Rakkauden höpinät jää väliin

Samat sanat. En ole koskaan kokenut rakkauden huumaa sellaisena kuin minä kuvittelen.
Rakkaus on käsitteenä vaativa ja sellaisena korkeintaan lyhytaikainen. Kiintymys on toinen juttu.
Kiiman täyttymyksen hetkillä ei mielestäni ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.

Yhdessä viihtyminen ja fyysisten tarpeiden täyttyminen olivat riittäviä tekijöitä arkiasioiden lisäksi jotka ovat tehneet parisuhteestamme eritäin tyydyttävän.
Kiintymys on sitä, että kumpikin pyrkii tekemään kumppanin elämän ja olemisen mahdollisimman hyväksi kaikessa mielessä.
50:n vuoden aikana kiima on laimentunut mutta kiintymys lisääntynyt ja se on ylläpitänyt myöskin fyysisen yhteiselon perustekijää.

Minun mielestä sanat "rakkaus" ja "höpinä" tai "lepertely" eivät kuulu millään tavalla yhteen. Rakkaus on elämäntapa. Ei siitä tarvitse höpistä eikä leperrellä. Kuten netistä lainaamani Mika kertoo:

"On olemassa monenlaista rakkautta. On rakkautta minun ja puolisoni välillä ja sitten on myös rakkautta sukua kohtaan. Minä rakastan myös ruokaa ja hitaita aamuja mökillä. Rakkaus on minulle enemmänkin elämäntapa. Yritän löytää asioista valoisan puolen. Valitsen siis rakkauden.
Mitä tekisin rakkauden tähden? Klassikko vastaus on mitä vain, mutta lopetin nuorempana miehenä laulamisen rakkauden takia ja näännyin eli laulamista en voi vain lopettaa. Se on osa minua ja ilman sitä tunsin itseni tyhjäksi ja surulliseksi.
Tärkeintä parisuhteessa on luottamus ja se, että on joku jonka kanssa voi jakaa kaikki ajatuksensa ja tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Pitkässä parisuhteessa tulee eteen asioita ja tekoja joita ei välttämättä hyväksy, mutta asiat selviävät puhumalla. Parisuhde on kompromisseja sinun ja puolisosi tahtojen välillä.
Tällä hetkellä tuntuu että vain kuolema saisi minut eroamaan, mutta vannomatta paras. En toivo, että olisin tehnyt mitään toisin, koska silloin olisimme jotain muuta kuin tänään olemme."

Itse rakastan miesystävääni, lapsiani, muistisairasta äitiäni, sisartani, sukulaisiani. Unohtamatta tietenkään rakkaita ystäviäni, sekä nais-että miespuolisia (joukkoon mahtuu kaksi muu sukupuolistakin). Miesystävääni olen kerran sanonut rakastavani (ex miestä kolme kertaa 25v liiton aikana). Samoin miespuolista ystävääni. Rakkaus häneen on erilaista kuin rakkaus miesystävääni. Jotka molemmat ovat erilaisia kuin rakkaus esim. aikuisiin lapsiini.

Rakkaus on laaja tunne, jota kukin ilmaisee omalla tavallaan. Parisuhteessa on tärkeää tietää ja tuntea millä tavalla kumpainenkin ilmaisee rakkautta (tai kiintymystä/välittämistä..).

Rakkaus on sitä, että haluaa ja tahtoo olla toisen kanssa, jolla on samat arvot, ja muutenkin samanmoinen maailmankatsomus, se on kunnioitusta ja arvostusta.
Rakastan lapsiani ihan erilailla, kun puolisoani, rakkaus lapsiin on ikuista.
Rakkauden lepertelyt ja höpinät ovat usein pelkkää sanan helinää ,rakkaus näkyy arjessa tekoina ja eleinä.

Mistä miehet yleensä tykkäävät. Se on niin tai näin aina väärin päin. Ja sitten on naiset niin pirttihirmuja miesten puheissa. Jos ei hirmuja, sitten huoria. Jos ei näitä kahta niin sitten läskejä, liian laihoja, huonoja pedissä tai avuttomia.
Kyllä monessa tilanteessa miehen sekä lähipiirinkin tulisi katsoa omia tekosiaan.
Miehille on suotu syntyessään tunteiden loukkaantumisen oikeutus.
Et välitä rakkauden höpinöistä mutta silti tuollainen sana sinun elämääsi painaa.

Olet hyvin tuonut ilmi tällä avauksellasi miesten ajatusmaailman. Se ei ole yksilön ajatus vaan ryhmän jonka ajatukset pyörivät omissa tunteissa ja tunteettomuudessa.

Rakkaudessa tulee usein pettymyksiä, vähemmällä pääsee kuin ei rakastu. Mikään ei ole ikuista.