Olen koko aikuisikäni tehnyt myyjän töitä, 35 vuotta. En ole koskaan ollut päivääkään työttömänä, en äitiyslomalla enkä ole harrastanut sairaslomiakaan. Olen 52-vuotias lapseton nainen. Nyt tuntuu ettei vaan jaksaisi enää, teen työni tunollisesti ja hyvin, mutta kaikki energia menee siihen, eikä minulla ole aikaa tai intoa tehdä mitään muuta. Uskaltaiskohan sitä heittäytyä nauttimaan tästä loppuelämästä kun omaisuuttakin jonkun verran on, eikä siis perijöitäkään. Olen kuullut, ettei nykyään työttömänäkään saa olla vaan pakotetaan töihin. Onko näin? Olen ajatellut, että menisin staffpointin listoille. Silloin voin välillä tehdä töitä jos siltä tuntuu. 3 kk karenssihan tästä tulee kun itse olen irtisanoutumassa mutta se ei haittaa. Mutta pitäisiko jättäytyä ensin työttömäksi, jolloin kai saisi ansiosidonnaista? Jos menen suoraan Staffille ja teen vain vähän töitä, niin tulot varmaan romahtavat eikä sen jälkeen enää saa ansiosidonnaista tämän hetken tulojen mukaan? Kerro ihmeessä jos sinulla on tietoa, kokemuksia tai kommentteja asiaan liittyen. Kaikki asiaan liittyvä kiinnostaa.
Irtisanoutuminen ja "vapaus"
Anonyymi
24310
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jos sinulla on varaa, pidä välivuosi työstä. Unohda te-toimistoon työttämäksi ilmoittautuminen, sillä siellä sinua kohdeltaisiin heti kuin rikollista, jos olet ilman syytä irtisanoutunut. Ja varmaan alallasi on vapaita työpaikkoja, joten tulisit saamaan postitse te-toimiston lähettämiä työtarjouksia, joihin on haettava, myös sellaisiin paikkoihin, joihin et missään nimessä haluaisi.
Työttömänä olo ei siis ole mukava vaihtoehto. Ota työstä vapaata ja nauti elämästä, tai vaihda alaa!
Kysele työnantajalta, voisitko saada puolen vuoden vuorotteluvapaan. Pääsisit kokeilemaan vapaana olemista vuorottelukorvauksen turvin. Sinä aikana sinulle voisi kirkastua, mitä haluat tulevaisuudelta.
https://www.te-palvelut.fi/te/fi/tyonhakijalle/loyda_toita/vuorotteluvapaa/index.html
Tätä ajattelin itsekin ehdottaa. Onko puoli vuotta nykyisin pisin mahdollinen vuorotteluvapaa? Moni ei pääse v-vapaalle nykyään, kun tekee pätkää. Sinäkään et pääse toista kertaa.
Työnantajale voit vihjata mahdollisista sairaslomista (leikkaus) eli haluat v-vapaan siksi, että saat toipua rauhassa. Silloin työnantaja hyväksyy paremmin v-vapaan, kun ei tarvi maksaa palkkaa yms. sairaslomaltasi. Jälkeenpäin voi sitten huokaista, ettei sitä leikkausta sitten onneksi tullutkaan!
Käy työterveyshoidossa diabetes- ja kilpirauhaskokeissa. Itse olen 57v ja jouduin työttömäksi 50v työnantajan vaihduttua, kun firma myytiin. Ei 50v enää ole niin energinen kuin nuorempi. Vaihdevuodetkin painaa päälle.
Minulla on hyvä työnantaja, enkä halua hänelle vaikeuksia. Työyhteisömme on n. 10 henkilöä ja jokaista tarvitaan. Enkä osaa tai halua teeskennellä sairasta kun en kerran ole. Minun luonteellani sellaista ei tehdä Kaiken maailman kokeet kävin otattamassa kun olen aina vaan väsynyt, vaan eipä ole arvoissa vikaa. T. Ketjun aloittaja
En sanonut, että pitäisi teeskennellä sairasta, vaan kerroin miten saada työnantaja myötämieliseksi vuorotteluvapaalle. Mutta voit tietty puhua työnantajan kanssa muuten tuosta vuorotteluvapaasta.
Sitä en ymmärrä, miten voisit vaihtaa hyvän työyhteisön johonkin tuntiorjafirmaan! Tuo yhteisö on sun perheesi. Vai onko sulla jokin yhteisö, miltä saat tukea, kun tarvitset? Ymmärsin, ettei ole. Vaikka rahallisesti pärjäisit, kaipaat kuitenkin tuota työporukkaa eli kokeile sitä vuorotteluvapaata. Oltuasi pois tuosta porukasta ymmärrät asian ja saat voimaa jatkaa työssäsi.
Et ole sairas? Eihän sitä tiedä. Onhan noita sairauksia, joita ei löydetä helposti.
Ei työttömäksi jäädä lomailemaan, vaan etsimään työtä!
Jokaisella on oikeus tehdä elämällänsä mitä itse haluaa. Jos on 35 vuotta tehnyt tunnollisesti töitä, on kyllä oman työttömyyspätkänsä ansiosidonnaisella ansainnut. Tosin saat ensin sen karenssin ja työttömänä joutuu hakemaan töitä ja käymään haastatteluissa. Mutta lopulta se voi myös poikia jonkun mielenkiintoisen tarjouksen, josta et kiemurtelekaan pois.
Tee se! Ole vapaa välillä, se tekee hyvää.
52-vuotias nainen jos jättäytyy vakituisesta työpaikasta ilman muuta syytä kuin väsymys, se on työura sitten siinä.
Jos tällä "ansaitulla työttömyyspätkällä" tuleekin sitten vastaan unelmapaikka, johon haluaisi päästä, ihan turha kuvitellakaan.
Joten tyhmästi neuvot.
Oisko se niin vaarallista, että työelämä olisi takanapäin. Ei tämän elämän tarkoitus voi olla se, että tehdään mahdollisimman vanhaksi töitä täyttä päivää ja sitten jäädään eläkkeelle ja kuollaan nopeasti pois hyödyttömänä.
Kaikenlaisia vaihtoehtoja kannattaa pohdiskella.
Suosittelen kaikille: ELÄKÄÄ!
Työssäkäynti on osa elämää. Tai siis se, että työkykyinen aikuinen yrittää tienata elämisensä kulut itse eikä tieten tahtoen heittäydy toisten elätettäväksi.
Jos on rahaa, sitähän voi tehdä mitä haluaa.
Ihana tuo kommentti ELÄKÄÄ! Ehkä uskallan repäistä ja tehdä epätavallisen ratkaisun. Kiitos kaikista kommenteista kaikille ja laittakaa vielä lisää! T. Ketjun aloittaja
Jokos olet päätöstä saanut aikaiseksi? Puhunut työnantajan kanssa?
Olen puhunut ja hän tarjosi 3-päiväistä työviikkoa, töitä ma, ti, ke. Mielestäni kuullostaa hyvältä, työt vähenisivät rutkasti, mikä oli tavoitteeni enkä joutuisi työttömäksi, joka siis johtaisi todennäköisesti pompotteluun paikasta toiseen. Ja ehtisin myös ELÄÄ! Muutoksen aikataulu on vielä avoin, koska työnantajani joutuu etsimään uutta työntekijää ja hyviä on kyllä melko vaikea löytää. No...eiköhän tässä hyvin käy minun kannaltani!
T. Ketjun aloittaja
Ennen kuin vaihtaa 52-vuotiaana vakituisen työn ja varman palkkatulon epävarmoihin keikkatöihin, kannattaa edes hetken miettiä tulevan vanhuuseläkkeen karttumista.
Tarkista ainakin omat eläkertymät (työeläkeote). Onko jo kertynyt riittävästi papua eläkepäiville. Onko sijoituksia (arvopaperit, kiinteistöt, liiketoimintaa) . Vapaudellakin on tietenkin hintansa. Kannattaa myös fundeerata mitä sillä "vapaudella" itsellensä oikestansa tarkoittaa. Riittääkö vapaudeksi vain se ettei joka päivä tarvitse tehdä mitään työhön liittyvää. Seikkailuahan tämä kaikki on. Omia valintoja ja polkuja. Itsensä toteuttamista ja ihmisenä kasvamista. Vapaus ei ole vain nautinnoissa pyörimistä. Silloin käy heikosti. Kyllä 52 v pystyy vielä vaihtamaan elämänsä kurssia. Etenkin jos ei ole sidonnaisuuksia tai isompia sairauksia taakkanansa.
En suosittele irtisanomista ennen kuin on toinen paikka valmiina odottamassa ja totta kai parempi.
Huonompaan ei kannata vaihtaa.
Jos työttömyysjaksoa haaveilet kannattaa ottaa selville velvollisuudet. Kannattaa myös tarkkaan mitata halukkuus viranomaispyöritykseen. Tavallisesti työttömäksi joudutaan ei itse hakeuduta.
Suosittelen jäämään vapaalle. Jos sinulla on omaisuutta, unohda kaikki ja nauti elämästä. Älä ajattele kuinka paljon rahallisesti häviät , sillä saatat hävitä koko elämän. Suomen eläkekertymät on niin naurettavan pieniä, että ei kannata sitä ainakaan miettiä, tulee mitä tulee.
Eihän ne eläkekertymät mitään naurettavan pieniä ole. Ne menee työstä kertyneen palkan mukaan.
Jos palkka on pieni, niin kertymäkin on pieni.
Hankkikaa kunnon palkkatyö.
Mitään en pelkää niin paljon kuin pientä palkkaa.
Vaikka olen koko elämäni töitä tehnyt myyjänä niin palkka on aina ollut pieni eli eläkekin tulee olemaan mitätön. Samaa mieltä tuosta naurettavuudesta.
T. Ketjun aloittaja
Koko elämä myyjänä tarkoittaa pientä palkkaa, josta pieni eläke.
Työ myyjänä on mukavaa. Olen ollut. Mutta olen koko ajan pyrkinyt eteenpäin. Vaihtanut aina parempaan paikkaan ja isompaan palkkaan.
Kuinka voin milloinkaan unohtaa juopon nostamaa maljaa, jonka se huulilleen nostaen toivottaa idioottimaisesti silmää iskien - työ olkoon ilomme.
Ettei mulla muuta politiikasta.
Työ on jo muuttunut kannattamattomaksi jos ja kun joudut tekemään sitä mitättömällä palkalla. Eri asia jos olosuhteet ovat hyvät eli hyvä palkka ja kohtalaiset edut, mutta useimmille se työ on pelkkää raatamsita ja hammasten kiristystä.
Suosittelen kaikille downsiftaamista tai ainakin työstä poisy´tumista vielä kun on ns. terveen paperit sillä eläke voi jäädä saamatta ja kunto on heikko jos sinneeläkkeelle saakka pääset ja silloin onkin jo puolikuollut eikä pysty mihinkään. Siinä sitä sitten odotata kuolemaa jopa kannatti odotella omaa kuolemaansa eli eläkkeelle pääsyä!
Näin on käynyt monelle, älä sinä ole samanlainen torvelo yli 50:nen duunari, vaan ota irtiotto jo tänään.
Erittäin hyvä ikä pitää vuorotteluvapaata työstä!
Kyseisen kirjoituksen pohjalta myös huomaan että olisit sen tarpeessa hyvin vahavasti!
Vuorotteluvapaassa on etuna se, ettei tarvitse olla työnhakijana tiesmihin paikkaan saati kursseille ja kikyä jne. itsenäistä elämää kyseessä!
Ota irtiotto ehdottomasti se kannattaa ainoassa elämäss tehdä ja se on laillista etkä ole heitteillä vaan sitä valtio tukee myös.
Voin itse kertoa vv kokemuksen pohjalta että kunnon vapaa saa elämiseen uutta potkua! Itse oli 50v silloin ja nyt 8v myöhemmin on uusi kunnon irtiotto suunitteilla ennen eläkeikää.
Eläkeelle ei pääse ennen eläkeikää joten jotenkin luovittava kun ei ole omaisuutta mitä myydä ja elää saadulla saldolla...
Peukuttaa päätöstä! Tee se nyt , koska ainoa elämä on nyt!
Kiitos taas kannustavista viesteistä :) Itse pohdin että 70-vuotiaanako sitä sitten aloitetaan elämästä nauttiminen? Vielä kunto on hyvä mutta onko enää silloin? En ole koskaan saanut kesälomaa neljää viikkoa putkeen vaan aina pätkitty viikon kahden pätkiin. Avopuolisoni kanssa yhteisiä kesälomia on yleensä ollut viikko tai korkeintaan kaksi. (Tänä vuonna yhteistä taas peräti yksi viikko) Eläke tulee olemaan minimi, teen töitä tahi en. T. Ketjun aloittaja