Elämyshakuinen erityisherkkä tuntuu olevan geeniloton häviämisarpa parisuhteiden kohdalla.
Lyhyesti tiivistettynä Erityisherkkä (HSP, Highly Sensitive Person) on ihminen jolla on Normaalia herkemmät aistit (SPS, Sensory Processing Sensitivity). Yleisesti ottaen erityisherkät ovat "normaalia" herkempiä kaiken näkösille ärsykkeille ja tunteellisempia.
Noin 20% ihmisistä omistavat tämän piirteen ja sukupuoli jakauma on yllättävä 50% vaikka piirteet ovatkin naisellisiksi luokiteltavia.
Elämyshakuisuus (HSS, High Sensation Seeking) on ihminen joka kaipaa vaihtelua, tylsistyy helposti ja hakee uusia elämyksiä. Vaikka HSP ja HSS ovat näennäisesti vastakohdat, Noin 30% erityisherkistä on myös elämyshakuisia.
Jos joku kaipaa pidempää/ tarkempaa tietoa niin netistä löytyy paljon kunhan vain hakee.
Erään väitteen mukaan HSP/HSS introvertti kaipaa kumppanikseen toisen vastaavanlaisen, ja ymmärrän kyllä täysin miksi, sillä elämä on veitsen terällä tanssimista. Välillä pitää ottaa lunkisti ja välillä taas olla menossa. Liikaa jommalle kummalle puolelle ja palan loppuun. Eikä saa edes unohtaa niitä deeppejä ja absurdeja asioita mitä mielessäni pyörii. Palatakseni takaisin lukemiin niin n. 5% väestöstä on siis HSP/HSS introverttejä, ja siihen kun lisätään että kipinän pitäisi olla molemmin puoleinen.
Näin pikasena kysymyksenä mahtaako palstalaisista muut kokea olevansa erityisherkkiä tai elämyshakuisia? Ehkä joku toinenkin kokisi olevansa molempia? Toisaalta suurin osa ei edes tiedä olevansa erityisherkkä.
Elämyshakuinen erityisherkkä
103
1659
Vastaukset
En tiiä mitenkä erityisherkkä, mutta oon huomannut kärsiväni ihmispaljoudessa ja jatkuvissa sosiaalisissa kohtaamisissa enemmän henkistä väsymistä ja fyysistä kipua. Migreeniä, kropan kipuja pitkin..mm. työputki jossain hulinassa ja illalla oon ihan rättiväsynyt tai pää jo särkee. Koen olevani tympääntynyt, onneton..pitkästynyt.
Jopa ärtymistä, kun tilanteissa pitää olla liian kauan. Inhoan kaikkia isoja tapahtumia tai tilaisuuksia, joissa mun pitää olla aktiivinen osallistuja etten saa vain seurailla taka-alalta.
Samoin kaikki äänet, hajut, lämpötilanmuutokset..ne tekee konkreettisesti oireita, sairaudentunnetta. Kuten huono olo, kipuja, väsymystä.
Kun olen pienissä ympyröissäni, olen terveempi ja voin henkisesti hyvin. Koen olevani onnellinen. Kaikki hyvin omissa oloissaan ollessa.
Työkin on kivaa, mutta ihmiset rasittaa liikaa sielläkin toisinaan. Riipouu vähän ihmisistä, ilmapiiristä..tunneskaaloista.- Anonyymi
Ylipäänsä voin hyvin, kun olen ihmisten kanssa jotka ei dominoi ja joiden kanssa voi olla relax omaittensä.
Horten - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ylipäänsä voin hyvin, kun olen ihmisten kanssa jotka ei dominoi ja joiden kanssa voi olla relax omaittensä.
HortenSanaten teennäisten ihmisten kanssa oleminen sairastuttaa, lisäys. Jostain aistii teennäisyyttä, tekopyhää, esitystä, ylimielisyyttä tms. jo alkaa ahdistaa tyypin seura. Ärsyttää.
Horten Anonyymi kirjoitti:
Sanaten teennäisten ihmisten kanssa oleminen sairastuttaa, lisäys. Jostain aistii teennäisyyttä, tekopyhää, esitystä, ylimielisyyttä tms. jo alkaa ahdistaa tyypin seura. Ärsyttää.
HortenHeitti jostakin syystä ulos kirjautumisesta. Piti lisätä, että sitten taas koen myös joskus mielestäni liian herkästi jonkun toisen olotilan ja kun hän kokee vaikkapa kipua ja kertoo siitä tai näen hänestä, että on kipeä alan konkreettisesti itsekin tuntea kipua tai pahaa oloa. Ikään kuin se siirtyisi tuosta ihmisestä minuun. Samoin jokin suru, ilo tai kiukku...mä imen itseeni noita tunnetiloja joistakin ihmisistä ja olen kuin tulostin johon se tunne/tuntemukset siirtyy siitä päälaitteesta...
Joku kertoo vaikka polvikivustaan mulle, niin tunnen konkreettisesti polvessani kipua. Joku kertoo jostakin elämässään tapahtuneesta mihin liittyy tunnetiloja ja mä koen konkreettisesti sitä samaa oloa ja tunnetta itsessäni...näin on ollut lpasesta saakka. saatan alkaa itkemään ihan vaan lukiessani jonkun elämäntarinaa tai kuullessani jonkun itkevän surusta kivusta tai ilosta...vaikken edes tunne ihmistä.
Kai se on jotakin myötäelämistä vahvasti?- Anonyymi
hmm no kivuista, jos hengittäminen on kivuliasta on sitten jo korkeat kivut, kylkiluut olivat itselläni, aivastamista ja yskimistä pitää pelätä jotta ei taju lähde suuren kivun takia... parantunut nyt puolittain kuitenkin, kuukauden vielä kestää jotta paranen kunnolla.
Jos hengittäminen on todella kivuliasta ja on shokin rajoilla kipuna, niin on eri asia kuin joku polven murtuma... mutta niin tiesin että on paha juttu. Anonyymi kirjoitti:
hmm no kivuista, jos hengittäminen on kivuliasta on sitten jo korkeat kivut, kylkiluut olivat itselläni, aivastamista ja yskimistä pitää pelätä jotta ei taju lähde suuren kivun takia... parantunut nyt puolittain kuitenkin, kuukauden vielä kestää jotta paranen kunnolla.
Jos hengittäminen on todella kivuliasta ja on shokin rajoilla kipuna, niin on eri asia kuin joku polven murtuma... mutta niin tiesin että on paha juttu.Saako kysyä mikä nuo kivut aiheuttaa? hengittämisekivut? Jokin ärsytys keuhkoissa? Tulehdus? Vaurio?
Hengittänyt jotakin keuhkoja polttavaa? :(- Anonyymi
Törmäsin itse ja meni murtui kylkiluita.
Anonyymi kirjoitti:
Törmäsin itse ja meni murtui kylkiluita.
Ouh, no ne kestää parantua. Sulla on sitten aikalailla kaikki hosuminen pannassa, eikä pystykään tietysti jos jo hengittäminen, aivastaminen ja yskiminenkin tekee niin kipeää. Ikävä juttu, että noin kävi. Mutta hyvä juttu, että kumminkin paranet. :)
- Anonyymi
Joo törmäsin omiin huonekaluihini... no nyt jo ei enää ole kovin kipeänä, ensimmäinen viikko oli että: hyvänen aika sentään... mikä kipu hengittäessäkin voi olla, suihkussa käymistä voi vain haaveilla, mutta ruokaa oli jääkaapissa jotta pystyy selviämään hengissä _D
Anonyymi kirjoitti:
Joo törmäsin omiin huonekaluihini... no nyt jo ei enää ole kovin kipeänä, ensimmäinen viikko oli että: hyvänen aika sentään... mikä kipu hengittäessäkin voi olla, suihkussa käymistä voi vain haaveilla, mutta ruokaa oli jääkaapissa jotta pystyy selviämään hengissä _D
Oho, se on ollut aikamoinen yhteentörmäys. Kaaduitko jotenkin jonkun huonekalujen päälle?
Ootko ihan yksin siellä pärjäilemässä?Anonyymi kirjoitti:
Joo törmäsin omiin huonekaluihini... no nyt jo ei enää ole kovin kipeänä, ensimmäinen viikko oli että: hyvänen aika sentään... mikä kipu hengittäessäkin voi olla, suihkussa käymistä voi vain haaveilla, mutta ruokaa oli jääkaapissa jotta pystyy selviämään hengissä _D
Oho, se on ollut aikamoinen yhteentörmäys. Kaaduitko jotenkin jonkun huonekalujen päälle?
Ootko ihan yksin siellä pärjäilemässä?- Anonyymi
HortenMarket kirjoitti:
Heitti jostakin syystä ulos kirjautumisesta. Piti lisätä, että sitten taas koen myös joskus mielestäni liian herkästi jonkun toisen olotilan ja kun hän kokee vaikkapa kipua ja kertoo siitä tai näen hänestä, että on kipeä alan konkreettisesti itsekin tuntea kipua tai pahaa oloa. Ikään kuin se siirtyisi tuosta ihmisestä minuun. Samoin jokin suru, ilo tai kiukku...mä imen itseeni noita tunnetiloja joistakin ihmisistä ja olen kuin tulostin johon se tunne/tuntemukset siirtyy siitä päälaitteesta...
Joku kertoo vaikka polvikivustaan mulle, niin tunnen konkreettisesti polvessani kipua. Joku kertoo jostakin elämässään tapahtuneesta mihin liittyy tunnetiloja ja mä koen konkreettisesti sitä samaa oloa ja tunnetta itsessäni...näin on ollut lpasesta saakka. saatan alkaa itkemään ihan vaan lukiessani jonkun elämäntarinaa tai kuullessani jonkun itkevän surusta kivusta tai ilosta...vaikken edes tunne ihmistä.
Kai se on jotakin myötäelämistä vahvasti?Oman itsen erillisyys on sinulla jäänyt kehittymättä, jos otat toisten asiat liikaa itsellesi. Se ei ole erityisherkkyytä, vaan oman erillisyyden kehittymättömyyttä. Erityisherkkyyteen kuuluu tuo aistiherkkyys, mutta ei toisten kipujen tms. itselleen ottaminen.
Anonyymi kirjoitti:
Oman itsen erillisyys on sinulla jäänyt kehittymättä, jos otat toisten asiat liikaa itsellesi. Se ei ole erityisherkkyytä, vaan oman erillisyyden kehittymättömyyttä. Erityisherkkyyteen kuuluu tuo aistiherkkyys, mutta ei toisten kipujen tms. itselleen ottaminen.
Mä taas olen kuullut toisaalta erityisherkkyydestä ja kiinalaisesta lääketieteestä luennoitsijalta, että jos on vahva eläytymiskyky ja itse kipuherkkä saattaa ottaa kipujakin itseensä. Ihan kuin tunnetilojakin aistii. Pystyy siis eläytymään niin siihen toisen tilanteeseen ja tunteeseen ja tuntemukseen, että se on mahdollista. :)
Mä luulen, että eläydyn vaan niin vahvasti toisen tilanteeseen ja siksi pystyn kokemaan paitsi hänen fiilikset myös sen kivun, vaikka se kipu olisikin vain sellainen kun sen itse tunnen. Usein viiltävänä kipuna, toisellahan se voi olla vaikka polttavaa tai jomottavaa kipua...mulla se tuntuu viiltävänä.HortenMarket kirjoitti:
Mä taas olen kuullut toisaalta erityisherkkyydestä ja kiinalaisesta lääketieteestä luennoitsijalta, että jos on vahva eläytymiskyky ja itse kipuherkkä saattaa ottaa kipujakin itseensä. Ihan kuin tunnetilojakin aistii. Pystyy siis eläytymään niin siihen toisen tilanteeseen ja tunteeseen ja tuntemukseen, että se on mahdollista. :)
Mä luulen, että eläydyn vaan niin vahvasti toisen tilanteeseen ja siksi pystyn kokemaan paitsi hänen fiilikset myös sen kivun, vaikka se kipu olisikin vain sellainen kun sen itse tunnen. Usein viiltävänä kipuna, toisellahan se voi olla vaikka polttavaa tai jomottavaa kipua...mulla se tuntuu viiltävänä.Tämmönen tapaus...
https://hidastaelamaa.fi/2019/05/erityisherkka-on-usein-myos-empaatti-katso-tunnistatko-itsesi-naista-10-piirteesta/HortenMarket kirjoitti:
Tämmönen tapaus...
https://hidastaelamaa.fi/2019/05/erityisherkka-on-usein-myos-empaatti-katso-tunnistatko-itsesi-naista-10-piirteesta/Jotensakin luotan Suvin sanomaan sanaan, koska hän tuntus itse olevan samanmoinen. :)
Sen aistii nenätysten yleensä oikein hyvin, kun kohtaa jonkun kaltaisensa.- Anonyymi
HortenMarket kirjoitti:
Mä taas olen kuullut toisaalta erityisherkkyydestä ja kiinalaisesta lääketieteestä luennoitsijalta, että jos on vahva eläytymiskyky ja itse kipuherkkä saattaa ottaa kipujakin itseensä. Ihan kuin tunnetilojakin aistii. Pystyy siis eläytymään niin siihen toisen tilanteeseen ja tunteeseen ja tuntemukseen, että se on mahdollista. :)
Mä luulen, että eläydyn vaan niin vahvasti toisen tilanteeseen ja siksi pystyn kokemaan paitsi hänen fiilikset myös sen kivun, vaikka se kipu olisikin vain sellainen kun sen itse tunnen. Usein viiltävänä kipuna, toisellahan se voi olla vaikka polttavaa tai jomottavaa kipua...mulla se tuntuu viiltävänä.Saattaa ottaa, mutta ei ole pakko. Jos tarvitset roolien suojaa sosiaalisissa tilanteissa oman itsen erillisyys ei ole vielä täysin kehittynyt, ymmärrys siitä, että kaikkea minkä pystyy aistimaan, ei tarvitse ottaa sisälle asti.
- Anonyymi
HortenMarket kirjoitti:
Jotensakin luotan Suvin sanomaan sanaan, koska hän tuntus itse olevan samanmoinen. :)
Sen aistii nenätysten yleensä oikein hyvin, kun kohtaa jonkun kaltaisensa.Niin, hänhän kirjoitti myös omien rajojen tärkeydestä. Se on oman itsen erillisyyttä.
Anonyymi kirjoitti:
Saattaa ottaa, mutta ei ole pakko. Jos tarvitset roolien suojaa sosiaalisissa tilanteissa oman itsen erillisyys ei ole vielä täysin kehittynyt, ymmärrys siitä, että kaikkea minkä pystyy aistimaan, ei tarvitse ottaa sisälle asti.
Kirjoitin sulle tuolla alempana miten lapsuudessa koin asiat. Ja koen tänään, että olen joutunut ottamaan rooleja selviytyäkseni. Tottahan aikuiseksi kasvamisen myötä henkistäkin kasvua on tapahtunut. ja olen joskus muissa asiayhteyksissä sanonut, ettei kaikkea voi ottaa itselleen. On pitänyt turruttaa itsensä mm. maailman kovuuteen.
Nuorena tuntuntui, että kannan kaikki murheet itselläni ja nyt taas saatan vaikuttaa jopa välinpitmättömälle joistakin, kun sivuutan jonkun asian olankohatuksella. En enää nykyään päästä itseeni kaikkea sitä mikä tekee pahaa ja en siksi edes uppoudu asiaan, vaan suljen asioita ulos.
Mutta kaikki tää on suurin syy miksi olen ehdottomasti mieluiten omissa oloissani, kun laumoissa. Ja kun tiedän meneväni laumoihin kykenen psyykkaamaan itseni olotilaan, etten ota vastaan kaikkea. Mutta vain rajallisesti. Väsyn pitkään jonkun tapahtuman jatkuessa esimerkiksi. Väsymyksen myötä suojamuuritkin alkaa mureta...ja alan rasittua.
Mut lyhyet ajat kykenen sulkemaan ns. luukkuja muilta. Se on vuosien opettelun tulos. :D
Opetella itsensä kovaksi.Anonyymi kirjoitti:
Niin, hänhän kirjoitti myös omien rajojen tärkeydestä. Se on oman itsen erillisyyttä.
Juuri sitä, rajat löytyy etsimällä. Mutta kenenkään rajat ei ole ylitsepääsemättömät. Sekin pitää ymmästää. :)
Sitäpä sitä. Mä olen hyvinkin erillinen ja kyvykäs erillisyyteen mielestäni. En puhuisi sinun sanoin kehittymättömyydestä vaan pidemmälle kehittymisestä.- Anonyymi
HortenMarket kirjoitti:
Juuri sitä, rajat löytyy etsimällä. Mutta kenenkään rajat ei ole ylitsepääsemättömät. Sekin pitää ymmästää. :)
Sitäpä sitä. Mä olen hyvinkin erillinen ja kyvykäs erillisyyteen mielestäni. En puhuisi sinun sanoin kehittymättömyydestä vaan pidemmälle kehittymisestä.En tarkoittanut loukata, anteeksi jos näin kävi. Sanoin vain miltä tekstisi omaan silmään vaikuttaa.
Kerrot, että olet itsesi kovettanut ja tehnyt välinpitämättömäksi, se kertoo siitä, että olet rajojasi joutunut asettamaan. Vielä pidemmälle kehittyäksesi sinun on hyvä ymmärtää, että oma erillisyys ei ole kovuutta tai välinpitämättömyyttä. Koska et ole vastuussa toisten tunteista, kivuista tai mistään muustakaan, ei sinun tulisi tuntea itseäsi kovaksi tai välinpitämättömäksi silloin kun et toisten tunteita ota itsellesi tai kantaaksesi. Sanojen kovuus tai välinpitämättömyys käyttäminen kuulostaa siltä, että tunnet syyllisyyttä kun sinä tai myötätuntosi eivät ole kaikkialla ja kaikkia pelastamassa. Anonyymi kirjoitti:
En tarkoittanut loukata, anteeksi jos näin kävi. Sanoin vain miltä tekstisi omaan silmään vaikuttaa.
Kerrot, että olet itsesi kovettanut ja tehnyt välinpitämättömäksi, se kertoo siitä, että olet rajojasi joutunut asettamaan. Vielä pidemmälle kehittyäksesi sinun on hyvä ymmärtää, että oma erillisyys ei ole kovuutta tai välinpitämättömyyttä. Koska et ole vastuussa toisten tunteista, kivuista tai mistään muustakaan, ei sinun tulisi tuntea itseäsi kovaksi tai välinpitämättömäksi silloin kun et toisten tunteita ota itsellesi tai kantaaksesi. Sanojen kovuus tai välinpitämättömyys käyttäminen kuulostaa siltä, että tunnet syyllisyyttä kun sinä tai myötätuntosi eivät ole kaikkialla ja kaikkia pelastamassa.En loukkaantunut. :)
En itse ajattele itseäni välinpitämättömänä, mutta muiden palaute on ollut joskus ellaista että kokevat mut välinpitämättömäksi. Sitä tarkoitin. mm. tuolla ylemmässä.
"Nuorena tuntuntui, että kannan kaikki murheet itselläni ja nyt taas saatan vaikuttaa jopa välinpitmättömälle joistakin, kun sivuutan jonkun asian olankohatuksella. En enää nykyään päästä itseeni kaikkea sitä mikä tekee pahaa ja en siksi edes uppoudu asiaan, vaan suljen asioita ulos."
Mulle se on mun rajojeni hallintaa, ulkopuolisille se näyttää välinpitämättömyydelle ja mainitsemalleni kovuudelle. On sitä täälläkin joskus joku huomautellut. Kun en säälittele kaikkien kurjuutta.
Itselleni mä olen kelpaava, yleisölle en niinkään koska yleisö kokee minut toisinaan tuollaiseksi joksika kuvailet minun itseni kokevan.
En tunne minkäänlaista syyllisyyttä sulkiessani asioita ulos, suojelen itseäni ja se on ihan oikein. :)HortenMarket kirjoitti:
En loukkaantunut. :)
En itse ajattele itseäni välinpitämättömänä, mutta muiden palaute on ollut joskus ellaista että kokevat mut välinpitämättömäksi. Sitä tarkoitin. mm. tuolla ylemmässä.
"Nuorena tuntuntui, että kannan kaikki murheet itselläni ja nyt taas saatan vaikuttaa jopa välinpitmättömälle joistakin, kun sivuutan jonkun asian olankohatuksella. En enää nykyään päästä itseeni kaikkea sitä mikä tekee pahaa ja en siksi edes uppoudu asiaan, vaan suljen asioita ulos."
Mulle se on mun rajojeni hallintaa, ulkopuolisille se näyttää välinpitämättömyydelle ja mainitsemalleni kovuudelle. On sitä täälläkin joskus joku huomautellut. Kun en säälittele kaikkien kurjuutta.
Itselleni mä olen kelpaava, yleisölle en niinkään koska yleisö kokee minut toisinaan tuollaiseksi joksika kuvailet minun itseni kokevan.
En tunne minkäänlaista syyllisyyttä sulkiessani asioita ulos, suojelen itseäni ja se on ihan oikein. :)Kovuus on ehkä vaikea sana? No tässä asiayhteydessä se on suojakuori, jonka läpi ei pääse ihan kaikki se mikä pääsisi, jos tuota kuorta ei olisi kasvattanut suojakseen.
Kovuus ei mulla ole nimenomaan sitä, etten välitä vaan sitä että suojaan itseäni siltä paineelta, jonka jostakin välittäminen saattaa aiheuttaa....tai niiltä odotuksilta joita joku saattaa mulle itse asettaa huomatessaan, että ymmärrän hänen tilanteensa. En siis halua myöskään tulla hyväksikäytetyksi sen vuoksi, että ymmärrän. Olen nimittäin huomannut, että ihmiset myös käyttää toisen ymmärrystä hyväkseen, jos vaan saavat tilaisuuden...liika kiltteys on ollut myös perisyntini ja se on aiheuttanut paljon pahaa myös minulle joskus muinoin.HortenMarket kirjoitti:
Kovuus on ehkä vaikea sana? No tässä asiayhteydessä se on suojakuori, jonka läpi ei pääse ihan kaikki se mikä pääsisi, jos tuota kuorta ei olisi kasvattanut suojakseen.
Kovuus ei mulla ole nimenomaan sitä, etten välitä vaan sitä että suojaan itseäni siltä paineelta, jonka jostakin välittäminen saattaa aiheuttaa....tai niiltä odotuksilta joita joku saattaa mulle itse asettaa huomatessaan, että ymmärrän hänen tilanteensa. En siis halua myöskään tulla hyväksikäytetyksi sen vuoksi, että ymmärrän. Olen nimittäin huomannut, että ihmiset myös käyttää toisen ymmärrystä hyväkseen, jos vaan saavat tilaisuuden...liika kiltteys on ollut myös perisyntini ja se on aiheuttanut paljon pahaa myös minulle joskus muinoin.Varmaan yksi syy siihinkin, miksi en ns. pidä ihmisistä jotka ratsastaa
kurjuudella ja ongelmillaan tai uiden kurjuudella ja ongelmilla kuin pyhimykset, valittaa ja vaikeroi tämän tästä on se, että olen tämmöisten ihmisten kanssa ollut joskus pulassa. Ymmärtänyt liikaakin, kun kerran on ojentanut käden on oletus, että jatkuvasti voi heittää sitä vaikerussta toisen päälle ja vaatia toiselta myötätuntoa ja ymmärrystä pohjattomasti.
Mä mm. ärsyynnyn eräästä naisesta täällä varmaan juuri siksi, että hänen surkuttelunsa on kuin pohjaton kaivo...niin paljon et sinne kanna etteikö se vaatisi aina vaan lisää...eikä hän itse tajua tilannettaan. Mikä sekin hiukan ärsyttää...
Jos jostakin saa otteen, ripustautuu ja haluaa enemmän ja enemmän sitä itsensä pönkitystä.Vihertäjä kirjoitti:
En kerennyt aihetta lukea, mutta vitsi tuo sinun profiili kuva on porno (hyvällä tavalla).
Mjaa! Saako siitä oikein jotakin selvääkin? Koitin kyllä valkaista mahdollisimman jauhoiseksi. Onko sulla joku konsti millä sä näät epäselvän selvänä? :D
Suodatinsilmät? :)HortenMarket kirjoitti:
Mjaa! Saako siitä oikein jotakin selvääkin? Koitin kyllä valkaista mahdollisimman jauhoiseksi. Onko sulla joku konsti millä sä näät epäselvän selvänä? :D
Suodatinsilmät? :)Kääntää vähän näyttöä oikeaan kulmaan niin näkee.
Vihertäjä kirjoitti:
Kääntää vähän näyttöä oikeaan kulmaan niin näkee.
Aaa, joo hoksasin. Eli kääntää läppäristä vaikka näyttöä vähän selälleen lattiaa kohti? Mäpä testaan itsekin. :)
HortenMarket kirjoitti:
Aaa, joo hoksasin. Eli kääntää läppäristä vaikka näyttöä vähän selälleen lattiaa kohti? Mäpä testaan itsekin. :)
Mjoo, näkeehän siitä vähän sevemmin toki nenää ja naaman mallia. Ja että on pitkät mustat hiukset. Tai oli, kuvahan on jo vanha!! Olen siinä 39-vuotias...
Sen ikäiset ei ole pornoja vaan kalkkunoita. muista säkin se! :)HortenMarket kirjoitti:
Mjoo, näkeehän siitä vähän sevemmin toki nenää ja naaman mallia. Ja että on pitkät mustat hiukset. Tai oli, kuvahan on jo vanha!! Olen siinä 39-vuotias...
Sen ikäiset ei ole pornoja vaan kalkkunoita. muista säkin se! :)Olenhan itsekkin jo kalkkunaiässä *gobble gobble*
- Anonyymi
HortenMarket kirjoitti:
En loukkaantunut. :)
En itse ajattele itseäni välinpitämättömänä, mutta muiden palaute on ollut joskus ellaista että kokevat mut välinpitämättömäksi. Sitä tarkoitin. mm. tuolla ylemmässä.
"Nuorena tuntuntui, että kannan kaikki murheet itselläni ja nyt taas saatan vaikuttaa jopa välinpitmättömälle joistakin, kun sivuutan jonkun asian olankohatuksella. En enää nykyään päästä itseeni kaikkea sitä mikä tekee pahaa ja en siksi edes uppoudu asiaan, vaan suljen asioita ulos."
Mulle se on mun rajojeni hallintaa, ulkopuolisille se näyttää välinpitämättömyydelle ja mainitsemalleni kovuudelle. On sitä täälläkin joskus joku huomautellut. Kun en säälittele kaikkien kurjuutta.
Itselleni mä olen kelpaava, yleisölle en niinkään koska yleisö kokee minut toisinaan tuollaiseksi joksika kuvailet minun itseni kokevan.
En tunne minkäänlaista syyllisyyttä sulkiessani asioita ulos, suojelen itseäni ja se on ihan oikein. :)Olen hämmentynyt koska kerroit itsesi turruttaneesi ja opetelleesi kovaksi, nyt kerrot sen olevan toisten kokemus sinusta.
Ärsyttävä asia saattaa kertoa keskeneräisyydestä omassa itsessä. Jos pohjatonta kaivoa ei kestä katsoa se pitää peittää. Se on itsensä turruttamista ja kovettamista.
Sinä päivänä kun kuljet pohjattoman kaivon ohi ja toteat ”kas, tuossa on pohjaton kaivo, mutta minun ei tarvitse siitä juoda tai siihen vettä kantaa, eikä se ylipäätään vaikuta minuun millään tavalla” ei kaivoa tarvitse enää peittää. Olet irrallinen ja vapaa.
Mutta tärkeintä että tämä on sinulle itselle selkeää. Vihertäjä kirjoitti:
Olenhan itsekkin jo kalkkunaiässä *gobble gobble*
Klok klok klok.. :)
Anonyymi kirjoitti:
Olen hämmentynyt koska kerroit itsesi turruttaneesi ja opetelleesi kovaksi, nyt kerrot sen olevan toisten kokemus sinusta.
Ärsyttävä asia saattaa kertoa keskeneräisyydestä omassa itsessä. Jos pohjatonta kaivoa ei kestä katsoa se pitää peittää. Se on itsensä turruttamista ja kovettamista.
Sinä päivänä kun kuljet pohjattoman kaivon ohi ja toteat ”kas, tuossa on pohjaton kaivo, mutta minun ei tarvitse siitä juoda tai siihen vettä kantaa, eikä se ylipäätään vaikuta minuun millään tavalla” ei kaivoa tarvitse enää peittää. Olet irrallinen ja vapaa.
Mutta tärkeintä että tämä on sinulle itselle selkeää.No ehkäpä mä olen semmoinen ulospäin, kovan oloinen joskus. Kun mietin ulkopuolisen silmin. Vaikka sisälläni en koe itseäni kovaksi. Rinnastuksia.
Kyllä, tuosta olen samaa mieltä äsyrttävyydestä. Se tulee itsestä, omista kokemuksistakin. Tilanteita jotka on olleet jotenkin epämukavia ja ne muistuu mieleen..tuollainen ihminen on kävelevä varoitusmerkkki koetusta. Ja ärsyttää se, että siihin joutuu törmäämään. Ärsyttää sekin, että välitän tuosta otuksesta samalla kun en voi sietää sitä. :)HortenMarket kirjoitti:
No ehkäpä mä olen semmoinen ulospäin, kovan oloinen joskus. Kun mietin ulkopuolisen silmin. Vaikka sisälläni en koe itseäni kovaksi. Rinnastuksia.
Kyllä, tuosta olen samaa mieltä äsyrttävyydestä. Se tulee itsestä, omista kokemuksistakin. Tilanteita jotka on olleet jotenkin epämukavia ja ne muistuu mieleen..tuollainen ihminen on kävelevä varoitusmerkkki koetusta. Ja ärsyttää se, että siihin joutuu törmäämään. Ärsyttää sekin, että välitän tuosta otuksesta samalla kun en voi sietää sitä. :)On se selkeää, mutta samalla ärsyttävää. :)
Ratkaisuna toimii parhaiten se, etten katso päin liian kauan.- Anonyymi
1.Ihmiset avatuvat sinulle helposti ja kertovat voivansa paremmin keskustelun jälkeen. Sinä sen sijaan voit huonommin ja koet ehkä uupumusta ko. keskustelun jälkeen.
2.Koet kovaa kipua tai särkyä olematta itse sairas. Myöhemmin saat tietää, että joku sinulle läheinen tai rakas ihminen kärsii kyseisistä oireista.
3.Ollessasi monien ihmisten seurassa, saattaa tunnetilasi tai fyysinen olosi heittelehtiä "holtittomasti" ja pelkäät jo tulevasi hulluksi, mutta kun olet jälleen yksin, rauhoitut nopeasti.
4.Sinulla on keskittymisvaikeuksia muiden seurassa, mutta yksin ollessasi sinun on jopa helppo keskittyä.
5.Joidenkin ihmisten on epämukavaa tai jopa vaikeaa olla seurassasi, koska he kokevat että "näet heidän lävitseen". Tällainen ihminen saattaa välttää seuraasi halutessaan salata jotakin.
6.Tiedät paljon muista ihmisistä tietämättä oikein miten. Luulit ehkä ennen, että kaikki tietävät samalla tavalla, mutta niin ei ole.
7. Tunnet olevasi vastuussa läpipiirisi hyvinvoinnista. Sinua on ehkä kehoitettu "päästämään irti" tai "olemaan ottamatta asioista niin vakavasti", mutta et vain voi.
8.Joidenkin ihmisten seurassa saatat huomata tuntevasi tai käyttäytyväsi itsellesi poikkeuksellisella tavalla, olevasi ikään kuin "roolissa". Ilman näitä henkilöitä olet jälleen oma itsesi. Tilanteesta riippuen tämä voi olla joko mielenkiintoista ja vapauttavaa tai sitten pelottavaa tai huolestuttavaa.
9.Sinulla on vaikeuksia tietää mitä haluat ja tarvitset. Joudut ehkä olemaan pitkän aikaa yksin selvittääksesi omia tarpeitasi ja silloinkin voi olla helpompi ilmaista mitä muut haluavat sinulta kuin mitä itse haluat.
10. Rajojen asettaminen on sinulle vaikeaa, koska se voi aiheuttaa pettymystä, surua, vihaa tai muita tunteita muiden ihmisten osalta.
11.Vaikuttaa siltä, että mikään ratkaisu ei ole hyvä. Joko teet oman päätöksesi ja hukut muiden kielteiseen palautteeseen tai teet kuten sinulta odotetaan ja voit itse huonosti.
12.Kehosi tuntuu joskus kipeältä tai epämukavalta, vaikka et olisi sairas. Tästä johtuen haluat tehdä asioita, mitkä vievät huomion pois omasta kehotuntemuksestasi.
12Voit kokea olevasi humalassa humalaiset ihmisten seurassa, vaikka et olisi juonut tippaakaan alkoholia itse.
13. Voit huomata, että toisten ihmisten energia vaikuttaa sinuun selvemmin, jos teillä on katsekontakti tai olette kovin lähellä, tai teillä on vahva henkilökohtainen side. Vaikutuksen voi tuntea jopa matkojen päästä.
14. Ihmisillä on taipumus kertoa sinulle asioita, joita he "eivät ole kertoneet kenellekään", vaikka ette tuntisikaan kovin hyvin.
15.Suuret väkijoukot tuntuvat sinusta yleensä raskailta ja jopa ylitsepääsemättömiltä, ellei kyseessä ole sinulle jokin poikkeuksellisen voimaannuttava hyvänolon tapahtuma. - Anonyymi
HortenMarket kirjoitti:
No ehkäpä mä olen semmoinen ulospäin, kovan oloinen joskus. Kun mietin ulkopuolisen silmin. Vaikka sisälläni en koe itseäni kovaksi. Rinnastuksia.
Kyllä, tuosta olen samaa mieltä äsyrttävyydestä. Se tulee itsestä, omista kokemuksistakin. Tilanteita jotka on olleet jotenkin epämukavia ja ne muistuu mieleen..tuollainen ihminen on kävelevä varoitusmerkkki koetusta. Ja ärsyttää se, että siihin joutuu törmäämään. Ärsyttää sekin, että välitän tuosta otuksesta samalla kun en voi sietää sitä. :)Minusta tuntuu, että et halua nähdä syvempää tasoa.
Siitä ärsytyksestä on mahdollista päästä kokonaan irti jos haluat. Kaivoa ei tarvitse vältellä, voit mennä sen viereen piknikille viikoksi ilman että ärsyynnyt.
Sitä tarkoitan irrallisuudella ja vapaudella. Anonyymi kirjoitti:
Minusta tuntuu, että et halua nähdä syvempää tasoa.
Siitä ärsytyksestä on mahdollista päästä kokonaan irti jos haluat. Kaivoa ei tarvitse vältellä, voit mennä sen viereen piknikille viikoksi ilman että ärsyynnyt.
Sitä tarkoitan irrallisuudella ja vapaudella.Voit olla oikeassakin, miten mä saavutan sen syvemmän tason? Musta vaan tuntuu, että olen aina jotenkin "ärsyyntynyt", kun joudun sanomaan sanaakaan tuolle ihmiselle ja kuitenkin vaikka päätän etten sanoa enää mitään, sanon kumminkin.
Mä jollain tasolla ymmärrän hänet, nään enemmän kun hän tajuaa tai haluaa tajuta, mutta samalla mua ärsyttää se miten sokeita pisteitä hänellä on...ja haluisin et avata hänen silmät, enkä tajua miksi. Eihän mun tavis välittää toista ihmisestä tippaakaan...mut jotenkin mä vaan välitän.Anonyymi kirjoitti:
Minusta tuntuu, että et halua nähdä syvempää tasoa.
Siitä ärsytyksestä on mahdollista päästä kokonaan irti jos haluat. Kaivoa ei tarvitse vältellä, voit mennä sen viereen piknikille viikoksi ilman että ärsyynnyt.
Sitä tarkoitan irrallisuudella ja vapaudella.Voit olla oikeassakin, miten mä saavutan sen syvemmän tason? Musta vaan tuntuu, että olen aina jotenkin "ärsyyntynyt", kun joudun sanomaan sanaakaan tuolle ihmiselle ja kuitenkin vaikka päätän etten sanoa enää mitään, sanon kumminkin.
Mä jollain tasolla ymmärrän hänet, nään enemmän kun hän tajuaa tai haluaa tajuta, mutta samalla mua ärsyttää se miten sokeita pisteitä hänellä on...ja haluisin et avata hänen silmät, enkä tajua miksi. Eihän mun tavis välittää toista ihmisestä tippaakaan...mut jotenkin mä vaan välitän.HortenMarket kirjoitti:
Voit olla oikeassakin, miten mä saavutan sen syvemmän tason? Musta vaan tuntuu, että olen aina jotenkin "ärsyyntynyt", kun joudun sanomaan sanaakaan tuolle ihmiselle ja kuitenkin vaikka päätän etten sanoa enää mitään, sanon kumminkin.
Mä jollain tasolla ymmärrän hänet, nään enemmän kun hän tajuaa tai haluaa tajuta, mutta samalla mua ärsyttää se miten sokeita pisteitä hänellä on...ja haluisin et avata hänen silmät, enkä tajua miksi. Eihän mun tavis välittää toista ihmisestä tippaakaan...mut jotenkin mä vaan välitän.Joku kirous??? :D
Päästä mut vapaaksi siitä, kiitos.Anonyymi kirjoitti:
1.Ihmiset avatuvat sinulle helposti ja kertovat voivansa paremmin keskustelun jälkeen. Sinä sen sijaan voit huonommin ja koet ehkä uupumusta ko. keskustelun jälkeen.
2.Koet kovaa kipua tai särkyä olematta itse sairas. Myöhemmin saat tietää, että joku sinulle läheinen tai rakas ihminen kärsii kyseisistä oireista.
3.Ollessasi monien ihmisten seurassa, saattaa tunnetilasi tai fyysinen olosi heittelehtiä "holtittomasti" ja pelkäät jo tulevasi hulluksi, mutta kun olet jälleen yksin, rauhoitut nopeasti.
4.Sinulla on keskittymisvaikeuksia muiden seurassa, mutta yksin ollessasi sinun on jopa helppo keskittyä.
5.Joidenkin ihmisten on epämukavaa tai jopa vaikeaa olla seurassasi, koska he kokevat että "näet heidän lävitseen". Tällainen ihminen saattaa välttää seuraasi halutessaan salata jotakin.
6.Tiedät paljon muista ihmisistä tietämättä oikein miten. Luulit ehkä ennen, että kaikki tietävät samalla tavalla, mutta niin ei ole.
7. Tunnet olevasi vastuussa läpipiirisi hyvinvoinnista. Sinua on ehkä kehoitettu "päästämään irti" tai "olemaan ottamatta asioista niin vakavasti", mutta et vain voi.
8.Joidenkin ihmisten seurassa saatat huomata tuntevasi tai käyttäytyväsi itsellesi poikkeuksellisella tavalla, olevasi ikään kuin "roolissa". Ilman näitä henkilöitä olet jälleen oma itsesi. Tilanteesta riippuen tämä voi olla joko mielenkiintoista ja vapauttavaa tai sitten pelottavaa tai huolestuttavaa.
9.Sinulla on vaikeuksia tietää mitä haluat ja tarvitset. Joudut ehkä olemaan pitkän aikaa yksin selvittääksesi omia tarpeitasi ja silloinkin voi olla helpompi ilmaista mitä muut haluavat sinulta kuin mitä itse haluat.
10. Rajojen asettaminen on sinulle vaikeaa, koska se voi aiheuttaa pettymystä, surua, vihaa tai muita tunteita muiden ihmisten osalta.
11.Vaikuttaa siltä, että mikään ratkaisu ei ole hyvä. Joko teet oman päätöksesi ja hukut muiden kielteiseen palautteeseen tai teet kuten sinulta odotetaan ja voit itse huonosti.
12.Kehosi tuntuu joskus kipeältä tai epämukavalta, vaikka et olisi sairas. Tästä johtuen haluat tehdä asioita, mitkä vievät huomion pois omasta kehotuntemuksestasi.
12Voit kokea olevasi humalassa humalaiset ihmisten seurassa, vaikka et olisi juonut tippaakaan alkoholia itse.
13. Voit huomata, että toisten ihmisten energia vaikuttaa sinuun selvemmin, jos teillä on katsekontakti tai olette kovin lähellä, tai teillä on vahva henkilökohtainen side. Vaikutuksen voi tuntea jopa matkojen päästä.
14. Ihmisillä on taipumus kertoa sinulle asioita, joita he "eivät ole kertoneet kenellekään", vaikka ette tuntisikaan kovin hyvin.
15.Suuret väkijoukot tuntuvat sinusta yleensä raskailta ja jopa ylitsepääsemättömiltä, ellei kyseessä ole sinulle jokin poikkeuksellisen voimaannuttava hyvänolon tapahtuma.Mjoo, hirmu tuttua tekstiä. Tunnistan itseni kyllä valitettavasti. Hyvä, että joku nääkin asiat julki tuo, ettei tarvi enää olla ihan utopiaa ja tuttu vaan itelle ja kaltaisilleen. :)
Mulla särkee nytkin pää aivan sikana, ihan vaan näiden keskustelujen lomassa alkoi särkemään. Nää jotenkin vapauttaa mutta samalla rasittakin...olla "läsnä".
Sit pitäs hankkia muka elämä, missä olis enemmän ihmisiä...hahhaaa...ja tappaa ihtensä sen kuorman alle...noup.HortenMarket kirjoitti:
Mulla särkee nytkin pää aivan sikana, ihan vaan näiden keskustelujen lomassa alkoi särkemään. Nää jotenkin vapauttaa mutta samalla rasittakin...olla "läsnä".
Sit pitäs hankkia muka elämä, missä olis enemmän ihmisiä...hahhaaa...ja tappaa ihtensä sen kuorman alle...noup.Mä meen nukkumaan. Zipsh. :)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minusta tuntuu, että et halua nähdä syvempää tasoa.
Siitä ärsytyksestä on mahdollista päästä kokonaan irti jos haluat. Kaivoa ei tarvitse vältellä, voit mennä sen viereen piknikille viikoksi ilman että ärsyynnyt.
Sitä tarkoitan irrallisuudella ja vapaudella.En ole Horten Market, mutta vastaan tähän. Mikä siis olisi oikea reagointitapa tilanteessa, jossa sinua syytetään kovaksi tai epäempaattiseksi, vaikka asia on enemmänkin päinvastoin? Voiko tätä pohjattoman kaivon reunalla huolettomana patongin syömistä laajentaa tuohonkin? Eli et ole alkuunkaan kova, toinen tai useatkin luulevat ja jopa väittävät sinulle itsellesi niin, mutta sinä vain jatkat piknikkiä välittämättä tästä?
Ei tuo kyllä ole käytännön elämässä ollenkaan yleistä kenelläkään, etteivät toisten perusteettomat syytökset herättäisi mitään tunteita tai tarvetta oikaista asiaa.
Kuinka yleistä peräänkuuluttamasi täydellinen vapaus ja oman itsen erillisyyden täydellinen hahmottaminen ihmisissä on mielestäsi? Tuo prosessi näyttää olevan suurimmalla osalla kesken. Se näkyy toisenlaisissakin asioissa kuin tässä, josta olette keskustelleet. - Anonyymi
HortenMarket kirjoitti:
Voit olla oikeassakin, miten mä saavutan sen syvemmän tason? Musta vaan tuntuu, että olen aina jotenkin "ärsyyntynyt", kun joudun sanomaan sanaakaan tuolle ihmiselle ja kuitenkin vaikka päätän etten sanoa enää mitään, sanon kumminkin.
Mä jollain tasolla ymmärrän hänet, nään enemmän kun hän tajuaa tai haluaa tajuta, mutta samalla mua ärsyttää se miten sokeita pisteitä hänellä on...ja haluisin et avata hänen silmät, enkä tajua miksi. Eihän mun tavis välittää toista ihmisestä tippaakaan...mut jotenkin mä vaan välitän.No ei siihen käsittääkseni mitään ihan yksinkertaista konstia ole, enkä minä ole terapeutti enkä muukaan mielenterveyden ammattilainen, joten valitettavasti voin auttaa hyvin rajallisesti omiin kokemuksiini pohjautuen.
Mutta lähtisin tutkimaan, että mistä se ärsytys tulee, muistuttaako tämä kaivo jotakuta omassa elämässäsi (joka on sinua loukannut/hyväksikäyttänyt tms.), onko kaivossa jopa jotain samaa kuin itsessäsi (yleensä meitä ärsyttää eniten ne toisten ominaisuudet, joista emme itsessämme pidä), tai onko siellä jokin muu kokemus taustalla, vaikkapa epäoikeudenmukaisuudesta, esim. onko sinulta aina lapsesta asti vaadittu paljon (silloin toisen heikkous ja sillä ratsastaminen voivat ärsyttää suunnattomasti).
Nämä edellä mainitut ovat vain esimerkkejä, mutta ehkä auttavat sinua polulle, kurkkaamaan että mitä sen ärsytyksen takana on. Sitten kun löytää sen alkuperäisen ongelman, niin voi työstää sitä, ja pikku hiljaa päästää irti. Terapiassa tämä tietysti kaikista parhaiten onnistuisi ammattilaisen ohjauksessa, mutta kyllä näitä itsekin aika paljon voi työstää.
Sanotaan esimerkiksi, että identifioit tietyn henkilön ongelman alkulähteelle (siis henkilö, joka on sinua joskus loukannut ja josta tämä kaivo sinua muistuttaa), niin voit hänelle puhua suusi puhtaaksi (siis puhut itseksesi mutta purat kaikki tunteet itsestäsi ja kerrot sille toiselle henkilölle, miltä tilanne sinusta tuntui), samalla kuulostelet itseäsi, että missä viha, ärsytys tai muut tunteet sinun kehossa tuntuvat. Tämmöinen itsereflektio on hyvin toimiva keino tunnelukkojen purkamisessa. Yksi kerta ei vielä tunnelukkoa avaa, mutta jokainen purkukerta höllentää ärsytystä hieman kunnes huomaat kalunneesi luun puhtaaksi. HortenMarket kirjoitti:
Mulla särkee nytkin pää aivan sikana, ihan vaan näiden keskustelujen lomassa alkoi särkemään. Nää jotenkin vapauttaa mutta samalla rasittakin...olla "läsnä".
Sit pitäs hankkia muka elämä, missä olis enemmän ihmisiä...hahhaaa...ja tappaa ihtensä sen kuorman alle...noup.Ihan normaalia että päätä alkaa särkemään jos koittaa prosessoida kaikkea tätä infoa (tai siis ainakin itsestä tuntuu, että olis normaalia). Ei kuitenkaan ihan kevyttä huttua jos on syvällisemmin mukana. itsekkin kun haeskelen infoa niin ei kovinkaan montaa tuntia kestä ennen kun tarttee levätä. Täytyy kyllä nostaa hattua niille jotka tekee ihmisen käyttäytymisestä tutkimusta. On nimittäin aika syvällistä touhua.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ole Horten Market, mutta vastaan tähän. Mikä siis olisi oikea reagointitapa tilanteessa, jossa sinua syytetään kovaksi tai epäempaattiseksi, vaikka asia on enemmänkin päinvastoin? Voiko tätä pohjattoman kaivon reunalla huolettomana patongin syömistä laajentaa tuohonkin? Eli et ole alkuunkaan kova, toinen tai useatkin luulevat ja jopa väittävät sinulle itsellesi niin, mutta sinä vain jatkat piknikkiä välittämättä tästä?
Ei tuo kyllä ole käytännön elämässä ollenkaan yleistä kenelläkään, etteivät toisten perusteettomat syytökset herättäisi mitään tunteita tai tarvetta oikaista asiaa.
Kuinka yleistä peräänkuuluttamasi täydellinen vapaus ja oman itsen erillisyyden täydellinen hahmottaminen ihmisissä on mielestäsi? Tuo prosessi näyttää olevan suurimmalla osalla kesken. Se näkyy toisenlaisissakin asioissa kuin tässä, josta olette keskustelleet.Tässähän ei Hortenia kovaksi tai epäempaattiseksi käsittääkseni syytetty, vaan kyse on siitä miten hän itse mieltää itsensä. Mutta ilmeisesti tämä oli vain esimerkki? Mutta nyt kun tuli esille, niin mainitsen, että minusta Horten vaikuttaa täälläkin erittäin empaattiselta eikä ollenkaan kovalta tai välinpitämättömästä, joten ehkä hänen oma käsityksensä poikkeaa muiden käsityksestä? Ehkä hän olisi täysin omana itsenään vieläkin empaattisempi ja kokee syyllisyyttä kun ajoittain asettaa rajoja. Minusta tuo rajojen asettamisen vaikeus näyttäisi toistuvan hänen palstalle kertomissaan tilanteissa.
Mutta niin, me olemme kaikki keskeneräisiä tuon irrallisuuden ja vapauden suhteen, ja mitä läheisempi ihminen meille on, sitä vaikeampaa se on. En näe, että 100% vapautta on mahdollista saavuttaa, mutta sen tavoitteleminen kannattaa kuitenkin, ihan oman mielenterveyden kannalta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tässähän ei Hortenia kovaksi tai epäempaattiseksi käsittääkseni syytetty, vaan kyse on siitä miten hän itse mieltää itsensä. Mutta ilmeisesti tämä oli vain esimerkki? Mutta nyt kun tuli esille, niin mainitsen, että minusta Horten vaikuttaa täälläkin erittäin empaattiselta eikä ollenkaan kovalta tai välinpitämättömästä, joten ehkä hänen oma käsityksensä poikkeaa muiden käsityksestä? Ehkä hän olisi täysin omana itsenään vieläkin empaattisempi ja kokee syyllisyyttä kun ajoittain asettaa rajoja. Minusta tuo rajojen asettamisen vaikeus näyttäisi toistuvan hänen palstalle kertomissaan tilanteissa.
Mutta niin, me olemme kaikki keskeneräisiä tuon irrallisuuden ja vapauden suhteen, ja mitä läheisempi ihminen meille on, sitä vaikeampaa se on. En näe, että 100% vapautta on mahdollista saavuttaa, mutta sen tavoitteleminen kannattaa kuitenkin, ihan oman mielenterveyden kannalta.Olemme siitä siis samaa mieltä, ettei se kenelläkään toimi täysin, tai sitten voi olla kyseessä jokin toiseen suuntaan kallellaan oleva, epänormaaliksi mielletty tila.
Toiselta kantilta on ajateltavissa, ettei ole järkevää ajatella olevansakaan kauhean erillään ja erillinen muista, koska harva elää yksinäisyydessä ja yleensä toisen ihmisen kokemuksen ymmärtäminen luo enemmän sopua kuin epäsopua. Joku asia ei ehkä herätä niin paljon hämmennystä, jos sen pystyy jotenkin ymmärtämään.
Mutta tässä puhuttiinkin siitä tilanteesta, jossa tuota ominaisuutta hyväksikäytetään, ja sen taas minusta voi ajatella olevan oikeastaan erillään koko asiasta. Voihan moni muukin asia kääntyä sellaiseksi, että joku sitä hyväksikäyttää, mutta eikö muuttujana ole silloin se hyväksikäyttö eikä esimerkiksi jonkun ihmisen ymmärrys? - Anonyymi
HortenMarket kirjoitti:
Joku kirous??? :D
Päästä mut vapaaksi siitä, kiitos.Se on tämä valtakunta se kaivo??
HortenMarket kirjoitti:
Voit olla oikeassakin, miten mä saavutan sen syvemmän tason? Musta vaan tuntuu, että olen aina jotenkin "ärsyyntynyt", kun joudun sanomaan sanaakaan tuolle ihmiselle ja kuitenkin vaikka päätän etten sanoa enää mitään, sanon kumminkin.
Mä jollain tasolla ymmärrän hänet, nään enemmän kun hän tajuaa tai haluaa tajuta, mutta samalla mua ärsyttää se miten sokeita pisteitä hänellä on...ja haluisin et avata hänen silmät, enkä tajua miksi. Eihän mun tavis välittää toista ihmisestä tippaakaan...mut jotenkin mä vaan välitän.Teksti on jokseenkin tuttun kuulosta. En ole mikään mestari, mutta puhuessa joskus itselle auttanee, että koittaa väkisin vaan keskittyä johonkin muuhun ja silti tilanne saattaa vainota taustalla. Mitä taas tekstiin tulee, niin jonkin sortin itsehillinnällä kait olen vältellyt.
Mitä taas tulee siihen että muut käyttäisi kyseistä ominaisuutta hyödyksi. Ilmeisesti pelkkä hsp olisi taipuvainen jollain asteella narsistiseen porukkaan tai keskusteluun, tosin en enään muista miksi näin oli.
Piti vielä kysyä ap:lta että oletko kokenut, että sun olisi pitänyt jotenkin ehkä tavallista enemmän opetella ja harjoitella hallitsemaan itseäsi? Jotta kykenet elämään ns. normaalia elämää ihmisten keskuudessa? Osallistumaan normaaleihin arkirituaaleihin tms?
Mulla on itselläni sellainen olo, että olen tehnyt ison urakan jo lapsena "sopeutuakseni" vallitseviin olosuhteisiin. Jos näin voi sanoa, oppia olemaan kuin muutkin muiden kanssa. Eikä se aina ole helppoa vieläkään, on pitänyt ottaa joskus ihan tietoisia roolejakin, ikään kuin näytellä yhtä muista pärjätäkseen läpi jonkun prosessin.
Koska jos olis ollut semmoinen, kun on olisi saanut turpaansa tai ainakin alisuoriutunut arvioivien tahojen silmissä ja ollut epäkelpo mukaan siihen hommaan. Ettei aina vaan olla sellainen "outo" kaikkialla, kun on oikeasti omissa oloissaan. :D- Anonyymi
Omien huonekalujen päälle kaatuminen ja loukkaantuu pahasti... on jo noh, mutta niin isä sanoi itselleni: yritä liikkua varovaisemmin yön pimeydessä jotta et törmää niihin.
Anonyymi kirjoitti:
Omien huonekalujen päälle kaatuminen ja loukkaantuu pahasti... on jo noh, mutta niin isä sanoi itselleni: yritä liikkua varovaisemmin yön pimeydessä jotta et törmää niihin.
Yym, osteoporoosi ihmisen tiedän, joka ei edes kunnolla kaatunut alas asti minkään päälle. Mutta horjahti sen verran, että otti painonsa osittain käsivartensa päälle tuolin selkänojaan kädellä horjahtaen. Niin ranne murtui.
Ei näyttänyt mitenkään vakavalle se horjahtaminen tai sille että siinä sattuisi mitään rikkovaa. Mutta niin vain sitten murtuma tuli.
Ettei se aina vaadi kummoista pyllyämistä, kun sopivasti on herkkä paikka ja osuu hervottomasti.- Anonyymi
Tuollainenkin voi liittyä johonkin kipulääkkeisiin, ostin levyn... kipulääkkeenä kokaiini.... erikoinen levy tämä Black Sabbath Vol.4 kappaleen numero on 6.
- Anonyymi
Ostin tuollaisenkin levyn.... missä lauletaan "Switchblade at night" on tämä erikoinen...
Henkilö kohtaisesti olen suurimaksi osaksi yrittää piilotella mm. tunteellisuutta, eli käytännössä olen elänyt maskin läpi ja nyt kun olen oppinut et hei, tää on osa persoonaani, en ole oppinut päästämään irti maskistani. Myöskin yleensä olen ollut äärimmäisen stressaantunut ja koin usein burnouteja. Näin jälkiviisaana tunteiden patoaminen ei ollut maailman fiksunta, mutta silti en vieläkään pysty luopumaan tavasta. Pitäisi vaan oppia tunteiden kanssa sama kuin vaatetuksen. Muiden mielipide pois ja mukavaa päälle.
Anonyymi kirjoitti:
Tuollainenkin voi liittyä johonkin kipulääkkeisiin, ostin levyn... kipulääkkeenä kokaiini.... erikoinen levy tämä Black Sabbath Vol.4 kappaleen numero on 6.
Niin lääketokkurassa kompuroiminen, juu kyllä sekin on mahdollista. :)
DaViik kirjoitti:
Henkilö kohtaisesti olen suurimaksi osaksi yrittää piilotella mm. tunteellisuutta, eli käytännössä olen elänyt maskin läpi ja nyt kun olen oppinut et hei, tää on osa persoonaani, en ole oppinut päästämään irti maskistani. Myöskin yleensä olen ollut äärimmäisen stressaantunut ja koin usein burnouteja. Näin jälkiviisaana tunteiden patoaminen ei ollut maailman fiksunta, mutta silti en vieläkään pysty luopumaan tavasta. Pitäisi vaan oppia tunteiden kanssa sama kuin vaatetuksen. Muiden mielipide pois ja mukavaa päälle.
Vanhoihin tapoihin saattaa jäädä joskus helposti kiinni. Tulee automaationa joku opeteltu asia tietyissä tilanteissa. Ulkoaopittuna. Sitä ei ees mieti, se vaan tapahtuu.
Jälkeenpäin saattaa havahtua että näin on ja näin käy tai kävi.
Oletko huomannut, että tietyllä tapaa herkät ihmiset miettii ehkä enemmän itsejään ja omia tunnetilojaan ja olemisiaan, kuin mahdollisesti vähemmän herkät? Jotkut menee vaan automaatiolla elämää eteenpäin.
Mun mies usein sanoo, että hän on sellainen automaatiolla eteenpäin menijä ettei aina edes pysähdy miettimään mitään, miksi mitäkin...mitä mihinkin liittyy jne.
Ei liikuta monikaan asia, eikä vaikuta mitenkään ulkopuolisten elämä mihinkään...ei huomaa mitä ympärillä tapahtuu jne. Joskus hankalaa ymmärtää, että joku voi elää ylipäänsä niin suljettuna kaikelta mitä ulkoapäin tulee ja tapahtuu...En varsinaisesti tunne muita erityisherkkiä enkä ole minkään laista tutkimusta kyseisestä löytänyt, mutta kuulostaisi ihan loogiselta, että herkemmät ihmiset kokevat jos jotain on pielessä tai outoa ja alkavat tutkia. Itsehhän olen lähtenyt tutkimaan asioita kun olin masennuksen pohja mudissa, jos vaikka löytäisi avaimen pois. Olen vasta ymmärtänyt oman käyttäytymiseni, mutta en oikeastaan ole saanut muutosta tehtyä tai löytänyt sitä todellista avainta. Jos ei pysähdy tai ole pakotettu pysähtymään niin ei sitä vältis hirveitä ole aikaa kiireisellä ihmisellä ylimääräsille ajatuksille, tai syrjäyttää asiat normaaleina koska se on henkilölle itselleen normaalia vaikka valtaväestölle se olisikin outoa. Eikä suomalainen kulttuuri vaikenemisesta ja kysymyksien kysymättä jättämisestä ainakaan auta.
DaViik kirjoitti:
En varsinaisesti tunne muita erityisherkkiä enkä ole minkään laista tutkimusta kyseisestä löytänyt, mutta kuulostaisi ihan loogiselta, että herkemmät ihmiset kokevat jos jotain on pielessä tai outoa ja alkavat tutkia. Itsehhän olen lähtenyt tutkimaan asioita kun olin masennuksen pohja mudissa, jos vaikka löytäisi avaimen pois. Olen vasta ymmärtänyt oman käyttäytymiseni, mutta en oikeastaan ole saanut muutosta tehtyä tai löytänyt sitä todellista avainta. Jos ei pysähdy tai ole pakotettu pysähtymään niin ei sitä vältis hirveitä ole aikaa kiireisellä ihmisellä ylimääräsille ajatuksille, tai syrjäyttää asiat normaaleina koska se on henkilölle itselleen normaalia vaikka valtaväestölle se olisikin outoa. Eikä suomalainen kulttuuri vaikenemisesta ja kysymyksien kysymättä jättämisestä ainakaan auta.
Minäkin tässä mutuilen tuon mitä olen ollut huomaavinani. Kun ihmisiä olen kova tyttö tarkkailemaan, mikä sekin tapahtuu aivan itsestään ja sitä imee vaan ihmisestä kuin dataa ihan huomaamattaan. :)
Useinhan tuo itsetutkiskelu saa jonkun sysäyksen jostakin vaikeasta elämäntilanteesta, jonka pohjalta ryhtyy siihen. Sulla masennus, mulla se oli aikoinaan koulukiusaaminen mikä sai mut menemään itseeni. Miettimään itseä ja versus muita ihmisiä, funtsimaan omia tunnetiloja ja niiden hallintaa yms. Matka voi olla pitkä, mutta ihan antoisaa.
Hiukan semmosta itseni sopeuttavaakin toimintaa piti harjoitella. Kun usein oli tunne, että ymmärrän toisia pelottavan paljon, mutta he ei tunnu ymmärtävän minua. Siinä oli joku klikki ja se klikki on pitänyt saada avattua...että löytyy jokin yhteys ja ymmärrys puolin ja toisin.
Ulkopuolisuudentunne on joskus hirmu vahva vieläkin, vaikka pärjään ihmisten kanssa hyvin ja helposti. Olen pidettyä seuraa jne töissä ja ihmisten kanssa ollessa. Mutta silti on tunne, kuin olisi jotenkin eri hyllyllä? Ehkä se tunnekin vaan tarvii pitää itellään ja hyväksyä, ettei oman pään sisältö kaikille aukene, vaikka toisesta suunnasta tulee dataa hurjalla vauhdilla omaan tietoisuuteen.
Ois vaan joskus mukavaa olla jonkun kanssa ihan täysin samalla kartalla. :)
Niinkun sanotaan sielunkumppanit, ei tarvi puhuakaan kun kaksi ihmistä on kuin yksi. Ehkä liikaa vaadittu.
Juu, tuo kiirekin on semmoinen syy ettei pysähdy miettimään. Mutta sitten on varmaan luonteitakin, kuten miehelläni on ettei hän yksinkertaisesti pidä tärkeänä miettiä kaikkea. Tai jää tunnustelemaan ja tunteilemaan jotakin mihin itse voi tarttua vahvasti eikä ymmärrä ollenkaan, että toinen ei edes havainnut mitään...
Ei huomaa ilmeitä, ei aisti tunnelmaa...semmosia asioita mitä itse taas ei kunnolla saa kokonaan suljetuksi, vaikka osaa suojautua liialta taakalta, muttei kykene olemaan huomaamatta... hankalaa selostusta. :D
Juu, suomalaisessa kulttuurissa on tuppisuumaisuus ollut siunaus, vaikka varmasti monet ongelmat on juuri siksi olemassa.Itselläkin oli takana kiusaamis tilanteita, kuolemia, sekä muita syviä haavoja. Toisaalta höyryjuna ei pysähdy hetkessä. En nyt valitettavasti löydä artikkelia missä eräs toinenki oli kirjoittanut vähän vastaavanlaisesta kohtalostaan. Haavoja toisen perään kunnes vaan särkyi. En muista oliko henkilö pelkkä hsp vai myös hss. Kuiteski jotkus pystyy keskittymään yhteen asiaan niin tehokkaasti ettei pienet naarmut heti hidasta, mutta jossain vaiheessa vaan ei enää jaksa nousta ylös. Eikä se höyryjuna ihan hetkessä lähde takasin liikkellekkään...
Mitä taas tulee ihmisiin niin itselläkin tunne, ettei muut ymmärrä minua, mutta ymmärrän muita. Oikeastaan osa syy miksi itselläni on tunne, etten osaa ilmaista itseäni. Tosin itse kun olen hss niin erikoisesti saatan jopa nauttia siitä, että muut eivät pysty lukemaan minua täysin vaikka itse poraan katseellani heistä läpi.DaViik kirjoitti:
Itselläkin oli takana kiusaamis tilanteita, kuolemia, sekä muita syviä haavoja. Toisaalta höyryjuna ei pysähdy hetkessä. En nyt valitettavasti löydä artikkelia missä eräs toinenki oli kirjoittanut vähän vastaavanlaisesta kohtalostaan. Haavoja toisen perään kunnes vaan särkyi. En muista oliko henkilö pelkkä hsp vai myös hss. Kuiteski jotkus pystyy keskittymään yhteen asiaan niin tehokkaasti ettei pienet naarmut heti hidasta, mutta jossain vaiheessa vaan ei enää jaksa nousta ylös. Eikä se höyryjuna ihan hetkessä lähde takasin liikkellekkään...
Mitä taas tulee ihmisiin niin itselläkin tunne, ettei muut ymmärrä minua, mutta ymmärrän muita. Oikeastaan osa syy miksi itselläni on tunne, etten osaa ilmaista itseäni. Tosin itse kun olen hss niin erikoisesti saatan jopa nauttia siitä, että muut eivät pysty lukemaan minua täysin vaikka itse poraan katseellani heistä läpi.Siinä on jo pohjaa. Oliko muutes se testi täällä jokin aika sitten? Mistä nuo lyhenteet tulee?
Kysyn vielä muistaessani.
Niinpä, mullakin on tunne että olen kerännyt pitkään kuorman kaikenlaista kuormittavaa ja alkanut purkaa niitä kun on ollut jo uupunut. Vähän liian pitkälle anatnut mennä kaiken kuormittumisen ja nöyryyden sen alla.
Mutta masennuksessa se kuorma on ollut sulla jo hirvittävän raskas. :(
Minusta tuota itsesääteyä voi oppia, miten psyykkaa mm. itseään tilanteisiin valmistuen. Kun tietää, että jotakin raskasta on tulossa, alkaa jo psyykkaamaan itseään. Ja äkkinäisissä tilanteissa usein toimii kuin robotti, käsittelee vasta jälkeenpäin niitä säröjä joita siinä sai.
Koetko sä tuon tunteen, ettei muut ymmärrä sua koskaan niin, että turhauttaa se ettei ymmärrys kohtaa?
Mua nimittäin joskus turhauttaa suunnattomasti. Olispa piuha jonka vetäs päästä päähän ja syöttäs kaiken datan omasta päästään toisen päähän suoraan ilman mitään suodatuksia.
Mutta kuten sinäkin, minäkin osaan myös nauttia siitä, että minua ei aina osata lukea. Olen tietoinen jostakin mitä toinen ei ymmärrä mun tiedostavan ja ei ymmärrä, että ymmärrän enemmän kun annan hänen julki ääneen ymmärtää. Joskus on mukavaa myös olla omassa "ylhäisyydessään" tietoinensa. :)
Eikä muut aavista mitään tai olettaa ihan muuta. Kun eivät pysty lukemaan tai osaa lukea. :)Joskus aikaisemmin koin ärsyyntyväni kun muut eivät ymmärtäneet, mutta jossain vaiheessa vaan aloin kuittaamaan "Whoosh, ohi meni. Unoha. Et kuitenkaa ymmärrä vaikka alkasin selittämään tarkemmin."
Jotain testejä alempana päin, voinen vaikka listata kattavasti kaikki lyhenteet
HSP = Highly sensitive person
SPS = Sensory Processing Sensitivity (Tieteellinen nimike HSP:lle)
HSS = High Sensation Seeker
mbti = Myers-Briggs type indicator
Mind == Introversion (I) / Extraversion (E)
Energy == Sensing (S) / iNtuition (N)
Nature == Thinking (T) / Feeling (F)
Tactics == Judgement (J) / Perception (P)
Identity == Assertive (A) / Turbulent (T)- Anonyymi
DaViik kirjoitti:
Joskus aikaisemmin koin ärsyyntyväni kun muut eivät ymmärtäneet, mutta jossain vaiheessa vaan aloin kuittaamaan "Whoosh, ohi meni. Unoha. Et kuitenkaa ymmärrä vaikka alkasin selittämään tarkemmin."
Jotain testejä alempana päin, voinen vaikka listata kattavasti kaikki lyhenteet
HSP = Highly sensitive person
SPS = Sensory Processing Sensitivity (Tieteellinen nimike HSP:lle)
HSS = High Sensation Seeker
mbti = Myers-Briggs type indicator
Mind == Introversion (I) / Extraversion (E)
Energy == Sensing (S) / iNtuition (N)
Nature == Thinking (T) / Feeling (F)
Tactics == Judgement (J) / Perception (P)
Identity == Assertive (A) / Turbulent (T)Miten reagoit jos joku sanoo sinulle, että sinä et ymmärrä häntä?
Anonyymi kirjoitti:
Miten reagoit jos joku sanoo sinulle, että sinä et ymmärrä häntä?
Ajattelisin "Note for myself, Whoosh.". Ja toden näköisesti prosessoisin kaiken infon/ datan uudestaan, jos en jo jostain oudosta syystä ehtinyt kehitellä jokaista mahdollista skenaariota maan ja taivaan väliltä mieleeni. Tosin jos toinen kokee, ettei juttu ollutkaan mitää tärkeää, niin saattasin luovuttaa (ja siltikin jäisin jollain asteella prosessoimaan tilannetta).
Ja tuo kehotus unohtamaan itsellä on yleensä ettei toisen tartte vaivata päätään asialla ja menettää yöuniaan sen takia. (Kyllä aika hypokriittista menoa koska itsellä jäis kuitenki vaivaamaan tilanne kunnes ymmärtää toista.)
- Anonyymi
Olen kyllä introvertti, mutta en erityisherkkä. Tunnen kyllä erään sinkkumiehen, joka on erityisherkkä introvertti. Hän ei ole elämyshakuinen.
- Anonyymi
Ensin ajattelin, että onpa loppuun kaluttu aihe, mutta tosta elämyshakuisuudesta en ollutkaan kuullut aiemmin. Testi, haa!
No yllättäen olen HSP/HSS, INTJ-A. Mikäs geenilottovoittaja mä sitten olen?
-flowersreally-En aluksi liittänyt mbti:tä keskusteluun onhan se ihan oma maailmansa itsetuntemukseen. Käsitykseni mukaan kaikki IN alkuset ovat suurella todennäköisyydellä HSP, Ja erään väitteen mukaan INFP ja INFJ ovat useimmiten katastrofaalisimman pään HSP. Kuitenkin on olemassa eri asteisia voimakkuuksia HSP:ssä. Itse satun olemaan INFP-T. En nyt jaksa faktoja tarkistaa, mutta muistaakseni näistä ainakin HSP on perinnöllinen.
Niitä on useita eri testejä mutta tässä on ainakin pari
Mbti: https://www.16personalities.com/fi/persoonallisuustesti
HSP HSS: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/oletko-erityisherkka-vai-elamyshakuinen-vai-molempia-testaa-itsesi-ja-kumppanisi/5263150- Anonyymi
Kävele hitaasti jotta et törmäile huonekaluihinkaan:
https://www.youtube.com/watch?v=Jqg4qeu3wSM - Anonyymi
DaViik kirjoitti:
En aluksi liittänyt mbti:tä keskusteluun onhan se ihan oma maailmansa itsetuntemukseen. Käsitykseni mukaan kaikki IN alkuset ovat suurella todennäköisyydellä HSP, Ja erään väitteen mukaan INFP ja INFJ ovat useimmiten katastrofaalisimman pään HSP. Kuitenkin on olemassa eri asteisia voimakkuuksia HSP:ssä. Itse satun olemaan INFP-T. En nyt jaksa faktoja tarkistaa, mutta muistaakseni näistä ainakin HSP on perinnöllinen.
Ahaa, mielenkiintoinen havainto.
-flowersreally- - Anonyymi
HortenMarket kirjoitti:
Testi? Missä se testi on. :)
Googletin HSP/HSS ja plim, pumpsahti monenlaista.
-flowers-
- Anonyymi
Olen tuollainen ja nyt stressittää, väsyttää kun ympärillä on erilaisia ihmisiä ja vaistoan heitä:(
Mutta toisaalta on kiva välillä heittäytyä kunhan se sopii minulle:) - Anonyymi
Jotenkin luulen ettei palstalla liiemmälti mitään elämyshakuista sakkia pyöri, vaan enemmänkin arkaa ja nyhjäävää sakkia.
Mutta millähän mittarilla nuokin asiat mitataan, kun kokemukset tuppaavat olemaan aikas henkilökohtaisia eivätkä niinkään verrannollisia. Jokainen kokee asiat miten kokee, ja toinen sitten taas omalla tavallaan.Mistä sitä koskaan tietää... Itsehän alunperin eksyin suomi24 naureskelemaan, itkemään, yms. mutta muutaman päivän jälkeen päädyinkin kirjottamaan. Lukemani perusteella oli sellainen fiilis, että juuri tällä palstalla olisi ainakin pari hsp:tä joten miksipä joku niistä ei voisi olla elämyshakuinen. Kuitenkin elämyshakuisilla taipumus hakea elämyksia, oli ne sitten tunteita, tilanteita taikka ihan vain mielenkiintoisia keskusteluja. Esimerkiksi itsessäni tatuointi palstan kalkkikset synnyttivät voimakkaita ärtymyksen tunteita, ja sinkku palsta herätti myötätuntoa.
- Anonyymi
DaViik kirjoitti:
Mistä sitä koskaan tietää... Itsehän alunperin eksyin suomi24 naureskelemaan, itkemään, yms. mutta muutaman päivän jälkeen päädyinkin kirjottamaan. Lukemani perusteella oli sellainen fiilis, että juuri tällä palstalla olisi ainakin pari hsp:tä joten miksipä joku niistä ei voisi olla elämyshakuinen. Kuitenkin elämyshakuisilla taipumus hakea elämyksia, oli ne sitten tunteita, tilanteita taikka ihan vain mielenkiintoisia keskusteluja. Esimerkiksi itsessäni tatuointi palstan kalkkikset synnyttivät voimakkaita ärtymyksen tunteita, ja sinkku palsta herätti myötätuntoa.
Mitä juttuja täällä lukee niin eipä kovinkaan paljon ole tarinoita siitä mitä ihmiset olisivat tehneet, vaan enemmänkin jossittelua ja mutuilua.
Mikä nyt kullekin sitten on elämyksellistä, mutta olettaisin että elämyksillä tarkoitetaan jotain säväyttävää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä juttuja täällä lukee niin eipä kovinkaan paljon ole tarinoita siitä mitä ihmiset olisivat tehneet, vaan enemmänkin jossittelua ja mutuilua.
Mikä nyt kullekin sitten on elämyksellistä, mutta olettaisin että elämyksillä tarkoitetaan jotain säväyttävää.Eri tyypit kokee eri asiat säväyttävinä.
-flowersreally- - Anonyymi
Mun mielestä elämyshakuisuus ei liity arkuuteen tai ujouteen. En yleensä vastaile näihin ketjuihin missä kategoroidaan ihmiset jotenkin. Ihmisissä on kuitenkin niin paljon eri ominaisuuskombinaatioita.
Anonyymi kirjoitti:
Mun mielestä elämyshakuisuus ei liity arkuuteen tai ujouteen. En yleensä vastaile näihin ketjuihin missä kategoroidaan ihmiset jotenkin. Ihmisissä on kuitenkin niin paljon eri ominaisuuskombinaatioita.
jos ollaan ihan tarkkoja niin eipä erityisherkkyyskään oikeastaan liity arkuuteen tai ujouteen. Tai ainakaan kaikki erityisherkät eivät ole arkoja tai ujoja. Ja jooh onhan erityisherkkyyttä monenlaistaki. Jokaselle aistille omansa, eikä tarvi värisuoraa jotta henkilö voidaan luokitella erityisherkäksi. Myöskin jokainen herkkyys on ns liukuva arvo tietyltä väliltä samoin kuin kaikki piirteet. Se vaan on helpompi jollain asteella yleistää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eri tyypit kokee eri asiat säväyttävinä.
-flowersreally-"Mikä nyt kullekin sitten on elämyksellistä"
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mun mielestä elämyshakuisuus ei liity arkuuteen tai ujouteen. En yleensä vastaile näihin ketjuihin missä kategoroidaan ihmiset jotenkin. Ihmisissä on kuitenkin niin paljon eri ominaisuuskombinaatioita.
No voi joku saada elämyksiä vaikkapa katsoessaan elokuvia tai pelatessaan pelejä. Mutta pääosin elämyksillä varmastikin tarkoitetaan kokemuksia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mun mielestä elämyshakuisuus ei liity arkuuteen tai ujouteen. En yleensä vastaile näihin ketjuihin missä kategoroidaan ihmiset jotenkin. Ihmisissä on kuitenkin niin paljon eri ominaisuuskombinaatioita.
On tuossa sellainen korrelaatio, että jos on arka, niin sehän juuri tarkoittaa sitä ettei uskalla niin paljon kuin keskiverto ihminen. Tuskin silloin kokee halua hakeutua "elämyksiin", ja tässä viittaan mielikuvaan, joka ensimmäisenä tulee sanasta elämys. Vai miksi sitten kokee itsensä araksi, jos vilpittömästi haluaa kokea kaikenlaista uutta elämystä koko ajan? Ainakin tuo "elämyshakuisuus" minusta tarkoittaa keskivertoa suurempaa tarvetta hakeutua elämyksiksi kutsuttuihin tilanteisiin.
Ehkä tässä on eri käsitys sanoista. Minusta taas ujo ei ole välttämättä arka eikä arka välttämättä ujo. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Mikä nyt kullekin sitten on elämyksellistä"
Jep, sori toistosta, olin näemmä jo unohtanut lauseen alun :)
-flowers- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eri tyypit kokee eri asiat säväyttävinä.
-flowersreally-No niinpä!
Olen erityisherkkä ja elämyshakuinen ja nää piirteet tukee kovin paljon toisiaan. Eli mulle pienetkin asiat on suuria elämyksiä, ei tartte tehdä mitään suurta ja kallista, vaan arjen pienillä teoilla ja muutoksilla saa just sopivasti elämyksiä elämään.
https://thehealthysensitive.com/2017/09/24/i-dare-you-to-love-me-on-being-a-sensation-seeking-hsp-in-love/
Tässä muuten eräs mielenkiintoinen artikkeli- Anonyymi
"Elämyshakuinen erityisherkkä tuntuu olevan geeniloton häviämisarpa parisuhteiden kohdalla."
En jaksanut lukea ihan koko ketjua.
Miksi tämä yhdistelmä olisi häviämisarpa, jos löytää toisen samanlaisen? Eikö parisuhde silloin tunnu monin verroin upeammalta kuin mitä se useimpien ihmisten mielestä tuntuu?- Anonyymi
Luin tarkemmin. Ilmeisesti harvinaisuus huolettaa.
Lopputulos kompensoi löytämisen vaivaa, eikä tuollaisia ihmisiä loppujen lopuksi ole kovin vaikeata erottaa muiden joukosta. Ehkä ongelmaksi jää molemminpuoleisen kipinän löytyminen.
Kyllä tässä silti plussan puolelle jäädään noiden ominaisuuksien kanssa. Sanon minä. Jos se nyt ketään kiinnostaa. Todennäköisyys löytää sopiva kumppani on häviävän pieni. jos vain 5% on sopivia geenillisesti, mutta sitten pitää myös normaalit asiatkin kompata, olla molemmin puolinen kiinnostus ja kipinä. Eli niin sanotusti kumppanin löytäminen on paljon epätodennäköisempää. Tietysti jos tuurilla ja riittävän monella arvalla löytää sen oikean niin silloin se on vaan hyvä asia. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että liian aktiivisen tai passiivisen henkilön kanssa kavaljeeraus vaan polttaa tehokkaasti loppuun.
Anonyymi kirjoitti:
Luin tarkemmin. Ilmeisesti harvinaisuus huolettaa.
Lopputulos kompensoi löytämisen vaivaa, eikä tuollaisia ihmisiä loppujen lopuksi ole kovin vaikeata erottaa muiden joukosta. Ehkä ongelmaksi jää molemminpuoleisen kipinän löytyminen.
Kyllä tässä silti plussan puolelle jäädään noiden ominaisuuksien kanssa. Sanon minä. Jos se nyt ketään kiinnostaa.Toisaalta jos tarkemmin ajattelee niin ei pelkästään partnerin löytämisessä vaan kaikessa muussakin on kasa negatiivista, mutta jos kykyjä osaa oikein käyttää niin niillä voi kompensoida negatiiviset puolet.
- Anonyymi
DaViik kirjoitti:
Todennäköisyys löytää sopiva kumppani on häviävän pieni. jos vain 5% on sopivia geenillisesti, mutta sitten pitää myös normaalit asiatkin kompata, olla molemmin puolinen kiinnostus ja kipinä. Eli niin sanotusti kumppanin löytäminen on paljon epätodennäköisempää. Tietysti jos tuurilla ja riittävän monella arvalla löytää sen oikean niin silloin se on vaan hyvä asia. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että liian aktiivisen tai passiivisen henkilön kanssa kavaljeeraus vaan polttaa tehokkaasti loppuun.
"Henkilökohtaisesti voin sanoa, että liian aktiivisen tai passiivisen henkilön kanssa kavaljeeraus vaan polttaa tehokkaasti loppuun."
Ymmärrän oikein hyvin. Lisäksi väitän, että näillä luonteenpiirteillä pariutuessa korostuvat kumppanin empatiakyky (HSP:n vuoksi) ja kyky antaa toiselle tarpeeksi tilaa (HSS:n vuoksi). Toisaalta sitten on itsellä paremmat mahdollisudet hallita nuo kyvyt suhteessa toiseen, koska tietää että ilman niitä elämästä tulisi helvettiä sekä itselle että toiselle.
- Anonyymi
Resistoi asioita ja pakastele puolukoita?
hmm... niin resistorin itse tekeminen veden johtavuudella, minä kerran, puupalikka vain ja naulat siihen ja sitten vettä tarpeen mukaan, kun vesi johtaa sähköä johtuen siitä epäpuhtaudesta mitä vedessä on... täysin puhdas vesihän ei johda sähköä.... piti tehedä muutamien megaohmien säädettävä vastus, niin noin helpostikin. Psykologistinen keskustelu ja sen perusteella loputon itsensä pohdinta on toisin suuntautuneelle kuin vierasta kieltä. Muistuttaa hyvin paljon myös toista pohdiskelua, uskonnollisen viitekehyksen käyttöä.
- Anonyymi
Mitä tarkoitat kommentillasi? Ainahan on viitekehyksiä, jotka tuntuvat itsestä vieraalta. Eikä sellaisiin keskusteluihin tarvitse osallistua jos ei halua.
Miksi halusit osallistua tähän keskusteluun, jos koet viitekehyksen itsellesi vieraaksi? - Anonyymi
Hyvin lausuttu 'niinku.sillee'.
En saa mitään elämyksiä ihmisten loputtomista intohimoista oman napanöyhdän tonkimiseen. Kaikelle halutaan löytää jokin psykologinen selitys, ja kaikenlaiset ihmiset (ekstrovertit, introvertit ja siltä väliltä) haluavat löytää itselleen juuri sen oikean leiman ja lokeron. Ihan kuin heillä olisi siihen tarve, jotta voisivat kirkastaa omaa maailmankuvaansa?
Todella puuduttavaa ja tylsää. Oikein lupaava noidankehä, jos haluaa käyttää rajallisen elämänsä ja energiansa oman pienen itsensä analysoimiseen.
Todellisuuden mittasuhteet ovat monella hukassa. 'Erityisherkkä'....My ass, moni erityisen herkäksi itsensä tunnistava on todellisuudessa ihan tavallinen ihminen, joka kuormittuu, kun virikkeitä tuppaa aisteihin liikaa. Hyvin yleinen ilmiö, ja tätä ilmiötä nyt vain on ilmaantunut joitakin opportunisteja rahastamaan (kirjoittavat noita hömppäkirjoja, joissa on lokerot kaikille).
Todellinen ihmisen pohjimmainen luonne, myös sen erityisherkäksi itsensä kokevan, punnitaan aina vasta äärimmäisissä tilanteissa. Mutta sitä ilmiötä ei ole tavisten helppo ymmärtää, eivätkä helppoheikit osaa siitä kirjoittaa oppaita.
Eki-täti - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvin lausuttu 'niinku.sillee'.
En saa mitään elämyksiä ihmisten loputtomista intohimoista oman napanöyhdän tonkimiseen. Kaikelle halutaan löytää jokin psykologinen selitys, ja kaikenlaiset ihmiset (ekstrovertit, introvertit ja siltä väliltä) haluavat löytää itselleen juuri sen oikean leiman ja lokeron. Ihan kuin heillä olisi siihen tarve, jotta voisivat kirkastaa omaa maailmankuvaansa?
Todella puuduttavaa ja tylsää. Oikein lupaava noidankehä, jos haluaa käyttää rajallisen elämänsä ja energiansa oman pienen itsensä analysoimiseen.
Todellisuuden mittasuhteet ovat monella hukassa. 'Erityisherkkä'....My ass, moni erityisen herkäksi itsensä tunnistava on todellisuudessa ihan tavallinen ihminen, joka kuormittuu, kun virikkeitä tuppaa aisteihin liikaa. Hyvin yleinen ilmiö, ja tätä ilmiötä nyt vain on ilmaantunut joitakin opportunisteja rahastamaan (kirjoittavat noita hömppäkirjoja, joissa on lokerot kaikille).
Todellinen ihmisen pohjimmainen luonne, myös sen erityisherkäksi itsensä kokevan, punnitaan aina vasta äärimmäisissä tilanteissa. Mutta sitä ilmiötä ei ole tavisten helppo ymmärtää, eivätkä helppoheikit osaa siitä kirjoittaa oppaita.
Eki-tätiSama kysymys sinulle: miksi haluat osallistua keskusteluun vain kertoaksesi muille, ettei keskustelu kiinnosta sinua?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sama kysymys sinulle: miksi haluat osallistua keskusteluun vain kertoaksesi muille, ettei keskustelu kiinnosta sinua?
Tuodakseni esille oman näkemykseni asiaan. Vai pitäisikö sanoa ilmiöön? Ilmiö on olemassa, ja sen nimi on ylenmääräinen psykologisointi. HOX! Psykogologisonti, ei psykiatriaan pohjautuva kliinisesti testatun teorian esiintuominen!
Psykologialla ratsastetaan ihan kohtuuttoman paljon nykyään. Psykologit ovat kuin Villin Lännen käärmeöljykauppiaat ikoinaan: kaikille löytyy apu.
Hahhhaha.
Eki-täti Anonyymi kirjoitti:
Mitä tarkoitat kommentillasi? Ainahan on viitekehyksiä, jotka tuntuvat itsestä vieraalta. Eikä sellaisiin keskusteluihin tarvitse osallistua jos ei halua.
Miksi halusit osallistua tähän keskusteluun, jos koet viitekehyksen itsellesi vieraaksi?Sekä uskonnollinen, filosofinen, päämäärähakuinen eli finiittinen että psykologistinen tulkinta ovat minusta ajatusvirheitä. Markkinoin niiden tilalle tieteellistä maailmakuvaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuodakseni esille oman näkemykseni asiaan. Vai pitäisikö sanoa ilmiöön? Ilmiö on olemassa, ja sen nimi on ylenmääräinen psykologisointi. HOX! Psykogologisonti, ei psykiatriaan pohjautuva kliinisesti testatun teorian esiintuominen!
Psykologialla ratsastetaan ihan kohtuuttoman paljon nykyään. Psykologit ovat kuin Villin Lännen käärmeöljykauppiaat ikoinaan: kaikille löytyy apu.
Hahhhaha.
Eki-tätiMun mielestä erikoinen ilmiö on myös se, kun ihminen halutaan redusoida hyvin mustavalkoiseen - usein pelkästään biologiaan pohjautuvaan - ihmiskuvaan. Siinä on jotain samanlaista kuin muinaisten kirkkoisien pelossa heidän tietämyksensä ja ymmärryksensä ulottumattomissa olevaa, esim. tiedettä, kohtaan.
-flowersreally- niiku.sillee kirjoitti:
Sekä uskonnollinen, filosofinen, päämäärähakuinen eli finiittinen että psykologistinen tulkinta ovat minusta ajatusvirheitä. Markkinoin niiden tilalle tieteellistä maailmakuvaa.
Pyydän kovasti anteeksi kommenttini tyrmäävää sävyä. Olisi varmaan ollut parempi olla sanomatta mitään.🌹
Anonyymi kirjoitti:
Mun mielestä erikoinen ilmiö on myös se, kun ihminen halutaan redusoida hyvin mustavalkoiseen - usein pelkästään biologiaan pohjautuvaan - ihmiskuvaan. Siinä on jotain samanlaista kuin muinaisten kirkkoisien pelossa heidän tietämyksensä ja ymmärryksensä ulottumattomissa olevaa, esim. tiedettä, kohtaan.
-flowersreally-Tieteellinen maaimakuva ei ole mikä tahansa valinta, vaan se perustuu loogis-empiiriseen ajatteluun, jota ei voi valita, vaan se on osalle ihmisiä ainoa mahdollisuus.
Tieteellinen kuva on selkeästi reduktiivinen. Millään "ylemmällä" tasolla ei tule selittävää tekijää, jota ei olisi jo kvantttifysiikassa. Tulee vain monimutkaisuutta.- Anonyymi
niiku.sillee kirjoitti:
Tieteellinen maaimakuva ei ole mikä tahansa valinta, vaan se perustuu loogis-empiiriseen ajatteluun, jota ei voi valita, vaan se on osalle ihmisiä ainoa mahdollisuus.
Tieteellinen kuva on selkeästi reduktiivinen. Millään "ylemmällä" tasolla ei tule selittävää tekijää, jota ei olisi jo kvantttifysiikassa. Tulee vain monimutkaisuutta.Minun maailmankuvani ja sitä myöten ihmiskuvani (siis käsitykseni ihmisestä hyvine ja huonoine puolineen) perustuu ikiaikaiseen Raamatussa esiintuotuun kuvaan. Ja joku voi nyt viisastella, että sitä sitä samaa ihmiskuvaa toivat esiin antiikin runoilijat..se on totta! Ihmisluonto ei ole muuttunut, eikä Raamatussa tuoda esiin mitään sellaista, mikä kumoaisi aiemmat olettamukset ihmisestä.
Kun lukaisee jotain Ovidiusta, niin ihan on kuin nykymenoa.
'Ylemmällä tasolla' on minun ihmiskuvassani ääretön merkitys. Varsinkin kun en usko PSYKOLOGIEN höpötyksiin. Uskon ihmisen pysyvään henkiseen olemukseen, joka ei juurikaan muutu, vaikka olosuhteet ihmisen ympärillä (ihmisen itsensä mielestä) muuttuisivat suurestikin.
Eki-täti Anonyymi kirjoitti:
Minun maailmankuvani ja sitä myöten ihmiskuvani (siis käsitykseni ihmisestä hyvine ja huonoine puolineen) perustuu ikiaikaiseen Raamatussa esiintuotuun kuvaan. Ja joku voi nyt viisastella, että sitä sitä samaa ihmiskuvaa toivat esiin antiikin runoilijat..se on totta! Ihmisluonto ei ole muuttunut, eikä Raamatussa tuoda esiin mitään sellaista, mikä kumoaisi aiemmat olettamukset ihmisestä.
Kun lukaisee jotain Ovidiusta, niin ihan on kuin nykymenoa.
'Ylemmällä tasolla' on minun ihmiskuvassani ääretön merkitys. Varsinkin kun en usko PSYKOLOGIEN höpötyksiin. Uskon ihmisen pysyvään henkiseen olemukseen, joka ei juurikaan muutu, vaikka olosuhteet ihmisen ympärillä (ihmisen itsensä mielestä) muuttuisivat suurestikin.
Eki-tätiLuonnontieteellinen katsanto taas näkee ihmisen pysyvän luonnon johtuvan geeneistä, jotka ovat valikoituneet automaattisesti ajamaan geenin etua. Tätä automatiikkaa noudattavat kaikki kopioitujat eli elämän eri lajit.
Geenien sopeutuminen ekolokeroonsa kestää kymmeniä tuhansia vuosia, useiden jopa miljoonia. Kulttuurikehitys vaatimuksineen olisi paljon nopeampaa, mutta meillä on luolamiehen perintögeenit, jotka määräävät toimintaamme.
Lyhyttä sopeutumista varten meillä on plastiset eli muuttuvat aivot. Tämä ominaisuus on tosin geneettisesti perinnöllinen, mutta sen sisältö on vaihteleva. Niinpä omaksumme helposti kielen ja kulttuurin, mutta ne eivät ole perinnöllisiä.
On myös pari sukupolvea kestävä epigeeninen perinnöllisyys eli itulinjan geenin metyloituminen vaikuttamattomaksi, mutta tämä perinnöllisyys purkautuu.Anonyymi kirjoitti:
Mun mielestä erikoinen ilmiö on myös se, kun ihminen halutaan redusoida hyvin mustavalkoiseen - usein pelkästään biologiaan pohjautuvaan - ihmiskuvaan. Siinä on jotain samanlaista kuin muinaisten kirkkoisien pelossa heidän tietämyksensä ja ymmärryksensä ulottumattomissa olevaa, esim. tiedettä, kohtaan.
-flowersreally-<<...halutaan redusoida...<<
Kiinnititin huomioni vielä tähän. Ei ihminen voi valita maailmankatsomustaan HALUNSA mukaan kuin supermarketista. Tieteellinen ajattelu on toiselle pakollinen, toiselle päinvastainen on pakollinen.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomi julkaisi varautumisoppaan
Että sellanen tappaus. Kun kriisitilanne iskee, niin on mentävä nettiin ja luettava ohjeet suomi.fi -sivuilta. Onkohan j2292075Kuhmo tekisi perässä
Lomauttakaa kaupungin talolta turhat lattiankuluttajat pois, kuten naapuripitäjä101788Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse591324Onko telepatia totta
Epäilen että minulla ja eräällä henkilöllä on vahva telepatia yhteys. Jos ajattelen jotain hän julkaisee aiheesta jotaki801185Missä Kaisa Lepola, siellä filunki ja sekasotku
Näin se taas nähtiin, ajolähtöjen taakse on joka kerta jääneet savuavat rauniot, oli työpaikka mikä tahansa.171028Nainen, olen niin pettynyt
Ehkä se tästä vielä paremmaksi muuttuu. Yritän itseäni parantaa ja antaa itse itselleni terapiaa, mutta eihän se mitään89974TTK:sta tippunut Arja Koriseva teki erityisen teon kyynelsilmin: "Mä olen ihan järjettömän..."
Kiitos tuhannesti Tanssii Tähtien Kanssa -tansseistanne, Arja Koriseva ja Valtteri Palin! Lue lisää: https://www.suomi15960- 46945
- 70822
Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos42814