Teettekö pariskuntana asioita yhdessä? Kokkaatteko, siivoatteko, pesettekö pyykkiä yhdessä? Meillä asia ei ole näin. Mieheni sotkee juuri siistityn keittiön astioillaan ja leivänmurusillaan. Hänen mielestään vessoja ei tarvitse siivota joka viikko. Mieheni ei koskaan tiedä mitä jääkaapista puuttuu vaan aina kysyy, että mitä tarvitsee kaupasta, vaikka olisi ollut yksin viikon ajan kotona kun tulen reissusta. Unohtaa vanhat ruoat jääkaappiin.
Emme koskaan syö aamupalaa yhdessä, koska hän nukkuu pitkään. Joka päivä valittaa ettei saanut unta. Emme syö lounastakaan yhdessä. Tai jos syömme, hän aloittaa aina syömään itse ensin, eikä odota minua, joka ruoan on valmistanut. Minä teen usein itse yksin ruokaa, ja hän saattaa pelata kaverinsa kanssa. Ja tämä vakkarikaveri käy kylässä 1-2 kertaa viikossa ja tuo kaljaa mukanaan, joita pulloja on keittiön pöydillä. Ja vakkarikaverilla ei ole muita kavereita. Viestittää usein miehelleni, ja hän juttelee miehelleni ainoastaan. Häntä ei kiinnosta viettää aikaa naisen edellisestä suhteesta olevirn kahden lapsen ja raskaana olevan naisensa kanssa aikaa, vaan mieheni kanssa.
meillä on arkisin työt, illasta tulee vakkarikaveri, tai muuten ollaan illasta väsyneitä tai minä huushollihommia. Viikonloppuna jos mennään käymään jossain, hän ehdottaa mukaan vakkarikaverinsa. Vakkarikaveri tulee joka sunnuntai käymään. Ja hän on kuormittava; valittaa töistänsä, uhkaa lähteä sieltä jota ei koskaan tee. Valittaa kaikesta ja on egoistinen henkilö. Meillä ei mieheni kanssa ole kahdenkeskistä aikaa. Paitsi Euroopan lomamatkoilla.
Mieheni on sitten hyvin herkkä, ja itkee jos uhkaan lähteä, suuttuu jos asioista huomauttaa. Ja usein hän suuttuu minulle, jos en heti ymmärrä jotakin asiaa ja kysyn siihen tarkennusta. Kysyn miksei hän samalla tavalla suutu kaverilleen. Vastaus on, että se osaa.
Emme koskaan syö aamupalaa yhdessä, koska hän nukkuu pitkään. Joka päivä valittaa ettei saanut unta. Emme syö lounastakaan yhdessä. Tai jos syömme, hän aloittaa aina syömään itse ensin, eikä odota minua, joka ruoan on valmistanut. Minä teen usein itse yksin ruokaa, ja hän saattaa pelata kaverinsa kanssa. Ja tämä vakkarikaveri käy kylässä 1-2 kertaa viikossa ja tuo kaljaa mukanaan, joita pulloja on keittiön pöydillä. Ja vakkarikaverilla ei ole muita kavereita. Viestittää usein miehelleni, ja hän juttelee miehelleni ainoastaan. Häntä ei kiinnosta viettää aikaa naisen edellisestä suhteesta olevirn kahden lapsen ja raskaana olevan naisensa kanssa aikaa, vaan mieheni kanssa.
meillä on arkisin työt, illasta tulee vakkarikaveri, tai muuten ollaan illasta väsyneitä tai minä huushollihommia. Viikonloppuna jos mennään käymään jossain, hän ehdottaa mukaan vakkarikaverinsa. Vakkarikaveri tulee joka sunnuntai käymään. Ja hän on kuormittava; valittaa töistänsä, uhkaa lähteä sieltä jota ei koskaan tee. Valittaa kaikesta ja on egoistinen henkilö. Meillä ei mieheni kanssa ole kahdenkeskistä aikaa. Paitsi Euroopan lomamatkoilla.
Mieheni on sitten hyvin herkkä, ja itkee jos uhkaan lähteä, suuttuu jos asioista huomauttaa. Ja usein hän suuttuu minulle, jos en heti ymmärrä jotakin asiaa ja kysyn siihen tarkennusta. Kysyn miksei hän samalla tavalla suutu kaverilleen. Vastaus on, että se osaa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Oletteko olleet jo pitkään yhdessä? Puolisoiden ei kuuluisia olla vanhempia toisilleen, vaan tasavertaisia toisiaan huomioiva aikuisia.
Itse olen parinkymmentä vuotta ollut liitossa yksin, miehen ollessa jo ulkomailla tai satunnaisesti kotona "ei-läsnä". Mitä vanhemmaksi mieheni on tullut, sen passiivisemmaksi ja passattavammaksi. Rähjään ja räjähdän säännöllisin väliajoin, jolloin äijä ryhdistäytyy pariksi päiväksi, kunnes taas lässähtää sohvan pohjalle. Meillä liittoa on pitänyt kasassa enää yhteiset velat ja omaisuus ja teinilapset, mutta toukokuussa tuli minulla ns. vati täyteen ja olen heivaamassa äijää ulos.
Se pahoinvointi ei tule helpottamaan, eikä mies muuta tapojaan jollei halua tai ole motivoitunut. Sen muutoksen on lähdettävä aina lähdettävä itsestä. Edellyttäen, että tiedostaa muutostarpeen edes. Minä halusin muutosta ja koska puoliso ei ole ollut halukas kahteenkymmeneen vuoteen laittamaan tikkua ristiin parisuhteen eteen, niin valitsen eron. Ei se kivaa ole ja kyllä se äijä vetistelee ja antaa katteettomia lupauksia (sadatta kertaa) ja tilanteen rauhoituttua on taas, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olen kyllästynyt olemaan näkymätön piika, joten nyt eropaperit on vetämässä.
En pitäisi niinkään herkkyytenä reaktiota, jossa itketään ja suututaan, vaan tapana hallita tilannetta. Suuttumus jostain mitä toinen ei "osaa" juoruaa arvostuksen puutteesta ja kontrollin tarpeesta. Halveksunta ja väheksyminen ovat henkisen väkivallan yksi ilmentymä.
Entä jos mies kokee olevansa isä sinulle?Kuuunnelkaa toisianne, jutelkaa epäkohdista niin ne muutokset syntyy, ku kohdistaa ongelmakohdat oikein ja ratkokaa ne yhdessä kanssa. Ehkä näkemyseroille löytyy samalla syynsä? Kriisit syntyy, ku ei uskalleta ottaa ongelmia esille vaan odotetaan aina, et se toinen tekee aloitteen?
Vaikea arvioida, mikä on totuus tästä kaverista, josta olet mustasukkainen. Kuvauksen perusteella miehesi pitäisi katkaista bromanssinsa kokonaan, jos haluaa jatkaa kanssasi. Eli sanot vain ystävällisesti, että valinta on tehtävä ja hyväksyt sen, että saatat jäädä kakkoseksi.
Mitä jääkaapin sisältöön yms tulee, usein koti on nimenomaan naisen valtakunta, jossa mies on vain vieraana. Nainen päättää kotona kaikesta mutta silti turhautuu, kun mies heittäytyy täysin passiiviseksi. Sanalla sanoen parisuhteessa puolisoiden tavoitteet ovat niin kaukana toisistaan, ettei onnellinen yhteiselo juuri koskaan onnistu.
Sinulla on nyt lemmikkinä mies. Lemmikistä pidetään huolta ja välillä rapsutetaan ja leikitään, mutta lemmikiltä voi odottaa korkeintaan sisäsiisteyttä.
Ei kai ole kovinkaan harvinaista, että nainen mahdollistaa tuollaisen pikkupoikana olon. Ja kohtelee miestänsä kuin lasta.
Miestäsi et voi muuttaa mutta omaa ajatusmaailmaasi ja käyttäytymistä. Jos sinulla on ongelma, sinun pitää se ratkaista. Luultavimmin miehelläsi ei mitään ongelmaa tilanteestanne ole.
Eri pariskunnilla on eri tyylejä ja tapoja olla yhdessä, tehdä yhdessä ja molemmat erikseen. Kertomuksestasi päätellen teillä ei ole yhteisesti sovitettua tapaa olla yhdessä. Kuulostaa pikemminkin ajautumiselta ja haahuilulta teidän touhu. Jos tuossa nyt mitään yhteistä onkaan. Mies elää omaa elämäänsä tehden mitä tykkää. Sinä elät omaasi, tehden mitä et tykkää (myös miehen puolesta). Tässä yksinkertaistettuna suhteenne, eikö niin?
Mikä sinua pitää tuollaisessa "suhteessa"? Mitä jos vakavasti sanoisit, ettei suhteenne jatku, ellei mies osallistu, ja jätä kaveriaan vähemmälle huomiolle. Itse en voisi edes kuvitella olevani suhteessa, jossa mm. miehen kaveri ei käydessään meillä puhuisi minulle ja kohtelisi kuin ilmaa. Aivan sairasta.
Hyvä kommentti mielestäni.Minulla on vastaavaa kokemusta myös avioliitostani.Meillä ei ole keskenämme oikein mitään henkistä yhteyttä.Olemme luisuneet erilleen.Mieheni arvostelee rankoin sanoin muita ihmisiä,toisaalta on pehmo teoissaan.Höveli.Kaverit pitävät tonttia omana jäte- jasäilytyspaikkana.Mies ei sano niille että lopettakaa autonromujenne ja paskatavaroidenne tuominen tontille.Eilen kun olin tullut reissusta niin pihalle oli kaveri taas tuonut ison läjän jotain rikkonaisia hyllyjä ja isohkoja laatikoita lojumaan ulos.Ovat sairaita kierrättäjiä.Varaston katto romahti viime talvena.Koppi ihan kulmalta laho ja homeessa - ei muka haittaa.Eikä viitsitä edes korjata tai viedä kaatopaikalle.Tarina on tosi.
Taidat seurustella teinin kanssa joka ei tiedä mitä parisuhde tarkoittaa. Olet varmaan äiti ja palvelija.
Alkuperäinen kysyy: Teettekö asioita pariskuntana yhdessä?
Minusta juuri tuo yhdessä tekeminen on parisuhteen kantava voima. Me teemme yhdessä ja myös erikseen. Meillä molemmilla on haastava työ, eikä läheskään riittävästi aikaa olla yhdessä.
Mutta kun yhteistä aikaa on, teemme kotihommia yhdessä, kokkaamme, siivoamme, teemme pihatöitä, pilkomme polttopuita, rakennamme milloin mitäkin. Myös harrastamme ja satunnaisesti matkailemme yhdessä. Yhdessä tekeminen lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja antaa meille iloa. "Me ollaan hyvä tiimi" - henki kantaa suhdetta ja antaa voimaa arkeen.
Aina ei olla kotona yhtä aikaa, mutta kotihommat hoituu molemmilta. Kumpi tahansa osaa käydä kaupassa, laittaa ruokaa, siivota, leikata nurmikon, pestä auton ym. On myös toisen huomioimista pitää koti kunnossa. Ei tarvitse toisen tulla rankan työrupeaman jälkeen suttuiseen kotiin. Minusta on myös mukavaa laittaa ruoka ja lämmittää sauna valmiiksi kotiin palaajalle. Sama toimii myös toisin päin.
Jos puolisosi vetoaa osaamattomuuteen, niin harjoittelemaan sitten vain. Kukaan ei osaa automaattisesti mitään, mutta tekemällä oppii. Harva kotihomma vaatii erityisiä taitoja.
Tuota kaverin jatkuvaa läsnäoloa kotonanne en ymmärrä. Saattaa olla sukupolvikysymys. Minulle välittyy kertomuksestasi kuva laiskasta keskenkasvuisesta miehestä, joka ei huomio sinua eikä tunne rakkautta ja kunnioitusta sinua kohtaan. Arvelen, ettei hän muutu, koska ei itse tunne halua siihen. Hänen on ihan hyvä olla tilanteessa, jossa olette. . Sinä joko hyväksyt hänet tuollaisena tai otat eron.
"Mutta kun yhteistä aikaa on, teemme kotihommia yhdessä, kokkaamme, siivoamme, teemme pihatöitä, pilkomme polttopuita, rakennamme milloin mitäkin."
Jokainen tyylillään.
Olen koko aikuisikäni ollut parisuhteessa eikä todellakaan olisi tullut mieleen kokkailla/siivota eikä tehdä muitakaan kotitöitä yhdessä. Olen myös tietoisesti vältellyt omakotiasumista ja mökkeilyä, koska en voi sietää (ei ex eikä nyksäkään) pihatöitä, rakentamista, polttopuiden pilkkomista yms. Näin jo lapsena millaista työtä talo vanhemmilleni "aiheutti". Itselläni rivitalon pikkupihassakin on ihan riittämiin hommia, joista en nauti yhtään. Ne tehdään miehen kanssa vuorotellen erikseen. Kuten monet ystäväni, nautin yksin siivoamisesta ja tiskaamisesta. Kokkaamisessa yksinolo on itsestäänselvyys, sillä muuten tulee vihaiseksi. Kokkailusta kärsin lasten ollessa pieniä, koska keittiömme oli olohuoneen ja ruokailutilan välissä, josta pääsi juoksemaan läpi ympäri huoneiston. Jossa molemmista suunnista kuului eri tv ohjelma. Haikeana silloin useasti mietin vanhaa asuntoamme, jossa keittiö oli selkeästi erillään.
Tuossa ei ole ongelmana yhdessä tekeminen, vaan 1. miehen välinpitämättömyys sinua kohtaan. 2. miksi tyydyt "kohtaloosi"? Ei todentotta mieheni kaveri olisi tervetullut meille kaljalle pari kertaa viikossa. Miehesi on aktiivisesti unohtanut, että myös sinä asut kodissanne. Totta puhuen tuosta teidän suhteestanne ei tule mitään sinua tyydyttävää. On parempi erota ja sinun häipyä - jättää mies pelaamaan yksin ja juomaan kaljaa kaverinsa kanssa. Vessanpöntön hän voi yksin asuessaan jättää pesemättä vapaasti vaikka ainiaaksi. Ketä kiinnostaa.
Ei tehdä asioita yhdessä koska minä teen säännöllisen epäsäännöllistä kolmivuorotyötä. Tiedän monesti alle viikon etukäteen menenkö yövuoroon vai onko aamuvuoro vai vapaapäivä.
Meillä kotitöitä tekee se kuka on kotona. Suosittelen samaa teille. Ei mitään kimpassa duunaamista. Se kuka on kotona siivoaa, tiskaa tai täyttää ja tyhjentää astianpesukoneen, pesee pyykit jne. Eikä tähän mitään vuorolistoja tarvitse tehdä silloin kun parisuhteen molemmat osapuolet sisäistävät sen, että koti on molempien koti, niin kumpikin vastaa sen töistä. Joten ei muuta kuin mies kotihommiin siinä kuin sinäkin.
Mitä tuohon vessan siivoamiseen, lakanoiden, pyyhkeiden vaihtoon, imurointiin sun muuhun siisteyteen tulee, niin kerran viikossa sääntö on hyvä. Meillä pönttö putsataan aina jos siihen jää rusketusraitoja, siis joka ikinen kerta kumpikin vilkaisee pönttöön vetäessään ja pesee sen jos on tarvetta. Se on automaatio, ei siihen tarvitse toisen käskyä.
Meillä lakanat vaihtuu joka ikinen lauantaiaamu automaattisesti. Se joka nousee sängystä viimeisenä ottaa lakanat pois, jättää pedin tuulettumaan ja laittaa myös puhtaat lakanat sänkyyn ja ne just pois otetut pesukoneeseen. Helppoa, ei tarvitse riidellä.
Ruokaa tekee se joka tulee kotiin ns. ruoka-aikaan. Monesti minä teen kahden päivän ruuat valmiiksi jos menen iltavuoroon. Monesti mies tekee kahden päivän ruuat kun minä olen yövuorossa. Kumpikin käy kaupassa ja kumpikin osaa katsoa jääkaappiin ja miettiä mitä sieltä puuttuu.
Olutta ei, eikä mitään muutakaan alkoholia, meillä juoda päivittäin eikä edes viikottain. Muutaman kerran vuodessa kyllä pidetään kaveribileitä. En jaksaisi katsella viikottaista tissuttelua eikä taatusti mieskään.
Teidän "kotityöongelmanne" pohjautuvat muista ratkaisemattomista ongelmistanne. Mies näkyy tyrmäävän osallistumisensa mihinkään eikä kunnioita sinua. Miksi olette "yhdessä"?
Ennenvanhaan oli yhteistä sänkyhommat , nykyään enään tuo ekonomiapuoli :(
Niin - varsinkin paskakavereiden puolelta.Jos ei sänkyhommat luista niin silloinhan saa hullun maineen.Myös oma aviopuoliso on sitä mieltä.Uhkaa mielisairaalaan viemisellä,kiristää rahaa,valehtelee lapsille.Ei noudata lakia,lyö kotona.
Hänen entinen eukkonsa heitti hänet ulos ja vei talon,tavarat ja kaksi lasta 40vuotta sitten.Lähti minun ,silloin nuoren tytön perään.Jätti kaikki elatusmaksut maksamatta heille... eikä hänellä ollut varaa maksaa minullekaan.
Mie oon ku Homer Simpson ! Call me Daddy :D