Kun sukulaislapseni syntyi hän sai parhaat pisteet heti syntyessä. Lapsena ja kouluikäisenä hän oli terve iloinen hyvin käyttäytyvä aivan normaali lapsi. Koulussa hän menestyi hyvin eikä mitään erityisiä ongelmia ollut.
Nyt hän on yli parikymppinen nuori aikuinen. Kyselin kuulumisia. Kuvittelin hänen olevan jo täyttä päätä tekemässä duunia tai hyvässä kouluputkessa, ansaitsemassa palkkaa ja muuttaneen omilleen. Luulin hänen olevan jo rakentamassa haluamaansa aikuisen elämää itselleen. Ei ole mitään syytä olettaa että tämän normaalin terveen lapsen lyhyt elämänkaari olisi johtanut toisenlaiseen tulokseen kuin siihen, että hän olisi aloittelemassa nyt itsenäistä normaalia elämäänsä.
Järkytyin kun kuulin että hänet on ohjattu TE- toimiston kautta työkokeiluun. Hän on mielenterveyskuntoutujille tarkoitetulla pajalla "tutustumassa" siivoustyöhön.
Mistä lähtien siivoustyöhön on pitänyt tutustua?
Kenen paska- aivon idea oli että työelämään pitää ensin TUTUSTUA ennenkun työelämään mennään?
Eikö siihen työhön ehdi tutustumaan ihan siinä työtä tehdessä?
Sen verran olen kärryillä sukulaistyttöni elämästä, että tiedän hänen olevan aivan normaali terve aikuinen ihminen. Hänellä EI OLE mielenterveyshäiriöitä. Ei ole mitään syytä miksei hän muka pystyisi tekemään normaalia palkkatyötä ja elämään normaalia elämää. Unelmoimaan, toteuttamaan unelmiaan, elämään täysillä.
Kun kuulin tästä työkokeilusta lävitseni vyöryi oma elämäni kuin lumivyöry. Vatsa vääntyi kauhusta ylösalaisin tajutessani mitä sukulaistytöllä on edessään.
Suomalainen järjestelmä on alkanut sabotoimaan sukulaistytön elämää jo heti elämänsä alussa. Kuten niin monen muunkin. Tavallisista suomalaisista aletaan tehtailla jo lapsina ja nuorina "monivammaisia" "vajaakuntoisia", "ongelmallisia" holhottavia epäitsenäisiä aikuisia.
Muistan kun itse olin vielä hyväuskoinen nuori ja uskoin siihen mitä minulle valehdeltiin suomalaisen yhteiskunnan järjestelmistä jotka palvelevat minun parastani. Tätä ajatustahan meille taottiin jo pienestä pitäen; teitä palvellaan, te olette onnekkaita koska teitä AUTETAAN. Perusasenne oli jo alussa se että olemme ikäänkuin jo valmiiksi syrjäytyneitä, ja tämän vuoksi meille riittää että pääsemme "elämän syrjään kiinni".
Jo peruskoulun lopulla meitä nuoria kohdeltiin kuin nuoruus itse olisi sairaus. Meille alettiin tuputtaa ajatusta siitä, että olemme jotenkin pahoinvoivia, että nuoruus itse tekee meistä henkisesti tasapainottomia. "Voimme huonosti". Meille alettiin syöttää kaikkialla ajatusta siitä että kärsimme kenties jostakin mielenterveyshäiriöstä. Että elämämme on vaikeaa vain siksi koska olimme nuoria. Kaikki normaaliin elämään ja kehitykseen kuuluvat turbulenssit patologisoitiin. Joka ikiseen pieneenkin elämässämme tapahtuneeseen negatiiviseen asiaan - vanhempien avioeroon, lähisukulaisen kuolemaan, köyhyyteen - takerruttiin ja niistä alettiin suurennella meille mielenterveytemme pilanneita katastrofeja, joiden vuoksi olemme vammautuneita ja tarvitsemme mielenterveyspalveluita.
Meitä aivopestiin jo hyvin nuorina siihen minäkuvaan ja identiteettiin, että tarvitsemme kaikenlaisia "matalan kynnyksen" mielenterveyspajoja ja päivätoimintaa koska meille ilmoitettiin että kärsimme tietysti myös "sosiaalisista peloista" ja meidän on "vaikea lähteä kotoa ulos", ja muuta sellaista.
Minäkin olin normaali terve nuori. Mutta tuossa kohtaa elämää kun pitää tehdä suuria elämänratkaisuja, oli helppo alkaa itsekin löytämään kaikenlaisia mielenterveyshäiriöitä itsestään. Kun sinulle tuputetaan jo kasvuiässä ajatusta jostakin "henkisestä pahoinvoinnistasi" (jonka se itse aiheuttavat) ja painostaa löytämään itsestäsi kaikenlaisia tunne- elämän häiriöitä, leikkiin on helppo mennä mukaan. On helppo alkaa tarkkailemaan itseään ja omia tuntemuksiaan josko minulla olisi sellaisia ja tällaisia oireita.
Tämä oli kaikki tietoista kusetusta. Suomessa on järjestelmiä jotka käyttävät syrjäytyneitä ja mielenterveyshäiriöisiä elinkeinonaan. Varsinkin työttömät ovat tämän sektorin karjaa. Tätä tarkoitusta varten suomessa aletaan jo varhain tehtailla terveistä lapsista ja nuorista "sairaita". "Uraohjauksella" hyväuskoisia nuoria todellisuudessa ohjataan kohti syrjäytymisjatkumoa.
Suomalainen yhteiskunta toimii aivan samoin kuin Munchausen by proxy- vanhempi toimii omien lastensa kanssa. Suomi on satuilija. Suomi valehtelee. Suomi KEKSII ongelmia ja sairauksia terveille kansalaisilleen tarkoituksena luoda loppuelämän kestävä riippuvuus yhteiskunnan järjestelmistä. Tämä prosessi alkaa jo koulun penkillä.
Sinusta tekemällä tehdään syrjäytynyttä, mielenterveyshöiriöistä, vajaakuntoista, työtöntä.
Kaikesta tästä suomalaisen yhteiskunnan tarjoamasta "tuesta ja avusta" huolimatta et koskaan löydä itseäsi sieltä normaalista elämästä vaikka sua niin jalosti on autettu. Jotenkin et koskaan hyödy omasta vaivannäöstäsi itse. Jotenkin olet aina jumissa köyhyydessä omia "mt- häiriöitäsi" miettimässä.
Nyt hän on yli parikymppinen nuori aikuinen. Kyselin kuulumisia. Kuvittelin hänen olevan jo täyttä päätä tekemässä duunia tai hyvässä kouluputkessa, ansaitsemassa palkkaa ja muuttaneen omilleen. Luulin hänen olevan jo rakentamassa haluamaansa aikuisen elämää itselleen. Ei ole mitään syytä olettaa että tämän normaalin terveen lapsen lyhyt elämänkaari olisi johtanut toisenlaiseen tulokseen kuin siihen, että hän olisi aloittelemassa nyt itsenäistä normaalia elämäänsä.
Järkytyin kun kuulin että hänet on ohjattu TE- toimiston kautta työkokeiluun. Hän on mielenterveyskuntoutujille tarkoitetulla pajalla "tutustumassa" siivoustyöhön.
Mistä lähtien siivoustyöhön on pitänyt tutustua?
Kenen paska- aivon idea oli että työelämään pitää ensin TUTUSTUA ennenkun työelämään mennään?
Eikö siihen työhön ehdi tutustumaan ihan siinä työtä tehdessä?
Sen verran olen kärryillä sukulaistyttöni elämästä, että tiedän hänen olevan aivan normaali terve aikuinen ihminen. Hänellä EI OLE mielenterveyshäiriöitä. Ei ole mitään syytä miksei hän muka pystyisi tekemään normaalia palkkatyötä ja elämään normaalia elämää. Unelmoimaan, toteuttamaan unelmiaan, elämään täysillä.
Kun kuulin tästä työkokeilusta lävitseni vyöryi oma elämäni kuin lumivyöry. Vatsa vääntyi kauhusta ylösalaisin tajutessani mitä sukulaistytöllä on edessään.
Suomalainen järjestelmä on alkanut sabotoimaan sukulaistytön elämää jo heti elämänsä alussa. Kuten niin monen muunkin. Tavallisista suomalaisista aletaan tehtailla jo lapsina ja nuorina "monivammaisia" "vajaakuntoisia", "ongelmallisia" holhottavia epäitsenäisiä aikuisia.
Muistan kun itse olin vielä hyväuskoinen nuori ja uskoin siihen mitä minulle valehdeltiin suomalaisen yhteiskunnan järjestelmistä jotka palvelevat minun parastani. Tätä ajatustahan meille taottiin jo pienestä pitäen; teitä palvellaan, te olette onnekkaita koska teitä AUTETAAN. Perusasenne oli jo alussa se että olemme ikäänkuin jo valmiiksi syrjäytyneitä, ja tämän vuoksi meille riittää että pääsemme "elämän syrjään kiinni".
Jo peruskoulun lopulla meitä nuoria kohdeltiin kuin nuoruus itse olisi sairaus. Meille alettiin tuputtaa ajatusta siitä, että olemme jotenkin pahoinvoivia, että nuoruus itse tekee meistä henkisesti tasapainottomia. "Voimme huonosti". Meille alettiin syöttää kaikkialla ajatusta siitä että kärsimme kenties jostakin mielenterveyshäiriöstä. Että elämämme on vaikeaa vain siksi koska olimme nuoria. Kaikki normaaliin elämään ja kehitykseen kuuluvat turbulenssit patologisoitiin. Joka ikiseen pieneenkin elämässämme tapahtuneeseen negatiiviseen asiaan - vanhempien avioeroon, lähisukulaisen kuolemaan, köyhyyteen - takerruttiin ja niistä alettiin suurennella meille mielenterveytemme pilanneita katastrofeja, joiden vuoksi olemme vammautuneita ja tarvitsemme mielenterveyspalveluita.
Meitä aivopestiin jo hyvin nuorina siihen minäkuvaan ja identiteettiin, että tarvitsemme kaikenlaisia "matalan kynnyksen" mielenterveyspajoja ja päivätoimintaa koska meille ilmoitettiin että kärsimme tietysti myös "sosiaalisista peloista" ja meidän on "vaikea lähteä kotoa ulos", ja muuta sellaista.
Minäkin olin normaali terve nuori. Mutta tuossa kohtaa elämää kun pitää tehdä suuria elämänratkaisuja, oli helppo alkaa itsekin löytämään kaikenlaisia mielenterveyshäiriöitä itsestään. Kun sinulle tuputetaan jo kasvuiässä ajatusta jostakin "henkisestä pahoinvoinnistasi" (jonka se itse aiheuttavat) ja painostaa löytämään itsestäsi kaikenlaisia tunne- elämän häiriöitä, leikkiin on helppo mennä mukaan. On helppo alkaa tarkkailemaan itseään ja omia tuntemuksiaan josko minulla olisi sellaisia ja tällaisia oireita.
Tämä oli kaikki tietoista kusetusta. Suomessa on järjestelmiä jotka käyttävät syrjäytyneitä ja mielenterveyshäiriöisiä elinkeinonaan. Varsinkin työttömät ovat tämän sektorin karjaa. Tätä tarkoitusta varten suomessa aletaan jo varhain tehtailla terveistä lapsista ja nuorista "sairaita". "Uraohjauksella" hyväuskoisia nuoria todellisuudessa ohjataan kohti syrjäytymisjatkumoa.
Suomalainen yhteiskunta toimii aivan samoin kuin Munchausen by proxy- vanhempi toimii omien lastensa kanssa. Suomi on satuilija. Suomi valehtelee. Suomi KEKSII ongelmia ja sairauksia terveille kansalaisilleen tarkoituksena luoda loppuelämän kestävä riippuvuus yhteiskunnan järjestelmistä. Tämä prosessi alkaa jo koulun penkillä.
Sinusta tekemällä tehdään syrjäytynyttä, mielenterveyshöiriöistä, vajaakuntoista, työtöntä.
Kaikesta tästä suomalaisen yhteiskunnan tarjoamasta "tuesta ja avusta" huolimatta et koskaan löydä itseäsi sieltä normaalista elämästä vaikka sua niin jalosti on autettu. Jotenkin et koskaan hyödy omasta vaivannäöstäsi itse. Jotenkin olet aina jumissa köyhyydessä omia "mt- häiriöitäsi" miettimässä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muchausen by proxy- tahallisen sabotaasiperseilyn kuvaus:
holhoavassa asemassa oleva väittää holhokkinsa, esimerkiksi äiti lapsensa, olevan sairas ja oireilevan tai vastaavasti aiheuttaa tälle vammoja itse. Näin esimerkiksi äiti yrittää saada lohtua ja ymmärrystä muilta asettumalla "kärsivän vanhemman" osaan, tai saa hyväntekijän ja auttajan sädekehän loistamaan oman päänsä päälle tai muulla tavoin itse hyötyy tästä holhokkinsa riippuvaisesta asemasta.
Hyöty voi olla ihan vain itsetunto- ongelmaisen perverssi vahingonilo toisen elämän pilaantumisesta, mutta usein asiaan liittyy esim. taloudellista tai sosiaalista hyötyä.
Samaa oireyhtymää voi harrastaa monessa eri muodossa. Tämähän ei ole sairaus vaan nimi kuvaa itse valittua käytöstä. Olennaista siinä on että vallankäyttäjän asemassa oleva käyttää valtaansa siten että vallankäytön kohde joutuu riippuvaiseksi vallankäyttäjästä. Näin ollen vallankäytön kohdetta täytyy jollakin tavalla heikentää (esim. sairastuttamalla) ja hänen mahdollisuuksiaan puolustautua vaikeuttaa. Mieluiten siten ettei tämänkaltaisen väkivallan uhri itse tajua mitä hänelle tehdään. Vallankäyttäjä käyttää röyhkeästi hyväkseen vallankäytön kohteensa tietämättömyyttä, riippuvaista ja puolustuskyvytöntä asemaa, johtadeltavuutta yms. ominaisuuksia jotka tekevät tästä
*Jostain syystä loppu tekstistä jäi pois*
Vallankäyttäjä käyttää röyhkeästi hyväkseen vallankäytön kohteensa tietämättömyyttä, riippuvaista ja puolustuskyvytöntä asemaa, johtadeltavuutta yms. ominaisuuksia jotka tekevät tästä puolustuskyvyttömän. Usein tällaisen hyväksikäytön ja väkivallan uhri ei ymmärrä olevansa hyväksikäytön ja väkivallan kohteena. Usein uhri itsekin uskoo että hän on kiitollisuudenveloissa kun hänelle uskotellaan että munchausen by proxy- mulkvisti on auttaja joka auttaa häntä hänen henkilökohtaisissa ongelmissaan.