Palstalla liikkuu paljon hiljaisia kyselyjä siitä mihin aikaan Funeau juoksee Marathonista Ateenaan.
(Vai oliko se toisinpäin)
a) 4h
b) 5h
c) 6h
(hihitystä)
(Vai oliko se toisinpäin)
a) 4h
b) 5h
c) 6h
(hihitystä)
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Miesmäinen ja nokkela vastaus tähän yllättävän kiperään kysymykseen olisi se että samaan aikaa kuin muutkin, sillä varaslähtöjä ei sallita.
(Reps)
Mjoo
Löysin aiwan sairaan hyvän Tuberainan, jossa maratonin kokonaisilme avautuu helposti yleisöllekin.
Valitan piilomainontaa.
(hihitystä)
Kummallsita kun nämä pätkät tuntuvat poikkeuksetta unohtuvan kyydistä.
Omituinen ilmiö.
(Hirn)
https://www.youtube.com/watch?v=-z9NqVYP0XI
MJoo
Mielestäni maraton on juuri se laji jossa kaikenlainen sukupuolisuus tai seksuaalisuus karisee ihmisen harteilta. 30 kilometrin kohdalla on naislta unohtunut vetävä ja lennokas juoksutyyli, hyvä esittävä juoksuasento, ja miehiltä kaikenlainen pullistelu.
30 on se raja, josta kaikki vasta alkaa.
#30
(hihitystä)
Kolmenkympin kohdalla alkaa tulla selkää vastaan. Ja sitä tulee sieltä vastaan loputtomalta tuntuvia määriä.
(naurua)
Huomioita penkkijuoksijoille
Kun tämä selkämeri sitten lakkaa tulemasta vastaan, huomaat juoksevasi virrassa joka liikkuu samaan suuntaan kuin sinä samaa vauhtia.
Tämä on se hetki kaikki on pahimmillaan. Liike ikäänkuin pysähtyy, mutta matka ei.
(naurua)
Mjoo
On äärimmäisen vaikea kuvailla sitä tilannetta, kun tämä hirvein kokemani hetki osui kaikella voimalla päälle. Mikään kokemani ennen sitä hetkeä ei ole yltänyt lähellekään tätä aitoa. Se oli hetki jossa minuuteni häilyi epätoivon, kivun... suoranaisen tuskan ajattomuudessa. Aika oli pysähtynyt. Olin kuin helvetissä virtaamassa joessa palavana ruumiina kaikkien kaltaisteni seurassa. Minulla ei ollut kuin yksi ajatus enää jäljellä, ja se oli maali.
Mitään muuta ei enää ollut olemassa kuin tuo saatanan maali jossain tuolla kaukana, kilometrien takana.
(hihitystä)
Pahennan tilannetta vielä muutaman korttelin jälkeen.
Lopulta et enää tiedä missä olet, etkä siten voi tietään paljonko matkaa on jäljellä.
Juoksuvauhti on pysynyt tasaisen kovana koko ajan, mutta silti et osaa katsoa kellosta aikaasi. Sinä et edes ymmärrä mikä laite on ja mihin se on tarkoitettu.
Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä mitä olin tekemässä. Tuskin edes ymmärsin missä kaupungissa olin. Jokainen ajatus käsitteli ainoastaan maaliviivaa.
Jokainen.
(Hirn)
Jostain matkan varrelta
Kun jäljellä on vain repivä tuska hämmennyksen ja kauhun laannuttua, jää vain tämä tuska ja maaliviiva.
Koko universumi koostuu näistä kahdesta asiasta, viivasta tielläni ja omasta kivustani ja kyvystäni sitä sietää.
Omituisinta tässä oli se että pystyin vaivatta juoksemaan koko matkan omasta mielestäni hämmästyttävän kovaa, mutta kaikki energia tuntui hupenevan kivun sietämiseen. Juokseminen oli helppoa, lähes vaivatonta, mutta kivun lisääntyminen jokaisella askeleella vaati jotain se sietää.
Ensimmäisen kerran muistan silloin miettineeni että mitä ihminen voi kestää, jos hän tällaisen voi hajoamatta viedä lävitse.
(hirn)
Ööö sä siis kirjoittelet täällä itsekses
Ööö
Joo siis joo.
(hirn)
Ootko heppa kun hirnut vai kuulostaako sun nauru hirnumista?
Mjoo
On mulla tää mjoo. Sitten mulla on myös plakkarissa reps ja naurua.
Hihitystäkin toisinaan esiintyy.
(hihitystä)
Kerran taisin käyttää harvinaista ilmaisua mjaa-a.
Hieman liian monimutkainen mulle.
Funeoux ei mitään Marathoneja juokse. Funeoux on ilmanhengetär ja Esthensisukhepiptoe.
Funeoux:lla ei ole aikaa juosta Marathoneja. Elämänjano siihen liittyvine fiktiivisineen rektivisiittaan estää haittahikiliikuntamuodot (heh tuli persusananjatko).
Funeoux:n Marathon aika on koko elämänpituinen ruusuilla tanssimisen jatkumo, jossa on aika ajoin aikaa myös hihittelyyn.