Rakastan miestäni pohjattomasti. Olen erittäin kiintynyt häneen ja vietämme paljon aikaa yhdessä. Vaalin kaikin tavoin rakkauttamme ja puhun hänestä aina kauniisti ja arvostavasti. Samoin hän minusta,
Olen vaivaantunut, kun tapaan pariskuntia, jotka sättivät toisiaan taukoamatta muille ihmisille. Se on mielestäni loukkaavaa ja johtaa kierteeseen, mistä on vaikea päästä pois. Ristiriidat tai näkemyserot voi hoitaa muutoinkin kuin sättimällä toista. No, kullakin tietysti tapansa. Joka tapauksessa halusin kirjoittaa tähän aihealueeseen tämän viestin. Tuoda esiin sen, että toisiaan rakastavia ja toisiinsa sitoutuneita aviopareja on. Rakkauden ylläpitäminen edellyttää molemmilta joustavuutta, ymmärrystä ja sitoutumista.
Olen vaivaantunut, kun tapaan pariskuntia, jotka sättivät toisiaan taukoamatta muille ihmisille. Se on mielestäni loukkaavaa ja johtaa kierteeseen, mistä on vaikea päästä pois. Ristiriidat tai näkemyserot voi hoitaa muutoinkin kuin sättimällä toista. No, kullakin tietysti tapansa. Joka tapauksessa halusin kirjoittaa tähän aihealueeseen tämän viestin. Tuoda esiin sen, että toisiaan rakastavia ja toisiinsa sitoutuneita aviopareja on. Rakkauden ylläpitäminen edellyttää molemmilta joustavuutta, ymmärrystä ja sitoutumista.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minä myös rakastan miestäni ja hän minua. Olen sortunut monta kertaa krtisoimaan miestäni ja todella kovasti yritän päästä pahasta tavastani eroon koska tosiasiassa miehessäni ei ole mitään vikaa vaan hän vain pitää eri asioita tärkeämpinä kuin minä. Mikä minä olen sanomaan, mitä pitää tehdä ensin tai esim. mikä on tärkeintä elämässä; jokaisella on oikeus määritellä nuo asiat itse.
Meni kauan ennen kuin ymmärsin, että miehelleni liikunta ja metsästäminen ovat henkireikä ja jaksamisen kannalta välttämätöntä. Ennen vain jäkätin noista menoista, nykyään ymmärrän, että "kaikki on kotiinpäin". Sanonta Happy wife, happy life, voidaan nykyään myös muuttaa koskemaan miestä.
Minä myös rakastan miestäni ja hän minua. Olen sortunut monta kertaa krtisoimaan miestäni ja todella kovasti yritän päästä pahasta tavastani eroon koska tosiasiassa miehessäni ei ole mitään vikaa vaan hän vain pitää eri asioita tärkeämpinä kuin minä. Mikä minä olen sanomaan, mitä pitää tehdä ensin tai esim. mikä on tärkeintä elämässä; jokaisella on oikeus määritellä nuo asiat itse.
Meni kauan ennen kuin ymmärsin, että miehelleni liikunta ja metsästäminen ovat henkireikä ja jaksamisen kannalta välttämätöntä. Ennen vain jäkätin noista menoista, nykyään ymmärrän, että "kaikki on kotiinpäin". Sanonta Happy wife, happy life, voidaan nykyään myös muuttaa koskemaan miestä.
Jolla onni on se onnen kätkeköön.
Parisuhde on enemmän tuuria kuin tekoja. Vaikka sanat ja teot voi sitä voidella.
Miehellä se voi olla kiinni siitä, kiinnostaako seksi. Jos ei kiinnosta, voi sitä yrittää rimpuilla, mutta ei siinä mikään auta.
Sama mies voi olla täysin vastakohta toisen naisen kanssa ja sama pätee naiseen. Vaikka miten rakastaa, ei se voita sitä, että juttu ei toimi.
Rakkaus ei tarkoita onnea, melkeinpä päin vastoin
Toimiva ja rakastava suhde on kuin lottovoitto, siitä saa ja kannattaa iloita. Moni ihminen voi tuntua kiehtovalta, mutta vain harvan kanssa lopulta kaikki asiat natsaa pidemmässä juoksussa. Rakastetun puolison virheet näkee armollisemmin kuin sellaisen, johon syvää tunneyhteyttä ei ole. Rakkaus ruokkii rakkautta, sitä kannattaa tdellakin vaalia ja siitä kannattaa nauttia, se ei ole keneltäkään muulta pois. Päin vastoin näkyvä rakkaus ja onni voi olla voimavara muillekin omaan suhteeseen satsaamiseen ruikuttamisen sijaan.
Aurinkoista kesää.
Olipa ylevää tekstiä!
Rakkaudesta en tiedä hittoakaan mutta tämän yhden ja saman naisihmisen kanssa olen elännyt rattoisasti 53 vuotta joista 50 vuotta aviossa.
Kummallakin on omat, vahvat alueensa joita toinen ei ole koskaan kyseenalaistanut. Missään arkiasiassa ei ole ollut ristiriitaa. Oikeasti.
Kertaakaan kumpikaan ei ole mennyt henkilökohtaisuuksiin malliin "kun sinä olet - - mutta kylläkin tyyliin "oliko tuo nyt pakko tehdä noin"?
Seksissä en tiedä kumpi siinä on enemmän hyötyvänä osapuolena. Epäilen itseäni. Varsinainen nirvanaan meno tapahtuu vaimon ehdoilla pari kertaa viikossa ja siihen on tyytyminen.
Mutta rakkaus? Eihän se voi olla mikään pysyvä olotila. Tyytyväisyys voi olla likimain kokoaikaista mutta ei sentään täysin.
Riippuu tietystisiitä mitä odottaa.
Hyvä sulle, minä en rakasta puolisoani enää, syynä yhdessä oloon taloudellinen hyöty, parempi vaikutin kun ylimaisnostettu rakkaus.
Varmaan taloudellisen hyödyn lisäksi, yhteinen historia ja se toisesta ihan tavallinen välittäminen ilman kiihkoa katseessa ja yhdessä eläminen ja kokeminen. Kaikki läheskään eivät saavuta tuota parisuhteen tilaa, jos päällimäisenä prioriteettina on kiihko ja romanttinen rakkaushömppä ja kokoaika hypen etsiminen. On tavattoman hienoa olla joskus suhteessa ihan pohjalla, kun voi taas jossain toisessa kohtaa olla ihan huipulla ja sen saman turvallisen ihmisen kanssa. Ja mikä tärkeintä ei pitkissä suhteissa tarvitse enää näytellä toiselle jotakin muuta kuin mitä on, voi siis olla vikoineen päivineen sellainen kuin on ja toinen kulkee silti rinnalla hyväksyen kaiken.
Imelää ,lässyn, lässyn , siirappia yäk, keksi huomenna uus tarina..........
En ole koskaan naista rakastanut, sama nainen 28 vuotta ja hauskaa ollut yhdessä, ei ole sormustettu toisiamme eikä ole tarvetta ainakaan mulla, elämä etenee ilman sormushömppää ja rakkauden imeliä ilmaisuuksiakin.