Heräsi ajatus tuosta toisesta keskustelusta, että kuinka valmis ihmisen tulee olla, kuinka hyvin itsensä tuntea, ennen kuin on valmis parisuhteeseen? (hypoteesina siis, että parisuhde ei voi onnistua, jos ei itseään tunne)
Tuli tuosta ihan vallan sellainenkin päätelmä mieleen, että nykyajassa, joka korostaa individualismia, pärjäävyyttä, eheyttä, voisiko tämä yksilökorosteinen pärjäävyys olla jopa osasyynä sille, että moni parisuhde kariutuu? Ei olla valmiita sietämään rikkinäisyyttä, keskeneräisyyttä, heikkoutta. Sitä, että vittu kaikki joutuu jonkinlaisen paskan läpi tarpomaan elämässään ja että se jättää jälkensä. (loppuko tuo tarpominen jossain vaiheessa, en tiedä, mutta ainakin oma kokemus on, että paskaa näyttäisi riittävän)
Olisiko helpompi todeta, että tässä on tyhjiöni, haavani, enkä takuulla osaa niitä aina nätisti käsitellä saati paketoida. Ne eivät ole vastuullasi, mutta varmasti tulevat nenillesi joskus läikkymään.
Niin? Mikä vittu tätä maailmaa vaivaa kun samaan aikaan sanotaan, ettei kukaan ole täydellinen, mutta käytännössä heikkoudelle ja keskeneräisyydelle ei ole missään tilaa, parisuhteisiinkin pitäisi tulla niin kuin illallispöytään, joka on yhtä juhlaa, viininmaistiaisia ja paahdettuja vaahtokarkkeja nuotiolla.
-flowersreally-
Oletko valmis vai raakile
94
101
Vastaukset
Siinä itsellekkin mietittävää.
- Anonyymi
Valmis. Jossain vaiheessa elämää on täytynyt tehdä päätös....
Meikäläisessä on kyllä heikkouksia ja virheitä. Esimerkiksi en voi sietää kovinkaan paljon supermarketteja, varsinkaan ruuhka aikaan. Onhan niitä sitten muitakin juttuja. Täällä aika paljon niistä kertonutkin.
En odota että tuleva kumppanini olisi täydellinen. Jokaisessa meissä on jotain vikaa. Jos joku sanoo että hän olisi täydellinen, niin siinä on jo sitten ainakin yksi vika. Kyllä se koko paketti sitten kelpuutetaan kaikkine vikoineen päivineen. :) Ollaan jokainen omalla tavallamme kuitenkin enemmän tai vähemmän "maanantai kappale".
Omien vikojen kanssa kun oppii tulemaan toimeen ja hyväksyy ne, niin on huomattavasti helpompi ymmärtää myös toisten ihmisten vikoja vaikka ne ei olisikaan samanlaisia kuin itsellään.
Asiaa myös helpottaa se, jos toinen kertoo vielä omista vioistaan tai asioistaan. Miksi ei voi vaikka mennä julkiseen uimahalliin. Sitten sen ymmärtää kun perustelee, sen sijaan että vain venkoaisi että ei halua sinne.
En ainakaan itse häpeä kysyä asioista jos en itse osaa / tiedä. Siinä sitten oppii samalla uusia juttuja ja toisia näkökulmia asioihin. Ei sitä päätä kannata hakata seinään väkisin.Medium. En tiiä, meillä ainakin kummankin möröt leikkii keskenään. Välillä ne ihmettelee, kui sä nyt tollai teit ja sit ne taas jatkaa yhdessä leikkimistään...
- Anonyymi
Jutteletteko te paljon niistä möröistänne, vai onko ne vaan sellaisia, mitkä on toisesta tulleet tutuiksi?
-flowers- Anonyymi kirjoitti:
Jutteletteko te paljon niistä möröistänne, vai onko ne vaan sellaisia, mitkä on toisesta tulleet tutuiksi?
-flowers-Mä juttelen enemmän, mies ei mielellään avaudu menneistä möröistä tai ei koe tarvetta toistaa mitään jo kerran läpi puhuttua. Mutta on avautunut aikoinaan, joten olen aika hyvin päässyt niistä perille jo silloin ja ynnäilen yks plus yks.
Ja tulee ne tutuiksi tässä yhdessä eläessäkin, nekin mistä ei ole puhuttu. Huomaa toisesta joskus, että jotkut asiat on vaikeita.
Meillä on osittain myös möröt samoista aiheista syntyneitä. Eletty saman sorttinen lapsuus tietyiltä osin. Siksi meillä ei mm. läträtä alkoholilla, eikä tapella riehakkaasti.- Anonyymi
Abrakadabra kirjoitti:
Mä juttelen enemmän, mies ei mielellään avaudu menneistä möröistä tai ei koe tarvetta toistaa mitään jo kerran läpi puhuttua. Mutta on avautunut aikoinaan, joten olen aika hyvin päässyt niistä perille jo silloin ja ynnäilen yks plus yks.
Ja tulee ne tutuiksi tässä yhdessä eläessäkin, nekin mistä ei ole puhuttu. Huomaa toisesta joskus, että jotkut asiat on vaikeita.
Meillä on osittain myös möröt samoista aiheista syntyneitä. Eletty saman sorttinen lapsuus tietyiltä osin. Siksi meillä ei mm. läträtä alkoholilla, eikä tapella riehakkaasti.Ne ”yhteiset möröt” varmaan helpottaa toisen ymmärtämistä, tuo yhteenkuuluvuuden tunnetta?
-flowers- Anonyymi kirjoitti:
Ne ”yhteiset möröt” varmaan helpottaa toisen ymmärtämistä, tuo yhteenkuuluvuuden tunnetta?
-flowers-Kyllä ne tuo tietynlaista tuttuuden tunnettakin. On samoja asioita kokenut ja nähnyt, niistä kärsinytkin. Niin joo, ei tarvitse ratakiskosta vääntää mikä siinä se mörkö juttu on.
Jotenkin muutenkin, vaikka ollaan erilaisiakin persoonia ja eri ikäisiäkin, meillä tuntus olevan yhteisymmärrys ja kyky löytää toisen sisimpään. Jompi kumpi aina huomaa tarkkana, mikä on toiselle se kynnys tai ongelma. Kun sen sitten ääneen sanoo, ei voi kuin todeta " sä ymmärrät".- Anonyymi
Abrakadabra kirjoitti:
Kyllä ne tuo tietynlaista tuttuuden tunnettakin. On samoja asioita kokenut ja nähnyt, niistä kärsinytkin. Niin joo, ei tarvitse ratakiskosta vääntää mikä siinä se mörkö juttu on.
Jotenkin muutenkin, vaikka ollaan erilaisiakin persoonia ja eri ikäisiäkin, meillä tuntus olevan yhteisymmärrys ja kyky löytää toisen sisimpään. Jompi kumpi aina huomaa tarkkana, mikä on toiselle se kynnys tai ongelma. Kun sen sitten ääneen sanoo, ei voi kuin todeta " sä ymmärrät".Kuulostaa hyvältä.
-flowers- Anonyymi kirjoitti:
Kuulostaa hyvältä.
-flowers-Tuntuukin hyvälle, luulen että tärkein tekijä on ollut alusta saakka avoin rehellisyys. Ja kumpikin on halunnut tuoda itsensä esiin sellaisena, kun oikeasti on.
Kaunistelematta niitä huonoja puoliaankaan, molemmilla on myös halu hyväksyä toisensa omanaittenään. Minusta nuo on tärkein tekijä, miksi erimielisyyksistä huolimatta me löydetään aina takas toisen luokse...ja rakkaus ei sammu huonoinakaan päivinä vaikka se rykii ja yskii joskus...muttei se luovuta.- Anonyymi
Abrakadabra kirjoitti:
Tuntuukin hyvälle, luulen että tärkein tekijä on ollut alusta saakka avoin rehellisyys. Ja kumpikin on halunnut tuoda itsensä esiin sellaisena, kun oikeasti on.
Kaunistelematta niitä huonoja puoliaankaan, molemmilla on myös halu hyväksyä toisensa omanaittenään. Minusta nuo on tärkein tekijä, miksi erimielisyyksistä huolimatta me löydetään aina takas toisen luokse...ja rakkaus ei sammu huonoinakaan päivinä vaikka se rykii ja yskii joskus...muttei se luovuta.Eli ei tartte olla valmis, saa olla raakile, kunhan kunnioittaa toisenkin raakileutta ja on valmis yhdessä kasvamaan :)
-flowers-
- Anonyymi
"Olisiko helpompi todeta, että tässä on tyhjiöni, haavani, enkä takuulla osaa niitä aina nätisti käsitellä saati paketoida. Ne eivät ole vastuullasi, mutta varmasti tulevat nenillesi joskus läikkymään."
Sellaista miestä ei olekaan joka hyväksyisi minun haavani, lähtevät lätkimään heti jos "läikkyy". Tietysti itse odottavat että niiden viat hyväksytään.- Anonyymi
Mjoo, tätä varmaan aika paljon liikkeellä.
-flowers-
Aikalailla samoja mietteitä. Hyvin tuotu esille.
- Anonyymi
Kiitos, sun kommentista siinä toisessa ketjussa sain kimmokkeen.
-flowers-
Tavatesssani puolisoni, olin ehdottomasti raakile. Ja varmaan hänkin, kaksi särkynyttä nukkea. Siinä sitten liimailtiin palasia kohdilleen ajansatossa, itsekseen ja välillä yhdessä.
En yleensä kehoita ihmisiä suhteeseen, jos on keskeneräisiä asioita. Silloin itsekin Luulin, että olen valmis, mutta mistäpä sitä itseään tuntee, ennenkuin törmää tilanteisiin, jossa se todellinen valmius punnitaan.
Selvittiin kuitenkin ja ajansaatossa meidän suhteemme tuli tärkeämmäksi kuin itsensä korjailu.
Virheitä ja keskeneräisyyksiä on aina kaikissa. On pitkälti omissa käsissä, miten ne hyväksyy tai antaako niiden haitata elämää. Yksi kysymys kannattaa aina esittää itselleen: onko virheen korjaaminen todella niin tärkeää, onko se sen arvoista?
Onnistuneen parisuhteen edellytyksinä pidän kuitenkin paria seikkaa. Ensimmäinen sääntö on se, että antaa toisen olla omana itsenään, pyrkimättä muovailemaan tätä omiin trakoituksiin sopivammaksi. Saada olla vapaa ja hengittää ilma pelkoja, on ensimmäinen edellytys.
Toinen on se, että toimii niin, ettei tarvitse tuntea syyllisyyttä parisuhteessa. Toisen kunniotus ja arvostus pitää tulla automaattisesti (tätäkin voi opetella, jos ei ole pystynyt siihen aiemmin). Ja toimii niin, että tietää ettei tule loukanneeksi toista osapuolta. Vaatii tietyti avointa keskustelua. Ja monesti sen, että kun tulee tehneeksi niitä töppäyksiä, niin ne nostetaan pöydälle, niin opitaan, missä mentiin yli.
Kahdeksan vuotta tuli juuri tapaamisesta. Ehkä tässä nyt aletaan olla jo valmiimpia.- Anonyymi
Viisaita sanoja, kiitos Elisa.
-flowers-
- Anonyymi
Eiks toi aika ole mennyt jo ohi. Nyt myydään opuksia, joissa opetetaan että olet keskinkertainen mulkku ja hyvä niin.
Siispä 🐒💨 ja 😊
xLiner- Anonyymi
En ole kyllä todellista hyväksyntää laajemmassa mittakaavassa huomannut, päinvastoin.
Ja tuo mulkkuuskin on sellainen rooli, vedetään kuori päälle ja piilotetaan ne omat haavat sinne kuoren alle. Mennä jyrätään sen mulkkuuden varjolla ja ei päästetä ketään niin lähelle, että sen kuoren taakse näkisi.
-flowers-
Vaikea sanoa olenko valmis vai raakile, en ole sitä, tai aloituksen muitakaan asioita juurikaan pohtinut
- Anonyymi
Nii, sekin on jännä miten toiset ei mieti tämmöisiä ollenkaan, ja toiset ehkä liikaakin. Joku varmaan joutuu tilanteeseen elämässä, että joutuu enemmän itsetutkiskelua harrastamaan.
-flowers- - Anonyymi
pujotteIija kirjoitti:
Mutta eihän tässä enää pohtimatta olla voi, kiitti vaan tästä aloituksesta :D
No anteeksi nyt kovasti :D
-flowers- - Anonyymi
pujotteIija kirjoitti:
Saisko vielä lällyn?
Vai että vielä lällyn, no olkoon menneeksi tällä kertaa.
https://m.youtube.com/watch?v=HMqgVXSvwGo
-flowers- Anonyymi kirjoitti:
Vai että vielä lällyn, no olkoon menneeksi tällä kertaa.
https://m.youtube.com/watch?v=HMqgVXSvwGo
-flowers-Kiitoksia vaan, luulen että tuo auttaa unohtamaan yölliset valmis vai raakile pohdiskelut
- Anonyymi
Se on vähän pakko hyväksyä ne huonotkin puolet toisessa jos meinaa koskaan rakkautta saada. Joka muuta kuvittelee jää yksin.
Joo. Tää on hyvä huomio!
Tulee mieleen nykyajan meno vaikka työpaikkailmoituksessa... ”haetaan nuorta kokenutta asentajaa”.... siis mitä ja v.ttua! Mahdoton yhtälö!
Ihmiset ehkä ovat ottaneet itsekriittisyyden väärin ja kaikki kirjat ja muut kun pursuaa konsteja itsetutkiskeluun, niin syntyy varmaan olo, että pitäisi olla jo jotain valmista, mutta eihän sitä ole...
Mutta miten saadaan ihmisten välille oikeasti uskoa, että toinen on hyvä, vaikka välillä temppuilee ja oireilee? Miten paljon ja mitä pitää sietää? On varmaan helpompi nostaa kädet pystyyn ja antaa olla?Olet etsinyt vääränlaisia ihmisiä...
Minä etsin ihan vasiten neitseellistä raakiletta....Ihmistä kuka ei ole koskaan seurustellut...Puhdasta kukkaa.
-Parisuhteessa ei ole mitään opettelemista.. On vain vääränlaisia ihmisiä kenen kanssa sä et voi elää.
Ps. Minä olen tuntenut itseni jo ihan lapsesta lähtiin..Mä en ymmärrä näitä höpinöitä kun ihmiset eivät tunne itseään...Haloo. Luulisi tuntevan itsensä kun on itsessään elänyt ja itseensä syntynyt.- Anonyymi
Mites kun sä vanhennut, etsitkö
Yhä puhdasta neitsyttä? Vaikka se olis jo esim 40 v? Vai etsitkö lasta? Anonyymi kirjoitti:
Mites kun sä vanhennut, etsitkö
Yhä puhdasta neitsyttä? Vaikka se olis jo esim 40 v? Vai etsitkö lasta?Kuka tietää vaikka seuraava suhteeni etenee ihan parisuhteeksi..Se riippuu ihan siitä kuinka hyvin natsaa partnerin kanssa yhteen. Aloitan suhteen fwb pohjalta, mutta toki toivon, että voisi kehittyä aikaa myöden enemmänkin.
Senhän tietää, että sitten kun minä sanon olevani parisuhteessa, niin kyse on todennäkösesti loppuelämän juttu.. Minä nimittäin en juurikaan epäonnistu elämässä/ jätä kesken mitään sellaista, mihin olen vakavissaan lähtenyt.- Anonyymi
Kyllä parisuhteessa on jokaiselle opettelemista niinkuin muissakin asioissa elämässä. Elämä on jatkuvaa kasvua ja kehitystä.
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä parisuhteessa on jokaiselle opettelemista niinkuin muissakin asioissa elämässä. Elämä on jatkuvaa kasvua ja kehitystä.
Minun kanssa voi opetella seksiä sekä seurustelua aivan rauhassa ja ajan kanssa...Minä en ole tulossa mistään, enkä matkalla mihinkään. Minä vain elän. Day by day... Minulle ei tarvitse esittää, eikä lässyttää imelää paskaa..Olen ihminen kenen kanssa voi elää omana itsenään konstailematonta huoletonta elämää.
-Lapset eivät kuulu tulevaisuuden suunitelmiini.- Anonyymi
blade83 kirjoitti:
Minun kanssa voi opetella seksiä sekä seurustelua aivan rauhassa ja ajan kanssa...Minä en ole tulossa mistään, enkä matkalla mihinkään. Minä vain elän. Day by day... Minulle ei tarvitse esittää, eikä lässyttää imelää paskaa..Olen ihminen kenen kanssa voi elää omana itsenään konstailematonta huoletonta elämää.
-Lapset eivät kuulu tulevaisuuden suunitelmiini.Ei kylläkään vaikuta kirjoitustesi perusteella siltä, että elämä kanssasi olisi huoletonta.
Hyvää pohdintaa.
Väittäisin kuitenkin, kahden teinin vanhempana ja muutamankin opettajatuttavan/kaverin omaavana, että maailma on onneksi muuttunut parempaan suuntaan . Esim. koululuokassa on nykyään noin puolet sellaisia, joilta löytyy (eli asiaa on tutkittu ja selvitetty ja pyritty myös auttamaan) joku diagnoosi tyyliin adhd, asperger (nykyään autisminkirjolainen), add, ahdistushäiriöinen, paniikkihäiriöinen jne. jne. Voi tuntua hassulta sanoa, että se on hyvä asia, mutta kyllä se vain on. Yhtä paljon heitä (meitä?) oli ennenkin, mutta nyt nuorten ongelmiin puututaan. Itsellä ei ole mitään tietoa, mitä diagnooseja itseltä löytyisi, kun kuulun väärään sukupolveen, mutta varmasti kaikenlaista. Terapeutilla käynnit ovat nykypäivää. Jossain juuri todettiin, että nyt alle 30vuotiaista terapiassa tai vastaavassa käy iso osa suomalaisista jossain vaiheessa nuoruuttaan.
Nykyään raakilemaisuudelle ja heikkoudelle annetaan yleinen hyväksyntä, ainakin nuorten keskuudessa, siinä olen siis xLinerin kanssa yhtä mieltä:)- Anonyymi
Ei millään pahalla, mutta tosta tuli vähän sellainen holhoava tarhantäti mieleen.
Miksi sitten yhä useampi nuori uupuu vakavasti jos erilaiset heikkoudet on ihan ok ja yhä nuoremmat uupuu, kokee valtavia suorituspaineita? Jako luusereihin ja menestyjiin on ehkä paljon raaempaa kuin sun nuoruudessa?
-flowersreally- Anonyymi kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta tosta tuli vähän sellainen holhoava tarhantäti mieleen.
Miksi sitten yhä useampi nuori uupuu vakavasti jos erilaiset heikkoudet on ihan ok ja yhä nuoremmat uupuu, kokee valtavia suorituspaineita? Jako luusereihin ja menestyjiin on ehkä paljon raaempaa kuin sun nuoruudessa?
-flowersreally-Kyllä mun nuoruudessa porukka uupui. Muutama ikätoveri teki itsarin,kun kirjoituksista ei tullut tarpeeksi älliä:( Uupumuksesta ei vain puhuttu, kuten ei itsareistakaan. Ne lakaistiin maton alle äkkiä. Silloin kaikki aspergerit, adhd:t, lukihäiriöiset, masentuneet, ahdistuneet jne. jättivät koulun kesken ja olivat ihmisten mieleissä suoraan luusereita, se oli yhteisnimike, kun noita nimikkeitä ei ollut edes olemassa. Nykyään heidän piirteensä otetaan huomioon opiskelussa ja pyritään tukemaan. On tukihenkilöitä jne.
Minusta mennään parempaan suuntaan, kun asioihin puututaan heti ja ihmisten erityispiirteisiin suhtaudutaan ymmärtäväisemmin kuin ennen. Masennuksesta, ahdistus- ja paniikkihäiriöistä puhutaan avoimesti somea ja nuortenlehtiä myöten, samoin näistä neurologisista erityispiirteistä. Ja vaikka seksuaalisesta suuntautumisesta. Muistan omasta yläasteajasta, kun yhtä poikaa vainottiin ja haukuttiin, rääkättiin hänen homoutensa tähden. Tai häntä väitettiin homoksi, hän kielsi sen loppuun asti..Mun teinien luokalla on mm. homoja ja lesboja, jotka ovat tuoneet suuntautumisensa itse esille esim. instagramissa. Ja saaneet valtavasti myönteistä palautetta. Mun kouluaikana se olis ollut sosiaalinen itsemurha, niin järkyttävältä kuin se tuntuukin.
Samalla tavoin masennukseen ja ahdistukseen suhtaudutaan nykyään, asiasta puhutaan jo ennalta ehkäisevästi. Opettajat varoittelevat lukiosta; se tuo paineita, ahdistaa, kannattaa miettiä myös muita vaihtoehtoja. Nykyajan opettajathan ovat monet kolmekymppisiä, osa nuorempiakin. Ne vanhemmatkin opettajat (ainakin jotkut) oppivat myös niiltä nuoremmilta jotain. Maailma on oikeasti muuttunut, muttei tietysti tarpeeksi. Paljon on tehtävää edelleen asenteiden muuttamisessa.- Anonyymi
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
Kyllä mun nuoruudessa porukka uupui. Muutama ikätoveri teki itsarin,kun kirjoituksista ei tullut tarpeeksi älliä:( Uupumuksesta ei vain puhuttu, kuten ei itsareistakaan. Ne lakaistiin maton alle äkkiä. Silloin kaikki aspergerit, adhd:t, lukihäiriöiset, masentuneet, ahdistuneet jne. jättivät koulun kesken ja olivat ihmisten mieleissä suoraan luusereita, se oli yhteisnimike, kun noita nimikkeitä ei ollut edes olemassa. Nykyään heidän piirteensä otetaan huomioon opiskelussa ja pyritään tukemaan. On tukihenkilöitä jne.
Minusta mennään parempaan suuntaan, kun asioihin puututaan heti ja ihmisten erityispiirteisiin suhtaudutaan ymmärtäväisemmin kuin ennen. Masennuksesta, ahdistus- ja paniikkihäiriöistä puhutaan avoimesti somea ja nuortenlehtiä myöten, samoin näistä neurologisista erityispiirteistä. Ja vaikka seksuaalisesta suuntautumisesta. Muistan omasta yläasteajasta, kun yhtä poikaa vainottiin ja haukuttiin, rääkättiin hänen homoutensa tähden. Tai häntä väitettiin homoksi, hän kielsi sen loppuun asti..Mun teinien luokalla on mm. homoja ja lesboja, jotka ovat tuoneet suuntautumisensa itse esille esim. instagramissa. Ja saaneet valtavasti myönteistä palautetta. Mun kouluaikana se olis ollut sosiaalinen itsemurha, niin järkyttävältä kuin se tuntuukin.
Samalla tavoin masennukseen ja ahdistukseen suhtaudutaan nykyään, asiasta puhutaan jo ennalta ehkäisevästi. Opettajat varoittelevat lukiosta; se tuo paineita, ahdistaa, kannattaa miettiä myös muita vaihtoehtoja. Nykyajan opettajathan ovat monet kolmekymppisiä, osa nuorempiakin. Ne vanhemmatkin opettajat (ainakin jotkut) oppivat myös niiltä nuoremmilta jotain. Maailma on oikeasti muuttunut, muttei tietysti tarpeeksi. Paljon on tehtävää edelleen asenteiden muuttamisessa.On varmasti paljon asiat parantuneet, mutta silti mun mielestä maalaat tosi ruusuista kuvaa. Aika moni jättää koulut kesken tänäkin päivänä, syrjäytyy jne. Ehkä teidän perheessä ollaan hyväksyviä ja rakastavia, mutta niin ei ole kaikilla.
Sitäpaitsi, toi meni vähän aiheesta sivuun, aloitus koski kuitenkin parisuhdevalmiutta, ei sitä miten hyvin miten erilaisuutta siedetään tai huomioidaan kouluissa tms.
Ennen mentiin yhteen aikaisemmin ja oltiin yhdessä pitempään (kärjistys) oltiin sitten valmiita tai ei. Ehkä sitten odotukset on muuttuneet, omaa itseäkin kohtaan, ollaan vaativampia myös omaa itseä kohtaan ja sitä kohtaan mitä ajatellaan että parisuhteen tulisi olla? (siihen kyllä uskon somen vaikuttaneen negatiivisesti)
-flowersreally- Anonyymi kirjoitti:
On varmasti paljon asiat parantuneet, mutta silti mun mielestä maalaat tosi ruusuista kuvaa. Aika moni jättää koulut kesken tänäkin päivänä, syrjäytyy jne. Ehkä teidän perheessä ollaan hyväksyviä ja rakastavia, mutta niin ei ole kaikilla.
Sitäpaitsi, toi meni vähän aiheesta sivuun, aloitus koski kuitenkin parisuhdevalmiutta, ei sitä miten hyvin miten erilaisuutta siedetään tai huomioidaan kouluissa tms.
Ennen mentiin yhteen aikaisemmin ja oltiin yhdessä pitempään (kärjistys) oltiin sitten valmiita tai ei. Ehkä sitten odotukset on muuttuneet, omaa itseäkin kohtaan, ollaan vaativampia myös omaa itseä kohtaan ja sitä kohtaan mitä ajatellaan että parisuhteen tulisi olla? (siihen kyllä uskon somen vaikuttaneen negatiivisesti)
-flowersreally-Pakko katsoa elämää ruusunpunaisten linssien läpi, ei muuten jaksa.
Niin, no olen itse olen kumppanini kanssa yhdessä kohta 25 vuotta. Jossain vaiheessa sinkku-kavereillani on mantra: "ihan kiva ei riitä". Muistan silloin usein miettineeni, jo perheellisenä, kahden lapsen äitinä, että kyllä "ihan kiva" on hyvinkin riittävä. Ei tietenkään alussa, kun aletaaan seurustella; pitää olla varmuutta, rakastumisen ensihuumaa, ja sitä, että toista pitää ihmeellisenä ja viisaana. Mutta vuosien varrella mulle välillä riittää oikein mainiosti "ihan kiva". Ei yhteiselon tarvitse olla koko ajan yhtä suurta seikkailua. Ja on myös tärkeää, että toiselle riittää "ihan kiva", eikä tarvitse ottaa paineita, että olenko varmasti paras mahdollinen vaimo, rakastettu, elämänkumppani. En varmasti ole, mutta hän nyt sattui valitsemaan minut ja ilmoittaa varmaan, jos tulee toisiin aatoksiin.
Kun oleellista kuitenkin on se, että ei se parisuhde ole kuin yksi osa elämää. Elämässä on monia muitakin osa-alueita. Jos parisuhteessa on jossain vaiheessa kupruja, työelämässä voi silloin taas mennä paremmin, vaikka parisuhde kukoistaa, voi muuten olla eksynyt olo. Sitten kun perheessä on muitakin jäseniä usein,lapset ja niiden ongelmat, molempien ikääntyvät vanhemmat jne. Näissä kokonaisuuksissa "ihan kiva" on helpotus. Liian jännittävä ja kiehtova, viisas kumppani olisi pelkkä rasite.
Parisuhde ja some on tosi vaikea yhdistelmä. Mua häkellyttää välillä ihmisten hehkutus somessa parisuhteessaan. Juuri hehkuttajien parisuhteet usein sitten päättyy, vaikka sitä suhteen hienouden todistusmateriaalia olisi kasapäin facebookissa ja instagramissa. Johtuisko siitä, että tarve todistella tulee jostain sisältä, haluaa todistella etenkin itselleen, kun aavistelee, että jotain mätää tässä ehkä sittenkin on. Mutta joo, tää on tätä perisuomalaista;"kel onni on, se onnen kätkeköön"-jurnutusta. Saa sitä hehkuttaa, kunhan ensin miettii, miksi sen tekee, keitä varten. Ja mitä toinen osapuoli asiasta ajattelee. Itse hämääntyisin pahasti, jos mieheni alkaisi vaatia; otetaan nyt yhteispusu-kuva someen, että kaikki näkee kuinka hyvin meillä menee. Kysyisin turkulaiseen tapaan varmaan spontaanisti: kui?- Anonyymi
yksinkertainen.blondi kirjoitti:
Pakko katsoa elämää ruusunpunaisten linssien läpi, ei muuten jaksa.
Niin, no olen itse olen kumppanini kanssa yhdessä kohta 25 vuotta. Jossain vaiheessa sinkku-kavereillani on mantra: "ihan kiva ei riitä". Muistan silloin usein miettineeni, jo perheellisenä, kahden lapsen äitinä, että kyllä "ihan kiva" on hyvinkin riittävä. Ei tietenkään alussa, kun aletaaan seurustella; pitää olla varmuutta, rakastumisen ensihuumaa, ja sitä, että toista pitää ihmeellisenä ja viisaana. Mutta vuosien varrella mulle välillä riittää oikein mainiosti "ihan kiva". Ei yhteiselon tarvitse olla koko ajan yhtä suurta seikkailua. Ja on myös tärkeää, että toiselle riittää "ihan kiva", eikä tarvitse ottaa paineita, että olenko varmasti paras mahdollinen vaimo, rakastettu, elämänkumppani. En varmasti ole, mutta hän nyt sattui valitsemaan minut ja ilmoittaa varmaan, jos tulee toisiin aatoksiin.
Kun oleellista kuitenkin on se, että ei se parisuhde ole kuin yksi osa elämää. Elämässä on monia muitakin osa-alueita. Jos parisuhteessa on jossain vaiheessa kupruja, työelämässä voi silloin taas mennä paremmin, vaikka parisuhde kukoistaa, voi muuten olla eksynyt olo. Sitten kun perheessä on muitakin jäseniä usein,lapset ja niiden ongelmat, molempien ikääntyvät vanhemmat jne. Näissä kokonaisuuksissa "ihan kiva" on helpotus. Liian jännittävä ja kiehtova, viisas kumppani olisi pelkkä rasite.
Parisuhde ja some on tosi vaikea yhdistelmä. Mua häkellyttää välillä ihmisten hehkutus somessa parisuhteessaan. Juuri hehkuttajien parisuhteet usein sitten päättyy, vaikka sitä suhteen hienouden todistusmateriaalia olisi kasapäin facebookissa ja instagramissa. Johtuisko siitä, että tarve todistella tulee jostain sisältä, haluaa todistella etenkin itselleen, kun aavistelee, että jotain mätää tässä ehkä sittenkin on. Mutta joo, tää on tätä perisuomalaista;"kel onni on, se onnen kätkeköön"-jurnutusta. Saa sitä hehkuttaa, kunhan ensin miettii, miksi sen tekee, keitä varten. Ja mitä toinen osapuoli asiasta ajattelee. Itse hämääntyisin pahasti, jos mieheni alkaisi vaatia; otetaan nyt yhteispusu-kuva someen, että kaikki näkee kuinka hyvin meillä menee. Kysyisin turkulaiseen tapaan varmaan spontaanisti: kui?Tossa oli paljon viisautta, varmaan semmoista pitkän parisuhteen reseptiä. :)
-flowers- Anonyymi kirjoitti:
Tossa oli paljon viisautta, varmaan semmoista pitkän parisuhteen reseptiä. :)
-flowers-Kiitos:) Typoista huolimatta siitä sai siis edes jotain selvää:D
Ihminen on aina kesken. Kuka täällä täydellisyyttä tarjoaa? Jos muuta uskoo/väittää, realismi on kadonnut.
Pitäis olla niin moneen asiaan valmis, mutta aina ei ole ja kaikkea ei kysytä.
Laulussakin sanotaan "joku suunnittelee mua paremmin."Näitä diipadaapailuja lukiessani huomaan olevani ylikypsä.
- Anonyymi
No siltä sä löyhkäätkin.
-flowersreally- - Anonyymi
Iku-Turso kirjoitti:
Miltä ylikypsä löyhkää?
Tursokkaalta.
-flowers- - Anonyymi
Iku-Turso kirjoitti:
Tämä palsta haisee persekkäältä.
Täällä on niin paljon persemiehiä, että luulisi tuon olevan hyvä asia.
-flowers- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Täällä on niin paljon persemiehiä, että luulisi tuon olevan hyvä asia.
-flowers-Teidän vuoropuhelu oli paras pätkä tässä ketjussa tai muissa ketjuissa pitkiin aikoihin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Teidän vuoropuhelu oli paras pätkä tässä ketjussa tai muissa ketjuissa pitkiin aikoihin.
Jaa?
No toi Tursokas nyt on tuommoinen.
-flowers-
- Anonyymi
Pitää tuntea ittensä sen verran hyvin ettei anna muiden hyväksi käyttää itteään ja pitää osata asettaa rajat. Jos noi onnistuu tekemään, tajuaa ettei nyky-yhteiskunnassa kannata seurustella ollenkaan. Suurin osa keskusteluista ja asioiden jakamisista/avautumisista parisuhteessa perustuu jonkun toisen seläntakana paskan jauhamiseen vaikka on itse tasan samanlainen kusipää. Treffeillä teeskennellään olevansa joku super riikinkukko ja/ tai odotetaan että kaikki tuodaan eteen kuin manulle illallinen.
OLET VALMIS KUN TAJUAT ETTEI PARISUHDE KANNATA NYKYSUKUPOLVIEN AIKANA -OLLENKAAN- - Anonyymi
Lapsen tekoon ollaan lain mielestä valmiita, kun molemmat ovat 16. Silloin lapsi toki on avioton, kunnes vasta 2 vuoden päästä saa mennä sen kanssa vihille (tässä ei tietenkään ole järkeä, mutta eduskunta ei ole tunnettu logiikastaan). Joidenkin mielestä vähimmäisikä on 40 . Mieti siitä, kumpi ja ketkä ovat oikeassa.
Luonto loi meidät sukukypsiksi jo aiemmin. Nykyään ehkä 12-13.- Anonyymi
Ja ettei tarvitse uudelleen palata tarkistamaan vastauksia. Moni nainen ei ole nykyään onnistunut saamaan lapsia vielä 30-35 vuotiaana. Sen takia puolue, joka satuilee sinun olevan kypsä äiti vasta sen ikäisenä saa paljon ääniä. Em. naiset ehkä säilyvät luuseri-leimalta ja voivat väittää olevansa ensisynnyttäjän parhaassa iässä (Mikä on silkkaa valhetta). Nuorempia ja kykenevämpiä kilpailijoitakin voi haukkua!. Mutta faktoilla ei ole ennenkään tässä maassa tehty politiikkaa.
Ei kukaan ole koskaan "valmis" vanhemmaksi. Jos sitä jäät odottamaan, niin ainoastaan hukkaan heitetty elämä ja lapsettomuus on varmaa. Muu meni sitten miten meni. - Anonyymi
Elämme tietyssä kulttuurissa tässä historiallisessa hetkessä tietyissä sosiaalisissa ja yhteiskunnallisissa suhteissa. Luonto antaa taipumuksia ja kypsyyksiä, mutta emmehän me ole pelkkiä luonnoneläimiä, ts. luonnolle ei tule alistua ja antautua. Luonto on raaka ja sokea kaikissa lainalaisuuksissaan, joihin meillä on paljon jo resursseja vastata, jos vain halua ja kiinnostusta on. Monet instituutiot on jo perustettu niin ettei esim. 12-vuotiaat lisäänny (=koulu, kulttuuri ja vertaispaine, useita lakeja...)
- Anonyymi
Kohtuullisen kypsä=valmis yksilö, kuitenkin toivoen, että kasvan ihmisenä ja ajatukseni laajenevat vielä elämän myötä ja asioissa on aina varaa oppia uutta ja saada asioihin uusia näkökulmia
- Anonyymi
Ja tällä tarkoitan kyllä, että hyväksyn toisen ”rikkinäisyyden, heikkoudet jne”, onhan heikkouksia toki itselläkin ja olen hyvin empaattinen, lähinnä tuolla tarkoitan, että omassa elämässä oma menneisyys täysin käsitelty ja läpikäyty ja sitäkautta myös oma ajattelutapa muuttunut paljon, en vaadi kuitenkaan, että kumppanin pitäisi olla samanlainen kuin itse olen
Se että tunnen hyvin itseni, on kaikken etu, myös itseni
Mulla oli menneisyydessä kilokaupalla kakkaa lastina harteilla ja silloin ei myöskään suhteet onnistunut, vaikka hyvin pitkissä suhteissa olinkin - Anonyymi
Joo, jotenkin samaan tapaan itsekin ajattelen, että itsetuntemus vie kohti parempaa elämää. Ennen kaikkea itselle, mutta myös niille läheisille. Eikä sitä varmaan koskaan valmis ole, hautaan korkeintaan.
-flowers-
- Anonyymi
Mitenköhän itsensä tunteminen auttaisi hyvään parisuhteeseen, paitsi jos sillä tarkoitetaan että tietää omat vikansa ja niitä yrittää korjata. Oleellisempaa olisi tuntea se toinen.
- Anonyymi
No just niitä omia vikoja tuntemalla, niitä hallitsemalla. Tietämällä, minkä tyyppisen ihmisen kanssa sopii yhteen jne. Kun toista ei kuitenkaan pysty muuttamaan, vain itseään. Ja siihen voi vaikuttaa, miten suhtautuu asioihin.
-flowers- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No just niitä omia vikoja tuntemalla, niitä hallitsemalla. Tietämällä, minkä tyyppisen ihmisen kanssa sopii yhteen jne. Kun toista ei kuitenkaan pysty muuttamaan, vain itseään. Ja siihen voi vaikuttaa, miten suhtautuu asioihin.
-flowers-Se vaan että ei itseään tunne ennenkuin on jotenkin oppinut tuntemaan, käytännössä. Että ehkä se toinen, kolmas tai kymmenes parisuhde sitten voi olla sellainen että itsensä tuntee.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se vaan että ei itseään tunne ennenkuin on jotenkin oppinut tuntemaan, käytännössä. Että ehkä se toinen, kolmas tai kymmenes parisuhde sitten voi olla sellainen että itsensä tuntee.
No sehän se just kummallista olikin, kun sanottiin, että pitää tuntea itsensä ensin ennen kuin on valmis parisuhteeseen. Vähän sama kuin et saa töitä ilman työkokemusta.
-flowers-
Voisin väittää, että olisin valmis, mutta kokemuksesta voin myös sanoa, että ei ne vanhat arvet mihinkään katoa ja ne muistuttaa väliin olemassa olostaan, eniten ratkasee se miten ne käsittelee. Jos olettaa toisesta samaa mitä vanha on tehny, ei ole mihinkään valmis, eikä mikään toimi.
- Anonyymi
Niinpä, ongelmia tulee jos vanhojen suhteiden ongelmia tuo uuteen.
-flowers-
- Anonyymi
Miestä ja naista ei ole tarkoitettu saman katon alle. Yhteisessä taloudessa tulee olla molemmille erillinen sisäänkäynti ja omat luolat yhteisten tilojen lisäksi.
Ollaan yhdessä vain kun siihen on oikea tarve.
AsianVierestä- Anonyymi
Voi olla totta että olemme tarkoitettu alun perin elämään nais- ja mieslaumoissa kohdaten vain silloin tällöin. Silti moni elää ja on elänyt saman katon alla vastakkaisen sukupuolen kanssa ja mahdollistanut useammalle (ydin)perheen ja lisääntymisen sekä eriytymisen tehtävissä, joka taas on mahdollistanut monipuolisen kehityksen eri aloilla. Kaikkien miesten ei siis tarvitse enää metsästää eikä naisten poimia marjoja. Luojan kiitos, tai ei sentään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi olla totta että olemme tarkoitettu alun perin elämään nais- ja mieslaumoissa kohdaten vain silloin tällöin. Silti moni elää ja on elänyt saman katon alla vastakkaisen sukupuolen kanssa ja mahdollistanut useammalle (ydin)perheen ja lisääntymisen sekä eriytymisen tehtävissä, joka taas on mahdollistanut monipuolisen kehityksen eri aloilla. Kaikkien miesten ei siis tarvitse enää metsästää eikä naisten poimia marjoja. Luojan kiitos, tai ei sentään.
Miehet ja naiset ovat sopeutuneet, jotkut paremmin ja jotkut huonommin.
Mikä se on miehen tehtävä ja naisen tehtävä tässä elämässä? Pariudutaan lisääntyäksemme. Lisääntymisen jälkeen uroksen tulisi pitää huolta jälkikasvusta kunnes ne tulevat itsenäisesti toimeen.
Näin tekevät lähes kaikki nisäkkäät.
Ihmisrotu on menettänyt järkensä. Tehnyt asioista liian monimutkaisia ja omaa sieluaan vastaan sotivaa. Sopeutuuhan sitä elämään vaikka pohjoisnavalla, mutta onko se järkevää?
AsianVierestä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miehet ja naiset ovat sopeutuneet, jotkut paremmin ja jotkut huonommin.
Mikä se on miehen tehtävä ja naisen tehtävä tässä elämässä? Pariudutaan lisääntyäksemme. Lisääntymisen jälkeen uroksen tulisi pitää huolta jälkikasvusta kunnes ne tulevat itsenäisesti toimeen.
Näin tekevät lähes kaikki nisäkkäät.
Ihmisrotu on menettänyt järkensä. Tehnyt asioista liian monimutkaisia ja omaa sieluaan vastaan sotivaa. Sopeutuuhan sitä elämään vaikka pohjoisnavalla, mutta onko se järkevää?
AsianVierestäNo jonkun miehen ammatti on vaikka kokki ja jonkun naisen puutarhuri. Onhan noita ammatteja. Järki ja harkinta on ihmiselle annettu ja sitä on hyvä mahdollisuuksiensa rajoissa käyttää. Järjen huippuaikakausi on noin 25-vuotiaana, jolloin aivot olisivat siis kypsyneet. Sitä saa ja tulisi käyttää ylle ja allekin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miehet ja naiset ovat sopeutuneet, jotkut paremmin ja jotkut huonommin.
Mikä se on miehen tehtävä ja naisen tehtävä tässä elämässä? Pariudutaan lisääntyäksemme. Lisääntymisen jälkeen uroksen tulisi pitää huolta jälkikasvusta kunnes ne tulevat itsenäisesti toimeen.
Näin tekevät lähes kaikki nisäkkäät.
Ihmisrotu on menettänyt järkensä. Tehnyt asioista liian monimutkaisia ja omaa sieluaan vastaan sotivaa. Sopeutuuhan sitä elämään vaikka pohjoisnavalla, mutta onko se järkevää?
AsianVierestäEvolutiivisesti katsoen mies ja nainen ovat tehneet tehtävänsä lisäännyttyään. Luonnonoloissa (savanniolosuhteet) lapsi pärjää ja sopeutuu heimossaan edellytetyn itsenäisesti jo kolmen ikävuoden jälkeen ja nainen voi taas tulla raskaaksi.
Niin sopeutuuhan sitä vaikka keskitysleirille. En haluaisi sopeutua ihan mihin tahansa annettuihin olosuhteisiin. Siksipä olenkin kiinnostunut olosuhteista ja niiden muutoksista.
- Anonyymi
Olen valmis raakile.
- Anonyymi
Tää on aika hyvä kommentti.
Mjoo
Ensinnäkin on sanottava että Marilyn ja minä keskustelimme juuri samasta aiheesta löydettyämme varjoisan paikan kahvilan terassilta, jossa ei ollut järin paljon asiakkaita. Yritimme näet vältellä nimikirjoituksien jakelua ja vastailua typeriin kysymyksiin, joita sateli kadulla kuin vettä taivaalta harmaana päivänä. Tilasimme jäätelöannokset, jotka eivät vielä ole saapuneet.
Huomion kärki kirjoituksessasi liittyi eheyteen. Itse epäeheänä ihmisenä joudun aina hämilleni tavatessani eheältä vaikuttavan ja tasapainoisen ihmisen. Ensimmäiseksi minulle tulee tunne siitä että kyseisellä ihmisellä on jotain vikaa todellisuuden hallinnassa tai sen hahmottamisessa. Hänen kauhunsa ja olemassaolonsa irrationaalisuus on tukahdetuttu käsittämättömän muovisen ilmiön sisälle, jota kutsun varmuudeksi. Minä näen sen, mutta hän ei tunne sitä. Särötön sielu on hahmoton, etäinen ja elämälle vieras.
Luoja säästäköön minut sellaiselta.
Marilyn oli kanssani samaa mieltä, sillä hän jos kuka oli kokenut saman.
(naurua)Mjoo
Todellisuudenhallinta taidetaan kirjoittaa näin.
Marilyn korjautti minulla tekstini. Hän on hyvin älykäs ja kaunis nainen, lisäksi korrekti.
(hihitystä)Funeau kirjoitti:
Mjoo
Todellisuudenhallinta taidetaan kirjoittaa näin.
Marilyn korjautti minulla tekstini. Hän on hyvin älykäs ja kaunis nainen, lisäksi korrekti.
(hihitystä)Ja paljon lukenut, hän muistutti.
(hirn)Funeau kirjoitti:
Ja paljon lukenut, hän muistutti.
(hirn)Kuvitellaan että kirjoitat tekstin ilman minkäänlaista tyhjää kohtaa sydämessäsi, tai vuotavaa haavaa, murtunutta luuta.
Mitä ihmettä sellainen ihminen saisi sanotuksi?
Ei hevonvitun mitään.
(hihitystä)Funeau kirjoitti:
Kuvitellaan että kirjoitat tekstin ilman minkäänlaista tyhjää kohtaa sydämessäsi, tai vuotavaa haavaa, murtunutta luuta.
Mitä ihmettä sellainen ihminen saisi sanotuksi?
Ei hevonvitun mitään.
(hihitystä)Keskustelimme hetken miss Monroen kanssa tämän aiheen laajemmasta mittasuhteesta, sillä huomasimme sen levittäytyvän ällistyttävän pitkälle. Se oli kuin ahnas puu juurineen, jonka juurakko maan uumenissa eteni vääjäämättömästi kohti ravintoaan, sekä vettä. Milli milliltä ja tuuma tuumalta, Marilyn sanoi.
Kirjoituksen palava ydin on siinä että se pohjautuu johonkin inhimilliseen tunnetilaan. Ilman tätä kirjoitusta ei käytännöllisesti katsoen ole olemassa. Kirjoitus joka ei sano mitään, ei vie mihinkään eikä näytä mitään, on kaikilla tavoilla käsittäen ajanhukkaa.
Marilyn nauroi.Funeau kirjoitti:
Keskustelimme hetken miss Monroen kanssa tämän aiheen laajemmasta mittasuhteesta, sillä huomasimme sen levittäytyvän ällistyttävän pitkälle. Se oli kuin ahnas puu juurineen, jonka juurakko maan uumenissa eteni vääjäämättömästi kohti ravintoaan, sekä vettä. Milli milliltä ja tuuma tuumalta, Marilyn sanoi.
Kirjoituksen palava ydin on siinä että se pohjautuu johonkin inhimilliseen tunnetilaan. Ilman tätä kirjoitusta ei käytännöllisesti katsoen ole olemassa. Kirjoitus joka ei sano mitään, ei vie mihinkään eikä näytä mitään, on kaikilla tavoilla käsittäen ajanhukkaa.
Marilyn nauroi.Mjoo
Käväisin poimimassa yhden tällaisen "kirjoituksen" kirjoituspuusta, sillä yletän siihen vaivatta näiltä sijoiltani.
Tässä on esimerkki siitä missä ei ole esimerkkiä lainkaan. Ainoastaan kaltaisemme harjaantuneet lukijat (minä & Marilyn), näemme sen todellisen substanssin, ja laskemme sen loikkimaan hevoshakaan kuin kevätvarsan.
(reps)Funeau kirjoitti:
Mjoo
Käväisin poimimassa yhden tällaisen "kirjoituksen" kirjoituspuusta, sillä yletän siihen vaivatta näiltä sijoiltani.
Tässä on esimerkki siitä missä ei ole esimerkkiä lainkaan. Ainoastaan kaltaisemme harjaantuneet lukijat (minä & Marilyn), näemme sen todellisen substanssin, ja laskemme sen loikkimaan hevoshakaan kuin kevätvarsan.
(reps)Anonyymi
10.6.2019 3:09
Voiko mulkunkipeä nainen olla todellinen feministi?Funeau kirjoitti:
Anonyymi
10.6.2019 3:09
Voiko mulkunkipeä nainen olla todellinen feministi?Mjoo
Ensinnäkin tämän lausahduksen kirjoittaja ei osaa kirjoittaa mitään. Ainoastaa sen sektorin hän hallitsee, jossa kykenee tuomaan esiin tuohtuneisuutensa jonkin asian suhteen, joka itse kirjoituksesta ei kuitenkaan lukijalle avaudu.
Koko kysymyslauseessa ei ole mitään järkeä. Mikään sen sisältämistä yksityiskohdista ei liity toiseen, ja kokonaisuus on hajanainen nippu sanoja ilman sidoksia toisiinsa.
Tälalisen lauseen äärellä voi hyvällä omallatunnolla sanoa että olen lukenut.
(hihitystä)- Anonyymi
Kysyisitkö Miss Monroelta (jollei ole liian myöhäistä), miten hän koki oman epäeheytensä, ja vaikuttiko kokemukseen muut, vai kilpistyikö se puhtaasti hänen omaan kokemukseensa (jos niitä nyt voi edes eritellä))?
-flowersreally- - Anonyymi
Lisään vielä, että minusta vaikuttaa siltä, että näen hyvin paljon näitä naamioita, joita varmuudeksi kutsut.
Tiedä sitten, mitä se minusta kertoo.
-flowers-
- Anonyymi
Raakile, joka ei ole koskaan valmis. Kokemukset hiovat jatkuvasti. Ehkä haudassa olen valmis?
"Mikä vittu tätä maailmaa vaivaa kun samaan aikaan sanotaan, ettei kukaan ole täydellinen, mutta käytännössä heikkoudelle ja keskeneräisyydelle ei ole missään tilaa, "
Tätä voi vähän purkaa. Toisaalta parisuhde on vain kahdenvälinen juttu ja tässä suhteessa voi arvioida miten paljon heikkouksia tms sietää toiselta ja miten omat heikkoudet otetaan vastaan. Mutta sitten toisaalta luulen että tätä kahden ihmisen tiimiä arvioidaan myös suhteessa ympäröivään maailmaan ja sen oletettuihin odotuksiin.
"voisiko tämä yksilökorosteinen pärjäävyys olla jopa osasyynä sille, että moni parisuhde kariutuu? "
No mutta. Eikös parisuhteen kariutuminen nimenomaan ole yksilöä vahvistava kokemus, jonka kanssa voi lähteä tai olla lähtemättä entistä kypsempänä seuraavaan.Mjoo
Kummallista mutta aina jossain vaiheessa tätä hupaisaa verbaalista pyöräilyretkeä Nietzche nostaa pusikosta päänsä ja näyttää tietä.
(Naurua)Funeau kirjoitti:
Mjoo
Kummallista mutta aina jossain vaiheessa tätä hupaisaa verbaalista pyöräilyretkeä Nietzche nostaa pusikosta päänsä ja näyttää tietä.
(Naurua)Marilyn on samaa mieltä.
Hän lusikoi banaanivenettään ja on hieman poissaolevan oloinen.
(hihitystä)Funeau kirjoitti:
Mjoo
Kummallista mutta aina jossain vaiheessa tätä hupaisaa verbaalista pyöräilyretkeä Nietzche nostaa pusikosta päänsä ja näyttää tietä.
(Naurua)Mä olen joskus muinoin kävellyt Friedrichin polun jossain Monacon liepeillä eikä siellä pusikoissa ollut kuin sisiliskoja.
scrg kirjoitti:
Mä olen joskus muinoin kävellyt Friedrichin polun jossain Monacon liepeillä eikä siellä pusikoissa ollut kuin sisiliskoja.
Tuosta tuli mieleen Malta ja Vallettan kivimuurit. Ne olivat sisiliskopopulaation kansoittama. Yhdessä meren, päivänpaahteen ja etäisen oloni kanssa loivat illuusion hetken täydellisyydestä.
Aivan fantastistaFuneau kirjoitti:
Tuosta tuli mieleen Malta ja Vallettan kivimuurit. Ne olivat sisiliskopopulaation kansoittama. Yhdessä meren, päivänpaahteen ja etäisen oloni kanssa loivat illuusion hetken täydellisyydestä.
Aivan fantastistaLiikkuvat kivet
Rantavalleilla seistessäni, edessäni loputon meri, odotin aamun sarastusta yhdessä sisiliskojeni kanssa. Ketään muuta ei ollut liikkeellä, ja sain olla omissani yhdessä näiden pienten olentojen kanssa, jotka liikkumatta tuijottivat liikkumatonta.
Sinä pienenä ajattomana hetkenä ymmärsin mitä aika on. Se ei ole odotusta, vaan ymmärtämistä.
(Naurua)- Anonyymi
Looginen Ebenezer.
Ensimmäisestä olen samaa mieltä, jälkimmäinenkin ainakin äkkiseltään ajateltuna menee, mutta mieleen tulee (ei Siihen Mieleen), että ehkä ongelmien korostaminen alati vahvistavina on myytti itsessään ja yksilön aina ”vahvistuessa” hän lopulta rapauttaakin itsensä rammaksi.
-flowersreally- Lainaus:
-No mutta. Eikös parisuhteen kariutuminen nimenomaan ole yksilöä vahvistava kokemus, jonka kanssa voi lähteä tai olla lähtemättä entistä kypsempänä seuraavaan. -
-Tuo on oikeasti ihan paskaa.....Totuus on se, että ihminen vaan kyrpiintyy sekä kyynistyy....Tunnekylmyys jne. En usko, että rakkautta on tuhlattavaks....Aitoa sellaista. Ihminen rikkoutuu....Sen voi korjata joo jollaintasolla, mut sama se ei tule koskaan enää olemaan.
Itse vältän parisuhteita ellen ole 100% varma, et oikeasti haluan jonkun tietyn...En lähde harjoittelu parisuhteisiin. -Siihen kelpaa vallan mainiosti fwb- suhde.blade83 kirjoitti:
Lainaus:
-No mutta. Eikös parisuhteen kariutuminen nimenomaan ole yksilöä vahvistava kokemus, jonka kanssa voi lähteä tai olla lähtemättä entistä kypsempänä seuraavaan. -
-Tuo on oikeasti ihan paskaa.....Totuus on se, että ihminen vaan kyrpiintyy sekä kyynistyy....Tunnekylmyys jne. En usko, että rakkautta on tuhlattavaks....Aitoa sellaista. Ihminen rikkoutuu....Sen voi korjata joo jollaintasolla, mut sama se ei tule koskaan enää olemaan.
Itse vältän parisuhteita ellen ole 100% varma, et oikeasti haluan jonkun tietyn...En lähde harjoittelu parisuhteisiin. -Siihen kelpaa vallan mainiosti fwb- suhde."-Tuo on oikeasti ihan paskaa.....Totuus on se, että ihminen vaan kyrpiintyy sekä kyynistyy.... "
Näin minäkin henkilökohtaisesti uskon, mutta myönnän että tiedän vain uskovani. Uskonko intuitiota joka väittää näin, vain päinvastaista todistavia tarinoita? Ei minulla ole mitään vakuutavia perusteita mennä sanomaan että parisuhteissa kolhiutuneet ei olisi tulleet vahvemmiksi, jos he niin väittävät.scrg kirjoitti:
"-Tuo on oikeasti ihan paskaa.....Totuus on se, että ihminen vaan kyrpiintyy sekä kyynistyy.... "
Näin minäkin henkilökohtaisesti uskon, mutta myönnän että tiedän vain uskovani. Uskonko intuitiota joka väittää näin, vain päinvastaista todistavia tarinoita? Ei minulla ole mitään vakuutavia perusteita mennä sanomaan että parisuhteissa kolhiutuneet ei olisi tulleet vahvemmiksi, jos he niin väittävät.Voihan sen kyynistymisen/tunnekylmyyden/ välinpitämättömyyden joku tulkita vahvuudeksikin... Kylmä ihminen on vahva, koska mikään ei kosketa....
Lopulta se meneekin näillä "lainavaimo" ihmisillä siihen, et naureskellen todetaan: Rakkaus on ikuista, vain kohde vaihtuu....Ihmiset eivät anna itseään enää parisuhteelle...Se on enemmänkin ystävyyttä eduilla, eli käytännössä fwb-suhde jatkossa. Kun suhtautuminen on tuo, niin erot nähdään jatkossa helposti aina vain uutena alkuna...Miksi? , koska ei ollut aitoa rakkautta.
- Anonyymi
Suurin osa miehistä eivät osaa olla naisen kanssa. Eivät ymmärrä mitä parisuhde tarkoittaa vaan haluavat että nainen on alakynnessä koko ajan kuten siivous ja kotitöissä. Miehet ei panosta parisuhteeseen kovin paljoa joten ei ole ihme jos nainen ei halua seurustella. Nainen myös huolehtii ulkonäöstään enemmän kuin mies eikä nainen saa siitä kehujakaan eikä kiitosta kun nainen pesee pyykit ja tiskaa. Arkiset asiat pilaa suhteen ja naisen on helpompi elää yksin kun miehen kanssa joka ei panosta suhteeseen yhtä paljon. Asioista pitää osata keskustella eivätkä miehet ole siinäkään hyviä vaan syyttävät heti naista omista virheistään. Miehet on myös väkivaltaisia.
- Anonyymi
Voisiko siis summeerata, että sinä et ole valmis parisuhteeseen?
-flowersreally- - Anonyymi
No olipa taas miehiä ylistävä kommentti, kiitos siitä.
AsianVierestä
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomi julkaisi varautumisoppaan
Että sellanen tappaus. Kun kriisitilanne iskee, niin on mentävä nettiin ja luettava ohjeet suomi.fi -sivuilta. Onkohan j2412408Kuhmo tekisi perässä
Lomauttakaa kaupungin talolta turhat lattiankuluttajat pois, kuten naapuripitäjä101848Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse711690Onko telepatia totta
Epäilen että minulla ja eräällä henkilöllä on vahva telepatia yhteys. Jos ajattelen jotain hän julkaisee aiheesta jotaki801285- 631184
Missä Kaisa Lepola, siellä filunki ja sekasotku
Näin se taas nähtiin, ajolähtöjen taakse on joka kerta jääneet savuavat rauniot, oli työpaikka mikä tahansa.171158TTK:sta tippunut Arja Koriseva teki erityisen teon kyynelsilmin: "Mä olen ihan järjettömän..."
Kiitos tuhannesti Tanssii Tähtien Kanssa -tansseistanne, Arja Koriseva ja Valtteri Palin! Lue lisää: https://www.suomi161048Nainen, olen niin pettynyt
Ehkä se tästä vielä paremmaksi muuttuu. Yritän itseäni parantaa ja antaa itse itselleni terapiaa, mutta eihän se mitään901040Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos42894- 70872