Hei!
Olen käynyt täällä hakemassa lohtua omaan elämääni jo parin vuoden ajan ja nyt ajattelin että minulla saattaisi olla jotakin jaettavaa millä voisin toivon mukaan ainakin muutamaa ihmistä auttaa.
Viiden vuoden jälkeen kävi minullakin niin että ero tuli. Aviossa oli ehditty olla vain vuoden verran kun tajusin etten tiennyt puoliakaan totuudesta naimisiin mennessäni. Asiaa sitten vatvottiin suuntaan ja toiseen ja mieheni lupasi minulle kuunkin taivaalta. Yhden mahdollisuuden päätin vielä antaa mutta nähtävästi epärehellisyys ja petollisuus on sen verran vakava sairaus ettei sitä lupauksilla paranneta. Kun sitten tulin jälleen petetyksi tein päätökseni ja lähdin.
Rakastin häntä edelleen enemmän kuin laki sallii ja vaikeinta olikin se että jouduin ns. repimään itse sydämeni riekaleiksi kun olin itse se joka lähti. Pitkän aikaa tuntui siltä että nyt on minulle annettu enemmän kuin jaksan kantaa. Puoli vuotta melkein meni jonkinlaisessa sumussa, minulla ei tänä päivänäkään ole montaa muistikuvaa tuolta ajalta. Pyörin täällä lukemassa muiden tarinoita ja yritin lohduttautua sillä etten ole ainoa jolle näin on käynyt. Laiha lohtu, tiedän, mutta ainakin minua se tuntui auttavan.
Pikkuhiljaa aloin kuitenkin siitä piristyä. Huomasin että oli mennyt kokonainen päivä niin etten ollut ajatellut ex-miestäni ja pian tuo aika alkoi venyä moniin päiviin ja jopa viikkoihin.
Tapasin myös uuden miehen joka on kaikin mahdollisin tavoin vastakohta entiselleni. Hän on äärimmäisen luotettava ja ennenkaikkea jaksoi tukea ja rakastaa minua vaikka välillä joutuikin toimimaan olkapäänä kun surin entistä avioliittoani. Hänen avullaan lopulta olen oppinut hyväksymään tilanteen ja tajuan vihdoin että katuminen ja häpeä ovat tunteita joita minun ei tarvitse tuntea. Niin kävi, enkä minä olisi tänä päivänä sellainen ihminen kuin nyt olen, ellei sitä kaikkea olisi tapahtunut. Olen jopa oppinut uudelleen luottamaan ihmisiin!
Nykyään asun onnellisesti avoliitossa ja elämäni on kaikin puolin tasapainoista. Edelleen silloin tällöin mieleeni muistuu vanhoja juttuja ja edelleen ne saavat minut surulliseksi, mutta tiedostan että ne kuuluvat asiaan. Eihän sitä voi noin vain unohtaa ihmistä jonka kanssa on jakanut elämänsä! Yritän ajatella asian niin että nyt tiedän kaiken tapahtuneen jälkeen olevani vahva. Selvisin pystyssä päin todella kamalasta tilanteesta ja osaan olla taas onnellinen vaikka se ensin tuntuikin mahdottomalta ajatukselta.
Tällä tekstilläni olen yrittänyt kertoa kaikille teille jotka tällä hetkellä surette, että tekin tulette selviämään erosta. Jonakin päivänä löydätte vielä sen ihmisen joka on teille paljon sopivampi ja parempi kuin se entinen. Vielä tulee päivä jolloin huomaatte olevanne aidosti onnellisia ja vanhat menneet ajat tuovat kasvoille vain surumielisen hymyn.
Pää pystyyn ja uskoa huomiseen! Tsemppiä teille kaikille! :)
Olen käynyt täällä hakemassa lohtua omaan elämääni jo parin vuoden ajan ja nyt ajattelin että minulla saattaisi olla jotakin jaettavaa millä voisin toivon mukaan ainakin muutamaa ihmistä auttaa.
Viiden vuoden jälkeen kävi minullakin niin että ero tuli. Aviossa oli ehditty olla vain vuoden verran kun tajusin etten tiennyt puoliakaan totuudesta naimisiin mennessäni. Asiaa sitten vatvottiin suuntaan ja toiseen ja mieheni lupasi minulle kuunkin taivaalta. Yhden mahdollisuuden päätin vielä antaa mutta nähtävästi epärehellisyys ja petollisuus on sen verran vakava sairaus ettei sitä lupauksilla paranneta. Kun sitten tulin jälleen petetyksi tein päätökseni ja lähdin.
Rakastin häntä edelleen enemmän kuin laki sallii ja vaikeinta olikin se että jouduin ns. repimään itse sydämeni riekaleiksi kun olin itse se joka lähti. Pitkän aikaa tuntui siltä että nyt on minulle annettu enemmän kuin jaksan kantaa. Puoli vuotta melkein meni jonkinlaisessa sumussa, minulla ei tänä päivänäkään ole montaa muistikuvaa tuolta ajalta. Pyörin täällä lukemassa muiden tarinoita ja yritin lohduttautua sillä etten ole ainoa jolle näin on käynyt. Laiha lohtu, tiedän, mutta ainakin minua se tuntui auttavan.
Pikkuhiljaa aloin kuitenkin siitä piristyä. Huomasin että oli mennyt kokonainen päivä niin etten ollut ajatellut ex-miestäni ja pian tuo aika alkoi venyä moniin päiviin ja jopa viikkoihin.
Tapasin myös uuden miehen joka on kaikin mahdollisin tavoin vastakohta entiselleni. Hän on äärimmäisen luotettava ja ennenkaikkea jaksoi tukea ja rakastaa minua vaikka välillä joutuikin toimimaan olkapäänä kun surin entistä avioliittoani. Hänen avullaan lopulta olen oppinut hyväksymään tilanteen ja tajuan vihdoin että katuminen ja häpeä ovat tunteita joita minun ei tarvitse tuntea. Niin kävi, enkä minä olisi tänä päivänä sellainen ihminen kuin nyt olen, ellei sitä kaikkea olisi tapahtunut. Olen jopa oppinut uudelleen luottamaan ihmisiin!
Nykyään asun onnellisesti avoliitossa ja elämäni on kaikin puolin tasapainoista. Edelleen silloin tällöin mieleeni muistuu vanhoja juttuja ja edelleen ne saavat minut surulliseksi, mutta tiedostan että ne kuuluvat asiaan. Eihän sitä voi noin vain unohtaa ihmistä jonka kanssa on jakanut elämänsä! Yritän ajatella asian niin että nyt tiedän kaiken tapahtuneen jälkeen olevani vahva. Selvisin pystyssä päin todella kamalasta tilanteesta ja osaan olla taas onnellinen vaikka se ensin tuntuikin mahdottomalta ajatukselta.
Tällä tekstilläni olen yrittänyt kertoa kaikille teille jotka tällä hetkellä surette, että tekin tulette selviämään erosta. Jonakin päivänä löydätte vielä sen ihmisen joka on teille paljon sopivampi ja parempi kuin se entinen. Vielä tulee päivä jolloin huomaatte olevanne aidosti onnellisia ja vanhat menneet ajat tuovat kasvoille vain surumielisen hymyn.
Pää pystyyn ja uskoa huomiseen! Tsemppiä teille kaikille! :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi miten lohdullista luettavaa. Haluaisin niin uskoa että minullekin kävisi niin että selviäisi ehjin nahoin tästä rumbasta. Elään tällä hetkellä vaihetta jossa pitäisi riuhtoa itsensä irti... mutta kun ei ole tarpeeksi rohkeutta. Erillään ollan asuttu 4 kk mutta edelleen roikutaan kiinni toisissaan. Eron syy miehen pettäminen useamman kerran.
itseni irti lopulta kun vuosia mies petti ja oli väkivaltanen,mutta en päässyt irti ilman uutta ystävääni jonka sattumalta kohtasin.Olen aina kiitollinen että se ihminen sattui kohdalleni juuri silloin kun eniten tarvitsin.Elämässä voi joskus onnistua!
Kiitos kannustuksesta, mutta erot ovat erilaisia. Ensimmäisen eroni jälkeen (hyvin kauan sitten) olo oli helpottunut ja vapautunut. Alkoi uusi entistä parempi elämä. Kun exäni karkasi toisen miehen matkaan, niin se oli todella onnenpotku minulle. Ei asunto-ongelmia tms. Hyvä kun pääsin eroon. (Olimme onneksi vain avoliitossa)
Toinen eroni oli sen vastakohta. Menetin jotain hyvin arvokasta. Jäljelle jäi vain suunnaton kipu ja kosminen tyhjyys.