Elämä hukassa

Outoa jos ihminen arvottaa sen lyhyen elämänsä materiaan perustuviin arvoihin.
Kuinka moni ajattelee maan päällä vuonna 1750 asuvia ihmisiä vaikka tuosta ajasta ei ole kuin tovi? Talot happanevat ja ihmiset kuolevat, mitä jää?

Tänään sinulla on mahdollisuus löytää kumppani kun menet yökerhoon juomaan viinaa niin voit tavata naisia siellä. Tuttavasi on myös käyneet yökerhoissa ja löytäneet kumppanin.

T: Viinamies

Aloittajan pitää unohtaa naiset ja seurata sivusta muiden elämää.
Hän voi keskittyä veronmaksuun, eläkkeet pitää jonkun maksaa. Vapaa-aikansa voi käyttää hyödyllisesti, esim siivoilee puistoja. Roska päivässä.


JokaisellaRooli

No tuo on nihkeä ikä mikäli ihminen haaveilee lapsista/perhe-elämästä...Pitäisi edetä, mutta miten ja kenen kanssa....

Itseeni kun tuo lapsiperheen arki ei kiinosta millään tavalla niin ei ole ongelmiakaan tässä sinkkuelämässä vaikka jatkuisi ikuisesti....

Hmm... sellaisia paikkoja missä tapaa ehkä oikeanlaisia ihmisiä voi olla jotkut kirkon nuorisotoiminta (ohjaajat) eli voisit hakeutua semmoiseen.
Jotkut yhdessä tekemisen paikat.. ja juttelet vaan semmoisille, jotka haluavat jutella sinulle. Hymyilet kaikille ja nyökkäilet. Olet reipas ja hyvän haluinen.
Olisi ihme jos et löytäisi itsellesi kumppania jolla sattumalta on vielä hyvät arvot olemassa.

Minä olen about yhtä vanha kuin sinä! Ja osalla kavereistani on lapsia ja osalla ei. Osa lapsettomista on seurustellut paljon ja osa ei! Itse en ole seurustellut yhtään, mutta panojuttuja on ollut sen verran mitä on. Siis naisethan ovat todella hankalia ja mitä isommassa kaupungissa olet, sitä nirsompia myös naiset ovat. Suunnilleen 80% naisista haluaa vain 20% parhaimpia miehiä ja vain 30% miehistä saa tasonsa mukaisen tai hieman huonomman naisen. 30-50% tason miehen saavat yleensä "jonkun" (ok) naisen, jossa on jo sitten henkisesti tai fyysisesti jotain kummia vikoja ja sitä huonompitasoisemmat miehet saavat vain siiderivalaita ja henkisesti epävakaita naisia, juoppoja yms. Jos sinulla on väh. ok työ ja saat säästettyä rahaa sijoituksiin, niin kannattaa olla ihan tyytyväinen. Kolmekymppisenä sinun pitäisi sijoittaa itseesi ja omaisuuteesi, niin nelikymppisenä voit olla vielä "harmaakettuna" suht kuumaa kamaa. Ainut huono puoli on se, että jos ei teininä ollut naisia, niin se naisten vaatima sosiaalisuus, että pitäisi pystyä keskustella 100% naisten asioista (ei siis miehisistä teknisistä asioista yms.), niin se rajoittaa, mutta pääset ehkä panemaan yh-mutseja. Hyvällä lykyllä tapaat hyvin säilyneen 40v yh-mutsin, joka sai lapset/lapsen 20-vuotiaana ja jonka lapsi on jo muuttanut pois ja sitten voit jyystää. :) Joskus myös nuoremmat naiset tykkäävät vanhemmista miehistä, mutta sellaiset ovat hankalia, koska ovat vanhempia naisia ujompia ja sitten miehen pitää enemmän olla aloitteellinen nuoren naisen saadakseen. Mutta tärkeintä on että keskityt omiin juttuihisi eniten ja myös varallisuuden kartuttamiseen.

Niinhän se tuntuu pahalta, monet naiset joista itse on ollut kiinnostunut ja koittanut iskeä ovat löytäneet itselleen toisen miehen "paremman kuin minä". Se tuo tietysti itselle negatiivista näkymystä itsestäni. Mutta missä minun olisi pitänyt onnistua paremmin todistaakseni olevani kelpaava? En tiedä.

Luulin joskus vian olevan siinä että olin yliopisto nörtti, mutta edes armeijan käyminen ja pelimieheksi opettelu ei muuttanut kohtaloani vaan sama ongelma oli edelleen vaikka olikin hieman piilotettuna pelimies repliikkien alle.

Pillun saaminen on ainoa mahdollisuus elämässä saada suunta ylöspäin.

Älä hätäile. On täällä muitakin samassa tilanteessa...

Ei oo mikään menny vikaan, elämä on vaan kulkenut niin.

Ihan yhtä tärkeä elämä se silti on, niin sinulla kuin minulla.

T. nainen 30

Jokaisella on kaipuu syliin...

Se on ihmisen perustarve,
olla rakastettu.

Mutta ei se koskaan katso hetkeä.
Ei sinun aikataulusi ole sen kummemmin väärässä.

Rakkaus voi tulla tosi aikuisellakin iällä.

Olet surkimus, et osaa olla naisen kanssa, et ole sosiaalinen, olet huono seksissä jollei nainen ole sinua halunnut pitemmäksi aikaa

Keksitty tarina.

"Sitä jotenkin ajattelee, miten muilla menee noin hyvin."

Mitenkä hyvin? Mitä sä oikeasti tiedät kenenkään elämästä, se kulissi mikä näkyy sulle ei ole se mitä kenenkään elämä on.

Jos "hyvin" on sitä, että on omakotitalo, ota velkaa ja osta se. Siinä on toki sellainen koukku, että sun tulot voi tippua ja maksukyky kadota, mutta...

Jos "hyvin" on sitä, että löytää sopivan vaimon, se onkin parin vuoden päästä epäsopiva. Tai sinä olet sille. Tulee ero.

Jos "hyvin" on saada lapsia, niin oikeasti niistä on ihan v*tusti vaivaa. Pieninä ne huutaa yöt ja päivät läpeensä. Valvot yöt ja päivät painat töitä. Voit kokeilla jo nyt miltä se tuntuu. Laita kaiuttimet soittamaan täysillä vauvan rääkyä yöllä ja kävele ympäriinsä 10 kilon joulukinkun kanssa. Miltä tuntuu viikon jälkeen? Kun kakarat saa jalat alleen, olet jatkuvassa stressitilassa juoksemassa perässä. Et voi tehdä mitään omaa.

xL

Aloittaja mainitsee sanan kohtalo, se on mielestäni aina kiinnostava aihe.

Itsekin olen joutunut miettimään elämääni ja kohdannut kohtaloni, heh heh.

Kohtalo-aihetta lienee pohdittu jo tuhansia vuosia. Yksi pohdiskelija oli antiikin Khrysippos ja myös stoalainen koulukunta. Wikipedia kertoo Khrysippos-artikkelissaan:

📝Khrysippoksen mukaan kaikki tapahtuu kohtalon mukaan: silläkin, mikä näyttää sattuman­varaiselta, on aina jokin kätketty syy.

Tämä stoalainen käsitys kohtalosta perustuu kokonaan käsitykseen maailmankaikkeudesta kokonaisuutena. Yksittäisiä asioita ja henkilöitä käsitellään vain tämän kaikkeuden riippuvaisina osina. Kaiken määrää yksityis­kohtia myöten tämä suhde, ja näin ollen kaikki on yleisen maailman­järjestyksen alaista.📝

Tuo on mielestäni viisasta tekstiä.