Pitää vaan kommentoida aihetta. Myös omakohtaista kokemusta on. Hiljakkoin eronneena miehenä päätin tutkia mahdollisuuksia löytää uusi elämänkumppani täsmähakuna netistä. Tuloksia ja havaintoja tässä:
Pohjatietona kerron että olen kolmissakymmenissä oleva työssäkäyvä mies. Perusasiat elämässä on kunnossa. 15-vuotiaasta lähtien olen seurustellut käytännössä jatkuvasti. Yksi pitkä suhde ja kaksi vähän lyhyempää. Eli minussa ei isompaa vikaa ole.
Aloitin urakan tutkimalla deittinetin tarjontaa ikäryhmässä 25-30 vuotta. Löysinkin yllättävän paljon yhtäläisyyksiä luettuani muutamia kymmeniä ilmoituksia.
Tässä se tyypillisin tapaus: 26-vuotias, vielä yliopistossa opiskeleva nuori nainen kaipaa miesseuraa. Ehkä jopa seurustelumielessä. Eläinrakaskin on. Baareissa viihtyy viikonloppuisin. Muuten tykkää viettää aikaa kahviloissa kaverien kanssa. Hyvinkin kultturelli ihminen kaiken lisäksi. Miesseuraa hän löytäisi kyllä muutenkin. Jotenkin ihmeen kautta vaan päättää kokeilla nettiä. Ei myönnä olevansa edes ajoittain yksinäinen. Kun elämähän on täydellistä. Kun vain sen miehen saisi. Poikkeuksetta nämä naiset paljastuvat tuttavuuden edetessä vieläpä sangen poliittisiksi ja yhteiskuntatietoisiksi ihmisiksi. Yleisin puoluekanta on akselilta vasemmistoliitto-vihreät.
Sitten se pakollinen ulkonäkökuvaus. Yleisimmin ollaan katseenkestäviä tai nättejä. Harvat myöntävät olevansa pyöreitä xl-neitoja. Yleensä se yllätys säästetään treffeille. Luonnepuoli on myös mallissaan: Ollaan huumorintajuisia, mukavia ja hymyileviä. Toki joskus voi myös kiukutella, mutta sehän kuuluu asiaan?
Mitäpä mieheltä odotetaan? Päällimmäisenä esiintyy vaatimus akateemisesta loppututkinnosta. Ammattikoulupohjalla autoja fiksailevat miehenalut siirtykööt seuraavaan ilmoitukseen. Lisäksi on suotavaa olla pitkä. Siis 180 cm tai ylikin. Taas kaikenmaailman hukkapätkät siirtykää seuraavan ilmoittelijan murheiksi. Komea täytyy olla ja lihaksista iso bonus! Miehen pitää olla älykäs ja keskustelutaitoinen. Itsenäinen. Eläinrakas koska seuraa hakevalla naisella on yleensä kaksi koiraa ja kissakin saattaa löytyä. Lapsirakas pitää olla. Tosin naisellla epävarmuus siitä haluaako lapsia ja missä vaiheessa. Ura kuitenkin ensin ja lasten aika vasta sitten. Vapaa-ajan vietosta mainitaan että baart pitää tuntea kuin omat taskunsa. Kuitenkin on suotavaa myös pitää koti-illoista viinilasillisen ääressä.
Totuus paljastuu treffeillä. Ylläolevaa kuvausta vastaavan naisen deittinetistä löysin. Tutustuttiin sähköpostilla ja kaikki tuntui olevan ihan ok. Kyseessä oli 30-vuotias opettajaneiti.
Tehtiin treffit ravintolaan. Pilvilinnat romahti. Luotin siis naisen omaan arvioon kivasta ulkonäöstä. En pyytänyt kuvaa varmistukseksi. Omani lähetin. Vaalea kivannäköinen 170 cm pitkä normaalimitoissa oleva nainen. Totuus: Vastassa oli romuluinen iso-iita. Masua oli jo jonkin verran hankittu pullamössöä syömällä. Ei kumminkaan lihava. Sporttisuuskin kaukana. Kellastuneet hampaat ja haiseva hengitys vaikka ei tupakkaa poltakaan. Tukka sutaistu homssuisesti poninhännälle. Huono rokonarpinen ja kukertava iho. Ei meikin meikkiä. Ei senpuoleen hajuvettäkään. Pukeutuminen: Mekko joka muistutti froteista saunapyyhettä. Ei koruja saati sormuksia.
Tuttavuus kesti sen illallisen ajan. Muita huomioita: Puhelias, mutta nauraa kikattaa ärsyttävästi arjakorisevamaisesti joka lauseen päälle. Puheenaiheet liikkui yleisellä ja neutraalilla tasolla.
Että näin. Siinä sitten puvussa ja kravatissa koitin hoitaa illan herrasmiesmäisesti loppuun asti. Tukka hyvin ja huoliteltuna kaikin puolin. Tommy Hilfigeriä yllä ja kellokin näkyi. Vanhanaikaisena miehenä pukeudun aina tilanteen vaatimalla tavalla.
Ilta läheni loppuaan. Lopuksi maksoin laskun, kiitin mukavasta illasta ja kättelin naisen. Neutraalia ja sopivaa. Ei siis tällä erää poskipusuja.
Kiusallinen kysymys jatkosta. Ympäripyöreästi totesin että yhteyttä saa ottaa jos tuntuu siltä. Salaa toivoin, että juttu jäisi tähän. Meni jokunen päivä ja sähköpostissa olikin viesti. "Ihastuin sinuun ja olisi mukava jatkaa tuttavuutta" ja niin edelleen.
Nolojen tilanteiden mies. Valkoisia valheita piti siis keksimän. Päädyin ilmoittamaan, että voidaan jatkaa juttua kaveripohjalta. Siis suomeksi ettei kiinnosta tippaakaan.
Tuli viikon hiljaisuus. Sain sitten postia. Pääsisältö oli se mitenkä pettynyt tämä nainen oli minuun. kaikin puolin. Samanlaisia sikoja ootte kaikki miehet.
Tässä vaiheessa minulle tuli paha mieli.Mutta toisaalta helpottunut että sain tämänkin kokemuksen hankittua.
Loppu on aina onnellinen. Tässä muutamia vuosia olen tutustunut työpaikallani erääseen naiseen. Hyvä tyyppi kaikin puolin ja fyysinen vetovoimakin on tuntunut välillämme ajoittain voimakkaana. Niin vaan se lopullinen klikki tapahtui. Ja vieläpä legendaarisesti firman pikkujoulutilaisuudessa.
Seurustelua on siis jo kestänyt muutaman kuukauden kohta. Ihan avoimesti ollaan pari vaikka ei työympäristössä suhdettamme sen enempiä puidakaan. Vapaa-ajat ollaan tiiviisti yhdessä vaikka omissa osoitteissamme asutaan. Käytännöllisistä syistä. Päivä kerrallaan mennään tulevaisuuteen luottaen. Elämä on siis mallissaan ja seksikin on hyvää!
Tämä siis tosiasiaa elämästäni. Kiitos jos jaksoit lukea.
Pohjatietona kerron että olen kolmissakymmenissä oleva työssäkäyvä mies. Perusasiat elämässä on kunnossa. 15-vuotiaasta lähtien olen seurustellut käytännössä jatkuvasti. Yksi pitkä suhde ja kaksi vähän lyhyempää. Eli minussa ei isompaa vikaa ole.
Aloitin urakan tutkimalla deittinetin tarjontaa ikäryhmässä 25-30 vuotta. Löysinkin yllättävän paljon yhtäläisyyksiä luettuani muutamia kymmeniä ilmoituksia.
Tässä se tyypillisin tapaus: 26-vuotias, vielä yliopistossa opiskeleva nuori nainen kaipaa miesseuraa. Ehkä jopa seurustelumielessä. Eläinrakaskin on. Baareissa viihtyy viikonloppuisin. Muuten tykkää viettää aikaa kahviloissa kaverien kanssa. Hyvinkin kultturelli ihminen kaiken lisäksi. Miesseuraa hän löytäisi kyllä muutenkin. Jotenkin ihmeen kautta vaan päättää kokeilla nettiä. Ei myönnä olevansa edes ajoittain yksinäinen. Kun elämähän on täydellistä. Kun vain sen miehen saisi. Poikkeuksetta nämä naiset paljastuvat tuttavuuden edetessä vieläpä sangen poliittisiksi ja yhteiskuntatietoisiksi ihmisiksi. Yleisin puoluekanta on akselilta vasemmistoliitto-vihreät.
Sitten se pakollinen ulkonäkökuvaus. Yleisimmin ollaan katseenkestäviä tai nättejä. Harvat myöntävät olevansa pyöreitä xl-neitoja. Yleensä se yllätys säästetään treffeille. Luonnepuoli on myös mallissaan: Ollaan huumorintajuisia, mukavia ja hymyileviä. Toki joskus voi myös kiukutella, mutta sehän kuuluu asiaan?
Mitäpä mieheltä odotetaan? Päällimmäisenä esiintyy vaatimus akateemisesta loppututkinnosta. Ammattikoulupohjalla autoja fiksailevat miehenalut siirtykööt seuraavaan ilmoitukseen. Lisäksi on suotavaa olla pitkä. Siis 180 cm tai ylikin. Taas kaikenmaailman hukkapätkät siirtykää seuraavan ilmoittelijan murheiksi. Komea täytyy olla ja lihaksista iso bonus! Miehen pitää olla älykäs ja keskustelutaitoinen. Itsenäinen. Eläinrakas koska seuraa hakevalla naisella on yleensä kaksi koiraa ja kissakin saattaa löytyä. Lapsirakas pitää olla. Tosin naisellla epävarmuus siitä haluaako lapsia ja missä vaiheessa. Ura kuitenkin ensin ja lasten aika vasta sitten. Vapaa-ajan vietosta mainitaan että baart pitää tuntea kuin omat taskunsa. Kuitenkin on suotavaa myös pitää koti-illoista viinilasillisen ääressä.
Totuus paljastuu treffeillä. Ylläolevaa kuvausta vastaavan naisen deittinetistä löysin. Tutustuttiin sähköpostilla ja kaikki tuntui olevan ihan ok. Kyseessä oli 30-vuotias opettajaneiti.
Tehtiin treffit ravintolaan. Pilvilinnat romahti. Luotin siis naisen omaan arvioon kivasta ulkonäöstä. En pyytänyt kuvaa varmistukseksi. Omani lähetin. Vaalea kivannäköinen 170 cm pitkä normaalimitoissa oleva nainen. Totuus: Vastassa oli romuluinen iso-iita. Masua oli jo jonkin verran hankittu pullamössöä syömällä. Ei kumminkaan lihava. Sporttisuuskin kaukana. Kellastuneet hampaat ja haiseva hengitys vaikka ei tupakkaa poltakaan. Tukka sutaistu homssuisesti poninhännälle. Huono rokonarpinen ja kukertava iho. Ei meikin meikkiä. Ei senpuoleen hajuvettäkään. Pukeutuminen: Mekko joka muistutti froteista saunapyyhettä. Ei koruja saati sormuksia.
Tuttavuus kesti sen illallisen ajan. Muita huomioita: Puhelias, mutta nauraa kikattaa ärsyttävästi arjakorisevamaisesti joka lauseen päälle. Puheenaiheet liikkui yleisellä ja neutraalilla tasolla.
Että näin. Siinä sitten puvussa ja kravatissa koitin hoitaa illan herrasmiesmäisesti loppuun asti. Tukka hyvin ja huoliteltuna kaikin puolin. Tommy Hilfigeriä yllä ja kellokin näkyi. Vanhanaikaisena miehenä pukeudun aina tilanteen vaatimalla tavalla.
Ilta läheni loppuaan. Lopuksi maksoin laskun, kiitin mukavasta illasta ja kättelin naisen. Neutraalia ja sopivaa. Ei siis tällä erää poskipusuja.
Kiusallinen kysymys jatkosta. Ympäripyöreästi totesin että yhteyttä saa ottaa jos tuntuu siltä. Salaa toivoin, että juttu jäisi tähän. Meni jokunen päivä ja sähköpostissa olikin viesti. "Ihastuin sinuun ja olisi mukava jatkaa tuttavuutta" ja niin edelleen.
Nolojen tilanteiden mies. Valkoisia valheita piti siis keksimän. Päädyin ilmoittamaan, että voidaan jatkaa juttua kaveripohjalta. Siis suomeksi ettei kiinnosta tippaakaan.
Tuli viikon hiljaisuus. Sain sitten postia. Pääsisältö oli se mitenkä pettynyt tämä nainen oli minuun. kaikin puolin. Samanlaisia sikoja ootte kaikki miehet.
Tässä vaiheessa minulle tuli paha mieli.Mutta toisaalta helpottunut että sain tämänkin kokemuksen hankittua.
Loppu on aina onnellinen. Tässä muutamia vuosia olen tutustunut työpaikallani erääseen naiseen. Hyvä tyyppi kaikin puolin ja fyysinen vetovoimakin on tuntunut välillämme ajoittain voimakkaana. Niin vaan se lopullinen klikki tapahtui. Ja vieläpä legendaarisesti firman pikkujoulutilaisuudessa.
Seurustelua on siis jo kestänyt muutaman kuukauden kohta. Ihan avoimesti ollaan pari vaikka ei työympäristössä suhdettamme sen enempiä puidakaan. Vapaa-ajat ollaan tiiviisti yhdessä vaikka omissa osoitteissamme asutaan. Käytännöllisistä syistä. Päivä kerrallaan mennään tulevaisuuteen luottaen. Elämä on siis mallissaan ja seksikin on hyvää!
Tämä siis tosiasiaa elämästäni. Kiitos jos jaksoit lukea.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Miksi joku ok tyyppi hakisi seuraa netissä sokkona? Kyllä normaali ihminen löytää seuraa muutenkin.
Seuraa kannattaa hakea netissä vain siinä tapauksessa, että esim. seksuaalinen mieltymys yms. on sen verran erikoinen, ettei kyseisestä asiasta pitävää todennäköisesti joka kulmassa kävele vastaan.
Homot, lesbot, transut, yms... heille netti on varmasti hyvä väline oikeanlaisen seuran etsimiseen.
en oo itte harrastanu netti deittailua, vaikka mieleni ehkä tekis. Taisit kylläkin keskittyä aika vahvasti tytön ulkonäön kritisoimiseen, mutta en halua leikkiä tekopyhää ja tuomita. Ulkoiset ensivaikutelmat ovat pelottavan vahvoja ja pitkäikäisiä (lue: pysyviä).
Se taitaa olla uhkapeliä. Muunkin kuulemani perusteella netistä löytyy aika paljon yksinäisiä ihmisiä(vai ollaanko kaikki?). Toiset taas kokeilee, toiset on netissä ajan ja/tai sosiaalisen kosketuspinnan puutteen takia.
parasta olis varmaan meilailla vähän pidempään että sais enemmän irti ennen kuin tapaa, eikö netissä keskustelemisen nerous piile juuri siinä että ensitapaamisella voi päästä pintaa syvemmälle ulkonäöstä huolimatta?
Suurinpiirtein sama jakauma kuin väestössä keskimäärin, eli opiskelijoita tai akateemisia noin viidennes. Pari tupla-akateemista ja yksi tohtorikin (naisia) on tullut havaittua, ihan hyvännäköisiäkin vielä.
Tavallisin tapaus lienee yksinhuoltaja jolla on pari lasta, helvetin iso hurtta ja joka hakee elantonsa sossun luukulta.
Jaahas. Tulipa mieleen muutama asia. Totesit, että naiset hakevat netistä akateemisia ja yli 180-senttisiä miehiä. Täytyy tunnustaa: niin minäkin. Mutta kun itse olen akateemisesti koulutettu ja 180 cm pitkä, niin pitäisikö minun sitten hakea 170-senttistä autonasentajaa?
Monillako nettitreffeillä kävit? Jos olet tavannut yhden tai muutaman naisen, ei ehkä kannata esittää yleistyksiä netissä seuraa hakevien naisten ulkonäöstä. Jos et ole tavannut näitä naisia, jotka ilmoituksissaan kertovat olevansa nättejä, niin mistä voit tietää, etteivät he oikeasti ole? Muutenkin koko tekstisi oli ihmeeellisiä yleistyksiä täynnä.
Miksi et muuten pyytänyt kuvaa tuolta naiselta, jonka treffasit? Jos ulkonäkö on noin tärkeä kriteeri, niin vain tyhmä lähtee treffeille pyytämättä kuvaa ensin. Saat syyttää itseäsi. Ja jos annoit naisen kohteliaasti ymmärtää, ettei kiinnosta, ja hän siitä syystä haukkui sinut siaksi (tai kaikki miehet yleensä), niin aika outoa käytöstä. Itse asiassa jo vähän niin outoa, että mahtaako olla tottakaan koko juttu? Onhan meitä moneen junaan, mutta silti ainakin omien kokemusteni pohjalta voin sanoa, että netissä on keskimäärin ihan mukavaa ja täysjärkistä porukkaa. Ja minä olen sentään tavannut netin kautta noin parikymmentä ihmistä.
Tuo koulutus ei oikein sovi naisille...kai, kun tuo akateemisuus nousee niin kovasti päähän. Se, että on akateemisesti koulutettu ei kyllä takaa sitä, että olisi fiksu ja tasapainoinen tai älykäs. Älykkyyttäkin on montaa sorttia, luultavasti autonasentajana sinä olisit idiootin tasolla.
Akateemiset tuntuvat olevan hyvin suvaitsemattomia ja ihmisiä ammatinperusteella luokittelevia, se on aika sivistymätöntä.
En väittänytkään, että osaisin korjata autoja. Ihan hienoa, jos joku osaa. Itse et kyllä tekstisi perusteella järin fiksulta vaikuta. Ikävää, jos et saa naisia sitä varten, että olet tyhmä.
"Ja minä olen sentään tavannut netin kautta noin parikymmentä ihmistä."
Jatka vain tapailua. Ajan myötä Sinäkin voit tavata miehen, joka pitää sinua empaattisena, lämpimänä ja mukavana henkilönä!
Harvoin voi nainen muutamalla lauseella paljastaa vastenmielisen luonteensa niin hyvin kuin Sinä sen kirjoituksellasi teit...
Ja kaikki mitä keskustelun aloittaja kirjoitti naisista, oli ihan ok. Eli naisia saa haukkua ja arvostella, miehiä ei? Jos tämä on nettimiesten taso, niin siirryn suosiolla takaisin baariin. Siellä en ole näin vihamielisiin miehiin vielä törmännyt.
Toosaa vain jakoon, niin susta voi olla jollekin baarikärpäselle edes jotain hyötyä!
MUTTA: Älä vain avaa suutasi!!!
"MUTTA: Älä vain avaa suutasi!!!"
Samat sanat sulle, ääliö.
Jos sulla tosiaan on akateeminen loppututkinto niin toivon, ettet ainakaan toimi esim. lääkärinä tai josain muussa ihmisläheisessä duunissa.
Ärsytyskynnyksesi tuntuu olevan aika matala!
Ei akateeminen koulutus takaa yhtään mitään. Ei henkilökohtaisia ominaisuuksia, eikä nykyään edes työtäkään. Olen tavannut yliopistossa loppukiriä tekeviä, jotka siivoaa työkseen koska ei ole löytynyt oman alan töitä. Yksi taisi jopa olla valmistunut, ja opiskeli sillä hetkellä toista tutkintoa.
Käytä järkeä vähän. Mikä statusarvo ihmisen pituudella on? Kumppania etsiessä ei ainakaan minulle tule mieleen heti ensimmäiseksi vaatia mitään pituutta. Tai painoa.
Toiseksi, koska itse satut olemaan akateeminen (oletan että sinulla on yliopisto-, eikä AMK-tutkinto), niin millä pirun järjellä perustelet sen, että myös miehelläsi tulee sellainen olla? Kuten aikaisemmin selostin, koulutus ei tänä päivänä takaa yhtään mitään.
Olen kyllä siinä mielessä samaa mieltä nimimerkki NKKN:n kanssa, että yliopistokoulutus nousee usein naisilla päähän.
Olet tavannut netin kautta noin parikymmentä miestä. Mahtaako olla niin että olet ns. urananainen, joka on asettanut kohtuuttomia odotuksia parisuhteelle? Kirjoitit, että netissä on keskimäärin mukavaa ja täysjärkistä porukkaa. Helposti voisi kuvitella, että "noin parinkymmenen" miehen joukosta löytyy ainakin se yksi, jonka kanssa voisi vakavasti seurustella. Jollei siis ongelma on juuri se mitä viestin alussa spekuloin.
Sinunkaltaiset on haukuttu jossainvaiheessa nirppanokkaprinsessoiksi. Sovit rehvit, vaadit akateemista miestä viemään sinut jonnekin hyvään paikkaan syömään, viihdytte yhdessä, maksatat hänellä koko illan, mutta itselläsi ei ole tarkoituskaan jatkaa suhdetta, vaan haluat vaan seuraa ja ilmaisen illallisen?
Olet tavannut netin kautta noin parikymmentä miestä. Mahtaako olla niin että olet ns. urananainen, joka on asettanut kohtuuttomia odotuksia parisuhteelle? Kirjoitit, että netissä on keskimäärin mukavaa ja täysjärkistä porukkaa. Helposti voisi kuvitella, että "noin parinkymmenen" miehen joukosta löytyy ainakin se yksi, jonka kanssa voisi vakavasti seurustella. Jollei siis ongelma on juuri se mitä viestin alussa spekuloin.
Sinunkaltaiset on haukuttu jossainvaiheessa nirppanokkaprinsessoiksi. Sovit rehvit, vaadit akateemista miestä viemään sinut jonnekin hyvään paikkaan syömään, viihdytte yhdessä, maksatat hänellä koko illan, mutta itselläsi ei ole tarkoituskaan jatkaa suhdetta, vaan haluat vaan seuraa ja ilmaisen illallisen?
Kuka sanoi, että olen tavannut parikymmentä miestä? Sanoin tavanneeni parikymmentä ihmistä. Osa on ollut naisia. (Olen bisse.) Enkä todellakaan ole kaikille nettideiteilleni antanut pakkeja. Osalle ehkä. Joistakin olen ollut kiinnostunut, mutta kiinnostus ei ole ollut molemminpuolista. Joidenkin kanssa taas on ollut se tilanne, että kumpikin on todennut, ettei toinen ole seurustelumielessä kiinnostava. Sitä paitsi maksan treffeillä omat kuluni enkä todellakaan etsi mitään ilmaisia illallisia. Ihmettelen, miksi edes jaksan vastata tällaisiin riitaa haastaviin viesteihin...
"Akateemiset tuntuvat olevan hyvin suvaitsemattomia ja ihmisiä ammatinperusteella luokittelevia, se on aika sivistymätöntä."
Bullshit sanon minä. Ihminen joka sanoo tuollaista on vain katkera aketeemisille ja potee huonoa itsetuntoa. Eivät akateemiset itseään sen parempana pidä, ei-akateemisilla tuntuu vain olevan jatkuvia henkisen erektion ongelmia asian kanssa.
Toivottavasti et itse myöskään työskentele missään ihmisläheisessä ammatissa jos kerran saat naamailusta jotain viboja.
miksi sitä akateemisuutta vaaditaan. Itse olen yo-opiskelija, mutta kahdesta exästäni kumpikin oli duunari ja en kyllä nähnyt tässä mitään ongelmaa. Minulle on aivan sama mikä mies on taustojaan. Ei se kerro älystä tms mitään korjaako autoja vai mitä tekee. Parin akateemisen kanssa kävin treffeillä ja ennemminkin välttelisin yo-koulutettuja kuin tekisin akateemisuudesta kriteerin. Ainakin nämä kaksi miekkosta tuntuivat hiukan pätevän tiedollaan ja keskustelu oli muutenkin kovin "fiksua ja filmaattista".
Miksi ihmeessä täällä keskustelupalstoilla puhe kääntyy AINA tuohon akateemisuuteen ja yleensä vieläpä akateemisten haukkumiseen? Ettekö te pääse millään sen yli, että jokaisella on oikeus hakea sitä, mitä haluaa, oli se sitten duunaria tai akateemista?! Jos joku haluaa mieluummin keskustella ja väitellä vaikka politiikan teorioista kuin autonkorjauksesta, niin miten se on teiltä pois - etenkin jos ette itse edes ole kiinnostunut tai kykene keskustelemaan ensin mainitusta aiheesta? Tai jos jollekin akateemisuus on tärkeää ihan vain statuksen takia, niin miksi edes hukkaatte aikaanne ja energiaanne moisen voivotteluun, kun voisitte käyttää senkin ajan etsimällä sitä itsellenne sopivampaa vastakappaletta?
Sitä paitsi, teillä akateemisia haukkuvilla on takuulla itsellännekin joitain kriteereitä, mistä ette mielellään tee myönnytyksiä - esim. hyvin monet eivät halua ylipainosta kumppania. Millä tavalla te itse olette tällöin suvaitsevaisempia, vähemmän pinnallisia? Miten ylipaino vaikuttaa siihen, että onko samalla aaltopituudella älyllisesti/kiinnostuksenkohteiden kannalta? En vähättele ulkonäön merkitystä, etenkään ihastumisessa, mutta eivätkö henkiset puolet ja etenkin se "yhteinen sävel" ole kuitenkin tärkeämpiä (ja kestävämpiä) suhteen jatkuvuuden kannalta? Jos joku kokee, että akateemisuus on avain tuon yhteisen sävelen löytymiseen, niin se on hänen asiansa, ei teidän murheenne.
Kannattaisiko siis joskus miettiä niitä omiakin "päähänpinttymiä" ennenkuin lähtee arvostelemaan muiden vastaavia? Tai ajatelkaa vaikka kerrankin positiivisesti asiaa tältä kannalta: "Hyvä että mainitsi heti ilmoituksessaan tuon akateemisuuden tärkeyden, niin tiedän, että eipä ole minun tyyppinen ihminen eli seuraava ilmo, kiitos". Yksi vaihtoehto on myös se, että lopetatte nettitreffailun sekä jatkuvan nurinan ja etsitte sen vastakappaleenne baarista, kassajonosta tai vaikka ammattikoulun ruokalasta. Kenenkään ei ole mikään pakko roikkua paikassa, jossa kohtaa vain vääränlaisia ihmisiä.
"Miksi ihmeessä täällä keskustelupalstoilla puhe kääntyy AINA tuohon akateemisuuteen ja yleensä vieläpä akateemisten haukkumiseen?"
Sen takia, että täällä on turhautuneita sinkkumiehiä, joita vituttaa se, että korkeasti koulutetut naiset vaativat kumppaniltaan samanlaista koulutustasoa kuin mikä heillä itsellään on. Kyse on pelkästä katkeruudesta. Ei kenenkään normaalilla itsetunnolla varustetun ihmisen pitäisi nostaa meteliä siitä, millaisia ominaisuuksia jotkut muut ihmiset kumppaniltaan toivovat. Parisuhdemarkkinoilla huonosti menestyvät miehet valittavat naisten kriteereistä, jotka ovat vääränlaisia tai liian korkeita. Jos on tyytyväinen itseensä ja omiin mahdollisuuksiinsa, uskoo siihen, että kelpaa jollekulle juuri sellaisena kuin on. Ei silloin tarvitse rähistä niille, joiden toivomuksia ei täytä. Ja nimenomaan, kaikilla on joitain kriteerejä. Urheilullinen ja hyväkroppainen mies tuskin kelpuuttaa kumppanikseen reilusti ylipainoista naista, joka ei harrasta minkäänlaista liikuntaa. Kukaan ei kuitenkaan urputa tästä. Miksei?
Olen akateeminen mies ja kommentoin hieman asiaa. Olen huomannut, että monilla akateemisilla naisilla on ongelmia oman naiseutensa kanssa. Mies ei hae naisesta ensisijaisesti keskustelukumppania vaan seksuaalista naisellista naista, joka on hyvä äiti ja loistava raskastajatar. Monesti hieman alemmin koulutettu nainen on naisena kypsempi kuin korkeastikoulutettu uranainen. Uskon, että juuri tästä syystä monella korkeastikoulutetulla naisella on vaikeuksia löytää mies. Ensinnäkään harva mies haluaa naista, jolla on ongelmia oman naiseutensa kanssa ja toiseksi näillä naisilla itsellään on vaikeuksia muodostaa tasapainoista seksuaalista suhdetta miehen kanssa. Uranaisilla akateeminen tutkinto edustaa symbolista penistä. Työelämässä on miehinen rooli päällä ja sitten kun pitäsi olla nainen, niin pinnan alta paljastuu arka ja estynyt 15-vuotias teinityttö. Vaikka nainen olisi miten älykäs, mutta jos hänellä on ongelmia sukupuoli-identiteettinsä kanssa, niin sellaisella naisella ei tee mitään. Mutta toki jokainen saa vaatia mitä haluaa.
Kirjoitahan vielä jotain, ihan mistä aiheesta tahansa.
Olet ihan löytö!
Tyypillistä miehen alemmuudentuntoista itselleenselittelyä. Vaikeuksia löytää itselleen mies? Just joo :-D
Sinkkututkimuksen mukaan korkeastikoulutetut naiset muodostavat suuren sinkkuryhmän ja miehissä taas syrjäytyneet kouluttamattomat ovat usein sinkkuja.
Missähän ne korkeastikoulutetut naissinkut sitten ovat?
Oman havaintoni mukaan korkeasti koulutettuja miehiä riittää puoli tusinaa jokaiselle korkeastikoulutetulle naiselle.
Ei kai nyt minun vikani ole mitä tutkimuksessa todetaan. Pitäisikö olla vaan uskomatta tutkimustuloksia.
>>korkeasti koulutetut naiset vaativat kumppaniltaan samanlaista koulutustasoa kuin mikä heillä itsellään on>Ei kenenkään normaalilla itsetunnolla varustetun ihmisen pitäisi nostaa meteliä siitä, millaisia ominaisuuksia jotkut muut ihmiset kumppaniltaan toivovat.>Urheilullinen ja hyväkroppainen mies tuskin kelpuuttaa kumppanikseen reilusti ylipainoista naista, joka ei harrasta minkäänlaista liikuntaa. Kukaan ei kuitenkaan urputa tästä. Miksei?
Naiset vaatii miehiltään itseään korkeampaa tasoa, mikä on johtanut juuri siihen että uranaiset jää sinkuiksi koska ei löydä "tasoistaan seuraa", ja "pahimmat luuserimiehet" jää yksin koska ei täytä kenenkään naisen kriteerejä ja "toivomuksia".
Miksi, oi, miksi? Kertokaa te naiset minulle, miksi näin on? Miksi juuri Sinun miehesi on oltava sinua pidempi, koulutetumpi, rahakkaampi ja vanhempi?
"Miksi näin on? Miten koulutus vaikuttaa seurustelun laatuun? Se taisi jäädä sinulta perustelematta."
En ole ap. sinkkuneiti, mutta itse akateemisena toivon, että kumppanillani on akateeminen koulutus. Omalla on yhdet kandinpaperit tekniseltä alalta ja tällä hetkellä hän opiskelee lääkäriksi. Olen vain kokemuksen kautta oppinut, että akateemisilla on enemmän samoja mielenkiinnon kohteita kuin itselläni. Tykkään luoda tällä hetkellä uraa, mutta tietysti tahdon lapsiakin mieheni valmistuttua n. 5 vuoden päästä. Siihen saakka elän melko työkeskeistä elämää ja koska mieheni asenne on sama, puhumme paljon työstä ja opinnoista eli siis keskustelemme asioista joita kaikki eivät välttämättä teoreettisesti hallitse eikä heitä kiinnostakaan. Molemmilla meillä on elämäntapana uuden oppiminen ja haastellisten töiden tekeminen joten akateeminen kumppani sopii molemille. Toisaalta olisimme varmasti rakastuneet koulutuksesta riippumatta. Sitten, kun vauva tulee emme varmastikaan puhu kuin vauvanhoidosta, vaipanvaihdoista ja yösyötöistä, mutta haluamme molemmat myös ns. "luoda uraa" ja keskittyä tällä hetkellä rahan tienaamiseen ja sivistyksen hankkimiseen. Tällä hetkellä siis koulutuksella on enemmän väliä, myöhemmin ehkä muilla seikoilla. :=)
"Jokaisen oma asia on mitä kumppaniltaan toivoo, mutta jos aletaan vaatimuksia esittää, se on jo toinen juttu."
Toisaalta eikö ihmisellä ole oikeutta katsoa jonkinlaisten "tuotaminätahdon" lasien läpi parin etsinnässä? Kaikilla meillä on jonkinlainen haavekuva parisuhteesta ja kumppanista ja niin kauan kun se ei ole kovin epärealistinen, se on ok. Monet tahtovat kumppanin samalta koulutustasolta eikä se rajoitu naisiin. Ainakin oma mieheni on sanonut suoraan tahtovansa akateemisesti koulutetun vaimon. Toisaalta hänen taustoistaan johtuen ei-akateemisesta tyttöystävästä tulee äkkiä sanomista.
"Koska liikuntaa pystyy kuka tahansa alkaa harrastamaan vaikka viikon varoitusajalla, mutta akateemista koulutusta ei hankita ihan tuosta vaan. Mitä siihen menee? Pari-kolme vuotta vähintään? Avoimet yliopistot tarjoaa jotain kursseja, mutta ne tuskin kelpaa?"
Akateemisen koulutuksen hankkimiseen menee n. 5 vuotta.
Uutinen Ylen nettisivuilta: "Korkea-asteen tutkinnon oli vuonna 2002 suorittanut 46 prosenttia iältään 25 - 34-vuotiaista naisista. Saman ikäluokan miehistä tutkinto oli 30 prosentilla." Havaintosi on siis väärä.
Nykyisin 60% ikäluokasta opiskelee ylioppilaaksi.
Näistä joka kolmas pääsee yliopistoon.
Osa yliopistoon päässeistä ei valmistu.
Edes perustutkinnon suorittaneita on siis nuoresta väestönosasta ehkä 15 prosenttia.
Nuo luvut ovat siis täysin väärin, ellei ammattikoulua katsota korkean asteen tutkinnoksi.
Tilastokeskuksen tutkimus, ole hyvä:
Tiedote 7.3.2005
Nuoret naiset kouluttautuvat miehiä enemmän
Nuoret naiset ovat korkeammin koulutettuja kuin nuoret miehet. Vuonna 2002 perusasteen jälkeisen tutkinnon oli suorittanut 25 - 34-vuotiaista naisista 87 prosenttia ja miehistä 82 prosenttia. Korkea-asteen tutkinto oli tämän ikäluokan naisista 46 prosentilla ja miehistä 30 prosentilla. Tutkijakoulutusasteen tutkintoja miehet olivat suorittaneet kuitenkin hieman enemmän kuin naiset. Tiedot ilmenevät Tilastokeskuksen julkaisemasta sukupuolten tasa-arvoa käsittelevästä kokoomajulkaisusta.
Perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuus on kohonnut selvästi viime vuosikymmenten aikana. Tutkinnon suorittaneiden osuus 25 - 64-vuotiaista naisista on ollut vuodesta 1990 lähtien korkeampi kuin miesten vastaava osuus.
Tytöt ja pojat lähtevät kouluttautumaan eri tavoin jo peruskoulun 9. luokan päätyttyä. Peruskoulun vuonna 2003 päättäneistä tytöistä 64 prosenttia aloitti samana vuonna opiskelun lukiossa, kun pojista vajaa puolet aloitti lukiossa ja vajaa puolet ammatillisessa koulutuksessa.
Naisjohtajien osuus kohoaa hitaasti
Naiset ja miehet toimivat työelämässä eri aloilla ja eri ammateissa. Vuonna 2000 työllisten naisten yleisimmät ammatit olivat myyjä tai tuote-esittelijä, siivooja, sihteeri ja lastenhoitotyöntekijä. Miesten yleisimpiä ammatteja olivat moottoriajoneuvon kuljettaja, maanviljelijä, koneasentaja tai -korjaaja sekä myyjä tai tuote-esittelijä.
Naisten osuus johtotehtävissä on kohonnut hitaasti. Naisvaltaisella kuntasektorilla puolet johtajista oli naisia sekä vuonna 1995 että 2000. Valtiolla naisten osuus johtajista jäi 35 prosenttiin vuonna 2000, vaikka osuus nousi kolme prosenttiyksikköä vuodesta 1995. Yksityisen sektorin johtajista 26 prosenttia oli naisia vuonna 2000, kun vuonna 1995 osuus oli 25 prosenttia.
Eduskuntaan ja kunnallisvaltuustoihin valittujen naisten osuus on kasvanut 1990-luvun puolivälin jälkeen muutaman prosenttiyksikön joka vaaleissa. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa naisten osuus valituista oli 38 prosenttia. Kunnallisvaaleissa vuonna 2004 valittujen naisten osuus kohosi 36 prosenttiin.
Sukupuolten tasa-arvo Suomessa 2004 -kokoomajulkaisu sisältää tilastoja naisten ja miesten eri elämänpiireistä maakunnittain ja ikäryhmittäin. Julkaisun aiheita ovat väestö, koulutus, työelämä, palkat, päätöksenteko ja ajankäyttö. Julkaisun tiedot on kerätty Tilastokeskuksen aineistoista. Päätöksentekoa koskevia tietoja on koottu myös muista lähteistä.
Lähde: Sukupuolten tasa-arvo Suomessa 2004. Tilastokeskus
Tämmöinen löytyi googlella:
http://koti.welho.com/hhaven/Ajankohtaista/tilastokatsaus_1.htm#kuvio 2
Jos katsot kuvia, huomaat että korkeakoulututkinnon (alemman tai ylemmän) suoritti vuonna 2001 kaikkiaan 13.040 henkilöä.
Ikäluokkaon noin 60.000, jotennuo sinunprosenttisi ovat täysin pielessä.
Luitko itse lainkaan noita tietoja, joita tuolta sivulta löytyy? Vai etkö kenties osaa lukea? Siellähän sanotaan ihan selvällä suomen kielellä, että "naiset osallistuvat koulutukseen miehiä selvästi aktiivisemmin. Miesten ja naisten välillä on erittäin suuri ero: nuorista miehistä korkeakouluasteen opinnot aloittavia oli 47,7 ja naisista 60,3 prosenttia ikäluokasta vuonna 2001. Miehistä korkeakouluasteen tutkinnon suorittavia oli reilu neljännes (25,4 %), kun naisten vastaava luku oli 42 prosenttia vuonna 2001." Korkeakouluasteen aloittavien osalta on tarkasteltu 18-24-vuotiaita, tutkinnon suorittaneiden osalta 21-29-vuotiaita.
Tämä keskustelu loppuu osaltani tähän. En väittele lukutaidottomien idioottien kanssa.
Ikäluokka on noin 60.000 henkeä.
Näistä noin 60% opiskelee ylioppilaaksi.
Ylioppilaista pääsee yliopistoon opiskelemaan noin kolmannes. Lähde: Koulujen paremmuusvertailu viime keväältä.
Valmistuneita on siis hiukan yli 20% ikäluokasta.
Ja siihen luetaan kirjastonhoitajat ja farmaseutit mukaan.
Itse olet analfabeetti. :-)
"Miksi ihmeessä täällä keskustelupalstoilla puhe kääntyy AINA tuohon akateemisuuteen ja yleensä vieläpä akateemisten haukkumiseen?"
No SIKSI että jonkun akateemisen on pakko tulla aina mainitsemaan joka keskusteluun olevansa akateeminen....
ottakaa nyt armaat akateemiset huomioon että korkeakoulutetuiksi lasketaan myös ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet....se nostaa noita lukuja aika paljon.
Ei oikein mene kaaliin, että esimerkiksi poliisiammattikorkeakoulun (entinen poliisiopisto) tai jonkun sihteeriammattikorkeakoulun käyneet olisivat korkeasti koulutettuja.
Kirjoittaja, joka uumoillee "alemmin koulutettujen" naisten olevan "kypsempiä" ihmisiä kuin akateemiset on selvästi oikeilla jäljillä. Hänen mukaansa (akateeminen) mies ei kaipaa naisesta keskustelukumppania, vaan hyvää äitiä ja loistavaa rakastajatarta. Olen miettinyt aivan samaa - itse akateemisena naisena.
Eipä koulutettu nainenkaan välttämättä hae miehestä keskustelukumppania, vaan kätevää remontti- ja panomiestä. Vähemmän koulutettu mies on jotenkin miehekkäämpi ja söpömpi - tiedättehän? Hyvätuloisena naisena pärjään taloudellisesti ja viihdyn oikein hyvin oman tatuoidun talkkarini kanssa - hän on mutkaton ja reipas mies eikä valita, vaikka viivyn joskus hiukan pidempäänkin maailmaa parantamassa akateemisten nais- ja miespuolisten ystävieni kanssa. Kotona ei ole remonttihuolia ja aina on loistavaa seksiä tarjolla, kun palaan työmatkoiltani. Asunto on minun nimissäni, minähän sen olen maksanutkin, joten mies tietää joutuvansa ulkoruokintaan jos ryhtyy valittamaan. No, eipä hän paljon valita, on hän niin mussukka. Tuon hänelle matkoilta partavetta ja konjakkia ja taas hän kehrää kuin tiikerikissa.
Itsekkin kokeilin ujona ihmiesenä netistä seuran etsintää,en missään vaiheessa piilotellut isoa kokoani vaan toin sen esille jo ilmoituksesasni.Vastauksia sain,suurin osa miehistä etsi itselleen salaista seuraa,seuranaan pelkän seikkaluseuran hakijat. Yhden tapasin ja päädyimme tapailemaan toisiamme,mies oli komea,osasi ottaa naisenkin huomioon...mutta oli jotain joka laittoi epäilemään,onko oikeasti sellainen ihminen.Jonkin ajan kuluttua sain tietää,että hän oli varsinainen huijari...kymmeniä naisia kerrallaa...pettymys tuli kaikesta varautumisesta huolimatta.Jos naisetkin osaavat huijata,niin tämä mies oli pahin kaikista tapaamistani....muistakaa aina varoa!