Joulu ja juhannus. Ne ne on vaikeimmat. Muina juhlapyhinä voi tehdä yksinkin jotain eikä niin erotu joukosta, mutta nämä on pahimmat. kaikki ovat perheensä kanssa jota minulla ei enää ole. Tämä ei ole itkuvirsi, vaan tosiasia.
Juhannus ja joulu yksin kerrostaloasunnossa, kun mökkiäkään ei enää ole omakotitalosta puhumattakaan, on niin perseestä kun olla saattaa. Varsinkin kun ero entiseen elämään on niin radikaali. Ja varmaan joku kertoo että mene ravintolaan siellä on kohtalontovereita, niin miksi helvetissä minä niitä samanlaisia ruikuttajia menisin tapaamaan.
No onneksi on Netflix ja kaljaa
Juhannus ja joulu yksin kerrostaloasunnossa, kun mökkiäkään ei enää ole omakotitalosta puhumattakaan, on niin perseestä kun olla saattaa. Varsinkin kun ero entiseen elämään on niin radikaali. Ja varmaan joku kertoo että mene ravintolaan siellä on kohtalontovereita, niin miksi helvetissä minä niitä samanlaisia ruikuttajia menisin tapaamaan.
No onneksi on Netflix ja kaljaa
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itsekkin istuskelen yksin keittiön pöydän ääressä ties kuinka monetta Juhannusta. Kun suhtautuu, että on "vain" perjantai - helpottaa.
Juuri näin se on nähtävä. En vain tajua miksi tämä samalla hävettää. Hävettää että on näin surkeaan jamaan asiat päässyt noin suhdepuolella. Kohtalontovereita lienee paljon, mutta samalla lailla taitavat surkeutensa pitää salassa. Koska, ainakin facebookin mukaan, kaikilla on grilli kuumana perheen kanssa ja järven äärellä viettävät ihanaa ja sisältörikasta ja rakkaudentäyteistä juhannusta.
No ihan kaikkihan ei toki ole totta mitä siellä on, mutta surkeutta se lisää. elämä on tuolla jossain muualla.
Nyt lisää Netflixiä, ja minäkin ajattelen että on vain perjantai muiden joukossa.
Kyllä, juuri näin. Molempiin juhliin liittyy semmoinen perhekeskeisyys, jota itsekin aikoinaan arvostin. Vieläkin arvostaisin kyllä.
Mutta kun ei sitä perhettä samaan malliin enää ole, niin en kehtaa edes yksin kaupungilla näyttäytyä. En tiedä mistä tämä häpeän ja itsesäälin tunne tulee, koska yksinäisiä on varmaan paljonkin, mutta vahva tunne se ainakin on.
Netflix auttaa minullakin. Tinderkin ladattuna, mutta ei vielä käyttöönotettuna, kaljaa en juo mutta punaviiniä senkin edestä.
Taidan kuitenkin lähteä kalalle. Se on hommaa jota voi perustellusti tehdä yksinkin juhannusyönä. En kyllä tiedä miksi ja kenelle yksinoloa pitäisi perustella, mutta semmoinen tuntu tulee kun ihmisiä kohtaa.
Ajattele vain tulevaa viikkoa. Silloin tämä kaikki on taas taaksejäänyttä. Siinä kaikki.