Olemme olleet kohta 2 vuotta yhdessä avovaimoni kanssa (olemme kihloissa).
Tapanamme oli urheilla ja käydä luonnossa ja viihdyimme hyvin! -04 loppusyksyn aikoihin meillä alkoi mennä jostain syystä koko ajan huonommin. Naiseni ei halunnut enää harrastaa mitään kanssani, ei suostunut ottamaan vastaan neuvoja asioissa joissa aina ennen on apuani tarvinnut ja pyytänyt, suuttuu nykyään paljon helpommin (huumorini on aika kiusoittelevaa), pikkuhiljaa huonommin ja huonommin on mennyt. Muutama päivä sitten riitelimmnäin kunnolla ja saimme paljon sovittua ja päätimme aloittaa "kuin uudelta pöydältä". Pari päivää sitten näin pöydällä (vahingossa jääneen) lapun jossa oli asuntotietoja ja vuokrahintoja toiselta puolen Suomea.. Luulin että oli katsellut jotain kesätyöasuntoa itselleen tai meille.. Sitten toissa päivänä se sanoi, että "mun mielestä meidän pitäis erota". Olin ihan shokissa ja meinasin oksentaa järkytyksestä (uusi tuntemus, muttei kovin kiva) ja sitten muistin sen asuntolapun ja se sanoi katselleensa asuntoa johon muuttaisi!!!!!!!!
Nyt sain sovittua, että yritetään vielä ja koitetaan ratkaista ongelmiamme, mutta miten voin enää luottaa, että hänellä olisi aikomustakaan jäädä kanssani?! Ja mitä ihmettä pitäisi tehdä?
Tiedän ettei hyviä ja kattavia vastauksia voi antaa, kun ei tiedä tapausta tarkasti, mutta jotain vinkkejä kaipaan kuollakseni!!
-Murtunut mies Jyväskylästä-
Tapanamme oli urheilla ja käydä luonnossa ja viihdyimme hyvin! -04 loppusyksyn aikoihin meillä alkoi mennä jostain syystä koko ajan huonommin. Naiseni ei halunnut enää harrastaa mitään kanssani, ei suostunut ottamaan vastaan neuvoja asioissa joissa aina ennen on apuani tarvinnut ja pyytänyt, suuttuu nykyään paljon helpommin (huumorini on aika kiusoittelevaa), pikkuhiljaa huonommin ja huonommin on mennyt. Muutama päivä sitten riitelimmnäin kunnolla ja saimme paljon sovittua ja päätimme aloittaa "kuin uudelta pöydältä". Pari päivää sitten näin pöydällä (vahingossa jääneen) lapun jossa oli asuntotietoja ja vuokrahintoja toiselta puolen Suomea.. Luulin että oli katsellut jotain kesätyöasuntoa itselleen tai meille.. Sitten toissa päivänä se sanoi, että "mun mielestä meidän pitäis erota". Olin ihan shokissa ja meinasin oksentaa järkytyksestä (uusi tuntemus, muttei kovin kiva) ja sitten muistin sen asuntolapun ja se sanoi katselleensa asuntoa johon muuttaisi!!!!!!!!
Nyt sain sovittua, että yritetään vielä ja koitetaan ratkaista ongelmiamme, mutta miten voin enää luottaa, että hänellä olisi aikomustakaan jäädä kanssani?! Ja mitä ihmettä pitäisi tehdä?
Tiedän ettei hyviä ja kattavia vastauksia voi antaa, kun ei tiedä tapausta tarkasti, mutta jotain vinkkejä kaipaan kuollakseni!!
-Murtunut mies Jyväskylästä-
Vastaukset 7
Vanhimmat
...itse olen miettinyt samaa mistä tietää voiko toiseen todella luottaa ja mitä hän ajattelee. Meillä myös ongelmia parisuhteessa. Yhdessä ollaan oltu jo viisi vuotta. Meillä ongelmaa aiheuttaa lähinnä se, että nykyisin riitelemme usein ja mieheni haukkuu minut niiden aikana täysin maan rakoon. Sitten kuitenkin kaikista erouhkailuista ym. huolimatta hän muutaman päivän sisällä suostuu taas lopettamaan ilkeilyn ja kuvittelee, että kaikki on taas hyvin kun olemme sopineet riidan (sovimme sen nykyään vasta muutaman päivän jälkeen, kun mieheni on taas "ennallaan", ennen soveimme kaikki ennen nukkumaan menoa viimesitään. nykyään häntä ei kiinnosta sopia riitaa illalla vaikka itkisin silmät päästäni yksin). Tähän asti olemme sopineet riidat ja mies ollut taas unelma jonkin aikaa (ottanut minut huomioon, ollut rakastava, lähes täydellinen...), kunnes taas räjähtää riita jostain. Sitten olen taas se ämmä, määräilevä, joka ei osaa hoitaa lapsia enkä pärjäisi ilman häntä, paskiainen, eikä minusta ole mihinkään...ym...ym... MISTÄ IHMEESTÄ SEN TIETÄÄ MITÄ HÄN TODELLA AJATTELEE??????? Miehen näkökanta olisi kiva kuulla. Useinmiten nämä räjähtävät riidat syttyvät mitättömistä asioista ja väsyneenä, kun lapset ovat valvottaneet. Mutta EI silti ole oikeutta suoraan sanoen käyttää henkistä väkivaltaa ihmistä kohtaan ja varsinkin kun on oma kulta (?) kyseessä. Onko tämä merkki siitä, että mieheni ei enää rakasta minua, mutta ei välttämättä ole sitä itsekkään vielä sisäistänyt??? Mielessä on käynyt myös voiko kyseessä olla jokin sairaus, koska hän ei ole ollenkaan oma itsensä riitojen aikana. Tai kukapa nyt olisi, mutta kuitenkin.... Apua kaivataan myös täällä....
Taitaa olla toinen mies sillä, ei kai ny yksin muuta mihkää kauas!
että on tullut tuohon itsekin syyllistyttyä, eli kaikki tuloo pihalle mitä sylky suuhun tuo...valitettavasti.
homma etenee lähes tulkoon aina samaten eli riita aiheutuu kotitöiden jakamisesta. yritän mainita asiasta ainakin mielestäni rauhallisesti avovaimoni kommentoi asiaa huutamalla ja syyttelemällä. Koittaa siinä nyt sitte olla aina se, joka antaa periksi. ei taho onnistua meikäläiseltä. Tokihan riitelyyn aina kaksi tarvitaan, eli en millään tavalla väitä etteikö minussakin syytä joskus ole.
ja vielä lopuksi kommentti tuohon itkemis asiaan. Meillä oli suunnilleen samalla tavalla eli aikaisemmin asiat sovittiin itkujen jälkeen. Nykyään se lähinnä ärsyttää vaan enemmän, johtuen siitä että tuota itku konstia alettiin käyttämään hyväksi liian useasti.
Menkää hyvät ihmiset keskustelemaan esim. Perheneuvolaan. Itse sain sieltä paljon viisautta. Kävin Eroseminaarinkin, ja olen nyt paljon onnellisemmin aviossa kuin ennen ja saman miehen kanssa.
Meillä oli kriisi parisen vuotta sitten. Minä sitten elin tavallaan pelossa viimeiset kaksi vuotta, mietin koska toinen lähtee...Ja lähtihän se viimein. Oli kyllästynyt siihen, että minä en antanut itsestäni 100%. Voitte aloittaa uudestaan vain jos käytte asiat läpi ja sitoudutte siihen molemmat. Kirjojakin on, kannattaa lainata kirjastosta,
Kertoisitko mikä on eroseminaari?
Jos hän sanoo haluavansa vielä yrittää, usko. Sinulla ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin luottaa sanaan. Ajattele sitä, että jos hän haluaisi lähteä, hän voisi sen toki hallutessaan tehdä. Se, että hän ei ole sitä tehnyt, osoittaa, ettei hän ole sitä vielä halunnut tehdä.
Ja sivumennen sanoen: kiusoitteleva huumori on pahinta mitä tiedän. Miksi kiusaaminen muuttu kiusoitteluksi vain, koska sinä sanot että se on huumoria? Usko naisen sanaa, tyttöjen saunailloissa tuo "kiusoitteleva huumori" on rankattu aika kärkipäähän asioissa, jotka miehessä ärsyttää. Miksi naisen pitäisi nauraa kiusoittelulle, kun se on jatkuvaa? Paraskin vitsi vanhenee, jossain vaiheessa siihen kiusoitteluun kyllästyy totaalisesti. Pliis, vaihda levyä. Kaikella ystävyydellä, sanon tämän naissukukunnan edun nimissä.