Ystävyydestä

Anonyymi

Siteeraan alkuun Eeva Tikkaa kirjassaan:
"Yksinäiseltä puuttuvat suhteutukset. Hän ei edes tiedä, voiko hän hän hyvin vai huonosti, kun ei ole ketään jota vasten hän voisi heijastaa omia tuntemuksiaan".

Minulla on oikeastaan vain yksi ystävä paikkakunnalla, koska en täällä pitkään ole asunut. Eeva Tikan sanat kolahtivat. Ystäväni on kymmenen vuotta itseäni nuorempi, energisempi, varakkaampi, kaikin puolin enemmän voimissaan kuin minä. Jotenkin olen alkanut kärsiä siitä, että olen huonovointisempi, väsyneempi, köyhempi, en jaksa niin paljon kuin ystävä haluaisi. Tämä on karrikoitu kuvaus ystävyyssuhteestani. Jollakin tavalla olen ymmärtänyt myös niin, että ystäväni ei välitä minun asioistani ja huolistani, olen enemmän kuunteleva osapuoli melkoisen mitättömiltä kuulostaviin ongelmiin.

Olen alkanut stressaantua siitä, että pitäisi olla valmis kaiken maailman lähtöihin, pitkiin kauppakierroksiin, koti oltava putipuhdas ja emäntä viimeisen päälle. Sellaisena hän itse minulle näyttäytyy ja jopa kahville pyydettyään on jo ehtinyt lattiat pestä muutamassa minuutissa.

Onko teillä eniten oman ikäisiä ystäviä ja miten ystävyyssuhde sujuu? Koen itse että olisi hyvä olla omanikäistä ja samantasoista sairauksineen kaikkineen ystävänä, ettei ihan liian trendikästä tarvitsisi yrittää ja jaksaa

30

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Minulla ei ole ketään ystävää asuinpaikkakunnallani. Ainoat läheiset ihmiseni ovat aikuiset lapseni, jotka asuvat aika kaukana.
      Olen joutunut pettymään ihmisiin liian monta kertaa. Aina, kun olen ajatellut, että tuo on ystäväni, niin ei olekaan.
      Vikaa on minussakin, koska en kestä tylsää seuraa enkä pitkästyttävää epämielenkiintoista tekemistä. Siksi en ole viitsinyt hakeutua uusiin ryhmiin, koska siitä jää paha mieli kaikille, kun sitten en tykkääkään olla mukana.

      • Anonyymi

        Niitä pettymyksiä on tullut liian paljon minullekin (viestin aloittajalle). Omat lapseni asuvat lähellä, mutta haluan olla sopivasti ulkopuolinen mutta tarvittaessa käytettävissä. Ryhmät eläkeliittoineen ei kiinnosta. Ystävyys on vaikeaa, siinä tasapainoillaan liiaksi vahvimman ja heikomman ehdoilla, jota ystävyys ei aina kestä. Olen kyllä väsynyt tähän heikomman osapuolen rooliin. Olisi joskus kiva olla ilman suurempaa vaivannäköä hyväksytty tällaisena kun on


    • OMien lasten lisäksi on paikkakunnalla vanhat perhetuttavani. Iäkkäitä kun ovat, ei usein tavata enää, nuoruudessa vietimme juhlahetket yhdessä.
      Lapsuuden ystäväni leski hänkin, asuu naapurikunnassa, joten en koe yksinäisyyttä,lastenkin pitäessä yhteyttä ihan tarpeeksi. Tosin olen yksin viihtyvää tyyppiä, ja antaahan nettikirjoittelu sisältöä myös elämään.

      • Anonyymi

        Kyllä meillä juhlahetket on vietetty ihan lähisuvun kesken . Ystäviä tavattiin kyllä muuten, mutta ei tullut mieleenkään yhdessä viettää mm. joulua tai juhannusta.


      • Anonyymi

        pariskunnilla on seuraa toisistaan, mutta yksin asuvat saattaa kaivata ystävyyttä


    • Anonyymi

      Hei aloittaja ! Eeva Tikan ajatus on filosofisen viisas.

      Älä ota suorituspaineita. Ystävyyden ja kanssakäymisen tulisi olla vuorovaikutteista ja tasa-arvoista, ei vain toisen (energisemmän, nuoremman, varakkaamman tms. ) ehdoilla tapahtuvaa.

      Sinulla on lupa sanoa, jos et kaikkiin menoihin jaksa lähteä.

      Ehkä ystävälläsi on kuitenkin hyvä tarkoitus ? Ehkä hän yrittää piristää sinua houkuttelemalla sinua monenlaisiin menoihin, mutta hän ei kuulosta kovin empaattiselta, jos hän ei huomaa, että kaipaat ehkä enemmän syvällisempää ja rauhallisempaa ystävyyttä kuin olla "menokenkä vauhdissa koko ajan" hänen ehdoillaan.
      Empatia on kyky asettua toisen asemaan ja ymmärtää toisen tilannetta ja
      ottaa se huomioon.

      Minulla ei ole enää ketään, olen menettänyt ystäväni tuonpuoleiseen
      enkä minäkään terveyteni puolesta jaksa olla aktiivinen.
      Uusien ystävien hankkiminen iäkkäämpänä on vaikeaa, kun ei ole mitään yhteistä menneisyyttäkään, kiinnekohtaa. Ei oikein kenenkään kanssa ala sujua luontevasti,
      mutta en ole pettynyt kehenkään ihmiseen millään lailla.
      Ystävyys ei vaadi toiselta mitään. Se syntyy jos on syntyäkseen.
      Kun löytää "hengenheimolaisen" ?
      Toivon, että löydät ! (Vaikka tiedän sen löytämisen vaikeuden)

      • Anonyymi

        Kiitos viisaasta vastauksestasi (olen ketjun aloittaja). Olen monet kerrat kertonut hänelle omat rajani ja myös sen, että haluan mennä aikaisin nukkumaan iltaisin. Yölliset valvomiset kostautuu monen päivän ylimääräisenä väsynä. Ei se mene perille ei.
        Oikeastaan tänään tuli mitta täyteen, kun olin hänen postiaan viikon verran keräillyt hänen loma-aikanaan. Tiesin hänen tulevan viikonloppuna kotiin, mutta kun yritin soittaa moneen kertaan milloin tulee ja milloin hakee postin, ei vastausta, ei myöskään viestiin vastausta. Vein postit hänen postilaatikkoonsa ja laitoin viestin että siellä postit ovat. Muutaman minuutin kuluttua tästä soi ovikello ja hän on siellä kuin Luojan lahja minulle..tulossa kylään ym. typerää. Kysyin mikset vastaa puhelimeen. Ei ole kuullut mutta viestin oli lukenut. Onneksi älysi lähteä saman tien, kun näki miten vihainen olin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos viisaasta vastauksestasi (olen ketjun aloittaja). Olen monet kerrat kertonut hänelle omat rajani ja myös sen, että haluan mennä aikaisin nukkumaan iltaisin. Yölliset valvomiset kostautuu monen päivän ylimääräisenä väsynä. Ei se mene perille ei.
        Oikeastaan tänään tuli mitta täyteen, kun olin hänen postiaan viikon verran keräillyt hänen loma-aikanaan. Tiesin hänen tulevan viikonloppuna kotiin, mutta kun yritin soittaa moneen kertaan milloin tulee ja milloin hakee postin, ei vastausta, ei myöskään viestiin vastausta. Vein postit hänen postilaatikkoonsa ja laitoin viestin että siellä postit ovat. Muutaman minuutin kuluttua tästä soi ovikello ja hän on siellä kuin Luojan lahja minulle..tulossa kylään ym. typerää. Kysyin mikset vastaa puhelimeen. Ei ole kuullut mutta viestin oli lukenut. Onneksi älysi lähteä saman tien, kun näki miten vihainen olin

        Hei ! Vastaan sinulle heti takaisin, kun olen itsekin aikainen nukkumaanmenijä.

        Luettuani vastauskesi, ajattelin ettei kuulosta kovin tasapuoliselta. Ymmärtäisin niin, että sinä olet ihminen, joka haluaa tutustua ensin toiseen rauhassa, keskustellen, rupatellen ja jutellen.
        Siltä pohjalta voi suunnitella jotain yhteistä menoakin joskus, jos huomaa että "intressit kohtaavat". Näin ei taida olla käynyt, ystäväsi ei ehkä anna painoarvoa
        sellaiselle ?
        Ihanaa, että luet, kirjan kanssa ei ole koskaan yksin ja kirjat rikastuttavat elämää. Sitä samaa sisältöä elämään haluat varmaan ystävältäkin ?
        Seuraa ja ajatustenvaihtoa, ei niinkään "menemistä", kun et kerran jaksa.
        Minulla on samanlaisia tuntemuksia, samanlainen kunto ja kirjat ovat ystäviäni. Nyt kirjat ovat tavallaan pelastukseni, mutta olen aina lukenut paljon, silloinkin kun ystäviä vielä oli ja eli.

        Otan tähän nimimerkikseni "Aikainen nukkuja",
        se jatkossa helpottaa, jos satut haluamaan kommentoida jotain tai vaihtaa ajatuksia.


      • Anonyymi

        Sinulle "aikainen nukkuja" Kiitos! Luen paljon, kun aikaa ja ajatuksia harhailemaankin on liikaa. Olen tullut turhan tarkaksi ystävyyksien kanssa. Aina jotain niin kummallista tapahtuu, ettei jaksa edes ymmärtää. Omassa perhepiirissä huolia on ihan tarpeeksi, ettei jonninjoutavia enää viitsisi. Kirjat ihana maailma.
        Olen lukenut Hannu Mäkelän melkein kaiken proosan, mitä hän kirjoittaa. Hän laittaa paperille kaiken mitä ajattelee siivoamatta siitä mitään, se siinä viehättää. Olen kirjojen ja kirjaston suurkuluttaja. Kirja voi olla ystävä, mutta ei se korvaa sosiaalista pientäkin kohtaamista. Vältän kirjallisuudessa ns elämäkertojen kertojia, joilla ei elämänkokemusta vielä ole ja nimikin melko tuntematon.
        Ehkä ajattelen niin, että alan tulla vihdoin itsekseni. Sanon mielipiteeni ystävyyssuhteissani. Ja jos se suhde katkeaa, katketkoon. Mutta kuten tästä ketjusta huomannet, olen itsetunnoltani varmaan myös aika heikko, valmiiksi alapuolella ja annan toisen olla yläpuolella, ja sitten kapinoin näin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinulle "aikainen nukkuja" Kiitos! Luen paljon, kun aikaa ja ajatuksia harhailemaankin on liikaa. Olen tullut turhan tarkaksi ystävyyksien kanssa. Aina jotain niin kummallista tapahtuu, ettei jaksa edes ymmärtää. Omassa perhepiirissä huolia on ihan tarpeeksi, ettei jonninjoutavia enää viitsisi. Kirjat ihana maailma.
        Olen lukenut Hannu Mäkelän melkein kaiken proosan, mitä hän kirjoittaa. Hän laittaa paperille kaiken mitä ajattelee siivoamatta siitä mitään, se siinä viehättää. Olen kirjojen ja kirjaston suurkuluttaja. Kirja voi olla ystävä, mutta ei se korvaa sosiaalista pientäkin kohtaamista. Vältän kirjallisuudessa ns elämäkertojen kertojia, joilla ei elämänkokemusta vielä ole ja nimikin melko tuntematon.
        Ehkä ajattelen niin, että alan tulla vihdoin itsekseni. Sanon mielipiteeni ystävyyssuhteissani. Ja jos se suhde katkeaa, katketkoon. Mutta kuten tästä ketjusta huomannet, olen itsetunnoltani varmaan myös aika heikko, valmiiksi alapuolella ja annan toisen olla yläpuolella, ja sitten kapinoin näin

        Voi ihme ! Tykkään mm. Hannu Mäkelän kirjoista paljon.
        Hänellä on viehättävän koruton ja rehellinen tyyli kirjoittaa.
        Varsinkin ne hänen oman elämänsä vaiheet-kirjat.
        Koska hänen elämänsä on tullut tutuksi hänen kirjojensa kautta,
        nousi kyyneleet silmiin, kun viime syksynä luin hänen kirjansa "Valo".
        Harvoin mikään kirja on liikuttanut niin paljon.
        Se oli suorastaan vavahduttava kokemus.
        Ehkä olin jotenkin "otollisessa mielentilassa" oman elämäni tapahtumien takia.
        Joku elämänpituinen ahdistus alkoi purkautua sinä hetkenä kun viimeiset sivut luin.

        Hyvät yöt sinulle ! Monet vastaukset ovat toivottavasti antaneet sinulle iloa !
        Osasitko odottaa ?

        "Aikainen nukkuja"


      • Anonyymi

        Sinä "aikainen nukkuja". Hyviä vastauksia olen saanut ja lohtua myös. Olin varautunut mitätöiviinkin vastauksiin, mutta mielissäni siitä, että löytyy samanhenkistä ajattelijaa.
        On surullista, että joutuu ottamaan etäisyyttä ystävään siksi, että suhde alkaa niin paljon stressata. Tein jo suunnitelman, etten soita, mutta vastaan, jos hän soittaa. En kerro enää asioistani, koska hän ei pysty keskittymään minun asioihini. Kärsin korkeasta verenpaineesta, johon lääkettä on hakemalla haettu. Sopivin lääke on jotenkuten siedettävä. Stressiä ei saisi olla. Huomasin eilen, että paine nousi kun hermostuin täysin. Olen miettinyt pidempään tämän ystävyyden epätasapainoa ja tuntenut myös syyllisyyttä, että itse olen se vaikeampi osapuoli.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä "aikainen nukkuja". Hyviä vastauksia olen saanut ja lohtua myös. Olin varautunut mitätöiviinkin vastauksiin, mutta mielissäni siitä, että löytyy samanhenkistä ajattelijaa.
        On surullista, että joutuu ottamaan etäisyyttä ystävään siksi, että suhde alkaa niin paljon stressata. Tein jo suunnitelman, etten soita, mutta vastaan, jos hän soittaa. En kerro enää asioistani, koska hän ei pysty keskittymään minun asioihini. Kärsin korkeasta verenpaineesta, johon lääkettä on hakemalla haettu. Sopivin lääke on jotenkuten siedettävä. Stressiä ei saisi olla. Huomasin eilen, että paine nousi kun hermostuin täysin. Olen miettinyt pidempään tämän ystävyyden epätasapainoa ja tuntenut myös syyllisyyttä, että itse olen se vaikeampi osapuoli.

        Hei ! Oletkohan sinä tyypillinen (liian?) mukautuvainen ihminen ?
        Syyllistät itsesi. Miksi ihmeessä ? Jokaisella on oikeus olla ja elää omien ehtojensa ja rajoitustensa puitteissa. Jos ei voi tehdä kaikkea mitä joku toinen,
        ei se missään nimessä tarkoita sitä että on "vaikeampi osapuoli".

        Yhtä hyvin voisi ajatella, että ystäväsi on se "vaikeampi osapuoli", kun hän ei näytä huomioivan sinun olosuhteitasi ollenkaan.

        Stressi nousee herkästi ja heiluttelee verenpainetta terveemmälläkin.
        Suojele itseäsi ! Meillä kaikilla on tasa-arvoiset ihmisoikeudet.
        Sinullakin.

        Jos pelkäät loukkaavasi ystävääsi kieltäytymällä jostain menosta tai muuta sellaista ainahan voit tukeutua terveyteesi.
        Jos en kehtaisi sanoa, ettei yksinkertaisesti huvita lähteä mihinkään kun ei jaksa tai ei huvita kyläilyt,
        sanoisin että minulla ei ole hyvä olo tänään, verenpaineeni heittelee niin paljon, että katson parhaimmaksi lepäillä kotona (enkä halua vieraitakaan).
        Jokainen järkevä ihminen ymmärtää sen. Ainakin pitäisi ymmärtää !

        terkuin "Aikainen nukkuja"


    • Kirjassani "Lempeät tuulet" kirjoitin ystävästäni melkein kokonaisen luvun: "Rappuja nousee nuori nainen Suomen karta piirrettynä kasvoihinsa" mikä tietenkin tarkoitti sitä että jokaisessa hänen kasvojensa piirteissä näin suomalaisuuden. Väreissä samoin. Hän tuli etsimään ystävää, maannaista, tukea, kaveruutta ja meistä tuli elinikäiset ystävät. Tämä tapahtui 1975, Cali, Colombia oli paikka.
      Puhun hänen kanssaan edelleenkin joka päivä, useampaan kertaan mesessä, puhelimessa monta kertaa viikossa. Tapaamme harvemmin nyt kun me muutimme tänne "pohjoiseen" Tiedän mitä hän osti kaupasta tänään, mitä heillä laitetaan ruokaa, sataako vai paistaako. Mm. Kaikissa asioissa emme suinkaan ole samaa mieltä, mutta tunnemme toisemme niin hyvin että emme kauheesti tahallamme ärsytä toisiamme, koska olemme läheisiä kuin sisarukset.

      • Anonyymi

        Ei kyllä huvita jaaritella mitä joku ostaa kaupasta. Ajanhukkaa.


      • Anonyymi

        Semmoinen ystävyys on mukavaa kun tuntee toisen kuin sisarukseksi.
        Minulla ei ole sisarta, olen kaivannut sisarta.
        Sisarus on kuitenkin eli on veli, mutta etäine, vaikka nuorempana olimme
        "aika läheiset". Olen vuosia yrittänyt lähentyä häntä, aina olen huomioinut häntä,
        mutta ei ota tulta. Hän ei ota yhteyttä kuin pari kertaa vuodessa.
        Olemme jo vanhoja ja suurin osa sukulaisista kuolleita,
        joten oma veli olisi kultaakin kalliimpi ystävänä.
        Olen iloinen puolestasi, että sinulla "ystävä kuin sisarus",
        ja yhdessä voitte jakaa kaikenlaisia asioita.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Semmoinen ystävyys on mukavaa kun tuntee toisen kuin sisarukseksi.
        Minulla ei ole sisarta, olen kaivannut sisarta.
        Sisarus on kuitenkin eli on veli, mutta etäine, vaikka nuorempana olimme
        "aika läheiset". Olen vuosia yrittänyt lähentyä häntä, aina olen huomioinut häntä,
        mutta ei ota tulta. Hän ei ota yhteyttä kuin pari kertaa vuodessa.
        Olemme jo vanhoja ja suurin osa sukulaisista kuolleita,
        joten oma veli olisi kultaakin kalliimpi ystävänä.
        Olen iloinen puolestasi, että sinulla "ystävä kuin sisarus",
        ja yhdessä voitte jakaa kaikenlaisia asioita.

        Minulla on kaksi nuorempaa sisarta, jpiden kanssa olen säännöllisessä yhteydessä ja soittelemme ja whatsappailemme toisillemme. Kesäisin tapaamme ja he käyvät myös täällä Ruotsissa. Lisäksi tämä ystävätär joka on kävellyt rinnallani melkein koko aikuiselämäni, vaikka emme ole aina edes asuneet samassa maassa. Uusia, ystäviä, vanhoja ystäviä, kouluaikaisia ystäviä, ystäviä kolmella eri mantereella, kaikki he ovat osa arkipäivääni ja elämäni suurin aarre, lasteni, lapsenlasteni ja elämäntoverini lisäksi.
        On totta että on vaikeampaa muodostaa uusia ystävyyssuhteita iän karttuessa ja sitten kun rivimme alkavat jo harventua myös, se koskettaa ja tekee mielen apeaksi. Ystävyyssuhteita kannattaa vaalia ja niihin kannattaa uhrata aikaa ja huomiota. Ihmiset joiden lämpö ja kiinnostus hyvinvoinnistamme ovat kuin hedelmätarha, joka ruokkii, ravitsee ja voimaannuttaa sekä kroppaa että sielua.


    • Anonyymi

      Ystävyys on sitä, että vaikka ei oltais tavattu vuosiin ja istutaan taas yhdessä kahvipöydän ääreen niin juttu jatkuu siitä mihin se viime tapaamisella jäi. Ystävyydessä ei vertailla mikä sinulla on paremmin tai huonommin kuin minulla.

      • Anonyymi

        Aloittaja jatkaa: On minulla myös ihmeellinen ystävyys Turkuun. Tapasimme kerran viikon mittaisella kurssilla, olimme huonekavereita, kaikki meni hienosti. Tapaamisesta on kaksi vuotta, pidämme puhelimitse melkein päivittäin yhteyttä. Kerromme säät, liikkumiset, voinnit, psyykkiset ja fyysiset jaksamiset, isommatkin murheet. Hän on ystävä. On tarkoitus tavata tänä kesänä, vaikka matkaa on paljon, mutta kyllä sen kestää, kun tietää, että saa olla hetken rauhassa sellainen kuin on samanlaisessa seurassa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aloittaja jatkaa: On minulla myös ihmeellinen ystävyys Turkuun. Tapasimme kerran viikon mittaisella kurssilla, olimme huonekavereita, kaikki meni hienosti. Tapaamisesta on kaksi vuotta, pidämme puhelimitse melkein päivittäin yhteyttä. Kerromme säät, liikkumiset, voinnit, psyykkiset ja fyysiset jaksamiset, isommatkin murheet. Hän on ystävä. On tarkoitus tavata tänä kesänä, vaikka matkaa on paljon, mutta kyllä sen kestää, kun tietää, että saa olla hetken rauhassa sellainen kuin on samanlaisessa seurassa

        Ystävän kanssa on yhtä mukavaa kuin yksin parhaimmillaan.


      • Anonyymi

        Eihän sitä paremmuutta konkreettisesti vertailla, se tulee esiin asenteena tai muuna käytöksenä että sen tietää. Omalla kohdallani ystävyys meni uudelleenarviointiin, en jaksa


    • Anonyymi

      Uuteen asuinpaikkaan muutin mieheni poismenon jälkeen,
      ja olen saanut paljon tuttuja.

      Kun lasten peheet asuvat lähellä, niin tapaamme usein.
      Juuri olen palannut kotiin poikani perheen luota.
      Ysävyytemme on elinikäisen lujaa ja hyväätekevää.

      .

      • Anonyymi

        Omat lapset ovat paljon enemmän kuin ystäviä.


    • Anonyymi

      Suurin osa ystävistäni on koulu- ja opiskeluajoilta. Eivät asu tällä paikkakunnalla ja osa on jäänyt yksipuolisen yhteydenoton seurauksena. Työaikana sain naapuriksi huomattavasti vanhemman naisen ja meistä tuli oikein hyvät ystävät, hän oli kuin perheenjäsen. Muutin tänne ja sain seinänaapurista hyvän ystävän. Minusta ystävän pitää hyväksyä minut sellaisena kuin olen. Niin minäkin teen enkä katsele pesemättömiä ikkunoita yms. Toiselle voi sanoa "ei" ihan rehellisesti ellei jokin asia sovi. Ystävät ovat tärkeitä. Miesystävänkin pitää hyväksyä, että on muutakin elämää kuin elo hänen kanssaan.

    • Anonyymi

      Jo on teillä murheet!
      Onneksi minulla ei ole yhtään ystävää. Ei ole koskaan ollut vaikka yhdestä muutaman vuoden niin luulin, mutta valkenihan se totuus sitten kuitenkin. Eikä näillä kymmenillä enää sellaista tulekaan etsi sellaista tai ei.
      Aika moni entinen tuttu on muuttaunut vielä enemmän entiseksi. Viimeksi meni kolme serkkua; kolme niitä melkein aina menee sellaisia, jotka ovat jotenkin samaa kategoriaa. Ei täältä yksin tarvitse lähteä, vaikka väliäkö tuolla.

      • Anonyymi

        "Jo on teillä murheet", toteat.
        Miksi mitätöit muita ihmisiä ja muitten tarpeita ?
        Monien ihmisten henkiselle hyvinvoinnille
        ystävät ovat hyvinkin tärkeitä.


      • Anonyymi

        Hyvä sinä,
        ittekki viihdyn nykyisin parhaiten yksikseni,
        mulle riittää nykyään puhelimella vaihdetut kuulumiset,
        jos kaipaan vaihtelua tähän kotonaolemiseen,
        lähden ovesta ulos,


    • Anonyymi

      Ystävä ei arvostele negatiivisesti kaikesta, tämän olen oppinut nyt. Minulla on miesystävä, mutta en jaksa olla enää usein hänen kanssa. Juo joka päivä ja on töykeä, kehumaan alkaa heti, jos otan etäisyyttä, etten jättäs. Olenkin päättämässä ystävyyttä hänen kanssa. Olen ollut yksin nyt, muutaman päivän ja alkaa voimat palautua. Ei aina yksin olo ole epäterveellistä, päinvastoin, sen opin tästä ns. ystävyydestä.

      • Anonyymi

        täytyyhän sitä itseensä suojella. Kuka jaksaa jatkuvaa kritiikkiä, arvostelua tms ei-kunnioittavaa käytöstä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        täytyyhän sitä itseensä suojella. Kuka jaksaa jatkuvaa kritiikkiä, arvostelua tms ei-kunnioittavaa käytöstä.

        Kummin päin ? Täytyykö juoda, että kestää jatkuvaa kritiikkiä, arvostelua tms
        ei-kunnoittavaa käytöstä.


    • Anonyymi

      Olet kiltti ihminen.
      Ota määräysvalta itsellesi takaisin.
      Olet oman elämäsi päätähti.
      Ole oma itsesi.
      Älä ole toisten tulkinta itsestäsi.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Huomenta ihana

      Kauniskasvoinen ihanuus 😘 saan sut vielä
      Ikävä
      44
      7276
    2. Hei rakas...

      Miten on työpäivä sujunut? Rakastan sinua 💗
      Ikävä
      32
      4038
    3. Ei tämä etene ikinä

      Kun kumpikaan ei enää ota yhteyttä. Mä en ainakaan uskalla.
      Ikävä
      57
      3565
    4. Edelleen sitä on vaikea uskoa

      Että olisit oikeasti rakastunut muhun
      Ikävä
      48
      3082
    5. Vitsi mihin menit. Heti takasin.

      Mä näin sut tuu takasin! Oli kiire, niin en ehtiny sin perään!
      Ikävä
      17
      2786
    6. Toiveikas vai toivoton

      torstai? Ajatuksia?
      Ikävä
      37
      2258
    7. Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...

      Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons
      Suomalaiset julkkikset
      48
      2246
    8. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      43
      2228
    9. Mukavaa päivää

      Mun rakkauden kohteelle ❤️ toivottavasti olet onnellinen
      Ikävä
      16
      2226
    10. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      48
      2209
    Aihe