Sinä au pairina

1.Olin 19,ku lahdin aupairiksi :) eli toinen valivuos on meneillaan :)

2.Oon Tanskassa..

3.Talla hetkella oon ollu n.6kk ja jaljella viela AINAKIN 6kk..

4.Yh-aiti,3 lasta..(hoidan tosin vaan pieninta 1,5v)..

5.Tahan mennessa oon viihtyny ihan alyttoman hyvin,periaatteessa ei oo muukia matkassa ollu ollenkaan :) Valilla tuntuu etta hommaa riittaa,mut taalla on niin paljon positiivista,etta en ikina vaihtais toiseen kokemukseen :) Mun perhe on mita parhain,ja on kylla kayny tuuri tan kanssa..

6.Au-pairina olemisesta on nyt jo jaany mulle kateen rutkasti mahtavia kokemuksia,uusia ystavia,uusi kasvanut mina yms..En oo kylla menettany oikeestaan mitaan suomessa..Harrastukseen liittyvia juttuja oon menettany,mutta kylla taa kokemus nekin voittaa :)

7.Kannustan kaikki jotka tosissaan haluaa lahtemaan au-pairiksi :) Lapsista paivittain vastuussa oleminen kasvattaa,ja jokainen varmasti muuttuu hiukan ihmisena au-pairina olon aikana..:) Maa kannattaa valita tarkkaan,minne oikeasti haluaa menna,ja minka maan kielta ehka pystyy oppimaan..Tanska ja Tanskalaiset on vieny mun sydamen,ja mun elama taitaa jatkua taalla viela pidempaan :) Toivottavasti saat vanhempas suostumaan,siita on vaan hyotya sulle :) TSemppia perheen etsimiselle =)
Ja vastailen mielellaan lisaa jos on jotain kysyttavaa..=)

1. Minkä ikäinen olit, kun lähdit au pairiksi?
-19v. lähdin kesällä lukion suoritettuani tietoista välivuotta viettään!

2. Missä päin olit?
-olen saksassa, nordrhein-westfalenissa.

3. Kauanko?
-8kk. tulee tässä kuussa täyteen ja touko-kesäkuulle ois tarkotus tääl pysyä. pääsykokeisiin sitten suomeen ja ehkä vielä tänne kesäks takas, mutta saa nähdä :)

4. Millaisessa perheessä?
-suomalaisessa, tosin jo pitkään saksassa asuneessa. äiti isä ja kaks lasta, pojat 9v. ja 13v.

5. Viihdyitkö? Positiivisia ja negatiivisia asioita kokemuksesta...
-joo :) tietty tää elo aina väliin vähän ylä-ja alamäeltä tuntuu, mut eiköhän se sitä oo kaikkialla. positiivista: tutustunu älyttömästi uusiin ihmisiin ja oppinu paljon uutta tästä maasta ja ihmisistä. ystävät on ihan paras juttu, sanoisin! negatiivista: välillä työ on aika raskasta, mutta sit pienet päikkärit ja illalla taas jaksaa kavereitten kanssa mennä ja tulla! sit negatiiviseks voi kans varmaan laskee sen, kun meikä ei ihan niin_kotona_ täällä voi/osaa olla kun mitä kotona-kotona. siispä väliin tuntuu tylsältä kun ei voi kiukutella kellekään ja kinasteluja sisarusten kaa väliin kaipaa...

6. Mitä au pairina olemisesta loppujen lopuksi jäi käteen, mitä kokemus sinulle antoi? Entä koetko joutuneesi luopumaan tai menettäneesi jotain au pairina olemisen takia?
-jaa, loppuun saakka en vielä oo päässy, mut paljon uusia ystäviä,parempi saksan kielen taito, maailmaa on tullu taas lisää nähtyä, oppinu arvostaan suomessa ja kotielämässä hyvin olevia asioita, muutama lisäkilo (joista päästään kyllä pois... oluesta ja rasvasesta ruuasta se vaan johtuu

Olin n.parikymppinen, saksaan.
Varaa tarpeeksi rahaa, niin että tarvittaessa on paluulippu suomeen. Ja ettet ole ns.muiden armoilla.
Ole tarkka millaiseen perheeseen menet, useita useita useita juttuja tiedän ja olen kuullut, että perheet voivat olla yksi helvetti...joista jää ikävät muistot mieleen.
Joka maasta ja kaupungista löytyy hyvää ja huonoa, itsessään matkustelu ja asuminen ulkomailla on opettavaa ja voi olla ylpeä siitä mitä kokenut ja nähnyt.
Kysele myös jo etukäteen onko muita suomalaisia tai muunkin maalaisia au paireja paikanpäällä. On mukavaa jakaa kokemuksia muiden pairien kanssa.

1. Olin 20, kun lahdin.

2. Olen edelleen, Tanskassa.

3. Vasta kaksi kuukautta takana, kuusi jaljella, mutta taidanpa jaada sen jalkeen muita juttuja vasailemaan.

4. Tanskalainen perusydinperhe; aiti, isa, kaksi poikaa, joita vahdin (2 ja 4) seka 7-vuotias tytto, joka kay koulua.

5. Aivan loistavasti olen viihtynyt! Asiaan on toki suuresti vaikuttanut se, etta otin yhteytta lahialueen suomalaisiin au paireihin taman palstan kautta (moi vaan Janika!), ja sain kavereita jo ennen saapumista. Lisaksi perhe on kannustanut mua menemaan ja nakemaan (yoelamaa onkin nahty aika ahkerasti), ja pitaa huolen siita etta saan omaa aikaa ja tilaa. Paikallisessa perheessa myos kieli on tarttunut tosi nopeasti, kun sita on puhuttava pojille joka paiva.

6. Tahan mennessa on jaanyt jo kateen tosi paljon, musta on selkeasti tullut karsivallisempi ja vastuuntuntoisempi. Lisaksi oon tutustunut todella moniin uusiin ihmisiin, ja taalla tosiaan tapaa uusia tuttavuuksia melkein paivittain. Puhumattakaan nyt siita, etta kielitaito on karttunut - ei pelkastaan tanskan, vaan myos englannin ja ehka jossain maarin ruotsinkin. Ainakin uskallan kayttaa kielia enemman, mika aiemmin oli mulle kompastuskivi.

7. Kannattaa ehdottomasti lahtea au pairiksi, jos yhtaan houkuttaa. Vanhemmilta ei mun teorian mukaan kannata aina kaikkeen siunausta odottaa, siina menettaa todella paljon. Perhe kannattaa valita tosi tarkkaan, ja kysella KAIKKI tarpeellinen etukateen. Valokuvia kannattaa lahetella puolin toisin, ja just kavereita suosittelen etsiskelemaan hetimiten, juuri talta palstalta esimerkiksi. Iltaisin ja viikonloppuisin, kun alkaa mitta olla taynna lasten uhmaikaa, itkua, metelia ja tottelemattomuutta, kaverit on se pelastusrengas, joka auttaa jaksamaan.

Tsemppia sulle! :)

1. 18 vuotta, kirjoitettuani ylioppilaaksi.

2. Englannissa edelleen, market town Melton Mowbrayssa. Isommat lahikaupungit Leicester ja Nottingham.

3. Tulin tanne elokuun lopusta eli nyt oltu 7 kk. Ens kuussa lento takaisin Suomeen.

4. 4v tytto ja 6v poika, aiti ja isa. Aivan ihana perhe!! Minua kohdellaan kuin perheenjasenta, vaikkakin ei todellakaan vanhemmat tunnu "vanhemmilta". Enemman kavereilta :)

5. Viihdyn!!

6. Hmm. Positiiviset: No olen tosiaanki aikuistunut. Ja paljon. Rohkeutta ja omatoimisuutta. Englannin kielen parantunut taito!!
Negatiiviset: No huomaa etta on kylla vaattet kummallisesti kutistunut ;) Kunnon tehokuuri kun Suomeen palaan!!!

7. Tama on todella raskasta hommaa. Henkisesti. Tai siis mulle ainakin ollut.. Vaikka vapaapaivinani saan olla omassa rauhassa ja lapset on todella ihania, ei mitaan kauhukakaroita tai kauheesti eivat edes kiukuttele. Mutta joskus tuntuu etta mun pitais elaa tata elamaa joskus kymmenen vuoden paasta. Mutta asioilla on aina toinen puoli -- en vaihtaisi tata kokemusta mistaan hinnasta! Olen nahnyt paljon Englantia ym. On tama kylla niin kasvattavaa.

Mutta tulevat au pairit -- miettikaa oikeesti jaksatteko tata. Tyopaikalta ei paase pois, silla se on myos kotisi. Pitaa olla pitka pinna ja oikeasti lapsirakas. Ja miettikaa kauanko haluatte olla aupparina. Kannattaa kokeilla ensin joku 3 kk:n jakso eika sitoutua heti esim. vuodeksi. Jos tuntuu etta oikeasti pystyy ja jaksaa niin eikun perhetta etsimaan!! Ja valitse perhe HUOLELLA. On tama kuitenkin kaikkine puolineen lahdon arvoista!!! :) Tsemppia!!!

1. Yo-kirjoitusten jalkeen lahdin, eli olin silloin 19-vuotias.

2. Ottawassa, Kanadassa olen.

3. Lahdin syyskuussa ja syyskuussa palaan Suomeen.

4. Perheeseen kuuluu vanhemmat, 4-vuotias poika Daniel ja 1,5-vuotias tytto Julia. Perheeseen syntyy kolmas lapsi syyskuussa. Perheen isa on suomalainen ja aiti kanadalainen. Vanhemmat puhuu keskenaan englantia ja lapset puhuvat englantia, ranskaa ja suomea (tai ainakin Daniel, ehkä Juliakin myöhemmin). Itse kommunikoin lasten kanssa suomeksi ja englanniksi ja aidille puhun englantia ja isalle suomea. Kolmas lapsi syntyy hyvin syyskuussa etta ehdin "alta pois". Sovimme, etta jaan Kanadaan kunnes vauva syntyy. Kun vauva ja aiti on kotiutunut, lennan Suomeen. Olisin voinut pitaa toisenkin valivuoden ja jaada tanne :)

5. Taalla on ollut ihana olla, vaikka kaupunki tuntuu todella isolta (ja sita se onkin, 350 000 asukasta). Vanhemmat ovat todella mukavia ja saan helpotusta koti-ikavaan kun saan puhua valilla myos suomea. Tehtaviini kuuluu lastenhoito ja pienet kotiaskareet. Teen lapsille melkein joka paiva ruokaa, joka on mielestani ihanaa. Perheen isa on pyytanyt etta teen lapsille suomalaista ruokaa, etteivat he vieraannu sukujuuristaan. Lapset ovat tottuneet etta paivalla syodaan suomalaista ruokaa ja illalla oman maan ruokaa. Yhtena iltana aidin kokatessa Daniel kysyikin etta eiko voitaisi joskus tehda iltaisin suomalaista ruokaa. Danin lempiruoka on lihapullat, joita teen todella usein. Olemme lasten kanssa paljon ulkona ja kaymme laheisessa leikkipuistossa. Lapset ovat mita ihanimpia ja toivon etta pidamme perheen kanssa yhteytta viela auppari-aikani jalkeen.

6. Olen oppinut Kanadassa paljon englannin kielta ja saanut tutustua takalaiseen kulttuuriin. Pidan paljon Kanadasta, silla tama maa muistuttaa paljon Suomea. Lastenhoidosta olen oppinut paljon ja lasten kanssa on ollut helpompaa kuin osasin kuvitellakaan. Perheen aiti kertoi kerran etta tanne tullessani puhuin selvaa brittienglantia mutta nyt puhun enemman jenkkienglantia. Ehkapa puhetapakin tarttuu. Lasten mentya nukkumaan katson vanhempien kanssa televisiota ja silloin paasen puhumaan lasten isan kanssa suomea. Lapsille puhun enimmakseen englantia.

7. Mikali paatat lahtea auppariksi niin suosittelen lampimasti Kanadaa!