Kummat joutuu kovemmalle

Minun tyttöystäväni on armeijan käynyt ja hän puhuu armeija ajoiltaan toisen armeijan käyneen naisen kanssa, Meikä taas en ole armeijaa käynyt vaan suoritin siviilipalvelun.
Se ei meitä haittaa, meidän huusholliin ei kahta armeijan käynyttä tarvita.

Ei kummatkaan. Oman lapsen kuolema. Läheisen itsemurha. Syöpätaistelu. Jokainen näistä voittaa sekä armeijan että synnytyksen 100-0.

Aihe on huono kiistelyn kohde. Vastaa keskustelua, että kumpi on parempaa kaalilaatikko vai maksalaatikko, appelsiini vai omena? Ei noita asioita voi edes yhteismitallistaa, joten pääsette helpommalla hyväksymällä, että olette yhtä pihalla molemmat. Siis sarjassa "First World Problems".

Jotenkin tuo oman lapsen kuoleman, itsemurha ja syöpätaistelu voittaa tuon teidän riidan aiheen mennen tullen ja hiljentää omiin ajatuksiinsa, ainakin minut.

No, entä sitten, olet ihan kakara, kun tuolaaset asiat mietityttää.
Tulis sota ja nälänhätä, niin sillon on vasta ongelmat, ei kukaan kysy kuka on kovemmalla..........

Minä olen juuri armeijassa. Päädyin vähän kovemmalle puolelle kuin perus jääkäri. En silti koskaan suostuisi synnyttämään, kamalaa paskaa ja huonoa oloa. Intissä paska kestää hetken ja hyvällä asenteella selviää poterossakin useamman tunnin jos sinut sinne unohdetaan.

No ei sitä raskaana oloa ja varsinkaan synnytystä nyt voi mihinkään inttiin verrata. Mun tietääkseni siellä ei repeä sisuskalut ja valu veret ja paskat sängylle,intti ei myöskään jätä ruumiillisia vammoja mitä moni synnytys aiheuttaa naisille..joo,ei voi oikein verrata.

Mä uskon oikeesti kuulemani perusteella, että armeija olis paljon helpompi. Itelläni raskausajasta kolmasosa eli n.kolme kuukautta oli aivan hirveä ja oksettava olo ja painokin putosi eli kolmen kuukauden vatsatauti useammasta lapsesta, puhumattakaan viimeisten kuukausien turpoamisesta ym, tähän sitten pidemmät synnytykset, jossa yhessä ongelmia. Mutta suht hyväkuntoisena uskoisin, että armeija olisi tohon verrattuna ollut ihan keksiä ja mehua eli hos miehet synnyttäis vaihtasi ilomielin armeijaan.

Eipä tule kymmentä ylimääräistä kiloa siihen vatsan sisään potkiskelemaan miehillä, puolet 9 kkdesta kun on isokokoinen ylimääräinen vatsa.. eikä ole niin kovat pahoin voinnit ja ruoan mielihalut monta kuukautta.. osalla mielialat vaihtelee paljon ja voi sattua muutenkin paikkoihin ennen synnytystäkin. Synnytys on yleensä hyvin tuskainen ja kipeä kokemus ja kestää usealla muutamiakin tunteja tuskaisana..
Armeijassa pakkas ja marssikokemukset kestävät yleensä korkeintaan noin päivän tai puoli päivää, kerralkaan että sitten niistä saa vähän taas lomaa (esim illan ja yön ajan, tosin pakkasen kokemus ei aina lienny kuuman kaminan hohteeseen teltassa mutta voi tapahtua niinkin että teltassa on sellainen) että raskaudesta ei sinänsä saa lomaa 9 kk:n aikana.. Että eiköhän se ole vähän rankempi komennus kuin armeija..

Tuttavallani repesi väliliha synnytyksessä, toisella hävisi pidätyskyky ja käyttää vaippaa. Kolmannen lapsi kuoli synnytyksessä. Jos olis pakko valita, menisin armeijaan. Ei tarttis kantaa noita arpia koko ikäänsä.

Jännä tää miesten tarve saada joku varmistus sille, että ovat vahvoja ja tarpeellisia. Pitää aina puolustaa sitä, että eivät voi synnyttää. Perin maskuliininen tapa vieläpä. ”Pyssyt, pakkanen, aaargh, ollaan äijiä ja kovia vieläpä! Me puolustetaan, me ollaan kovempia kuin naiset, synnytys ei tunnu missään!”

Aivan sama mulle. Siihen synnyttämishommaan en edes naisena halua ryhtyä. Mieluummin menisin armeijaan. Ei ole väliä kumpi on rankempi, mutta jos vuoden kituutuksella, pakkasella, nälällä ja simputuksella pääsisin eroon vaikka edes kuukautisista, niistä kivuista, verenvuodosta, turvotuksesta, kipeistä rinnoista, kuukautisten aikaisesta lamaannuttavasta migreenistä, en miettisi sekuntiakaan! Synnytyksestä puhumattakaan! Jos jatkossa miehet ikuisesti synnyttäisivät ja imettäisivät, menisin inttiin vaikka viideksi vuodeksi!

Kovia kokemuksia on kaikenlaisia. Itse harrastan nyrkkeilyä raskaassa sarjassa, useamman kerran luuhun tullut hiusmurtuma sparrauksessa enkä paljon välittänt vaan jatkanut. Leukaankin saanut lyöntejä ja näkö ja tasapainoaisti välillä hävinnyt, mutta jatkan heti kun tulevat takaisin. Armeija oli aika lastenleikkiä raskassarjalaisa vastaan nyrkkeilyyn verrattuna.

Koville ottaa kun joku keskenkasvuinen märkäkorva huutaa pää punaisena naaman edessä lähes niin että sylki lentää naamaan kovasta pakkasesta huolimatta ja joutuu mitä vittumaisempiin tehtäviin että kapiainen saa tyydytettyä vallan himonsa. Tuon kaltaista paskaa ei kukaan terve ihminen kaipaa, eri juttu osallistua taistelu harjoituksiin ja oppia maan puolustusta.

Yhteismitattomuus on suuri ongelma, mutta kertoisiko kuintenkin, sairastavavuus, itsemurhaisuus, alkoholi- ja huumerippuvuudet, väkivaltaisuus ja rikollisuus jotakin.

Turha ja mahdoton vertailla.
Kaikki naiset eivät synnytä, jotkut käyvät armeijan. Monet miehet eivät käy armeijaa, vaan siviilipalveluksen (useat intin käyneet eivät ole olleet kenttäpalveluksessa). Yksi mies on virallisesti Suomessa synnyttänyt. Toivottavasti jatkossa enemmän, kun saadaan lait kuntoon. Naiset voisi velvoittaa osallistumaan maanpuolustukseen jollain tavalla. Siitä olisi paitsi heille itselleen, myös yhteiskunnalle suurta hyötyä.

Juuri luin lehdestä, että Suomessa rekisteröidään pian enemmän koiran pentuja kuin syntyy vauvoja. Kertoo nykyajan hengestä. Minullakin on "lastenlapsena" kaksi ihmislasta, ja kolme koiraa.

Samaa mieltä kuin tuolla edellä; turha vertailla. Naisena voisi jopa loukkaantua vertailemalla raskautta armeijaan. Tai eri naisten raskauksia keskenään. Aivan älytöntä.