Miten jaksaa eteenpäin

No voihan rähmä! Usein kun alkaa tapahtua (remontti, masennus) niin sitten tapahtuu vielä enemmän, eli erohan siinä tulee lisäksi. Ja kun ero tulee, niin kannattaisi pitää kynsin ja hampain kiinni, ettei tapahdu vielä enemmän; eli talousasiat mene kuralle. Tuossa kertomassasi on sille kaikki ainekset.

Lapsille kannattaa kertoa vain se mikä on totta ja meneillään. Eli isä on muuttanut muualle. Sitten voi sanoa, että sinä ainakin toivot isän olevan lasten elämässä, mutta isän puolesta et voi sitä luvata. Etenkään ennenkuin olette sopineet asioista.

"Erosta nyt kolmisen viikkoa ja mies luulee että voi puhua samalla tavalla kuin ennenkin. "

Mikset asiallisesti sanoisi mitä ajattelet? Että tapahtuneen jälkeen teidän välinne eivät tosiaankaan ole kuten ennen. Kysyä vaikka, mitä mies tuumaisi, jos asia olisi mennyt toisinpäin. Tuskinpa silloinkaan välinne miehen mielestä enää voisi olla kuten ennen, ettekä voisi puhuakaan kuten ennen.

Tapahtunut mikä tapahtunut, sitä ei voi muuttaa. Mutta sinä voit kertoa rajasi. Lapsista tehdään sopimus heidän asumisestaan ja elatuksesta. Koska lapset ovat vielä varsin pieniä ja isä asuu uuden kumppanin kanssa, ei niitä tapaamisia kannata tehdä yhtään enempää kuin joka toinen vkl systeemillä. Jos mies onnistuu edes siinä, hyvä. Jos ei niin ei. Aika näyttää. Teette osituksen. Ainakin sinä mietit onko varaa jatkaa asumista talossanne yksin ja lunastaa itsellesi miehesi osuus. Ja vaikka varaa olisikin, niin onko sinulla voimavaroja hoitaa kaikkea; taloa, lapsia ja yritystäsi? Ole varovainen. Synnyksen jälkeinen masennus ei ole mikään pikku juttu.

Itse olin samassa tilanteessa vuosi sitten. Vaimo halus erota, ja iski vaan paperin eteen, allekirjoitatko? Jos allekirjoittaisin yrittäisimme korjata liittomme, harkinta-aikana. No minä yritin, mut oli vain ykspuolista.
Väitti ettei ole uutta miestä, ja valehteli menonsa. Paljon oli öitä pois. Vietti aikaa puhelimessa suljetun oventakana. Kaikki tietenkin oli mun syytä.
Yritti kaikin tavoin musertaa minut. Ympäriltä keräsi kyl sääliä itselleen.

Yritin sitten ehdottaa että, jos hän jäisi kotiin, niin mä lähtisin n. puoleksivuodeksi pois.
Mut aloin samantien saamaan viestejä pettäjäsivustolta, millaista elämää hän viettää, ja kenen kanssa.
Palasin kotiin kesken. En halunnut kodistani mitään bordellia. Hän vain totesi että: kuka hänen menoistaan tietää?
Hän sanoi vievänsä vain henkilökohtaiset tavaransa, lähtiessään. No sitä *henkilökohtaista tavaraa on ollut useita farmariautollisia, ja 5 pakettiautollista. mm. Lähes kaikki häälahjat. Myös ne joiden antajaa hän ei edes tunne.

Vieläkin on kuulemma jotain vietävää.
Päätin syksyllä etten estä häntä viemästä, mitä haluaakin viedä. En alennu hänen tasolleen. Tosin siksikin että, olin päättänyt jo että keväällä lähden reissuun, joka jäisi viimeiseksi...

Mut joulun lähestyessä, liityin yksinäisten iltojeni ratoksi deitti palveluun. Mun tarkoitus oli vaan etsiä vähän *laastaria* haavoihin. Eikä useampikaan haittaisi.

Mut ekana iltana sain jonkin verran kiinnostusta osakseni. Muutaman kanssa sitten juttelin mesessäkin. Äkkiä vaan huomasin yhden olevan ihan aidosti kiinnostunut. Muut jäi samantien. Tämä nainen alkoi hipoa ihan liian paljon täydellisyyttä ollakseen totta. Kun kaikki mun toiveet alkoi vaikuttaa myös hänen toiveiltaan, olin mielestäni varma että, kyseessä on joku nettihuijaus. En vain oikein tiennyt millainen, kun hän ei rahaakaan pyytänyt. Hän vain toivoi että voitaisiin tavata. Voisimme halailla, pussailla, kävellä käsikädessä rannalla, nauttia yhteisistä hetkistä. Lupasi paljon rakkautta, ja romantiikkaa. Tietää velvollisuutensa, kuten hän asian ilmaisi.

No asiaa ei voine muuten varmistaa kuin tapaamalla.
Sanoin hänelle että tapaamme ensin julkisella paikalla, ja jos mahdollista tule ystäväsi kanssa, kerro jollekin ketä olet menossa tapaamaan ja minne. Ei ku mä luotan sinuun. Mä sanoin että eka tapaaminen pitää hoitaa niin. Voinhan olla mitä tahansa. Itse näin painajaisenkin ensitapaamisestamme.
Hän kuitenkin kuuliaisesti tuli siskonsa kanssa.
Kun näin hänet ja hän halasi minua ensimmäisen kerran, tiesin kokevani jotain mitä en ole koskaan aijemmin kokenut. Mun ei ole sen jälkeen tarvinnut miettiä, rakastaako hän minua oikeasti.
Nyt saa pussata, halata ja katsella kuinka paljon tahtoo.
Ei tarvitse miettiä minne hän menee ja kenen kanssa. Jos menee hän soittaa joka kerta, Jos itse menen hän tietää aina minne, ja kenen kanssa. Vähän hän on mustasukkainen, mut se imartelee minua. Koska en aio tehdä väärin, voin hyvin kertoa aina missä olen, ja näyttää keiden seurassa.
Ennen voin soittaa kitaraa (akustista) kotona vain kun muita ei ollut kotona, koska se kuulemma häiritsi. Nyt olen soittanut hänen työtovereilleen, ja ravintolassa ollessamme hän ilmoitti mun osaavan soittaa, ja pisti mut esiintymään. No hänet sitten tosin pyydettiin mukaan laulamaan. Olen puolessa vuodessa nauranut enemmän kuin yli 20 vuoteen avioliitossa yhteensä.

Ota yhteys johonkin täysin ulkopuoliseen eroneuvontaan. Joko livenä tai netin kautta. Saisit puhutta asiaan neutraalisti asennoituvan henkilön kanssa.
Neuvoisin sinua hakemaan lapsille päivähoitopaikkaa, ainakin osapäiväistä. Näin saisit rauhassa päiväsaikaan järjestellä asioita ja hoitaa itsesi kuntoon.
Päiväkoti tai perhepäivähoito turvaa lapsille tavallista arkea jne.