Löysin mieheni senssi-ilmoituksen kautta. Tutustuimme, ihastuimme ja rakastuimme. Mieheni ei ollut ollut aiemmin naimisissa ja olin imarreltu, kun hän halusi avioitua kanssani. Hän sanoi, ettei ole koskaan rakastanut ketään kuten minua. Niin me avioiduimme vajaat kolme vuotta sitten. Olin onnellinen, kun kuvittelin löytäneeni elämäni onnen.
Parin kuukauden kuluttua häistä aloin ihmetellä mieheni käytöstä. Lopulta sain selville, että hän oli hankkinut salaa prepaid-liittymän ja etsi sensseistä seuraa - elämänsä prinsessaa, tositarkoituksella. Voi sitä valheiden määrää, mikä siitä seurasi. Hän muka kaverille etsii naista ym. ym. Lopulta tunnusti ja pyyteli kovasti anteeksi ja sanoi, ettei enää ikinä tee sitä. Siitä lähtien kuitenkin koko tämän avioliittomme ajan eli lähes kolme vuotta hän on toistuvasti jäänyt kiinni senssitouhuistaan. Sen lisäksi hän ravintoloissa käydessään keräilee naisten puhelinnumeroita ja soittelee ja tapailee niitä selkäni takana. Ja valehtelua riittää liikaakin.
Kaiken huippu minusta oli kun hän meni Helsingissä parturiin. Parturi oli venäläinen nainen ja yllätys yllätys mieheni olikin parturireissullaan koko viikonlopun. Se tapahtui vuosi sitten. Minulle hän oli valehdellut menevänsä kaverilleen tekemään remonttia ja muuttoa. Sotahan siitä syttyi kun sain tietää asiasta.
Minä en voi luottaa häneen ja haluaisin erota. Hän taas ei halua erota, mutta en ymmärrä, miksi hän haluaisi jatkaa tällaista suhdetta, avioliiton irvikuvaa. Hän väittää, ettei ole koskaan pettänyt minua, eikä ymmärrä, miksi suutun kun hän soittelee ja tekstailee naisille koko ajan - hänen mielestään se on aivan harmitonta. Kun kerran sanoin hänelle, että minäkin aloitan tuollaisen touhun, niin hän suuttui silmittömästi ja alkoi huoritella minua. Ja jotenkin asiat hänen mielessään kääntyi siten, että minä olen huora ja hän viaton. Minä en edes käy ravintoloissa tai missään, olen vain kotona.
Nyt juuri sain tietää hänen viimeisimmästä ihastuksestaan. Hän on helmikuussa alkanut piirittää tätä nykyistä. Soitellut työpäivän aikana monta kertaa tälle naiselle ja tekstaillut päivin öin. Kymmenkunta viestiä päivässä. Mitä lie muuta ovat tehneet.
Olen kurkkuani myöten täynnä aviomiestäni. Ei hän kuitenkaan muutu. Olen antanut hänelle jo niin monta kertaa anteeksi. Nyt tuntuu siltä, että en luota häneen ja hänen puheisiinsa enää yhtään.
Miksi ihmeessä silti ajatus erosta tuntuu surulliselta?
Parin kuukauden kuluttua häistä aloin ihmetellä mieheni käytöstä. Lopulta sain selville, että hän oli hankkinut salaa prepaid-liittymän ja etsi sensseistä seuraa - elämänsä prinsessaa, tositarkoituksella. Voi sitä valheiden määrää, mikä siitä seurasi. Hän muka kaverille etsii naista ym. ym. Lopulta tunnusti ja pyyteli kovasti anteeksi ja sanoi, ettei enää ikinä tee sitä. Siitä lähtien kuitenkin koko tämän avioliittomme ajan eli lähes kolme vuotta hän on toistuvasti jäänyt kiinni senssitouhuistaan. Sen lisäksi hän ravintoloissa käydessään keräilee naisten puhelinnumeroita ja soittelee ja tapailee niitä selkäni takana. Ja valehtelua riittää liikaakin.
Kaiken huippu minusta oli kun hän meni Helsingissä parturiin. Parturi oli venäläinen nainen ja yllätys yllätys mieheni olikin parturireissullaan koko viikonlopun. Se tapahtui vuosi sitten. Minulle hän oli valehdellut menevänsä kaverilleen tekemään remonttia ja muuttoa. Sotahan siitä syttyi kun sain tietää asiasta.
Minä en voi luottaa häneen ja haluaisin erota. Hän taas ei halua erota, mutta en ymmärrä, miksi hän haluaisi jatkaa tällaista suhdetta, avioliiton irvikuvaa. Hän väittää, ettei ole koskaan pettänyt minua, eikä ymmärrä, miksi suutun kun hän soittelee ja tekstailee naisille koko ajan - hänen mielestään se on aivan harmitonta. Kun kerran sanoin hänelle, että minäkin aloitan tuollaisen touhun, niin hän suuttui silmittömästi ja alkoi huoritella minua. Ja jotenkin asiat hänen mielessään kääntyi siten, että minä olen huora ja hän viaton. Minä en edes käy ravintoloissa tai missään, olen vain kotona.
Nyt juuri sain tietää hänen viimeisimmästä ihastuksestaan. Hän on helmikuussa alkanut piirittää tätä nykyistä. Soitellut työpäivän aikana monta kertaa tälle naiselle ja tekstaillut päivin öin. Kymmenkunta viestiä päivässä. Mitä lie muuta ovat tehneet.
Olen kurkkuani myöten täynnä aviomiestäni. Ei hän kuitenkaan muutu. Olen antanut hänelle jo niin monta kertaa anteeksi. Nyt tuntuu siltä, että en luota häneen ja hänen puheisiinsa enää yhtään.
Miksi ihmeessä silti ajatus erosta tuntuu surulliselta?
Vastaukset 16
Vanhimmat
sehän se juuri on, vaikka kuinka inhoaa tai jopa vihaa, niin lähteminen lopullisesti on vaikeaa.. siinä voi olla pelkoa yksin jäämisestä ja ihan siitä että pitää kaikki aloittaa alusta.. yksin pitää järjestää asunto, maksaa laskut, käydä kaupassa, ja ylipäätään olla...kyllä yleensä avioliiton jälkeen suruaikaa viettävät monetkin.. siis sellasta että on yksin, ei heti etsi uutta.. en tiedä! toivon sulle ja itselleni voimia. minulla samankaltainen tilanne! jaksamisia!!! :)
naiset rakastuvat aina renttuihin.
Näin on aina ollut ja tulee olemaan,koska kunnon
miehet ovat turvallisia,mutta tylsiä.
Hyvä naiset,että opitte vastakun olette saaneet
tarpeeksi usein siipeenne.
Renttu
Tämä "naiset rakastuvat renttuihin"- juttu on niin vanha fraasi, että ihme että jotkut sitä kehtaa vielä käyttää ihan pokkana ja jopa uskoa siihen. Sitä käyttää surkimusäijät puolustuspuheenaan, kun eivät näe itsessään vikaa ja vierittävät syyn käytöksestään naiselle hokien tuota fraasia, koska itsessään ei ole kykyä miehistyä ja toimia kuin mies. Sitä paitsi looseri-rentut osaa teeskennellä ja valehdella. Toisen osapuolen pitäisi siis olla selvännäkijä tajutakseen että on kompastumassa looseeriin.
se edelleen on totta vaikka olis miten vanha fraasi. naiset on yksinkeraisia otuksia, kaikkia valheet ja åaska menee slittämällä läpi.
No eipä kauaa mennyt kun yksi looserirenttu tuli vikisemään...ei jaksa edes naurattaa, kun on niin surullista tuo ettei viesti mene perille.
"kaikki valheet ja paska menee selittämällä läpi", niin varmaan, ainakin hetken aikaa kunnes rentun ego romahtaa, kumppani häipyy ja rentun pitää taas etsiä uusi jota kusettaa, niin kauan kun pystyy...varmaan hölmöä elää tuollaisessa kierteessä. No siihen pystyykin vaan rentut, ikuiset mammanpoika-kusettajat jotka etsii vastuunkantajaa naisesta, kun eivät itse siihen reppanat kykene...ja kaiken hyvyydenhän nämä pölkkypäät maksaa kusettamisella naiselleen.
Mikä tämä looserirenttu on (suomennettuna irroittajarenttu)? (looser = irroittaja)
........................
Alkuun nöyrtyminen sen tunnustamiseen, että on tehnyt virheen sattuu ja siksi vielä emmit ja ajatus erosta tuntuu pahalta. Ero, sen vireillepano ja etenkin voimaan astuminen on ikäänkuin sinetti sille että olet erehtynyt kumppanin valinnassa. Tunnet itsesi jotenkin typeräksi, koska olet uskonut miehesi puheita silloin joskus kauan sitten suhteenne alussa. Tunne on normaali ja yleinen. Moni erehtyy suhteeseen, johon ei olisi pitänyt.
Sinun on kuitenkin paras hankkia ero mitä pikimmin. Suhteenne ei voine korjaantua, sillä miehesi on pahasti koukussa "harrastukseensa". Vaikka hän jotenkin pystyisikin muuttumaan, sinä et enää koskaan voi häneen luottaa, sinua on loukattu liikaa.
Eroa puoltaa sekin, että hän alkaa syytellä sinua, kun vaadit häntä tilille tai uhkaat alkaa käyttäytyä kuten hän. Ennen pitkää hän saattaa muuttua väkivaltaiseksi. Ole siis hyvä itsellesi ja ota ero. Ansaitset paremman elämän ja puolison, joka oikeasti kunnioittaa sinua!
Voimia ja parempaa jatkoa!
Totuushan se on tässätapauksessa se, että sä et ole tehnyt mitään alhaista, mutta äijä on mätä.
Eroa pois vaan ja sano kylmän viileesti: syyn tiedät (eikä YHTÄÄN mitään muuta). Mä tein noin ja uusi elämä toi mukanaan paljon sellasta mitä en koskaan olisi voinut osakseni toivoa ollessani sidottu itsekkääseen idioottiin!
Eroa. Äijä saa sen jälkeen aivan rauhassa hommailla pre-paidliittymiä( naurettavaa touhua!) ja tehdä mitä tykkää! Samoin sinä! Et tule katumaan joten pistä töpinäksi, kesä on tulossa ja se on mahtavaa aikaa muutokselle kohti seikkailua nimeltä uusi elämäsi!
tällaiset tyypit vinkuvat naimisiin senvuoksi, että sitten on "äiti" kotona! voi, mammakulta tuoppas isukille kahvia ja lässynlässyn, sit pestään hampaat, vaihdetaan paita, ja taas menox. Mammalle ehkä tulee maanantaina kukkia, kun kutsipuppeli oli vähän kavereitten kans kaljalla (Osession-parfyymilta tuoksuen) en mä enää...maailman sivu näitä tyyppejä on ollut, ja me naiset mennään halpaan, kun se niin mua rakastaa..
paskanmarjat ja mansikat, ne haluaa uuden äidin huoltojoukkoihin, näin on.
minäkin ex-n käytöstä,ihan samanlaista.Nyt olen päässyr hänestä ja olen ajatellut että hän on ihminen jonka elämä on hyvää kun voi pettää,tuskin olis koskaan rehelliseksi muuttunut.30vuotta sitä katselin ja lopulta huomasin-parantumaton tapaus!
Ero tuntuu surulliselta, koska se on surullinen asia.miehesi pettää sinua jatkuvasti.sekin on surullista.saatat kokea et sussa on jotain pielessä,
ku et riitä hänelle.Sekin on surullista.
Sun miehelles ei varmaan riitä mikään eikä kukaan.
Hänellä on ilmeisesti Don Juan-syndrooma.
Sulla on täysi oikeus lähteä siitä suhteesta.
Mut anna sen surun tulla.
Etsi joku nais-ihminen jolle voit suruasi purkaa.
Anna sitte tulla täysillä kaikki ulos.
Sure niin kaun ku ei kyyneleitä enää tule.
Älä vaan patoa sitä siällesi.
on joillain tosiaan veressä toi metsästäminen.. entiedä mitä sanoa..itse en katsoisi tuollaista enää päivääkään.. helppohan se on sanoa näin ulkopuolisena,mutta silti..
kun ex-ni petti toisen kanssa ja eron jälkeen alko minulle soittamaan ja valehtelemaan,tein lopun siitä heti ilmotin sen nykyiselle että en saa elää rauhassa.Kumma juttu,ex-n soitot loppu siihen!
Ei kenenkään tarvitse tuollaista sietää! Uskotko ettei miehesi muka ole tehnyt mitään "enempää" niiden naisten kanssa? Hänhän on ilmeisestikin pettänyt sinua ihan kokoa ajan. Kerää hyvä ihminen itsetuntosi viimeisetkin rippeet ja jätä se paskiainen - sulle on varmasti jotain parempaakin olemassa! Tsemppiä!
Ero tuntuu aina surulliselta, koska sinulla on tunteita kumppaniasi kohtaa. On todella loukkaavaa ja erittäin alentavaa käytöstä mieheltäsi, mutta vain sinä voit asettaa rajat, eli hyväksytkö miehesi käytöksen vai vaaditko parempaa. Eli rakasta itseäsi ja siirry elmässäsi eteenpäin ja älä anna kenenkään ikinä kävellä ylitsesi tai kohdella sinua alentavasti. Muista: älä unohda rakastaa myös itseäsi!