Kun täällä maaseudulla ollaan, niin ympäröivä rekvisiitta on sen mukaista. Kaupunkiolosuhteissa pitää mennä museoon voidakseen haistella menneisyyden tuoksuja, mutta maaseudulla ei. Muuta ei tarvitse kuin kävellä porstuaan, niin on jo historian ympäröimä, saati että astuisi sisään asti, tai aittoja koluaisi. Kaikki elämän pikku esineet ovat jo ovella vastassa mielessään vain yksi asia: käytännöllisyys.
Käytännöllisyys ei ole koristetaidetta, vaan keskittyy mielekkyyden funktioon. Itselläni on sen verran vaatimattomat rinnat, että koen niiden olevan alttiit koristelulle ja kaikenlaiselle pitsinnypläykselle. Myös pursottamista toisinaan esiintyy, joka myös kuvastaa koristetaiteellisia menetelmiä hyvän lopputuloksen tuottamiseksi ja esillelaitettoon. Siinä missä itse edustan täyteläisiä korukuppeja, niin toiset naiset voivat edustaa historiallisia maitohinkkejä.
No big deal
(Hihitystä)
Käytännöllisyys ei ole koristetaidetta, vaan keskittyy mielekkyyden funktioon. Itselläni on sen verran vaatimattomat rinnat, että koen niiden olevan alttiit koristelulle ja kaikenlaiselle pitsinnypläykselle. Myös pursottamista toisinaan esiintyy, joka myös kuvastaa koristetaiteellisia menetelmiä hyvän lopputuloksen tuottamiseksi ja esillelaitettoon. Siinä missä itse edustan täyteläisiä korukuppeja, niin toiset naiset voivat edustaa historiallisia maitohinkkejä.
No big deal
(Hihitystä)
Vastaukset 39
Vanhimmat
Mjoo
Tuli tuossa mieleen että rinnat ovat vallan symboli. Tämä reaktio on niin syvällä ihmisolennossa, että sitä tuskin näkee tai kokee.
Edes naiset.
(Naurua)
Otetaanpa leikkimielinen testirataosuus juostavaksi.
Minä olen Katria päätä pidempi, mutta suhteellisen lautamainen ja lattea, litteähkö ja ohut. Katri taasen erittäin hyvin mielestäni itsensä koonnut. Ilo katsella.
Esitämme samalle yleisölle saman lyhyen puheen tai vetoomuksen.
Kumpi meistä on myyvempi?
(Hihitystä)
Mjoo
Itse massiivisena machokirjoittelijana "tulen usein pohtineeksi" kuinka naiset suhtautuvat toistensa rintoihin alastomuustilanteissa, kuten vaikka rantasaunassa, hallin pukkarissa tai seksin aikana vuoteessa.
Luulisin että eivät mitenkään. Osa ihmistä on osa ihmistä, oli se sitten mikä osa tahansa.
(Naurua)
Niin se ompio: Mokilla voi harrastella kaikenlaista mitä kaupungissa ei voi kun on tilaa.
Ja mokilla voi mokailla, ei kukaan valita jos mokailee kun yleisöä ei ole.
Itselläni on kyllä sadepäivien varalle viihdekeskus jossa on tietokone ja muut viihdelaitteet, oikeastaan mökin luonto ja tila ainoastaan vaihtuu kaupungin ahtauteen. Harrastukset lisääntyvät.
Mjoo
Mulla olis tänään työlistalla pari pikku juttua, kuten luksusautoni pesu, saunan lämmitys ja hiiriperheen hautajaiset.
Keittiön kattia oli täynnä ruumiita kun matonreunalle törmäsin.
(Reps)
Siis lattia.
Syyttäminen on siis kattia.
(Hihitystä)
Saat helposti paljon uusia kotieläimiä jos ripottelet lattioille leivänmuruja ja muurahaiset löytävät ne, kerran tein tuollaisen virheen, ja olin vuorokauden poissa mökiltä: muurahaiset olivat valloittaneet koko keittiön lattian ja niitä oli kymmenittäin hakemassa leivänmuruja.
Kissa istui leivänpaahtimen takana ikkunalaudalla ja sanoi:
- Ei minua voida syyttää. Minä olen kissa.
- Mitä hyötyä tällaisesta murhanhimosta sinulle on?
- Ei mitään, mutta sinulle saattaa olla.
- Murhaaja.
- Tekopyhä apina.
- Et edes syö saalistamaasi.
- Ne maistuvat pahalta. Minulla on muuten nälkä.
- Jaa. No mitä olit ajatellut syödä?
- Ehkä hanhea tänä aamuna. Pidän paloitelluista hanhista.
(Hihitystä)
Kun penkasin vähän kaappia etsiessä erijuttua, niin tuli vastaan ilmakiväärin hyviä kuteja: RWS R10 MATCH. Premium Line. Olympiatasollakin hyväksyttyjä virallisia kilpakuteja.
Iso rasia noita, en muistanut että oli noin paljon vielä jäljellä hyviä kuteja ja taulujakin on, taidan alkaa ampumaan ilmakiväärillä ja taljavarsijousella olisin muutenkin ampunut tarkkuutta mutta ilmakiväärilläkin kokeilla onko tähtäin kohdallaan...
Lapsena oon kannellut maitohinkkejä...
.. ja muistanpa maitolaituritkin.
Mjop
Täällä pöndellä emännät koristelevat vanhat maitolaiturit maitohinkeillä ja amppeleilla.
Oikein somaa.
Maitolaiturista tuli muuten mieleen mattolaituri, jolle sillekin pitäisi lähteä konttailemaan. Kyllä täällä konttorirotan kunto nousee.
(Naurua)
Lisäksi koristellaan vanhat, lahot puuveneet; siihen multa ja sitten kukkaset. :)
Voi käyttää rekeäkin jos sellainen löytyy. Myös tuohikontti pelargonioiden kanssa on kaunis :)
Kyllä joo
Mulla on Espoossa ystävä, jonka pihamaalla on muutama tuontitonttu. Hänestä ne ovat söpöjä, mutta minusta eivät. Hänelle ja hänen pihamaalleen ne kyllä sopivat, mutta jos niitä sovittelisi tänne, tulos olisi katastrofi. Minulle tuskin jaettaisiin enää edes postia, jos postilaatikon vierellä olisi jokin puskatonttu, ja pitkin pihamaata loppu lajityyppi.
Pidemmälle vietynä ajatus kuitenkin saa uusia muotoja, sillä tonttujen asemasta olen ajatellut käyttää vanhoja nikkejä. Käyttämätön nikki on kuin ongelmajätettä, jota sovitellaan milloin mihinkin kierrätysreikään tai maakuoppaan pois ihmisten silmistä. Kuitenkin on niin että käyttämätön nikki on vaikea hävitettävä, eikä se taivu noin vain katoamaan, vaan ärsyttävästi pullahtaa esiin uudestaan ja uudestaan, ja yleensä aina juuri silloin, kun sitä vähiten kaipaisi.
Tämän vuoksi olen ajatellut asetella ne pihamaalle näkyviin niin kuin espoolaiset tontut ystävättäreni pihamaalla. KÄyttämätön nikki on siinä mielessä hyvä astia, että vaikka se luokitellaan ongelmajätteeksi, niin silti se on täysin luomu ja myrkytön, joten se astiana sopii mainiosti koristekasvien kasvualustaksi. Vanhan nikin voi laittaa puunjuurelle, istutuksien sekaan, tai vaikka roikkumaan aitankulmalle.
Ainoastaan mielikuvitus ja estetiikan taju ja sen ulottuvuudet ovat tässä täydellisen pihapiirin luomisen rajoittavana tekijänä.
Piha on sinun
(Hirn)
Olisin voinut lisätä tämän omaan rintaliiviketjuuni, mutta laitan tähän.
Muistakaapa, naisen voima asuu tissilöissä.
Tissit ovat puskurina kovaa maailmaa vastaan.
Lauantain miete.
Näin eilen kaupassa myytävän hinkin. Oikein soma. Hinta 22,50.
Siihen olisi saanut kukkasia ja vaikka rapun pieleen tuollainen.
P.s. Ennen maitolaiturit olivat kohtaamispaikkoja, joissa vaihdettiin kuulumiset. Ne takaisin maaseuduille, samoin tuulimyllyt. Ja lehmät.
Mjoo
Uskon vahvasti että vaikka tissejä ei juuri olisikaan, tai ne olisivat vaatimattomat, niin itse voi kuitenkin olla vaativa.
Naisella saattaa olla myös henkiset tissit, mutta tällainen ajattelu menee jo metafysiikan puolelle, joka ei ole ominta alaani. Kuitenkin tällaisen mietintälinjan tulokset ovat näkyviä, ellei jopa parempia kuin megatissillisten naisten.
Olen aamulla hieman känkkis, joten en ota vastuuta sanoistani.
(Hihitystä)
Mäntyraportti
Minussa on eräänlainen valuvirhe tai vääristymä, sillä jään portimaan jotain asiaa aivan liian pitkäksi aikaa, ja tällä kertaa se on tuo mänty tuolla rannassa. Yleensä teen päätökset nopeasti ja oikein, sillä olen luonteeltani kokija, ja näin näkökykyni ja tilannetajuni on suhteellisen hyvä.
Mänty kuitenkin jäi pyörimään niin pitkäksi aikaa päähäni, että siitä tuli lähes häiritsevä. Kokonainen mänty päässä ei ole hyvä juttu. Perunoiden keittäminenkin alkaa tuntua hankalalta, tai pihakiikussa istuminen. Lukeminen.
Otin puhelimen käteen ja valitsin nimeron.
Metsäalan ammattilaismies ilmestyi pihaan kuin aave. Ensin häntä ei ollut siinä, ja sitten hän oli siinä. Täysin käsittämätön mies.
Puiden kanssa koko ikänsä temunneiden miesten kädet ovat sellaiset kädet, joita ei enää voi kutsua käsiksi. Tai ehkä minun kättäni ei voi enää kutsua kädeksi, sillä ymmärsin kättelijän tuntevan vain jotain sellaista, jota tämä ei muuten tuntenut. Käteni suoraan sanoen hävisi tuohon toiseen käteen. Se oli valtava. Jos härällä olisi kädet, niin ne olisivat juuri tällaiset, jonka luoliin oma käteni juuri katosi. Ja kaiken lisäksi oli täysin käsittämätöntä, että edes halusin kätellä. Minä olin se joka käden kättelyyn tarjosi, ei hän.
Järkyttävä kokemus, mutta suhteellisen halpa.
(Naurua)
Mies
Maastoauto jätettiin kaeummas pihapiiristä lepikkoon pois näkyvistä, ja loppumatka taitettiin jalan. Heinäpellot olivat paalissa, makasivat missä riveittäin ja missä pinoittain kuin harmaat jättiherneet aloillaan ja vaiti. Lähes tunsi kuinka heinä tukehtui puristuksessa paalin sisällä. Lehmät ammuivat vaarojen välissä, rantamailla. Tuuli kuljeskeli pitkin tienoota, ja mennessään heilutteli hieman kaikkea.
Talon emäntä ei huomannut tulijaa, vaan luki sanomalehteä. Lehti oli Helsingin Sanomat ja nainen helsinkiläinen. Hän tuntui olevan ainoa ihminen paikalla, sillä mikään ei viitannut muuhun: pyykit narulla olivat hänen, saappaat hänen ja lautanen ja lasi edessä hänen. Mitään toista tai kolmatta ei ollut. Ketään ei oltu katettu pöytään hänen seurakseen. Ja tiedettiin, että hän ei täällä käydessään ylenmääräisestä kattamisesta pitänyt, vaan eleli itsekseen. Piti itsestään ja omasta seurastaan, metsämies ajatteli ja kolautti jo matkan päästä raskaan työsaappaansa kannan pihamaasta pilkottavaan kiveen.
Emäntä havahtui ääneen, irrotti katseen lehdestään ja vilkaisi äänen tulosuuntaan. Heti tämän jälkeen hän hymyili sellaisen hymyn, jollaisia on harvassa ja nousi muitta mutkitta ylös ja saapui vastaan ilman että hymy olisi millään tavalla karissut matkalla. Sitten edessä oli käsi. Tulija tarttui siihen ja sai kuin sähköiskun, sillä käsi oli pieni ja hento kuin lapsenkäsi, pehmeä ja ohutluinen. Kuin linnunluita, kättelijä ajatteli. Polulla rapisevia jäänteitä lentävistä, auringossa vaalenneita rankoja, heti pinnan, ihon alla.
Erilaisuus mykisti ajatukset ja niiden asian, tänne kannetun taakan. Poissa oli hetkeksi kaikki se mikä tärkeää ja asiallista oli, ja tilalla yhteinen ihme toisenlaisuudesta, lähes vaivaannuttava tai ahdistava. Sukupuolet erottuivat äärimmilleen ja olivat kuin hädässä itsensä ja toisen kanssa. Kuitenkaan naisen hymy ei laantunut, ei lie laantunut koskaan enää. Se oli kaunis, riisuva. Ihminen oli kuin kotiinsa kävellyt, tai lennähtänyt takaisin pesäänsä, taittanut siipensä ja asettunut aloilleen.
(Naurua)
Funeaun huippuluokan yhteentörmäyttämiset ovat kuin CERNin maanalaisia kokeita syvällä peruskalliossa. Tällaiseen hiukkasleikkiin tarvitaan normaalisti kerrostalollinen väkeä ja tajuton kasa muuta rekvisiittaa, mutta Funeau pystyy siihen yksin kahvikupillisella braseroa.
Ei voi kuin ihmetellä.
(Hihitystä)
Jos Michelangelo sattuisi tepastelemaan sandaaleissaan pihaan, hän kokisi minut sukulaisekseen, sillä me olemme niitä jotka ymmärtävät, eivät niitä, jotka tietävät.
(Naurua)
Pahus
Huomasin juuri että unohdin seksualisoida sekä emännän että tulijan.
Käsittämätön moka. Tämä ei myy.
(Hirn)
Mielestäni varsinkin naisen tarkka kuvailu painotaulukkoineen ja väriskannnereineen on ehdoton sääntö näin kirjallisessa mielessä. Naisen sielunelämän tai tunteiden kuvailu on ajan- ja tilanhukkaa, sillä naisten tällaiset ulottuvuudet ovat markkinointikelvottomia ja tyhjänpäiväisiä, sekä jonninjoutavia.
Miehen kuvailuksi riittää että mainitsee suuren käden olemassaolon. Loppu syntyy syvyyksineen kuin itsestään.
(Reps)
Tarkemmin ajateltuna tästä puuttuu jotain. Pihapiiri on hieno, vieras lähes upea ja itse emäntä kuin valo.
Mutta jokin puuttuu. Mikä se mahtaa olla?
(Hihitystä)
Pauli.
-flowersreally-
Mjoo
a) kissa ikkunassa
b) kiertoteitse viittaus johonkin eroottiseen
c) kaksihaaraisen männyn lisääminen tarinaan sen keskushahmoksi
(Reps)
Pauli?
Pauli polki pois jo ajat sitten. Hän lähti heti kun piirakat loppuivat.
(Naurua)
Itse asiassa Paulin matkalaukut lovut yhä tuossa pihamaalla sateessa, sillä Paulin apupoikia ei ole kuulunut hätiin.
(Hihitystä)
lovut on vissiin lojuvat
No kuka sen linnunpöntön siitä männystä siirtää, jos ei Pauli?
-flowersreally-
Pauli kertoi minulle että hänellä on lievä agorafobia joten hän ei mielellään kiipeile puihin.
(Hihitystä)
- Pauli!
- MItä?
- Ole sitten varovainen siellä!
- Olen ollut tyvestä asti.
- Siinä on aika pahn näköinen kohta edessä!
- Ai jaa.
- Lahoja oksia!
- Kaikki nämä oksat on lahoja.
- Huimaako!
- Huimaa. Ehkä pitäisi tulla alas, mutta sekin pelottaa.
- Soitanko palokunnan!
- Älä nyt hitsi vieköön sitä tee. Joudun lööppeihin.
(Naurua)
Paulin heikkoudetkin on trendikkäitä.
-flowers-
Kummallista, mutta Paulin katsellessa alas männystä, näytti siltä että pihkantuoksussa ja sen eteerisissä höyryissä juopunut huimaava pää vääristi alhaalla huolestuneena itsestään kiinni pitelevän naishahmon kuin Megan Foxiksi.
Pauli olisi hieraissut silmiään jos hän olisi vain voinut, sillä putoamisen vaara oli suuri. Mänty, jonka rungon ympärille Pauli oli kietoutunut, oli valtava, kuin luonnon oma monumentti, ja nainen sen juurella kuin harhanäky.
Pauli oli jo kohta taipua palokunnan kannalle.
(Reps)
- Vielä metri!
- Näyttää ihan kymmeneltä.
- Entä jos siellä pöntössä on joku kotona!
- Tuota olisi pitänyt ajatella jo ajat sitten.
- Onkohan tämä vaarallista! Minua varmaan pelottaa enemmän kuin sinua!
- Ehkä meidän olisi pitänyt kiivetä yhdessä. Jakaa kokemus.
- Mitä sanoit! En kuule kun puhut niin hiljaa!
- Sanoin että älä huuda siellä juurakossa.
(Naurua)
- Mitä sinä minulle kiukkuat! En minä ole tehnyt mitään!
- Anteeksi. Tämä nyt on vain hieman stressaavaa.
- No ei silti ilkeäksi pidä heittäytyä.
- No anteeksi anteeksi.
- Kauhistus! Tuolla on jokin lintu oksalla joka katselee pöntöä!
- Missä?
- Tuossa toisessa puussa. Selkäsi takana.
- Ehkä se on sen pönttö. Tule kuule alas sieltä. Tämä ei enää ole leikin asia!
- Tule alas?
- Minä tuon tikapuut!
- Onko sinulla tikapuut?
- On. Aitassa!
- Ja nyt vasta kerrot sen? Hei! Mihin sinä menit!?
(Hihitystä)
Citymarketin meikkiosastolla muistin kummallisen ketjun jälkeen erään huolestuttavan seikan.
Katseeni osui peiliin, jonka kautta näin taakseni. Minut ohitti pariskunta, jonka naispuolinen osuus vilkaisi vartaloni läpi kokonaan, ja miespuoli vain takapuolen. Välittömästi tämän jälkeen muistin Paulin. Hän oli vahingossa jäänyt puuhun, sillä matkallani aitalle hakemaan tikapuita, silmäni osuivat terassipöydälle, jossa oli lehti. Vilkaisin taivaalle ja päätin viedä sen sisään. Samalla vein kahvikupin.
Keittiössä satuin vilkaisemaan peiliin, ja päätin pestä hampaat. Hampaidenpesu on niin monotonista puuhaa, että ajatukset pakosti lipsuvat yhtä monotonisiin asioihin, kuten kauppalistan suunnitteluun. Ja kuin mekaanisen ajattelun seurauksena, huomasin vasta meikkiosastolla Cittarissa pukeneeni ja ajaneeni kauppaan päässäni vain yksi asia: kauppalista.
Pauli parka huhuili puussa apua.
(Naurua)
Soitin Paulille puuhun.
- Pauli! Anteeksi. Jouduin jostain kumman syystä Cittariin.
- Citymarkettiin!
- No älä nyt kuulosta noin ärtyneeltä. Haluatko että tuon sinulle täältä jotain?
- Tuo pullo viinaa. Ja tupakkaa kanssa.
- Älä nyt höpsi. Tuonko porkkanoita? Sinähän pidät höyrytetyistä porkkanoista.
- Kovia huumeita, kiitos.
- Älä nyt ole lapsellinen. Tuon sinulle suklaata. Ei mene enää kauan.
- Käteni puutuvat ja putoan.
- Kyllä sinä iso vahva mies puussa pysyt. Ajattele minua niin voit paremmin.
(Hihitystä)
- Anteeksi, kuului takaani. Käännyin ympäri puuterirasia kädessäni ja huomasin katselevani nuoren pojan silmiin. Maalaisräppäri, ajattelin. Varmaan mopedilla tullut kaupunkiin, sillä haastattelija haisi aivan pakokaasulle.
- Niin?
- Anteeksi, mutta oletko sinä Teknodonna?
Hämmästyin suuresti maalaisräppärin kysymyksestä, sillä olin Cittarissa tyyliin ingognito.
- Kuka tämä tällainen Teknodonna on?
- Kaikki tietävät Tekniksen. Ja jos sinä et tiedä häntä, olet varmasti Teknis.
- Voi kuule, en minä ole Teknis tai Teknodonna. Olen Funeau.
- No voihan pahus. Ja minä kun luulin.
Hieman harmistuneena maalaisräppäri tarjosi minulle tussin, jolla vetäisin nimmarin hänen kämmeneensä. Poika sujautti käden taskuunsa ja löntysteli tiehensä.
Pauli palasi jälleen mieleeni. Olisi kiirehdittävä.
(Hirn)
Mjoo
Yleisön pyynnöstä en jatka enää traagista Paulin tarinaa, vaan jätän hänet tikkapuuhun hengailemaan.
Teknodonnaksi naamioitunut Funeau mielenjuolahduksesta päätyy Helsinki-Vantaalle tutkimaan lähtöaikatauluja.
(Hirn)
Nukkuu yhtä hyvin kuin herää. Herää yhtäaikaa kun nukkuu.
Valvoo aamiaiseen asti, jatkaa höpöttelyä heti aterian jälkeen.
- Onkohan palstoilla "sisäänheittäjiä" jotka kirjoittavat ihmeellisiä höpötelmiä ja huvittavat lukijoita tahallisesti keräten näin asiakkaita palstoille?
Kohta tulee lähtö. Saapuu viikatemies (on todellinen lempinimi todellisessa elämässä) ja kaappaa kyytiinsä nelipyöräiseen moottorikulkuneuvoonsa.