Moni kirjoittaa miettineensä kuolemaa. Siis omaa kuolemaa ratkaisuna pahalle ololle. Olen yksi heistä.
Ahdistus on välillä niin kova, että tekisi vain mieli kuolla.
Paradoksaalista omalla kohdallani on, että järjestän työkseni hautajaisia. Käyn noutamassa kuolleita kuolinpaikoiltaan, laitan arkkuun, puen ja kuljetan. Näen siis kuolemaa lähes joka päivä.
Vielä paradoksaalisempaa on, että naisystäväni teki pari vuotta sitten itsemurhan viereeni kun nukuin.
Kun heräsin aamulla, hän oli kuolleena vieressäni. Sanoisin että järkytys oli suuri.
Mutta takaisin aiheeseen. Ainakin minulle kuoleman miettiminen vaihtoehtona tälle elämälle on ahdistuksen hetkellä ainoa keino, jolla olen päässyt eteenpäin.
En usko, että tulen tekemään itselleni mitään. Siis itsemurhaa. Kuitenkin mietin sitä tai vaihtoehtoisena sitä, että joku ampuisi minua selkään tai jäisin yllättäen jyrän alle. Henki pois hetkessä.
Sitä Toivon, että kun kuolema tulee - Siis ei jos, vaan kun se tulee - Se tulisi nopeasti. Toivon että saisin sydänkohtauksen yöllä nukkuessani tai "saappaat jalassa". Tai että kuolen nopeasti onnettomuudessa.
En haluaisi kuolla hitaasti sairaalan vuoteessa syöpä sisäelimiäni runnellen.
Saan lohtua Raamatusta, jossa useaan otteeseen todetaan, että kuolema on voitto. Se on parempi kuin elämä. Tai että kuolinpäivä on parempi kuin synnyinpäivä.
Toki en aina toivo kuolemaa. On aikoja ja hetkiä, jolloin ajattelen etten halua vielä kuolla.
Mutta kun ahdistus ottaa vallan, kun tuska saa minut kiinni, en voi muuta kuin toivoa itselleni kuolemaa. Tai vaihtoehtoisesti Toivon kuolemaa kaikille - koko ihmiskunnalle. Toivon että maapallo räjähtäisi.
Tullakseni otsikkooni. Kuoleman miettiminen omalle kohdalle voi olla myös portti elämään. Mietin joskus että ennen kuin teen itsemurhan, juon itseni juovuksiin, juhlin, poltan ganjaa. Teen ikäänkuin mini itsemurhan. Se helpottaa useimmiten.
Yritän oppia elämään vaarallisesti, ottamaan riskejä, tulla näkyväksi, olla välittämättä mitä muut ajattelevat, tehdä asioita niin kuin olisin päättänyt tehdä itsemurhan ja kuolla.
En tiedä onko se portti elämään. Se jää nähtäväksi. Ainakaan se ei ole elämää, että yrittää säästää elämäänsä seuraavaan elämään.
Ahdistus on välillä niin kova, että tekisi vain mieli kuolla.
Paradoksaalista omalla kohdallani on, että järjestän työkseni hautajaisia. Käyn noutamassa kuolleita kuolinpaikoiltaan, laitan arkkuun, puen ja kuljetan. Näen siis kuolemaa lähes joka päivä.
Vielä paradoksaalisempaa on, että naisystäväni teki pari vuotta sitten itsemurhan viereeni kun nukuin.
Kun heräsin aamulla, hän oli kuolleena vieressäni. Sanoisin että järkytys oli suuri.
Mutta takaisin aiheeseen. Ainakin minulle kuoleman miettiminen vaihtoehtona tälle elämälle on ahdistuksen hetkellä ainoa keino, jolla olen päässyt eteenpäin.
En usko, että tulen tekemään itselleni mitään. Siis itsemurhaa. Kuitenkin mietin sitä tai vaihtoehtoisena sitä, että joku ampuisi minua selkään tai jäisin yllättäen jyrän alle. Henki pois hetkessä.
Sitä Toivon, että kun kuolema tulee - Siis ei jos, vaan kun se tulee - Se tulisi nopeasti. Toivon että saisin sydänkohtauksen yöllä nukkuessani tai "saappaat jalassa". Tai että kuolen nopeasti onnettomuudessa.
En haluaisi kuolla hitaasti sairaalan vuoteessa syöpä sisäelimiäni runnellen.
Saan lohtua Raamatusta, jossa useaan otteeseen todetaan, että kuolema on voitto. Se on parempi kuin elämä. Tai että kuolinpäivä on parempi kuin synnyinpäivä.
Toki en aina toivo kuolemaa. On aikoja ja hetkiä, jolloin ajattelen etten halua vielä kuolla.
Mutta kun ahdistus ottaa vallan, kun tuska saa minut kiinni, en voi muuta kuin toivoa itselleni kuolemaa. Tai vaihtoehtoisesti Toivon kuolemaa kaikille - koko ihmiskunnalle. Toivon että maapallo räjähtäisi.
Tullakseni otsikkooni. Kuoleman miettiminen omalle kohdalle voi olla myös portti elämään. Mietin joskus että ennen kuin teen itsemurhan, juon itseni juovuksiin, juhlin, poltan ganjaa. Teen ikäänkuin mini itsemurhan. Se helpottaa useimmiten.
Yritän oppia elämään vaarallisesti, ottamaan riskejä, tulla näkyväksi, olla välittämättä mitä muut ajattelevat, tehdä asioita niin kuin olisin päättänyt tehdä itsemurhan ja kuolla.
En tiedä onko se portti elämään. Se jää nähtäväksi. Ainakaan se ei ole elämää, että yrittää säästää elämäänsä seuraavaan elämään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kauheen pitkä kirjoitus. Ei tuota jaksa kukaan lukea.
t:MatiasOskari
Kerran tuli elokuva jossa vanha pariskunta elokuvan lopussa meni nukkumaan ja he toivottivat toisilleen (lopullisesti) hyvää yötä.
Aamulla molemat olivat kuolleet.Siinä he levollisesti lepäsivät rinnakkain.
Hellä elokuva pariskunnan ikuisesta rakkaudesta.
Otan osaa. Onko liian kamala, jos kysyn, miten nirhasi itsensä?
Heidän rakkaus tuli tiensä päähän. Nukkuivat pois.
------
Kun isäni kuoli olimme äidin kanssa samassa huoneessa isäni kanssa. Oli tosi rauhallista. Yli 82 vuoden, raskas elämä oli ohi.Samoin sairaus tuli tiensä päähän. Voitto siitäkin.
Siinä kädet ristissä isä lepäsi peiton alla. Äiti laittoi punaisen ruusun isän rinnalle.
Kun lähdimme kotiin, niin äiti sanoi; Hei sitten,rakas.
Heidän avioliitto kesti lähes 60 v.