuun uusiin ihmisiin. Mutta en tiedä sitten...ottais koiran vaikka, se olisi uskollinen ja liikunnallinen seuralainen. Sitten vaan odottelis, että jos joskus joku sopiva nainen haluaa meikäläisen messiin elämään, niin tervetuloa hänelle vaan näin etukäteen.