...mitä se kertoo parisuhteen tilasta? Voiko siitä enää suhde toipua, vai onko väistämättä ero edessä?
En tarkoita kertaluontoista pettämistä, vaan ihan todella rakastumista.
En tarkoita kertaluontoista pettämistä, vaan ihan todella rakastumista.
jos rakastuu toiseen
niin mitä sitten
61380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se rakastuminen voi johtaa parisuhteen tilan punnitsemiseen. Rakastuminen ja rakastaminen ovat eri asioita. Rakastuminen menee aina väistämättä ohi ja siinä huumassa kannattaa pitää pää kylmänä ja miettiä mitä oikeasti on menettämässä eri ratkaisujen myötä.
Rakastuminen ja rakastaminen ovat eri asia. Ihminen voi rakastua johonkin toiseen, mutta tämän ei suinkaan tarvitse merkitä parisuhteen päättymistä. Ratkaisevaa on se miten tässä tilanteessa toimii. Jos molemmat todella haluavat saada parisuhteen toimimaan, se on mahdollista, ei tietenkään helppoa, mutta mahdollista.
Olen perheellinen ja rakastan toista miestä. Olimme ystaviä vuositolkulla ja jossain vaiheessa pikkuhiljaa päädyimme suhteeseen.
Lähes vuoden jatkoimme, repivää. Kumpikaan meistä ei halunnut jättää omaa perhettä ja lapsiamme ilman taistelua. Joten suhde poikki, tunnustus kotona puolisoille ja avioliiton paikkaus käyntiin.
Tuosta on jo aikaa, paljon. Suurimman osan aikaa olen onnellinen että parsin avioliittoni takaisin kasaan. Mutta välillä kirpaisee, hetkittäin vielakin ikävä "väärää ihmistä".
Muakin välillä kalvaa ikävä. Vastaavan tein 16 vuotta sitten. Nyt pari vuotta sitten kuitenkin tuli ero aviomiehestä. Ei toisen suhteen takia, en vaan enää jaksanut kun ei ollut tunteita. Koin jopa oikeaa iloa kun mieheni löysi heti uuden. Ikävä vain että sattuu olemaan naimisissa! Joskus vieläkin näen unta suuresta rakkudestani ja silloin on ikävä. Se ei taida poistua koskaan kokonaan, vaikka nytkin seurustelen. Ehkä sitten seuraavassa elämässä...
Tiedätkö mitä rakkaudellesi kävi? Vieläkö hänkin ikävöi?
Jotenkin masentavaa, olen odottanut että tunteet poistuisivat ajan myotä. Eivät poistu, osaan vain pitää ne paremmin hanskassa.
Jotain minussa meni rikki, ja elän jotenkin puolittaisesti? Olen onnellinenkin joskus, mutten tuntuu kuitenkin sille, että jokin pala puuttuu.
asuu avoliitossa lähikunnassa. Emme halua edes tavata koska tuntuu kuin hiileen puhaltaisi kun vain katsommekin toisiamme. Meillä on yhteisiä tuttuja ja kuulemma on kysellyt mitä mulle kuuluu. On se niin väärin! Miksei oikeassa elämässä vois asiat sujua kuin elokuvissa?