Vajaa vuosi sitten huvikseni rekisteröidyn ja tein oman deitti-ilmoitukseni näille sivuille. Tyttöjen kanssa naureskeltiin (anteeksi vaan kaikille)vastauksille joita sain ja otinpa itsekin yhteyttä joihinkin herra-henkilöihin.
Kuinkas ollakkaan yhden mukavan savon miehen kanssa tuntui sitten juttua riittävän vallan mahdottomasti ja vaihdoimme lopulta puhelinnumeoita. Hieman mua hirvitti numero antaa...onnekseni hätäilin sen takia aivan turhaan. Kuinkas sitten kävikään...vajaan kuukauden puhelinlaskun kasvatuksen jälkeen kummatkin halusimme tavata.
Hmmm,yksi ongelma tietenkin oli -välimatka,jota oli lähes 500km. Vihdoin hänellä sattui pidempi vapaa yhtäaikaa mun vapaiden kanssa ja herra hurjasteli savosta Espooseen. Taisi meitä kumpaakin jännittää vallan vimmatusti ensitapaaminen, vaikka puhelimessa jo olimmekin jutelleet kaikesta maan ja taivaan välillä.
Kaikki kuitenkin sujui todella hyvin ja hän kertoikin minulle hieman myöhemmin, että se oli hänen puoleltaan rakkautta ensisilmäyksellä...ei kuulema saanut silmiään iri. Mä hieman hitaammin, mutta rakkautta sekin sitten oli!
Siitä lähtien olemme seurustelleet ja jouluna menimme kihloihin. Vielä toistaiseksi välillämme on 500km, mutta kunhan valmistun vuoden vaihteessa niin mitä suurimmalla todennäköisyydellä pakkaan tavarani ja eläimeni ja suuntaan kullan kainaloon savon sydämeen!!
Huvikseni siis aloitin ja luulin löytäväni vain katinkultaa...mut kuinkas sitten kävikään..löysin aitoa kultaa!
Kuinkas ollakkaan yhden mukavan savon miehen kanssa tuntui sitten juttua riittävän vallan mahdottomasti ja vaihdoimme lopulta puhelinnumeoita. Hieman mua hirvitti numero antaa...onnekseni hätäilin sen takia aivan turhaan. Kuinkas sitten kävikään...vajaan kuukauden puhelinlaskun kasvatuksen jälkeen kummatkin halusimme tavata.
Hmmm,yksi ongelma tietenkin oli -välimatka,jota oli lähes 500km. Vihdoin hänellä sattui pidempi vapaa yhtäaikaa mun vapaiden kanssa ja herra hurjasteli savosta Espooseen. Taisi meitä kumpaakin jännittää vallan vimmatusti ensitapaaminen, vaikka puhelimessa jo olimmekin jutelleet kaikesta maan ja taivaan välillä.
Kaikki kuitenkin sujui todella hyvin ja hän kertoikin minulle hieman myöhemmin, että se oli hänen puoleltaan rakkautta ensisilmäyksellä...ei kuulema saanut silmiään iri. Mä hieman hitaammin, mutta rakkautta sekin sitten oli!
Siitä lähtien olemme seurustelleet ja jouluna menimme kihloihin. Vielä toistaiseksi välillämme on 500km, mutta kunhan valmistun vuoden vaihteessa niin mitä suurimmalla todennäköisyydellä pakkaan tavarani ja eläimeni ja suuntaan kullan kainaloon savon sydämeen!!
Huvikseni siis aloitin ja luulin löytäväni vain katinkultaa...mut kuinkas sitten kävikään..löysin aitoa kultaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
se on kansti puolet pilaa puolet totta ja siihen ripaus huumorii..... sattuhan sitä, kun on oikeet aikeet!
Miten muuten selvisit tosta kielimuurista... jokos oot opetellu savoo?
Juu, kielimuuria ei tullut tai ollut,kun itsekin savolaista alkuperää olen ja vanhemmat viäntää vieläkin savvoo hiljoo ja kovvoo..
Nyt vasta katselin tänne pitkästä aikaa.
Toivon, että täällä tosissaan olijat eivät joudu pettymään..
Yhä enemmän onnellinen Mirkku
Minulla vähän sama tilanne. Tosin vasta alkuvaiheessa. Meilläkin tuommoinen välimatka, mutta kun tapasimme, oli tunne niin varma kuin olla voi. Nyt muutamia tapaamisia ollut ja olen niin rakastunut.