tuli mieleen...
Kuinka monta rakastettavaa ihmistä tunnet? En tarkoita nyt sukua(äitiä, isää, sisaruksia) ja muita vastaavia, joita kuuluu rakastaa.
Vaan oikeastikin. Kuinka monta rakastettavaa ihmistä tunnet? Ja oletko itse omasta mielestäsi rakastettava...?
Kuinka monta rakastettavaa ihmistä tunnet? En tarkoita nyt sukua(äitiä, isää, sisaruksia) ja muita vastaavia, joita kuuluu rakastaa.
Vaan oikeastikin. Kuinka monta rakastettavaa ihmistä tunnet? Ja oletko itse omasta mielestäsi rakastettava...?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mistä sinä revit nuo olettamat siitä että sukulaiset olisivat rakastettavampia kuin muut? Asiahan on toisinaan jopa päinvastoin.
Minä revin ne siitä, kun suurin osa vastaa niin joka tapauksessa. Suku ja läheiset on suurimmalle osalle aina ne ainoat rakastettavat ihmiset, vaikka mitä ne tekisi.
Mulle äiti, isä ja sisarukset ovat henkilöitä joilta odotan rakastettavuutta jos haluavat olla tuolla rakastettavien listalla.
Vain omat tyttäreni ovat listalla ihan vain siksi kun ovat olemassa.
Ukkini kuoli. Vituttaa koko ajatus siitä että se raato pitäisi saada kuopattua.
Polttakaa se ja ripotelkaa tuhka johonkin vesistöön.
Minä rakastin yhtä Saaraa, mutta se ei pitänytkään minusta. :'(
Rakastettavaa? No en osaa mitään lukumääriä sanoa, mutta aika monta ihmistä tiedän ja tunnen jotka on minusta rakastettavia.
Sanotaanko näin, että vähemmän tiiän niitä, jotka ei olis. En välttis itse rakastamalla rakastaisi tai romanttisesti, mutta pidän ko. ihmistä rakastettavana. Rakkauden arvoisena. Jonkun rakkauden ja lähimmäisen rakkauden edes.
Olenko? Olen kai mä omilleni rakastettava. En mä tiedä mitä muut ajattelee olenko vai en, varmaan riippuu keltä kysyy. Miten kokee.
Koenko itseni sitten rakastettavaksi, niin en aina. Olen joskus ikävä ihminen.
Itsestäni sanon että en ole rakastettava, koska viihdyn hyvin yksin ja siksi en kaipaa ketään elämääni. Olen hyvin omaehtoinen monissa asioissa ja siksi jääräpäinen oman minuuteni ja omannäköiseni elämän puolustaja.
Musta aika monessa ihmisessä on jokin rakastettava ominaisuus, jollain jopa useampi. Mutta silti en tunne kyllä kovinkaan montaa ihmistä, joita pidän rakastettavina. Yleisesti ottaen en edes pidä kovinkaan monesta ihmisestä.
En kuitenkaan ajattele, että he eivät olisi rakkauden arvoisia, päinvastoin. Näen, että ongelma on minussa, kun ”siedän” vain hyvin rajallista osaa ihmisistä. Itseäni en pidä rakastettavana.
-flowersreally-
Et vaikutakaan erityisen rakastettavalta.
Sellaiset aidosti hyväntahtoiset ihmiset. Yleensä he ovat vieläpä maailman potkimia juurikin, koska he haluavat hyvää toisille. Tämä maailma on niin perkeleen raadollinen paikka, että täällä pärjää vain olemalla itsekäs sika.
Ehkä tuommoiset viitisen kappaletta, siihen lukeutuu miehiä ja naisia. Ja en laskenut perheenjäseniä, edes kumppania mukaan. Nyt en siis tarkoita, että rakastaisin näitä ihmisiä varsinaisesti, he ovat siis esim. ystäviä, vaan että ajattelen heistä; onpa rakastettava persoona :) Aika usein vähän vanhemmat ihmiset ovat rakastettavia, toisaalta he ovat varmaan olleet sitä aina.
Omasta rakastettavuudesta en osaa sanoa kyllä juuta enkä jaata. Mutta muistan, että joskus vähän alle 30vuotiaana kuulin, että kaksi ex- työkaveria oli puhunut minusta jotain tällaista: "harmi, että hänen työsuhde meillä oli määräaikainen, hän oli niin rakastettava, tuli toimeen kaikkien, hankalimpienkin tyyppien kanssa." Se lämmitti kyllä mieltä, kun noin sanottiin. Kuulin tästä ex-työkaverilta siis. Enkä siis ajattele, että he *rakastivat* mua kuitenkaan :D
mirva 37v vastaa olen korkeastikoulutettu ja tinderimiehet ja arabimiehet ja pojat on rakastettavia ja ihania ja antavat ihanaa mirvalle