Tästä tulikin avoero, mutta se on varmasti sama tunne kuin avioero. Seitsemän vuotta yhteistä taivalta ja sitten mies halusikin vapauden. Voi että on kamala olla, suru ihan asuu sisällä, ei lähde pois. Ja tämä tunne, miten yksin sitä onkaan! Erosta kolme päivää, mutta tuntuu kuin olisin elänyt sata vuotta sen jälkeen. Liikaa, liian paljon surua. Älkää ikinä erotko, jos sitä vasta nyt mietitte, että erottaisiinko...
kuin kiveä kantaisi
villiviini
4878
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo - älkää erotko ainakaan hepoisin perustein. Jos suhteessa on nyt vaikeaa, niin myöhemmin kaikki voi olla tosin. Jos suhde on läpilaho molempien kannalta ja aika on kypsä erolle, niin erota voi. Tällaisessa tilanteessa ei kummallekaan jää kipua vaan tulee helpotus. Jos kipu jää niin jotain arvokasta on jäljellä jota kannattaisi vaalia. Tällaisessa tilanteessa ero on väärä ratkaisu nykyisiin ongelmiin.
Joskus vaan on pakko lähteä tiehensä. Jos toinen alistaa henkisesti ja fyysisesti ja vie rahat. Eikä suostu mihinkään kompromissiin.
että joskus on ,pakkon.Kun kaikki keinot käytetty ja toinen lupaa muuttua eli olla uskollinen ja ei väkivaltanen,kunnes kaikki jatkuu ja vielä pahempana.Silloin ei kukaan jaksa ja on kaikkien kannalta parasta erota.Mutta en kanssa suosittele eroa miiten vaan esm.jos kyllästyy,koska aina voi tulla hyviä aikoja ja ero on todella rankka kokemus,jos sitä ei ole itse halunnut.
Väkivalta, alkoholismi yms on eri asia.
Tarkoitin vaikealla sitä että suhde on muuttunut jostain syystä esim. riitaiseksi, on tullut sukupuolista kylmyyttä tms. Nuo ovat asioita joita voi ehkä korjata.
Omassa erossani ei ollut käytetty juuri mitään keinoja. Eikä siinä mielestäni ollut edes kovin vakavia ongelmia. Vaimoke lähti aivan liian heppoisin perustein.