Näin unta että kuolin. Aamulla tajusin ettei kaunis partani enää kasvaisi, jos kuolisin. Olenhan minä sentään ensin parta ja vasta sitten mies. Harmisin myös sitä, että en saisi olla mukana läheisteni elämässä.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
En mä jäisi kaipaamaan mitään, mähän olisin kuollut. Ei kuolleet ajattele.
Tämä olikin ajatusleikki.
Sitä etten näkisi huomista.
Olisit vain sanonut rohkeasti että olisit jäänyt kaipaamaan Aamua, eikä noin kierrellen että huomista.
Aamu-naista ja aamiaista.
Älä hullu horise siinä..🤗
Rakkautta ja kaipausta itsessään.
Hyvä kysymys! Oikeasti!
Mä olen ajatellut niin, että kuka jäisi kaipaamaan mua?
Pistetääns nystyrät liikkeelle. Mä katsos olen miettinyt asian niin, että en vaan enää ole. En silloin kaipaa mitään. Mutta jos vetelisin haikuja harpulla pilvenreunalla oikeasti mitä kaipaisin?
Täytyy sanoa, että kaipaisin sitä mitä nyttenkin. Hyviä hetkiä elämästäni. Lapsien syntymät, rakastumisen tunteet... kaikki ihanat kokemukset siis.
Oikeastaan kun oikein tarkkaan miettii, niin eihän mitään voi kaivata mitä ei vielä ole? Eli kaikki kaipuu koskee mennyttä. Ei tulevaa.
Eli sitä kaikkea hyvää mitä oli.
Lukitsen vastaukseni siihen. Riittikö? Mitä voitin? 😁
Heh, hölmö kysymys. Kuolleet ei kaipaa, ne on kuolleita.😄💨
Kuolemaa tehdessä ehkä miettisin, nyt en enää saa olla rakkaiteni kanssa ja kuinkahan he jaksaa tämän käydä läpi. Toivottavasti elämä on heille hyvää.
Minä en sitä enää pääse kuoltuani mitenkään helpottamaan..
Mut onhan se hyvä, että joskus lopulta kuoleekin. Ei tätä maailmaa ikuisuuksia jaksas tämmösenä hullujenhuoneena katella.😃
aidompaa elämää.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/07/03/poliitikko-maarit-feldt-ranta-tama-on-viimeinen-esiintymiseni-julkisuudessa
Luin töissä ruokatunnilla tämän tarinan ja täytyy myöntää että ruokatunti meni hieman pitkäksi kun jouduin hankaamaan silmäkulmiani ettei pato murtuisi. En ehkä jäisi kaipaamaan elettyä elämää sillä kaikkinen ylä- ja alamäkineen voisi todeta että ihan täysipainoisen ja rikkaan elämän olen jo nyt saanut kokea vaikka aamulla ei silmät enää avautuisi.
Tulevaisuudesta ehkä kaipaisin tietoja mitä virstanpylväitä olisi ollut edessä jos lähtöhetki olisi siirtynyt pidemmälle. Olisiko vielä rakkaus odottanut jossakin, olisiko minusta tullut iso-isä jne. Toisaalta kun vastaukset olisivat olleet kyllä tai ei niin ehkä mukavampi siinäkin elää mielikuvissa kuin tulevaisuuden totuudessa esimerkiksi siinä minkälainen pappa olisin ollut.
Ehkä tuo kaipaaminen liittyy enemmän tuohon lähtötapaan. Jos nopeasti joutuisi lähtemään vaikka tapaturmaisesti niin se tulisi muille valmistautumattomana yllätyksenä. Jos taas edessä olisi muutaman viikon odotus vaikka sairauden takia niin muut voisivat valmistautua ja ottaa yhdessäolossa sellainen loppukiri. Silloin en jäisi kaipaamaan mitään.
Näin viime yönä unta, että hyppäsin taivaanraapijasta alas.
Sanovat että jos näkee itsensä kuolleena unessa, on tarve kääntää uusi lehti elämässä, vanha minä on kuollut. Tiedä sitten.
Mä kaipaisin nähdä mitä rakkaille tapahtuu, vaikka miten kummilapsi kasvaa, miten hänen elämä menee, kaipaisin olla osa heidän elämää.
-flowersreally-