Onko kellään kokemusta tällaisesta?
Olen seurustellut n. vuoden verran poikakaverini kanssa. Nyt kuitenkin tuntuu, että ei tää ehkä olekaan sitä mitä halusin. tavallaan olen jo päätökseni tehnyt, että haluun eron, mut vielä pitäis uskaltaa sanoa se ääneen...
Haluaisinkin tietää että onko jollain ollut samanlaisia tunteita, ja oletteko pystyneet silti jatkamaan ja tulemaan onneliseksi suhteessa? Tuntuu että ei kai se pitäisi tältä tuntua ku ollaan vasta näin vähän aikaa oltu yhdessä..
Jään odottelemaan vastauksia;)
Olen seurustellut n. vuoden verran poikakaverini kanssa. Nyt kuitenkin tuntuu, että ei tää ehkä olekaan sitä mitä halusin. tavallaan olen jo päätökseni tehnyt, että haluun eron, mut vielä pitäis uskaltaa sanoa se ääneen...
Haluaisinkin tietää että onko jollain ollut samanlaisia tunteita, ja oletteko pystyneet silti jatkamaan ja tulemaan onneliseksi suhteessa? Tuntuu että ei kai se pitäisi tältä tuntua ku ollaan vasta näin vähän aikaa oltu yhdessä..
Jään odottelemaan vastauksia;)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen suhteessa jonka alku oli niin iloista aikaa. Olin niin onnellinen nyt ollaan oltu vähän päälle vuoden yhdessä.
Kun suhteemme oli täyttänyt puoli vuotta niin aloin epäröimään suhdetta tyttöystävä on kaunis ja hyvä ihminen, mutta silti jokin tuntuu mättäävän minun kohdaltani en rakasta häntä niin paljon kuin entistäni ja välillä mietin entistäni. Enkä ole kovinkaan onnellinen, mutta olen liikaa menneisyydessä loukannut monta naisia jättämällä niin en voi tehdä sitä enää olen nähnyt kuinka se satuttaa enkä halua enää aiheuttaa kipua naiselle joka rakastaa minua.
Joten en ole näyttänyt sitä epäröintiä vakuuttelen vaan rakkauttani ja teen kaikkeni jotta hänellä olisi hyvä olla.
Ei tässä yli puolen vuoden aikana tilanne ole mitenkään parantunut, mutta minä jään odottelemaan että ehkä tilanne paranee tulevaisuudessa.
Sun pitää vaan päättää että loukkaatko miestäsi ja jatkat elämää ehkä onnellisemmin toisen miehen kanssa. tai sitten jäät suhteeseen yrittämään korjata tilannetta mutta huomioi se että mitä kauemmin suhteessa on ja mitä enemmän näkee toisen rakastavan sinua niin sitä vaikeampi suhteesta on lähteä...
ei kannata jäädä roikkumaan! ei se suhde siitä ainakaan parane jos jo nyt on tuollaisia tunteita. sitten kun/jos jossain vaiheessa teillä on lapsia, on ero suorastaan ylitsepääsemättömän vaikeaa.
...tyttöystävääsi vakuuttelemalla rakkautta, joka ei ole aitoa!
On ihan oikein ettei heti vaikeuksien tai epäröintien tullen ole heittämässä pyyhettä kehään, ja yrittää tehdä töitä suhteen eteen. Mutta jos tosiaan tunnet ettet rakasta häntä tarpeeks, ei ole oikein olla kuin mitään ei olis tapahtunut! Kyllä sellaisen jossain vaiheessa vaistoaa.
Miks muuten haikailet entisen perään? Tsemppia enivei.
Jos tuntuu, ettei hän ole se oikea, niin eroa hyvä ihminen kun vielä on mahdollista. Jos vielä ei ole lapsia tai pappi aamenta sanonut, niin anna palaa vaan. itse erosin 4 vuoden yhdessäolon jälkeen eikä ole päivääkään kaduttanut. Elämään löytyi paljon muuta ja paljon parempaa. Olen nyt huomattavasti onnellisempi kuin silloin siinä kurjassa suhteessa.
Samaa mietti minunkin vaimoni vuoden seurustelun jälkeen. Ja sitten taas viiden vuoden seurustelun jälkeen ja nyt seitsemän vuoden seurustelun jälkeen! Minulla on itsetunto nollilla ja ainoa asia joka pitää meidät tässä huonossa suhteessa vieläkin on poika.
Sanoin silloin aikanaan vaimolle, että mene vaan jos siltä tuntuu. Ei tuo perkele mennyt! Nyt siitä maksetaan kovaa hintaa. EROA!!!