ymmärtää, että kun se on ohi, niin se on ohi?Sydän huutaa ikävää ja rakastan....Voiko joskus tapahtua ihmeitä ja toinen voisi tuntea samoin ja haluta palata takaisin yhteen?Ollaan oltu erossa nyt 4 kk.
Minkä takia on niin
vaikeaa
111883
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sitä mäki olen miettinyt, olen todellakin päästänyt irti ja päättänyt jatkaa elämääni.. mut pienet tapahtumat ja asiat saavat pollan ihan sekaisin.. niinkuin tänään.. ei tarvi ku lehtimyyjän soittaa ja kysyä, jatketaanko lehtitilausta, joka on entisen nimellä.. nii se oli menoa se.. tulipas herra taas mieleen ja sit tuli ikävä ja sit vitutus kun tuntee ikävää ja sit rakkautta.. aarghh.. tää elämä on välil niin pepusta.. näin sanon minä!
Ja nyt asiaan.. :o) ihmeitä tapahtuu koko ajan.. tälläkin hetkellä.. usko mua.. ja usko niihin.. anna elämän viedä.. haleja :o)
Jos haluat laittaa höpötellä vaikka maililla, niin ilmoittele, laitan mailiosoitteen.
Mina olin se joka halusi erota...olin ihastunut toiseen mieheen, joka jalkikateen katsottuna on arvoton entiseen mieheeni verrattuna.
No taman miehen takia pilasin elamani, heitin kaiken arvokkaan pois...Kauhea katumus ja tuska. Eropaperit on vielakin vetamassa, mutta....
Olemme joka paiva yhdessa, han syo luonani ja toisin pain...seksi on aivan IHANAA!!!!...puhumme varovasti tulevaisuudesta...
Vaikka pelko onkin viela sydamessa, niin TOIVO ELAA!!!.. Jos viela rakastat, ala anna periksi! Ihmeita tapahtuu..
Kauanko ehdit olla toisen miehen kanssa?Miten exäsi siihen suhtautui?Minulla on nimittäin ongelmana se, että vaikka eropäätös oli yhteinen, niin mies oli enemmän eroamisen kannalla ja nyt pitää päänsä. Ei halua pitää mitään yhteyttä.
Kului siina jokunen kuukausi..mieheni oli aivan rauhallinen..hanella ON rauhallinen luonne. Ehka tulkitsin sen rauhallisuuden siten, etta han ei valittanyt tekemisistani..Jalkeepain olen vasta tullut tuntemaan sen tuskan, mita hankin tunsi..:-((
Sen kautta silmani vasta aukesivat nakemaan entisen mieheni oikeassa valossa. Pelkaan vielakin etta on liian myohaista...mutta silti uskon etta meilla on viela toivoa. Hanen sydamensa on rikki..se paranee vain ajan kanssa.
Toivon, etta han vielakin rakastaa tarpeeksi antaakseen mulle mahdollisuuden nayttaa, etta olen todella muuttunut. Kaikki elaman arvot ovat nyt vasta asettuneet oikeille paikoilleen. Pari paivaa sitten han sanoi, etta ei koskaan lakannut rakastamasta minua....maailman parhain uutinen!! Silti pelottaa, etta olen pilannut kaiken...Aika nayttaa.
Jos olet ollut toisen miehen kanssa, niin ei kannata pahemmin elätellä toiveita tällä hetkellä. Anna ajan kulua ja miehesi "rauhoittua" ennen kuin alat ottelemaan yhteyttä. Itse olin petetty mies ja vaikka naiseni kuinka vakuutteli rakkauttaan niin minun oli pakko lähteä. Ei olisi tullut mieleenkään pitää yhteyksiä. Tietenkin ihmiset ovat erilaisia, mutta ainakin minä taidan olla sen verran narsistinen ja ylpeä tapaus että homma otti aika paljon luonteen päälle.
Kysymyksiä ihmeitä tapahtuu nimimerkille. Miten miehesi on suhtautunut tapahtuneeseen? Hetikö aloititte uudelleen lämmittelyn? Kauan olette nyt yrittäneet uudelleen?
Olemme nyt olleet yhteyksissä eksän kanssa ja mietimme jatkoa. Itse olen edelleen epävarma. Tapahtuneesta jo kohta vuosi.
kysymyksessä ei ollut pettäminen. Tapahtui paljon muita radikaaleja asioita, sen lisäksi elämä tuntui laimealta ja pysähtyneeltä.Etäännyimme ja tappelimme. Minä tarvitsin tämän pysäytyksen kasvaakseni ihmisenä ja ymmärtääkseni vielä paremmin mikä elämässä on tärkeintä.Ikävää, että se ajoi meidät aina tällä hetkellä aivan eri suuntiin... Nähtävästi mieheni on päättänyt kuolettaa loput rakkautensa :(.Luottamus on joka tapauksessa mennyt....Olen kuullut paljon kannustavia tarinoita pettämisen jälkeen yhteenpalaamisesta, niin se vaan on, että molempien pitää pystyä antamaan anteeksi ja 100% haluta jatkaa. Joskus pettäminen kuulemma antaa mahdollisuuden uuteen alkuun. Niistä varmaan löytyy lisää kirjoista ja kannattaisi varmaan käydä parisuhdeterapeutin luona?
Mieheni lahti kotoa marraskuussa, sen jalkeen tammikuussa pikkuhiljaa rupesimme pitamaan yhteytta. Nain hanta lasten takia koko ajan, mutta pikkuhiljaa han paastaa minua lahelleen. Talla tarkoitan myos henkisesti...
Tiedan, etta hanta on loukattu verisesti ja han pelkaa sen tapahtuvan uudelleen. Yritan vakuuttaa, etta niin ei tapahdu, mutta vaikeaa on saada hanta uskomaan. Onneksi tiedan, etta rakkautta on viela jaljella...meilla on nyt hyva olla yhdessa. Mutta mieheni on myos jo tottunut 'vapauteensa' ja olemme jo sopineet, etta han haluaa ja voi kayda esim. ulkona enemman kavereidensa kanssa. En aio kuitenkaan ruveta 'koiraksi', joka juoksee hanen perassaan ja anella rakkautta. Mutta jotain on muututtava, jos paatamme viela yrittaa yhdessa. Pettaminen ei tapahdu syytta..
Yritan olla painostamatta hanta ja antaa ajan parantaa, mutta helppoa se ei ole! Pikkuhiljaa paiva kerrallaan.
Toivon, etta sina uskallat antaa exallesi viela mahdollisuuden! Ilman uskallusta et voi saavuttaa mitaan, pakko ottaa riski...
elokuvissa yhteenpaluut onnistuu,ei tosielämässä!Jos on joskus rakastanut ja luottanut,niin se että erotaan ja mietitään ym paskaa,aiheuttaa pysyvän epävarmuuden loven sinne sielun syvyyteen eikä sitä paikkaa enään millään.niin se on,jatka eteenpäin,tie on raskas,mut ehkä joskus joku vielä...
on pettämisen jälkeen yhteen taas muutin.Kyllä se vaan jätti niin suuren haavan ettei sitä pystynyt paikkaamaan.Vähän aikaa meni hyvin,mutta jännittynyttä elämä oli.Sitten kun tuli vaikeaa niin se otettiin esille...se kyti sisimmässä kuitenkin.Meni hukkaan nekin kuukaudet.Sitä ei koskaan voi täysin unohtaa.Vieraaseen ihmiseen voi luottaa tällaisen jälkeen paremmin kuin siihen petolliseen puolisoon.
näistä jutuista mitä täälläkin on lukenut,paistaa aika paljon läpi ihmisten kyvyttömyys rakastaa ja välittää oikealla tavalla,ei oikeastaan edes tiedetä mitä on rakkaus!Johtuuko se sit kylmistä oloista lapsuuden kodissa tai jostain roolin vetämisestä elämässä ku pelätään näyttää tunteita,sit vaan aletaan seurusteleen jonkun ihastuksen tunteen mukaan,ei se oo rakkautta vaikka veiskin jalat alta.Täytyy ensin oppia rakastamaan itseään ja myös kunnioittamaan omaa identtiteettiään,mikä se sit lieneekin,se täytyy jokaisen selvittää itse,vaatii kyl älykkyyttä ja aikuisuutta"sitä oikeaa elämän älykkyyttä".Se on vaan niin että väärillä tunnusluvuilla ei pääse elämään sisään!Kai se näistä asioista nämä tämän päivän rakkaussurut ym parisuhdesotkut johtuvat,omasta kyvyttömyydestä olla henkisesti aikuinen.Ikävä kyllä six tulee satutettua monia ihmisiä elämän aikana,mut lopulta se taakka kaatuu omille harteille kuitenkin,pakoon sitä ei pääse,oman aikansa voi väistellä,mut lopulta on kynittävä kana paljain käsin ja kohdattava oma julma itsensä,sit voi ehkä antaa ja saadakin anteeksi.Parisuhteeseen ei kannata mennä jos ei ymmärrä mitä se vaatii pitkässä juoksussa alun helppouden jälkeen.Uutta yritystä vaan paremmilla eväillä,voi ehkä päästä vähän pidemmälle,ehkä jopa maaliin asti hymy kasvoilla!