Farkuissa on se huono puoli, että oikeastaan en edes pidä niistä.
Onko paikalla yhtään ihmistä, joka voisi käsi sydämellä sanoa että farkut ovat mukavat jalassa, ja kuulostaa vakuuttavalta?
(Hihitystä)
https://www.youtube.com/watch?v=bkqhOo3fQbI
Onko paikalla yhtään ihmistä, joka voisi käsi sydämellä sanoa että farkut ovat mukavat jalassa, ja kuulostaa vakuuttavalta?
(Hihitystä)
https://www.youtube.com/watch?v=bkqhOo3fQbI
Vastaukset 29
Vanhimmat
Jos ne on elastaania.
Farkut voivat olla elastaania.
Ne nostavat pyllynkin
silloin kun ei itse jaksa.
Mjoo
No eikö tuo pylly tuossa kuvassa ole tarpeeksi ylhäällä?
(Naurua)
Katsotaanpa
*tuumaa*
Kyllä. Aika hyvä kulma.
(Hyvä kappalekin).
Mjoo
No ei hullumpi. Sopii näihin fiilksiin hyvin.
(Hihitystä)
Huomaan :D
Niihä se laulaa "annapa mulle vähäsen"
Paljonko kääntäjän hommasta maksetaan?
Rupes luonnistumaan : )
Mä osaan kääntää ton aah-jutun monelle kielelle.
(Hirn)
*pärsk*
Juu.u.
https://www.youtube.com/watch?v=O9qJEk56xJA
Viulut ne vinkuu.
Hyvää yötä yökyöpelit.
Mjaa
Tähän on ilmestynyt taas jokin hiekkabiisi.
Kyllä mä tiedän sen tarinan unihemmosta, joka lapioi kottiksesta soraa lasten naamalle näiden nuokkuessa jo puolitajuttomana vuoteissaan.
Sandman, vai mikä se oli?
(Naurua)
Joku muu materiaali tekee enemmän oikeutta naisten pyllyille.
Ja se on?
En ole perehtynyt vaatteiden sielunelämään, mutta jokin sellainen vähän kevyempi hyvin istuva. Farkku on niin raskasta. Tekee naisesta sellaisen kömpelön näköisen.
Nono. Tiukat farkut hyvämuotoisella hoikalla naisella herättää halut sekunnissa. Minihamekaan ei tee niin koska pepun muotoja ei näy.
Mjoo
Tämän kammottavan epämiellyttävän aamun jälkeen jätän fiktiivisen naiseni alusvaatteisillaan lojumaan vuoteelle - pohdiskelematta vaatetusasioita - ja piilotan sillä aikaa hänen farkkunsa. Kaikki.
Olen toisinaan erittäin ilkeä, juonikas ja lähes... paha.
(Hihitystä)
Mjaa
Pohdiskelin, että naiskuvaani pitäisi jollain tasolla vielä laajentaa, sillä olen saanut tähän mennessä kasatuksi vain eräänlaisen 'yhtälön.' Keossani on vain keko, jossa kuhisee häpeän vastavoimana luja usko sekä fyysisiin että henkisiin ominaisuuksiin, silti häpeä on se joka huiluun puhaltaa. Häpeänpelko jäytää päätöksenteon intuitiivisuutta, syö sen voimavaroja ja reaktionopeutta. Välittömyyden kadotessa katoaa myös elämänonni ja vapaudeksi käsittämämme sieluntila, keveys ja mahdollisuuksien vilisevä runsaus.
(Naurua)
Naiskuvan laajentaminen voisi kuitenkin tapahtua kangaspakan kautta, kangaspakan, jonka on silponut työpöydällään köyhätyöläinen Bangladeshissa, luultavasti nuori tyttö, joka on perheen ainoa tulonlähde. Hän saksii ympäri vuorokauden kangasta vain siksi, että perhe ei laittaisi häntä kadulle, ja jottei yhteisö itse vajoaisi toivottomuuteen ja kuolisi nälkään.
Toimin tässä eräänlaisena jumalattarena, ja arvostan hänen työtään. Ostan hänen ongelmiaan, ja tulen keventäneeksi taakkaa hänen harteillaan.
Tunnen kuinka aurani kasvaa, voimistuu ja loistaa kuin sihisevä valo yössä.
(Hirn)
Mjoo
Viimeksi suuremmassa kaupassa käydessäni kävelin metritolkulla karkkihyllyn viertä.
Ne olivat surullisia metrejä, sillä muovilootien edessä seisoi pitkä rivi naisia, joilla oli myös päällään jotain tuontipakkaa, käsintehtyä, ja kädessään lapio, ja toisessa kädessä paperipussi. Vuorollaan naiset kumartelivat makeaan ja värikkääseen kuin mustat linnut.
Rapinaa.
Olen joskus kuullut meitä kutsuttavan kanoiksi.
(Reps)
Ajatelkaa, että olisin "valinnut" heistä jonkun, asettunut hänen eteensä ja suudellut häntä.
Olisinko saanut avarin, vain lapion putoamaan kädestä?
(Naurua)
Vaihdetaan kuvakulmaa
Minä itse olen lapioimassa lootasta namuja pussiin, kun äkkiä namumaailma peittyy johonkin ihmismäiseen. Välittömästi tämän jälkeen ymmärrän minua suudeltavan. Huulet ovat pehmeät, lämpimät ja rennot. Hellyys ja rakkaus häivähtää mielessäni, sitten logiikantajuni vaatii vastauksia ja peräännyn. Liike on sävähtävä, sähkömäinen.
Huomaan seisovani itseni edessä. Hän hymyilee minulle monin eri tavoin.
(Naurua)
Mjoo
Varmaan jotain sokerihumalaan verrattavaa.
(Hirn)
Keskustelu
- Moi.
- No moi vaan.
- Aika paljon karkkia, siis noissa lootissa.
- Mä otin vaan näitä spessuja.
- Kiristääkö noi?
- Ai mitkä?
- Noi sun farkkus.
- No vähän. Nää on just pestyt. Kutistuu kuivuessaan.
- Näyttää tod pinkeältä.
- No siltä nää just tuntuu, pinkeältä. Käytsä usein täällä?
- Ai tässä karkkipajassa? Joo käyn. Mä tulen tänne masentumaan.
- Sä oot kyllä ihana.
- Niin säkin.
(Naurua)
Maailmanluokan paljastuksia
Huomasin juuri erittäin hämmentävän seikan, joka saattaa olla tapauskohtaisesti heilahteleva jasiten voimakkuuksiltaan vaihteleva.
Ajatus lapsen saamisesta estää orgasmin. Mahdollisuuden ilmettyä korttitalo romahtaa. Lapsi ja seksi eivät sovi yhteen. Ihmisen on torjuttava realiteetit poistuakseen hetkeksi koneiston sisältä.
Kirjoitan tästä Tieteen Kuvalehteen ja Seiskaan seikkaperäisen artikkelin.
(Naurua)
Mjoo
Kyllä mun on korostettava kaikessa fantasian roolia, sillä ilman fantasiaa ei ole mitään.
Ei mitään.
(Hihitystä)
Mjoo
Ajatellaan vaikka jotain perusunelmoijaa. Perusunelmoija unelmoi jostain, vaikka pihakiikusta tai Balin roskattomista rannoista. Hyvin moni unelmoi rikkauksista, kauneudesta ja menestyksestä.
Kaikki tämä on fantasiaa, ja seinäkellon raksutus on ainoa muistutus realiteeteista. Edes liikenteen kohina ulkona ei siihen pysty, sydämen syke.
(Hihitystä)
Otan hetkellisen esimerkin. Kävellessäni pitkin katua, olen jo perillä. Jonkun tullessa vastaan, olen hänet jo nähnyt. Minut on ohitettu polkupyörällä lukemattomia kertoja, enkä muista niistä yhtäkään.
Olen keskellä omaa fantasiaani.
Ainoastaan siinä tapauksessa, että jään suojatiellä auton alle, olen tullut palanneeksi realiteetteihin.
(Naurua)
Tarkennus
Pysähdyin katselemaan Keskuspuistossa oravaperhettä, sillä näin liikettä varvikossa ja männynrungot rapisivat. Tyypeillä oli selvästi hauskaa. Laskin ne. Niitä oli kuusi.
Todellisuudessa toivoin niiden tekevän jotain sellaista, että voisin kertoa nähneeni ne kerrottavina, mutta ne eivät tehneet mitään ihmeellistä. Koin tulleeni petetyksi. Fantasiani oli pettänyt minut. Minulle ei jäänyt tuosta näystä mitään käteen. Ketä kiinnostaa jokin riehuva karvaroipe pusikossa hyppimässä? Ei ketään.
Näin oravaperheen, kerron.
So?
(Hihitystä)
Mjoo
Ajatelkaa vaikka jotain peruskirjoittelijaa tällaisella peruspalstalla. Hän joutuu esittelemään näkemyksiään - ja joissain tapauksissa myös perustelemaan näkemyksensä. Hän jakaa fantasiaansa, elämänkatsomusmalliaan tai unelmaansa ollen täysin varma itsestään ja fantasiastaan.
Hänkään ei osaisi sanoa minulle mitään oravista varvikossa. Ne vain eivät lähtisi liikkeelle.
Toivoton tapaus.
(Hihitystä)
Kotona en tietenkään pidä farkkuja oloasuna, mutta muutoin farkut ovat kuin univormu. Keskiajalla ritarit menivät häävuoteeseenkin levyhaarniskassa, joten olisi heikkouttaa valittaa farkkujen epämukavuudesta. Eräs naapuruston mies kulkee aina kollegehouhuissa, mutta kyllä se minusta aika typerältä näyttää, kun n. 40 v mies menee pakkasaamulla töihin kollegehousuissa ja talvitakissa.