Olemme seurustelleet miesystäväni kanssa 1,5 vuotta. Hänellä on poika edellisestä suhteestaan, jonka kanssa niin minä kuin lapsenikin tulemme hyvin toimeen, vietämme paljon aikaa yhdessä jne. Sitten on miesystävän ex-kumppanin lapset, jotka eivät siis ole miesystävän biologisia lapsia. Miesystäväni on todella kiinni näissäkin lapsissa/nuorissa, tekevät ja touhuavat yhdessä mopojuttuja, pojat tulevat kuin kotiinsa miesystäväni luo.
Minusta on erikoista, etten ole tervetullut miesystäväni luo kyläänkään, jos nämä ei-biologiset pojat ovat siellä. Enkä toki menisikän, jos haluavat touhuta omia juttujaan tallilla tms, mutta en ole tervetullut edes sisällä pyörähtämään ohimennen. Nämä pojat ovat jääneet melko kaukaisiksi, muutamia kertoja ollaan nähty ohimennen, paitsi vietetty yksi vappuilta yhdessä myös heidän kanssaan ihan seurustelumme alkuvaiheessa. Lisäksi minua häiritsee, että pojat ovat epäkohteliaita, eivät edes tervehdi, jos satumme näkemään.
Olenko ihan kohtuuton, sillä minusta tämä kuvio on kummallinen ja se aiheuttaa paljon mielipahaa? Koen todellakin tulevani kakkosena näiden miesystävän exän lasten jälkeen. Samalla tunnen syyllisyyttä omista tunteistani ja ajatuksistani. Koen ehkä jopa mustasukkaisuutta miesystävän exää kohtaan, sillä miesystäväni auttaa hänen lapsiaan niin paljon, tarjoaa kesätyöt, auttaa mopojen ostoissa ja laitossa? Toki ymmärrän, että heillä on erityinen suhde, vaikka ei biologisia lapsia olekaan ja miesystävä on heille tärkeä aikuinen. Ehkä minua vain harmittaa, että meidän suhde "lakkaa olemasta", kun nämä exän pojat ovat miesystäväni luona (yö)kylässä. Myös se, että itse joudun tekemään kaiken tuon yksin lasteni eteen, en saa niihin apuja keneltäkään ja lasteni oma isä ei ole väleissä lapsiensa kanssa (väkivaltaa jne).
Muutenkin koen, että minulla on tilaa miesystävälleni neljän lapseni ohessa ja olemme toivottaneet heidät tervetulleiksi elämäämme. En koe tämä samaa miesystäväni puolelta, hän pitää hyvin vahvasti yllä omia "leirejään" ja hänen oma (biologinen) lapsensa määrittää vahvasti koko suhdettamme.
Minusta on erikoista, etten ole tervetullut miesystäväni luo kyläänkään, jos nämä ei-biologiset pojat ovat siellä. Enkä toki menisikän, jos haluavat touhuta omia juttujaan tallilla tms, mutta en ole tervetullut edes sisällä pyörähtämään ohimennen. Nämä pojat ovat jääneet melko kaukaisiksi, muutamia kertoja ollaan nähty ohimennen, paitsi vietetty yksi vappuilta yhdessä myös heidän kanssaan ihan seurustelumme alkuvaiheessa. Lisäksi minua häiritsee, että pojat ovat epäkohteliaita, eivät edes tervehdi, jos satumme näkemään.
Olenko ihan kohtuuton, sillä minusta tämä kuvio on kummallinen ja se aiheuttaa paljon mielipahaa? Koen todellakin tulevani kakkosena näiden miesystävän exän lasten jälkeen. Samalla tunnen syyllisyyttä omista tunteistani ja ajatuksistani. Koen ehkä jopa mustasukkaisuutta miesystävän exää kohtaan, sillä miesystäväni auttaa hänen lapsiaan niin paljon, tarjoaa kesätyöt, auttaa mopojen ostoissa ja laitossa? Toki ymmärrän, että heillä on erityinen suhde, vaikka ei biologisia lapsia olekaan ja miesystävä on heille tärkeä aikuinen. Ehkä minua vain harmittaa, että meidän suhde "lakkaa olemasta", kun nämä exän pojat ovat miesystäväni luona (yö)kylässä. Myös se, että itse joudun tekemään kaiken tuon yksin lasteni eteen, en saa niihin apuja keneltäkään ja lasteni oma isä ei ole väleissä lapsiensa kanssa (väkivaltaa jne).
Muutenkin koen, että minulla on tilaa miesystävälleni neljän lapseni ohessa ja olemme toivottaneet heidät tervetulleiksi elämäämme. En koe tämä samaa miesystäväni puolelta, hän pitää hyvin vahvasti yllä omia "leirejään" ja hänen oma (biologinen) lapsensa määrittää vahvasti koko suhdettamme.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.