Varmasti on muitankin samassa tilanteessa olevia tai olleita. Huomaan muuttuneeni muutaman vuoden aikana ja sen on myös huomannut kaverini. Minulle tämä ei ole ongelma vaan se tuntuu olevan muille. Minusta on tullut rohkea ja eteenpäin pyrkivä nainen. Minä en viihdy baareissa tms. en seurustele eikä se ole lähitulevaisuudessakaan mielenkiinnon kohteenani. Minua ei kiinnosta yhtään tuhlata rahaa kurkusta alas ja kahtoa humalaisia. Minua kiinnostaa elämässä opiskelu, työ, itsensä kehittäminen ja menestyminen. Minä rohkenen vaihtaa työtä ja pyrkiä eteenpäin. Kun taas kaverini ovat olleet melkein kymmenen vuotta samassa työssä ja sitten he valittavat kun eivät ole mihinkään tyytyväisiä. Kerran vuodessa jaksavat kahtoa uutta työtä. Miksi muille minun henkinen kasvaminen on ongelma ja aiheuttaa närää. Itse haluan elää ja kokea enkä valittaa negatiivisuuden kennossa. Elämähän on loppupeleissä paljolti itsestä kiinni. Nyt olen pyrkimässä taas työkuvioissa eteenpäin ja aloittamassa myöhemmin avoimessa yliopistossa opinnot ja näistä suunnitelmista en ole edes kertonut vielä muille koska tiedän jo nyt, että se aiheuttaa kuitenkin närää ja päivitellään taas sitä kuinka olen muuttunut. Tuskin kukaan ihminen on vuodesta toiseen samanalainen. Minä en ainakaan halua olla.
Ihminen muuttunut ja kasvanut erilleen
Anonyymi
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei, oli mukava lukea viestisi. Itse olen yli kolmekymppinen nuorimies ja haluan myös eteenpäin elämässä. Monet vanhat kaverit ovat naimisissa, heillä on perhe, tai ainakin kumppani. Itse taas parin vanhan kaverin kanssa jotka asuvat kotiseudullaan poikamiehinä. Helvetin rasittavaa seuraa monesti, mutta muutakaan ei ole. Se on tavallaan aika hirveää. Jos kysytään johonkin reissuun, niin yleensä tunteet ovat äärimmäisen ristiriitaisia. Joskus olen melkein itkenyt mieliharmista, ettei muutakaan mahdollisuutta ole. Vika ei ole heissä, mutta minä itse haluaisin jotain muuta. En halua sitä samaa vanhaa. Ei ole kovin kaunista jos pari viisikymppistä poikamiestä ajelee iltaisin autolla ja muistelee mitä teki joskus 10 vuotiaana. Hirveää. Samat vanhat vitsitkin. Olen liian kiltti ja yritän olla hyvä kaveri, mutta joskus vain ei voimat siihen riitä. Olen kyllä seurustellutkin, mutta jotenkin menetän uskonikin itseeni kun näiden vanhojen kavereiden kanssa pyörin. Jokin on vialla tässä suhteessa. Se on kuin epämiellyttävä työsuhde. Vuosia olen kirjoittanut tämmöisiä samanlaisia vuodatuksia päiväkirjoihin yms. Ennen ne ovat olleet paljon pahempia.
Sen takia tunnen olevani myös huono ihminen, ja joskus mietin onko se hyödyksi kaverilleni, joka ei pyri elämässä eteenpäin.
Kun ihminen muuttuu, se heijastuu ulospäin! Olen ollut samassa kriisissä erään silloisen hyvän ystävän kanssa. Olimme kuin paita ja perse. Muutuimme molemmat, eri suuntiin.. ainankin mun mielestä. Oli kamaa sanoa hänelle, että nyt on otettava etäisyyttä. Hirveä tilanne, koska "ystäviä ei jätetä" fraasia on toisteltu ammoiset ajat.
En kadu hetkeäkään sitä, että lähdin eri suuntaan.
Uudet tulet puhaltavat kyllä vanhan jäätyä taakse :)
Muutu Rauhassa MUUTU; !!!!
Muutu Rauhassa Muutu, sillä Ihminen muuttuu ja aika menee eteenpäin.
Minä olen 63 v nuori Ihminen ja minä olen ollut ELÄKKEELLÄ nyt VM 2018 ItsenäisyysPäivästä lähtien ja mitä kauemmin MINÄ OLEN YKSIN !!!!!!!!!!
Niin sitä Paremmin MINÄ WIIHDYN ITSEKSENI !!!!!!!!
Jos On Tehnyt TYÖNSÄ HYVIN ja OIKEIN, niin NYT ELÄKKEELLÄ SAA TEHDÄ IHANMITÄ WAAN !!!!!!!!!!!!!
Ei tarvitse Kysyä Muilta, että olenkohan Minä Oikeassa, JOS b;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;