Mä en tiedä minkä takia mies loppujen lopuksi edes alkoi seurustelemaan kanssani, mutta nyt viimeistään tajuan ettei hän ollut minuun järin ihastunut eikä näin ollen pitänyt suuremmin arvossakaan. Ei kokenut omantunnontuskia jos valehteli mulle jostain jne.
Suhteemme on syventynyt ajan saatossa paljon, mutta tuo vähättely on mielestäni jatkunut näihin päiviin saakka. Ehkä kaikki johtuu siitä, että mies alkoi "väärin" perustein seurustelemaan kanssani, eikä siksi ole koskaan oikein oppinut kunnioittamaan minua? Saattaa tiuskia vaikka miten pienistä jutuista minulle, käyttää tyyliä "no arvasinhan ettet sä mitään osaa" jne.
Miten tähän saisi muutosta? Sanoo että haluaa olla kanssani jos kysyn asiasta. Kun puhun että hänen vähättelynsä ahdistavat, suuttuu, mutta mikään ei muutu. Minusta tuntuu, ettei hän tajua mitä on saanut.. en tarkoita tätä itsekkäässä mielessä, vaan sai minut ehkä liian helposti vaikka mielessä olikin muut jutun, ja minä olen siis ollut itsestäänselvyys alusta lähtien. Loukkaavaa kun puhun vakavasti jostain asiasta ja kerron miten jotkut teot tuntuvat pahalta, niin mies kuuntelee kyllä hiljaa mutta käytös ei muutu. Hän ei ilmeisesti usko, että minä katoan mihinkään vaikka hän tekisi mitään. Tulinhan hänen luokseen, vaikka hän ei minua ehkä kaivannutkaan..?
Suhteemme on syventynyt ajan saatossa paljon, mutta tuo vähättely on mielestäni jatkunut näihin päiviin saakka. Ehkä kaikki johtuu siitä, että mies alkoi "väärin" perustein seurustelemaan kanssani, eikä siksi ole koskaan oikein oppinut kunnioittamaan minua? Saattaa tiuskia vaikka miten pienistä jutuista minulle, käyttää tyyliä "no arvasinhan ettet sä mitään osaa" jne.
Miten tähän saisi muutosta? Sanoo että haluaa olla kanssani jos kysyn asiasta. Kun puhun että hänen vähättelynsä ahdistavat, suuttuu, mutta mikään ei muutu. Minusta tuntuu, ettei hän tajua mitä on saanut.. en tarkoita tätä itsekkäässä mielessä, vaan sai minut ehkä liian helposti vaikka mielessä olikin muut jutun, ja minä olen siis ollut itsestäänselvyys alusta lähtien. Loukkaavaa kun puhun vakavasti jostain asiasta ja kerron miten jotkut teot tuntuvat pahalta, niin mies kuuntelee kyllä hiljaa mutta käytös ei muutu. Hän ei ilmeisesti usko, että minä katoan mihinkään vaikka hän tekisi mitään. Tulinhan hänen luokseen, vaikka hän ei minua ehkä kaivannutkaan..?
Vastaukset 1
Vanhimmat
ihan kun minun kirjoittama tuo teksti..
meillä sama juttu,yhdessä oltu pian neljä vuotta. hänen virheensä,loukkaukset,pettämiset olen antanut anteeks koska rakastan niin,muttahänpitää minua itsestäänselvyytenä.
haluaisin olla vahva ja lähteä hänen luotaan kun hän ei kerta minua arvosta,mutta rakastan niin paljon etten halua häntä menettää :(
surullinen olen jatkuvasti :( lapsikin meillä on.