Kaikkihan sen tietävät että rikkaat ovat pihimpiä, ahneempia ja vähemmän auliita muita auttamaan, mutta luoko ns. kultalusikka perseessä eläminen ahdasmielisyyttä muutenkin?
Tälläkin palstalla on ahdasmielistä porukkaa joiden elämä todennäköisesti on ollut aivan liian helppoa, mutta silti yrittävät uhriutua ja syyttää muita oman elämänsä "huonoudesta". Vaikka todennäköisesti ovat yhteiskunnankin tuesta nauttineet paljonkin, mihin suurimmalla osalla maailman ihmisistä ei ole mahdollisuutta.
Tälläkin palstalla on ahdasmielistä porukkaa joiden elämä todennäköisesti on ollut aivan liian helppoa, mutta silti yrittävät uhriutua ja syyttää muita oman elämänsä "huonoudesta". Vaikka todennäköisesti ovat yhteiskunnankin tuesta nauttineet paljonkin, mihin suurimmalla osalla maailman ihmisistä ei ole mahdollisuutta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä olen sitä mieltä, että hyvin harva ihminen on rlämäänsä oikeasti tyytyväinen ja se pitää meidät liikkeessä.
Tämä palsta vaan on ääritapaus.... tänne kipataan ihan kaikki paha fiilis ulos....
Usein on niin että mitä enemmän on niin sitä tyytymättömämpi on myös, jos taas ei ole mitään niin vähäkin tuntuu paljolta ja on huomattavasti tärkeämpää.
No varmaankin totta....
Sotkuisessa lastenhuoneessakaan ei lapsi osaa leikkiä, mutta korjaappa lelut pois näkyviltä, voi tämä kiinnostua yhdestä tyhjästä maitotölkistä ja olla tyytyväinen...🤔
Aloittaja vaikuttaa myös ennakkoluuloiselta ja ahdasmieliseltä.
Jos jaat kaiken toisille hyvää hyvyyttäsi ja autat kaikin keinoin etkä muutoinkaan ajattele itseäsi ensin niin on selvää ettei sitä rikkautta juurikaan kerry poislukien poikkeukset. Voit myös ajaa itsesi umpikujaan ja loppuun liiaalla hyvyydellä ja lisäksi sinua käytetään herkästi hyväksi.
Ihmisen pitää itse päättää miten elämänsä haluaa elää, ja toteuttaa näkemystään pääsi siihen tai ei.
En ole rikas mutta vauras moneen muuhun verrattuna. En ole tuhlannut tulojani viinaan, naisiin, vaatteisiin, autoihin, matkusteluun ym. Toki näitäkin olen tehnyt mutten siinä määrin kuin naapurit näyttäisivät tekevän. Niinpä minulle on kertynyt rahaa ja säästöjä hyvin. Toki yrittäjänä teen pidempää päivää, tuotteliaampaa työtuntia, sairaslomaa tuskin lainkaan, kahvi- ja ruokatunnit ovat lyhyitä kun se ei tuota mitään, lomaa ehkä pari viikkoa vuodessa jne.
Katson uhraavani itsestäni työlle ja perheelle niin paljon ettei siitä kyllä enää muille jaeta, varsinkin kun moni muu ei tee elääkseen mitään tai hyvin vähän. En ole sosiaalitoimisto vaan valtio hoitaa sen maksamillani veroilla. Hoidan omat menoni, tuloni ja raha asiani. Joku toinen hoitakoot omansa, se on heidän elämää.
Kultalusikka ei perseessäni ole ollut vaikka vauraasta perheestä tulenkin. Sitä vaurautta ei kylläkään jäänyt perinnöksi koska vanhempani olivat höveleitä ja mukavia sekä auttavaisia.
Oppini on se etten tuhlaa vaan säästän perheelleni koska perhe on ainoa ympäristöni johon voin luottaa ja se on harvinaista nykymaailmassa jossa selviytyjät ja kotikatu on se arvo mitä ihmiset tuijottaa.
Rikkaus on hanurista silloin kun sillä leveillään. Rikkautta ei tarvitse jakaa koska se ei kuulu kaikille, vaikka sen olisi perinyt tai saanut tuurilla.
Kaupungissani on rikas perhe joka on jakanut ja tukenut kaupunkimme toimintaa erittäin paljon ja sille nostan hattua ja korkealle. Itse en sitä olisi tehnyt koska vaurauden hankkiminen on liian tuskaista ja kovan työn takana.
Et vain tiedä kuinka paljon kultalusikkaväestö vaurauttaan jakaa koska he tekevät sen usein anonyyminä ettei ovelle tule kaikenmaailman kolkuttelijaa ja onnenonkijaa. Olet kuitenkin kuullut kateiden ja katkerien ääntä joka kyllä kuuluu ja näkyy, niille kun pitäisi kaikki antaa tosta vaan.
Usein tuo vauraus katoaa sukupolven-kahden aikana. Tämä on ihmisten typeryyttä.
Anteeksi kun korjaan, mutta se kuuluu sanoa, että "kultalusikka suussa".
Sulla on nyt lipsahtanut lusikka liian alas..ettei vain olisi jo kenkälusikka? Tsih.