Jos on useampi vuosi välissä eikä miehestä ole kuulunu mitään, niin pitäiskö vaan jatkaa hiljaiseloa. Olen sairaalloisen ikävissäni, säätäny jäätävästi ja kaikkea paskaa mille en edes ole kokenut voivani mitään...elämässä vaan käy ja säätäessä vääntää vinoonkin. Olen vuosikaudet rakastanut tätä miestä, enkä kehtaa enää vuodattaa ikävääni hänelle. Silti vaan hajoilen ikäväpäissäni. Ei edes vahingossa olla nähty vaikka kuinka olen koittanut "olla mukana". Oon tainnu olla liiankin etäinen, ettei kukaan työntänyt mihinkään pois, se olinkin minä joka pakenin. Pelottaa viimeinen tyrmäys..mutta tämä ikuinen erätaukokin hajottaa, mistä rohkeutta?
vuosia välissä
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.