Pitkissä liitoissa on kaikissa vitsauksensa, omassa avioliitossani on ongelmana henkinen väkivalta ja yleinen pahoinvointini. Olen ilmoittanut haluavani erota, eikä kyseessä ole mikään hetken kiivastukissa tehty julistus, vaan reilun kolmen vuoden pohdinta. Miehelleni tämä ilmoitus tuli ns puskista, eikä hyväksy ajatusta, ei liioin syitäni. Voin todella pahoin - en pysty kunnolla syömään tai nukkumaan, en liioin keskittymään mihinkään työhön. Lasten (2 teiniä) takia yritän hoitaa fiksusti asiat, mutta pelkään järjettömästi. Fyysinen väkivalta näkyy ulkopuolisillekin, mutta harvemmin henkinen väkivalta. Olen totaalisen rikki ja uupunut jo, enkä tiedä miten keskustella asioista mieheni kanssa, jotta tilanne ei pahenisi.
Takana on 19 yhteistä vuotta, joista 16 aviossa. Mieheni on liiton alusta asti harjoittanut henkistä väkivaltaa; eristämällä, kontrolloimalla ja taloudellista valtaa käyttämällä. Alkuvuosina olin niin järjettömän rakastunut, etten ymmärtänyt asian laitaa edes. En ymmärtänyt hänen motiiveja varhaiseen yhteenmuuttoon, pikaiseen perheenperustamiseen ja yhteiseen omaisuuteen, hätäiseen avioliittoon. Hän ei ole milloinkaan lyönyt - onneksi - mutta on pyrkinyt kontrolloimaan elämääni kaikin tavoin. Mieheni lähti ulkomaille töihin nuorimmaisen ollessa vajaa puolivuotias ja on edelleenkin sillä tiellä. Jouduin luopumaan omasta urastani lasten tähden; työni olisi edellyttänyt pitkiä aikoja myös poissa. Mieheni käydessä kotona hän ei suinkaan ollut isä lapsilleen, vaan heittäytyi "isoksi lapseksi" lisäten entuudestaan ankaraa taakkaani vaatimuksillaan. Minulla ei ole turvaverkkoa, joten olen hoitanut yksin lapsemme ja talouden 24/7 kaikki nämä vuodet. Miehelläni on ollut alkoholiongelmia ja masennusoireita, joita ei myönnä. Hänen itsekäs ja tunnekylmä käytöksensä on pahentunut vuosi vuodelta, samoin henkinen väkivalta.
Viimeiset viisi vuotta olen laittanut kovan kovaa vasten, yrittäen pitää puoleni ja samalla yrittäen pitää avioliiton kutakuinkin kasassa ja samalla eläen omaa elämääni. Mutta se viha ja katkeruus jonka olen niellyt kaikki vuodet kumpuaakin nyt omasta käytöksestäni, mitä inhoan. Olen alkanut yhtä lailla osoittaa halveksuntaa ja ylimielisyyttä, kuin mieheni. Yhtä lailla olen torjunut hänet tylysti ja osoittanut välinpitämättömyyttä. Minut torjuttiin järjestelmällisesti vuosia, kaivatessani läheisyyttä, jota oli muutoinkin äärettömän niukasti etäliitossamme. Vaikka olen seksuaalisesti muutoin vireä ja aktiivinen, mutta en vaan pysty mieheni kanssa! Kaikki ne saamani loukkaukset ja nöyryytykset hiertävät niin paljon, että ajatuskin seksistä mieheni kanssa saa voimaan pahoin. Mitään ei ole jäljellä enää, minkä varaan voisi rakentaa - se aika on jo ohitse.
Mieheni pyytää vieläkin jatkoaikaa, luvaten - sadatta kertaa - muuttua, koska on ns. motiivi nyt (miksi ei 12 vuotta sitten, kun ensimmäisiä kertoja otin asian puheeksi?). En vaan voi enää, sillä mielenterveyteni ei enää veny siihen, eikä minulla ole lainkaan enää luottamusta. Mieheni harjoittama taloudellinen väkivalta pelottaa; hän on erittäin kykenevä siihen, että jättää lapsensa ilman ruokaa. Tästä(kin) on kokemusta. Haluaisin hoitaa asian sivistyneesti ja nuolla haavani ja rakentaa itselleni vielä jonkinlaisen elämän, mutta voimani ovat vähissä ja itseluottamukseni aivan pohjamudassa.
Miten ottaisin asian puheeksi hänen kanssaan? Ns keskustelumme ovat aivan monologeja, joissa minä puhun ja mies tuijottaa seinää. Viisi minuuttia ns. keskustelun jälkeen hän käyttäytyy kuin mitään en olisi sanonut, millä olisi mitään merkitystä. Eroilmoitukseen hän suhtautui samoin - on esiintynyt sen jälkeen, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jotenkin olen kokenut, että hän pitää minua omaisuutenaan, jota voi ja saa hallita kuten haluaa. En voi puhua asioista hänen kanssaan kunnolla, ennen kuin hän palaa Suomeen kuukauden päästä, sillä aikaero ja huonot yhteydet vesittävät hyvänkin keskustelun "haloon" huutamiseksi. Luopuessani omasta urasta ja ammatistani lasten takia, en milloinkaan uskonut, että mieheni kieltäytyisi hoitamasta yhteisiä lapsiamme, mikäli haluan palata ammattiini. Sekin on nyt nähty ja koettu. Olen tehnyt en-oman-alan sijaisuuksia ja pätkätöitä huonolla palkalla, enkä pysty näillä tuloilla lyhentämään asuntolainaa ja elättämään poikia, jos mieheni päättää heittäytyä todella hankalaksi. Mikä neuvoksi?
Pahan kierre avioliitossa
28
61
Vastaukset
- Anonyymi
"Pitkissä liitoissa on kaikissa vitsauksensa..."
Voin kertoa, että ei ole.
Mielestäni liittoa ei kannata pitää väkisin pystyssä jos se ei tuota itselle (ja toisille) iloa.
T: onnellinen vaimo, yhdessä miehensä kanssa kohta 30v- Anonyymi
onnelliselle vaimolle terveiset nyt sinä kyllä narraat vaikka sinulla ja miehelläsi menee hyvin mutta onko se aina tuolaista ???????????????????
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
onnelliselle vaimolle terveiset nyt sinä kyllä narraat vaikka sinulla ja miehelläsi menee hyvin mutta onko se aina tuolaista ???????????????????
Ei ole tarvetta narrata.
Tämä on toinen avioliittoni ja siksi tiedän ettei huonossa suhteessa kannata olla.
Nykyinen liittoni on sitä mitä olen avioliitosta aikoinaan unelmoinutkin.
Olemme mieheni kanssa joissain asioissa hyvin samanlaisia ja toisissa kuin yö ja päivä. Meillä ei ilkeillä eikä muistella menneitä, halataan ja pussataan paljon. Mieheni ei ole ikinä sanonut minulle rumasti enkä minä hänelle. Jos meillä on jotain erimielisyyksiä niin henkilökohtaisuuksiin ei mennä, ei ikinä.
Riitoja emme juurikaan saa aikaiseksi. Edes niistä klassisista rahasta & kotitöistä. Rahaa on ollut riittämiin ja kotityöt tekee se, joka ehtii tai, jota tietyn työ tekemättömyys häiritsee.
Muutama lapsikin on yhdessä kasvatettu aikuiseksi ja vaikka olimme välillä väsyneitäkin ruuhkavuosista niin silti muistimme sen iltapusun antaa, toisillemmekin!
Eli voin vastata, että kyllä, kyllä se meillä on ainakin tähän saakka ollut tuollaista. Ja toivon sydämestäni, että kaikilla muillakin olisi!
T: onnellinen vaimo - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ole tarvetta narrata.
Tämä on toinen avioliittoni ja siksi tiedän ettei huonossa suhteessa kannata olla.
Nykyinen liittoni on sitä mitä olen avioliitosta aikoinaan unelmoinutkin.
Olemme mieheni kanssa joissain asioissa hyvin samanlaisia ja toisissa kuin yö ja päivä. Meillä ei ilkeillä eikä muistella menneitä, halataan ja pussataan paljon. Mieheni ei ole ikinä sanonut minulle rumasti enkä minä hänelle. Jos meillä on jotain erimielisyyksiä niin henkilökohtaisuuksiin ei mennä, ei ikinä.
Riitoja emme juurikaan saa aikaiseksi. Edes niistä klassisista rahasta & kotitöistä. Rahaa on ollut riittämiin ja kotityöt tekee se, joka ehtii tai, jota tietyn työ tekemättömyys häiritsee.
Muutama lapsikin on yhdessä kasvatettu aikuiseksi ja vaikka olimme välillä väsyneitäkin ruuhkavuosista niin silti muistimme sen iltapusun antaa, toisillemmekin!
Eli voin vastata, että kyllä, kyllä se meillä on ainakin tähän saakka ollut tuollaista. Ja toivon sydämestäni, että kaikilla muillakin olisi!
T: onnellinen vaimoTunnistan tuosta meidän liittomme. Kohta kohdalta!
Olemme ensimmäisessä liitossamme syksyllä 50 vuotta.
Olemme kumpikin melko temperamenttisia.
Onneksemme särmämme osuvat eri kohtiin. Minulle tärkeäei ole sitä vaimolleni joten ei synny erimielisyyttä ja sama myös toisin päin.
Muutama todelline puutteen vuosi aikanaan oli yhteistä. Samoin kummankin kohdannut vakava sairaus on selvitetty huolehtien sillä hetkellä hoivaa tarvitsevasta.
- Anonyymi
Nyt menet avioerolakimiehen pakeille
- Anonyymi
Avioliitto on jo paha ongelma jos siihen lankeaa, minä olen pysynyt poissa moisesta riistosta.
- Anonyymi
Mikä siinä onkin, että alussa kaikki on kaunista ja kivaa, vaikka rahaa on tosi niukasti. Sitten talous kohentuu ja mies luo uraa kotivaimon kustannuksella, vailla huolen häivää. Kummasti sitten, kun miehellä on rahaa ja valtaa, alkaa sen toisen nitistäminen ja leveily rahoilla ja omaisuuksilla. Ei ymmärretä, että ilman ilmaista uran mahdollistanutta taloudenhoitajaa olisi yhä se ihana ja rakastettava mies. Miten jaksaa pyristellä kuviossa, jossa toinen ei kykene puhumaan, ei näkemään, vaan on sokeutunut vallasta ja rahasta?
- Anonyymi
Jos olisin tilanteessasi, menisin keskustelemaan esim. psykoterapeutin kanssa. Siis sellaisen laillistetun, en näiden puolen vuoden kursseja käyneiden terapeuttien tmv.
Olisi hyvä pohtia näitä asioita rauhassa ja ulkopuolisen kanssa. Voisi löytyä muitakin ratkaisuja kuin ero. - Anonyymi
En jaksanut lukea kuin harppoen purkauksesi. Tietenkin jätäm sen varauksen, että sisältö on, enemmän tai vähemmän liioiteltu ja yksipuolisen katkeruden sävyttämä.
Siitä huolimatta tilanne näyttää hurjalle.
Ihmettelen mikä alun perin on sitonut teidät yhteen.
Vielä enemmän ihmettelen miehesi käyttäytymistä ja sinun sietokykyäsi.
Perusasetelma muistuttaa meidän vastaavaa 60-luvun lopulta alkaen.
Minä töissä, vaimo kotona. Joskus pysyimme samalla paikalla muutaman kuukauden. Muutot merkitsivät samalla työnantajani vaihtumista.
Nyt tulee se ihmetystäni aiheuttava aihe. Ennen nettiaikaa, aivan käytännön syistä, vaimoni hoiti kaiken rahaliikenteen. Pidin käteistä sen verran kuin tarvitsin. Loppu oli yhteisellä tilillä. Muutaman vuoden ajan ainoa tilimme oli vaimoni nimissä koska silloin sai hieman korkoakin ja korkotulot lisättiin ansiotuloihin ja verotettiin progressiivisesti.
1979 alkaen olemme eläneet korttielämää. Kummallakin on rinnakkaiskortit joiden yhteinen lasku menee yhteiseltä tililtä.
Tätä taustaa vasten arvioiden miehesi toiminta vaikuttaa varsin erikoiselta enkä usko muutokseen joten ainoa ajatukseni on, että matot halki!- Anonyymi
tee jotain ihmeessä eihän tuolainen sovi sinähän tulet muuten sairaaksi tuon ihmisen kanssa
- Anonyymi
Aloittaja täällä. Kiitoksia kaikille vastauksistanne, vinkit on kaikki puntaroinnissa.
Ymmärrän hyvin, että moni ihmettelee kuviota. Myös omat ystävämme ja perheenjäsenemme ovat seuranneet sivusta huolestuneina jo pitkään tilannetta.
Mieheni käytös muuttui radikaalisti 2006, siirryttyään Persianlahdelle. Hän oli viitisen vuotta siellä töissä, joten alistava suhtautuminen naisiin (minuun) liittyy luultavasti sikäläiseen kulttuuriin. Pitkien eroaikojen aikana myös hänen suhteensa lapsiin muuttui hyvin etäiseksi ja alkoi painottua enemmän materiaan. Kun ei ole läsnä, niin on helppo hyvitellä tavaralla.
Moni on ihmetellyt tässä taloudellista kuviota. Selvennykseksi, että monissa maissa palkka maksetaan vain työnantajan valtiossa toimiviin pankkeihin. Mieheni saa siis palkkansa ulkomaille, eikä maksa veroja myöskään Suomeen.
Kun kirjoitin, että pelkään hänen jättävän lapsensa ilman ruokaa, niin en kirjoittanut sitä huvikseni tai liioitellakseni. Vasta vuosien kuluttua minulle selvisi, että hän oli jättänyt ex-vaimolleen ruokkoja maksamatta. Olin toisesta lapsestamme äitiyslomalla ja otin pankista lainaa, maksaakseni hänen exälle rästit, eli 12 tuhatta euroa, koska hän oli päästänyt ne ulosottoon. Hänellähän ei ollut mitään muuta ulosmitattavaa Suomessa, kuin yhteinen kotimme - josta oli reilusti velkaa. Olisin joka tapauksessa ollut velvollinen vastaamaan hänen ulosottoveloistaan puolisona.
Joku taisi kysyä miten olen jaksanut? Huonosti, mutta kun on ns pakko, ei enää näe muita vaihtoehtoja, kuin sinnitellä. Lapsemme olivat molemmat sairaita pieninä ja nukuin ensimmäisen kerran kokonaisen yön vasta kuopuksemme ollessa viisivuotias. Sairastuin uupumuksen aiheuttamaan keskivaikeaan masennukseen, samaan aikaan jonotin sappileikkaukseen ja sain verenmyrkytyksen 2007. Sellaisessa elämäntilanteessa ei jaksa pohtia parisuhteen tilaa ihmeemmin, vaan yrittää sinnitellä hengissä päivä kerrallaan.
Fyysinen toipuminen kesti liki kolme vuotta. Jos kukaan on milloinkaan saanut suonensisäisesti antibioottia kolme kuukautta ja puoli vuotta tabletteina, niin ehkä ymmärtää, että olin oikeasti liki kuolemaa. Niihin aikoihin kävin myös terapiassa aikanani, mikä uuvutti enemmän, kuin lepo kotona. Onneksi mieheni on ollut niin paljon poissa, että se on edesauttanut omaa jaksamista. Mutta hän on pian eläkeiässä ja minua ahdistaa ajatuskin, että joutuisin sietämään häntä joka päivä.
Olen yrittänyt miettiä ja muistella, mikä meidät liitti yhteen. Näin jälkikäteen ajatellen olen tavattoman hyväuskoisesti ja luottavaisesti suhtautunut häneen ja hänen puheisiin. Hän on rehellisyyden peruskuva ihmisten mielestä, joviaali ja avulias. Paitsi että hän valehtelee eniten itselleen ja vaimo on tärkeysjärjestyksessä viimeisenä. Hän on sitä ihmistyyppiä, joka elää ja hengittää vain saadakseen ihailua. Kun ihailu loppuu, loppuu häneltä ymmärrys. Jos olisin pirullisempi ihminen, häntä olisi helppo manipuloida, mutta siihen ei oma moraali taivu.
Kiitos kaikille kommenteista. Vaikka voinkin puhua ystäville asioistani, niin joskus on vaan helpompaa oksentaa anonyymisti asiat.- Anonyymi
joo noita on nähty
- Anonyymi
jatkan noita on nähty
mulla on hiukan samallaista on niin kiva kun vieraiden ihmisten kanssa on tekemisissä mutta auta armias kun ollaan kaksin niin muuttuu ääni kellossa ja pahasti ,sinun komentissa oli sitä mitä halusin lukea kun ei osaa kieroilla yhtään ja toinen on niin makee että ,että yrjöttää ja kun keksii tikin päästä asiaa tai sitten syyttä aina vaikka ei ole mitään syyttämistä eli v...... suoraan - Anonyymi
Ettei ois jännämies kuumottanu ja nyt alkaa pää selviämään geelintuoksusta?
"alistava suhtautuminen naisiin (minuun) liittyy luultavasti sikäläiseen kulttuuriin." - Anonyymi
Ei kukaan ole vastuussa toisen aikuisen veloista, ei edes avioliitossa. Se on saletti.
- Anonyymi
Tuollaiset ihmiset, jotka pakenee ongelmia, ei halua jutella ikävistä asioista, ei ole kuulevinaan, niin kuulostaa monesti varmaan oudoilta, mutta sellaisia on olemassa. Siinä on alkuunsa oikeesti ihan ihmeissään. Heillä on joku suojamekanismi, eivät kestä kuulla mitään ikävää ym. Ainoa ongelma on se, että elämä ei koskaan ole pelkkää onnea ja auvoa ja jos toinen joutuu kestämään ja hoitamaan kaiket huonot jutut, tulee ongelmia ym.niin niitävei pystytä millään keinoin ratkaisemaan, sillä toisellahan ei ole ongelmia. Ei oo muuta vaihtoehtoa kuin erota, tähän tulokseen ite tullut.
- Anonyymi
vai onko kieroilu mielessä .
- Anonyymi
Eroaminen ennen näkyviä oireita?
Miltä kuulostaa tällainen mahdollisuus.
Pidetään Burn out aisoissa.
Aviomies- Anonyymi
Ap vastaa: Jos lainkaan luit kirjoitusta havaitsit, että ennen burn outia tuli fyysinen 'total collapse'. Siitä toipuminen on kestänyt vuosia, joten voimat (fyysiset ja psyykkiset) eivät ole aiemmin riittäneet erotaisteluun, tai edes asioiden tavanomaiseen järkevään selvittelyyn.
Henkinen uupumus on helvetillinen, kun kantaa vastuuta myös muista, kuin itsestään. Vastapuoli nimenomaan luottaa siihen, että minä leijonaemona taistelen pentujen puolesta. Vastapuolen ei tarvitse kuin huolehtia omien voimavarojen jakamisesta. Mutta emmehän ole elukoita, vaan ihmisiä, joita sitoo niin moraalisäännöt, kuin lakikin. Mutta kaikki eivät hyväksy sitä.
- Anonyymi
Toipuminen saattaa kestää vuosia huh häh hei
- Anonyymi
Osataan homma!!!
- Anonyymi
Idiootteja näemmä riittää... Puskista huutelu tekeekin osaajan!
- Anonyymi
Miehesi palkka on koko avioliittonne ajan maksettu ulkomaille. Sinä et ole käynyt töissä vuosiin lasten ollessa pieniä. Teillä oli yhteistä velkaa asunnosta miehellä elatusmaksut rästissä sun muuta.
Millä maksoit oman ja lastesi elämisen vuosien ajan?
Ihmetyttää, mistä sinä revit 12.000 rahaa tuosta noin vain?
Miten miehesi on sinua henkisesti vahvasti hallinnut, kun eihän hän ole edes ollut paikalla? Luulisi että sinulla on ollut aikaa ajatella suurin osa vuorokaudesta kun olit yksin/vain lasten kanssa?
Valvontakameroillako mies on sinua kytännyt 24/7 sieltä Persianlahdelta asti?
Puhut seksuaalisista torjumisista vuosien ajan yms, miten seksuaalinen torjuminen on mahdollista kun miehesi on asunut vuosia ulkomailla yhtäjaksoisesti? Aika hankalahan sitä on panna lähes 4000 kilometrin päästä.. .- Anonyymi
Nuo samat asiat minuakin hämmästytti, ihmettelin myös millä ap eli, jos hän kertomansa mukaan makso lainan lyhennykset ja elätti pojat ja piti taloutta pystyssä, koska hän sanoi ettei miehensä hoitanut mitään, kun palkka maksettiin ulkomaiselle tilille, miksei hän nyt sitte mene kokopäivätöihin, pojat jo teini- ikäisiä, ei mitään vauvoja. Monet yksinhuoltajat tekevät kokopäivätöitä , kun lapset on koulussa tai päivähoidossa.
Onko hän elänyt velaksi koko ajan? Vai onko tullut ehkä perintöä?
Vähän outoa valitusta, ehkä koko juttu provo.
- Anonyymi
Koko aloitus oli erittäin huonosti keksitty provo.
Mies ollut kaikki vuodet ulkomailla ja nainen mukamas sen ajan täällä ilman rahaa. Miestä ei ole ollut moneen vuoteen kotona, mutta siitä huolimatta nainen on ollut miehen henkisen väkivallan, kontrollin ja seksuaalisen painostuksen sun muun alla. Miehen täytyy olla todella ihme tyyppi kun on kahdessa paikassa pystynyt samanaikaisesti olemaan. - Anonyymi
ongelmat tulee siiitä että ollaan liian erilaisia. menkää samoin ajattelavan saman kylän ihmisen kanssa
- Anonyymi
Ongelmat ei tule siitä, että ollaan liian erilaisia vaan jommankumman tai kummankin joustamattomuudesta, kyvystä muuttua. Tottakai elämä olisi helpoin rakastaa samankaltaisen ihmisen kanssa, mutta elämä voi onnistus myös toisenlaisen ihmisen kanssa, tosin on haastavampaa. Jos asioita ei saaratkotyua ja suhdetta saa muutettua kummankin kannalta tyydyttäväksi niinbeeohan aiitä tulee.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ongelmat ei tule siitä, että ollaan liian erilaisia vaan jommankumman tai kummankin joustamattomuudesta, kyvystä muuttua. Tottakai elämä olisi helpoin rakastaa samankaltaisen ihmisen kanssa, mutta elämä voi onnistus myös toisenlaisen ihmisen kanssa, tosin on haastavampaa. Jos asioita ei saaratkotyua ja suhdetta saa muutettua kummankin kannalta tyydyttäväksi niinbeeohan aiitä tulee.
En viitsinyt lukea aloitusta ensimmäistä lausetta pitemmälle.
Sinun kommenttisi on täyttä asiaa!
Kuitenkin erilaisuus ei välttämättä ole onnellisen, pitkän parisuhteen este.
Olemme vaimoni kanssa melkoisen terperamenttisia mutta perusarvomme ovat aidosti samanlaiset. Henkilökohtaisissa asioissa kummallakin on omat "särmänsä". Onneksemme ne ovat eri asioissa joten yhtään konfliktia ei ole tapahtunut.
Vaimolle tärkeät eivät ole sitä minulle joten en edes koe joustavani niissä tilanteissa. Sama asia myös toisin päin mutta on tunnustettava, että vaimoni joustovara on suurempi.
Siis ei KAKISSA PITKISSÄ LIITOISSA!
Sanoo yhdessä 50 vuotta
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k71262Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän191245- 51166
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.21164Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis11143Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,11141Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin21134Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421127Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä31119Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21110