Haluavatko naiset leppoisaa suhdetta

Voi olla kun kumpikin niin haluaa. Riippuu luonteestakin.
Riitoja tulee joka parisuhteessa aina välillä mikä kuuluu asiaan, mutta riidanhakuisuus on eri asia, toisen mielen pahoittaminen tarkoituksella.
Suhteessa molemminpuolinen kunnioitus on tärkeää. Antaa toiselle tilaa, hyväksyä toinen sellaisena kuin on.

Valta liittyy myös parisuhteisiin, halua hallita asioita ja kontrolloida toista, menemisiä ja tulemisia, rahankäyttöä jne. Mulla on tuon kaltainen naiskumppani, seurusteluaika oli erittäin tasapainoista, yhteenmuuton jälkeen alkoi pikkuhiljaa muutos naisen osalta, ensin pukkasi mustasukaisuus, kielsi joitakin menojani tai harrastuksistani tuli sanomista. sitten sai hepuleita ihan pienestäkin välillä. Nainen vaan halusi että tahtipuikko on hänellä.

"Onko suhteessa olo valtataistelua, kumpi on pätevämpi ja oikeassa, jälkiviisaampi, saa päättää asioista ja menemisistä ja vääristää toisen sanomisia loukkaantuen niistä."

Ei ole. Paitsi tietysti epäterveessä, tai sairaassa suhteessa.

"Voiko se olla tasaista ja leppoisaa yhdessäoloa ja silti tulista rakkautta?"

Voi toki. Kannattaa kuitenkin miettiä miten määrittelee "tasaisen" "leppoisan yhdessäolon" ja "tulisen rakkauden".

Itse sanoisin tasaisen tarkoittavan tasapainoa. Tehdään tasavertaisesti asioita, niin yhdessä kuin erikseen. Leppoisa yhdessäolo puolestaan on yhdessä parisuhteen tunneilmapiiristä huolehtimista. Toisen hyväksymistä sellaisena kuin hän on. Joka puolestaan ei tarkoita sitä, että suhteessa voi olla ja käyttäytyä miten huvittaa = huonosti. Vaan toinen toistaan arvostaen ja kuunnellen. Näistä syntyy tulinen rakkaus, jossa osataan ratkoa ongelmia ja selvittää ristiriitoja.

En voi sietää kun mies yrittää käskyttää. En itsekään määräile toisia, se tuntuu inhottavalta silloinkin kun sen joutuu tekemään(töissä!). Ilmaiseeko miehet yleisestikin kiinnostustaan pomottamalla vain olenko vain epäonninen tämän suhteen🤔

Vaimoni kanssa olemme molemmat melkoisen temperamenttisia mutta onneksemme "särmät" eivät ole samoilla alueilla.
Kumpikaan ei ole koskaan "käskyttänyt" eikä myöskään moittinut suoraan vaan malliin "olisiko tuon voinut tehdä toisin" tms.
Yhtään ainoaa henkilöön menevää sanaa malliin "kun sinä olet tuollainen" tai vastaavaa ei ole kummankaan suusta tullut yli 50:n vuoden aikana.

Kummallakin on alusta alkaen ollut omat alueensa. Ei suojelu- vaan osaamismielessä.
Pätevyydestä ei ole tarvinnut taittaa peistä. Asiat ovat hyvin selkeitä.

Eivät tunnu haluavan, ainakaan mitä omista suhdekokemuksista on jotain oppinut.
Toki joskus voi ja pitääkin myrskytä, mutta ei jatkuvaan. Ei todellakaan.
Mutta omat exäni, ainakin nuo vakavimmat suhteet, ovat olleet juuri tuota että pitäisi olla aina joku tilanne päällä ja dramatiikkaa. Ja jos/kun sitä ei saa eikä tule, niin se tehdään.
Eli viikkokin ilman mitään ihmeempiä yhteentörmäyksiä tuntuu olevan liikaa naisille, se draama ja riita ja ylipäätään "sanomisen aihe" tehdään väkisin. Sitten jos ei muu auta, niin juuri tuo on huono, kun on "liian rauhallista".

Ainoastaan epävarmat , vallanhaluiset ja ilkeät yrittävät nujertaa puolisoaan. Epävarmoille riittää kun innostaa heitä alueilla joissa he ovat kykeneviä ja parantamaan edelleen niissä asioissa taitojaan.
Vallanhaluiset voivat olla hirvioitä; heille kun ei riitä mikään. Jokaisen olisi tanssittava heidän pillin mukaan. Noista on parasta pysyä kaukana jos haluaa kunnioittavan ja rauhan tyyssijan kodikseen.
Ilkeä - no , he ovat oma ryhmänsä. he saavat nautintonsa alistaessaan ja kiusatessaan muita. Edustavat ihmisryhmää joihin ei tarvitse koskea edes pitkällä kepillä.

Ei aina. Mutta kyllähän pitkässä suhteessa varmasti välillä tulee sellainen tunne, että on keskellä sotatanteretta.