Parisuhde, joka toispuoleisesti perustuu pelkkään lihanhimoon on halventavaa sitä osapuolta kohtaan, jolla on oikeasti tunteet pelissä. Ulkonäkökeskeinen ajatusmaailma on pilannut mahdollisuuteni seurustella, koska en pääse siitä kuvotuksesta yli. Turn off on siis se, että mahdollisuus on olemassa, että toinen onkin kiinnostunut vain seksistä ja kropasta, eikä niinkään minusta ihmisenä. Näin päätyisin vain hyväksikäytetyksi ja lopulta hylätyksi, kun löytyy joku parempi.
Tilannetta vielä kärjistää se, että laihdutin itseni normaalipainoon ja toki pukeudunkin sen mukaan nätimpiin vaatteisiin. Yhtäkkiä olen huomion ja kehujen kohteena ja kaikki se muistuttaa siitä, että vain kauniina, hoikkana olet minkään arvoinen. Olen edelleen se täysin sama persoona, vain eri paketissa. Aiemmin ei kelvannut ja kyllä sen tasan tarkkaan arvaa, mistä johtui. Toivoisin parisuhdetta, mutta miten voin koskaan olla varma onko joku tosissaan vai vain pillun perässä? No ei mitenkään.
Kyllä elämä naisena on vaikeaa, kun huoraaminen ja paneskelu ympäriinsä ei ole vaihtoehto. Jos sanon ääneen sen, että minusta seksi ensimmäisillä, toisilla tai edes viidensillä treffeillä on jotenkin tosi aikaista, niin nauretaan päin naamaa ja pidetään ihan nunnana.
Tilannetta vielä kärjistää se, että laihdutin itseni normaalipainoon ja toki pukeudunkin sen mukaan nätimpiin vaatteisiin. Yhtäkkiä olen huomion ja kehujen kohteena ja kaikki se muistuttaa siitä, että vain kauniina, hoikkana olet minkään arvoinen. Olen edelleen se täysin sama persoona, vain eri paketissa. Aiemmin ei kelvannut ja kyllä sen tasan tarkkaan arvaa, mistä johtui. Toivoisin parisuhdetta, mutta miten voin koskaan olla varma onko joku tosissaan vai vain pillun perässä? No ei mitenkään.
Kyllä elämä naisena on vaikeaa, kun huoraaminen ja paneskelu ympäriinsä ei ole vaihtoehto. Jos sanon ääneen sen, että minusta seksi ensimmäisillä, toisilla tai edes viidensillä treffeillä on jotenkin tosi aikaista, niin nauretaan päin naamaa ja pidetään ihan nunnana.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Itsetunto, tai pikemminkin itsensä tunteminen onkin aika jännä juttu. Se tulee vastaan vähän joka kohdassa... siis olen huomannut itsestäni sen.
Minä mietin tuossa, että kyse on minun omasta itseni rakastettavuudesta, tunteesta joka sanoo minulle itselleni, että olen rakastettava ihan tälläisenä kuin olen. Mitä kaikkea se sitten pitääkään sisällään kenellekin. Itsekin mietin monesti toisen tarkoitusperiä ja olen pelokas sen suhteen, mutta vaikea siihen on kenenkään toisen tehdä mitään parantavaa... Koska kyse on minun omasta tunteesta.
Maailma on mikä on. Ei sitä voi muuksi muuttaa... Ainoa mitä minä voin muuttaa, on käsitys muuta maailmaa kohtaan ja oikeastaan minuun itseeni. Mitä paremmin minä itse koen ja tunnen itseni, sen paremmin mä voin ottaa muun maailman vastaan..pelotta. Se ei ole ihan tuosta vaan sormilla napsautettava asia, mutta minun mielestä välttämätön.
Olen kerran elämässäni törmännyt ihmiseen, tavalliseen naiseen, jolla luultavasti oli itsensä kanssa asiat oikeasti kohdallaan. Kun minä tapasin hänet, hän täytti koko tilan. Hän viestitti minulle, että on kiinnostunut minusta. Niin kaunis hymy ja rauhallinen fiilis, että sokat poksui polvista kertaheitolla....mä vaan en ollut valmis.... Sössötin mitä sattuu ja katselin seinile. :oD Mutta tuo tilanne kertoi minulle mikä on itsevarmuus ja itseensä luottaminen... Se nainen tiesi mitä haluaa ja kyllä hän oli mukava....ehkä joskus vielä sitten kun oon itsekin valmis. :o)
Tämmöistä kaulakorua https://www.amazon.com/Asexual-Necklace-Pendant-Cabochon-Sexuality/dp/B01KUH9JBI kun kantaa, niin pahat kiimaiset miehet tietävät jättää kantajan huomiotta.
Aijaa? No meikäläinen ei ainakaan tuosta osais sanoa mitään. :oD Värikoodisto täysin hukassa....
Tosin en mä tuota aloittajaa tekstin perusteella aseksuaalina pidä. Ihan normaalia on hiukan ollakin varautunut.... Eniten siitä on tietty itselleen harmia jos kokee, että seksin takia vaan olis mies kiinnostunut. Enkä ihmettele....nykyään täälläkin marmatetaan, kun ei p.llua saada.... Ehkä se on vaikea ymmärtää, että se tahtoo sanoa muutakin, jos mielii suhteessa olla naiseen. :oD
Ei ole aivan ainutlaatuista, että nainen kokee kaikkien miesten olevan vain p.llun perässsä.
Ja aivan riippumatta siitä miten asia on.
Sepä onkin naisen ihan ainutlaatuinen ja oma tunne. Yleistä, mutta ihan oma silti. Miehenä en ole siitä vastuussa pätkääkään. Luultavasti en ole aiheuttanut sitä edes...
"vaikea siihen on kenenkään toisen tehdä mitään parantavaa.." Oikeastaan tuohon kohtaan kävi mielessä ajatus että ei se ehkä ylivoimaisen vaikeaa ole. Jos toinen miettii omaa riitävyyttään niin sanoo rehellisesti että toinen kelpaa sellaisenaan. Oikeastaan vielä tärkeämpää on että tämän jälkeen on läsnä, menee viereen, ottaa kädestä tai halaa. Enempää ei kohtuudella toiselta voi pyytää.
Ja kyllä mailmaakin voi muuttaa ei ehkä koko mailmaa mutta mailma se on vaikka aamun ruuhkalinjuri. Jos vaikka siellä sanoo vieressä istujalle huomenta ja hymyilee niin ei sillä varmaan vielä ilmastoa pelasteta eikä ebolaa torjuta mutta ihan pieni osa planeettaa sai positiivisen sysäyksen.
Joo, siis noinhan se menee.... Mutta jokaisen on itse ymmärrettävä se oma rajallisuus itse ja hyväksyttävä se itse. Toinen vierellä sanomassa, että riität on hyvä apu ja tuki, mutta se tunne itsessään itsestä on kaivettava omasta sydämmestään, että se kantaa.
Oikeasti meistä jokainen on lapsi ihan aina. Joskus vanhempana pitää mennä viereen ja sanoa, että sä olet upea poika/tyttö, mutta aikuisena se aikuinen siinä vierellä oikeasti on ihan itse. Siksi puhutaankin itsetunnosta... Se tulee siitä, että uskoo, luottaa ja hyväksyy itsensä. Ja tätä kautta osaa ottaa vastaan toisen positiivisetkin asiat puhtaasti.
Olet siis aseksuaalinen tai frigidi tai tasa-arvo-utopian uhri. Sellaisia miehiä on todella vähän joille sellainen tyttö'/neitokainen/neito kelpaa.
Pitää sitten alkaa etsimään seksitöntä parisuhdetta.
Kaupungeissa on enempi pinnallisia ihmisiä. Paremmat mahkut on löytää sopiva kumppani maaseudulta tai ulkomailta. Parisuhdeihmiset ovat kuoleva luonnonvara ja ymmärrän alottajaa erittäin hyvin, sen sijaan en dissen kommenttia. Ihmiset jotka oikeesti kiintyy ja tuntee ei pysty näihin nykyajan ihmesekoilu suhteisiin, jossa sekstataan vähän aikaa tms. Se on helkkarin raskasta toipua sellasista suhteista. Sanotaan, että avioero on kova paikka ja sitä se onkin. Mutta monet on ennen eroa jo eläneet melko tunnekylmästi, tosin kyllä se jossain vaiheessa, ehkä aiemmin on sattunut ihan helvetisti. Ihan samoin käy muissakin suhteissa, jotka katkeaa vaikkei nimellisesti liitossa oltaisi.
Hyvä kirjoitus...
Mitä et minun kommentissa ymmrätänyt?
Minkä ap haluaisi, lihavan vai laihan, lyhyen vai pitkän miehen ensisijaisesti?
Välimuotoa ei siis ole, on vain jokotai. Tykkää seksistä mutta ei ihmisestä ja päinvastoin.
Missä sanotaan ettei voi pitää useammasta asiasta yhtä aikaa, kuten ulkonäöstä sekä luonteesta? Vastaus on että ei missään.
Saa huomiota parantuneen ulkonäön takia mutta samalla ennakkoluuloisesti luokittelee ihmisiä pinnallisiksi, aikas kaksinaismoralistista.
Mä olen tullut siihen tulokseen, että suurin osa ihmisistä on tunne-elämältään jollain tapaa niin pahasti vaurioituneita, että he eivät itse asiassa ole kovinkaan parisuhdekelvollisia.
Niin, se on vähän ankea ajatus, mutta näin sen näen.
Mitäpä tuohon lisäämään. Se mitä haluaa, on yleensä helppo todeta. Se mitä on valmis sietämään, on kuitenkin loppupeleissä ratkaisevaa.
-flowersreally-
Sietämään tai ymmärtämään sen, että oletpa mies tai nainen, niin olet tunteittesi kanssa yksin, olitpa parisuhteessa tai sinkkuna.
Turha siitä on muille räkyttää.... fakta mikä fakta.
Mä ajattelin erilaista sietämistä.
Vaikka: kaikki (lähes) haluaa hyvän parisuhteen, mutta koska kukaan ei ole täydellinen, eikä parisuhteet ole yksinkertaisia, niin hyvän parisuhteen saadakseen joutuu sietämään jotain juttuja, vaikka kumppanin kuorsausta. Tai joutuu näkemään vaivaa parisuhteen eteen.
Taikka: kaikki (lähes) haluaa suht timmin kropan (tai edes olla suht hyvässä fyysisessä kunnossa), mutta timmin kropan saadakseen pitää sietää hieman epämukavuutta, jota kaikki eivät ole valmiita/halukkaita satsaamaan.
Eli meitä määrittää enemmän se, mitä olemme valmiita sietämään, kuin se, mitä haluamme.
-flowersreally-
Uskoisitko jos sanon, että kaikki piirteet toisessa on ok, kunhan ne on hälle itselleen ok?
Vaikeinta suhteessa on nähdä toisen vääntävän elämänsä kimpussa. Ja usein ongelma on päänsisäinen, vaikka näkyiskin ulospäin. Sitä on vaikea sietää...
Moni luetteleekin noita ulkoisia asioita siksi kun on nähnyt ne monien ongelmiksi.
En, koska on olemassa piirteitä, jotka eivät pysyttele henkilön omassa vaikutuspiirissä.
Siksi meillä on lainsäädäntö.
Sekö sun eroon johti, osapuolten keskeneräisyys?
-flowersreally-
No siis vaikka toi sun esimerkki kuorsaus...sehän ei ole henkilön vaikutuspiirissä, mutta jos se vaivaa kuorsaajaa itseään, että kokee olevansa haitaksi kuorsaamisellaan ja ei nuku kunnolla öitään siksi, on selkeästi haittaa siitä myös kumppanille, jossain muussakin kuin siinä kuorsaamisessa...
Miten lainsäädäntö tähän liittyy?
No keskeneräisyyshän se aina on erojen syy.... Jompikumpi ei ole sinut itsensä kanssa, tai molemmat... Mutta elä mieti tätä niinkään, että pitäisi olla valmis...
Enkä mä sitä hommaa täällä aio riepottaa, oikeastaan erityisemmin mitään omia hommia... Kukaan ei täällä vain minut tunteva jatkossa tiedä milloin olen sinkku, milloin jossain suhteessa. Se vääristää asiaakin mistä aina puhun...
Kuorsaus ei ole lainvastaista, ja siksi se on ihan ok. Siinä toinen osapuoli päättää, sietääkö kuorsausta vai ei. Jos kuorsaaja on muuten hyvä tyyppi, niin enemmistö varmaankin sietää. (Tosin kuorsaus voi olla merkki vakavasta sairaudesta, joten se kannattaa tutkia ellei halua että parisuhde päättyy lyhyeen)
Sitten on ominaisuuksia, kuten pedofilia tai psykopatia, jotka yleensä johtavat karmeisiin rikoksiin kanssaihmisiä vastaan. Ne ominaisuudet eivät ole ok. Psykopaatit pitävät yleensä ominaisuuttaan erinomaisena, vaikka tuo ominaisuus yleensä aiheuttaa muille ihmisille kamalan määrän tuskaa.
Siksi en usko että mikä tahansa ominaisuus on ok, kunhan se on henkilölle itselleen ok. Joku jumala varmaan armahtaa psykopaatit, sosiopaatit, narsistit ja pedofiilit, mutta mun ei tartte, en ole niin iso sielultani.
En usko että suhteet aina loppuu keskeneräisyyteen. Ehkä enemminkin siihen ettei keskeneräisyyttä hyväksytä.
-flowers-
No noi psykopaateista pedofiileihin on ihan keskeneräisiä, eikä niille voikaan mitään, jos toinen itse ei sellaista tunnista itsessään. Nekin piirteet tai ominaisuudet itsessään pitää hyväksyä ja pitäis toimia sen mukaan itse...mutta vaikeaahan se on.
Itse en oikein jaksa noista huolehtia...kyllä mä uskon ne huomaavani, tosin voihan se olla, että miehenä se on eri juttu...
No eikös se ole nimenomaan keskeneräisyyttä, ettei hyväksy joitain piirteitään tai heikkouksiaan? Minusta ainakaan vaikka kuorsaaja ei aina voi mitään vaivalleen...Jos se on terveyden edestä ok ja häiritsee vaan itseään henkisesti, niin siinä on se hyväksyminen keskeneräistä. Riittämättömyyden tunne voi olla vaikka yksi keskeneräisyys, mutta ei sitä toinen saa poistumaan, se on käytävä itsensä kanssa läpi ja hyväksyä se itse...
Miehen kirjoittama aloitus. Vieläpä sellaisen, joka ei kovin paljon ymmärrä kirjoittamastaan ilmiöstä. Miehistä näkee kilometrien päähän, milloin he ovat tosissaan ja milloin eivät.
Miten ette saa naista kun minäkin olen saanut ja seurustelen. En varmasti ole naisen unelmamies, oon lihavakin mutta olen seurustellut 6 vuotta. Tunnen myös lihavia miehiä jotka seurustelevat ja on perhe ja monta lasta. Niin ettei se naisen saaminen ole ulkonäöstä kiinni tippaakaan. Veljeni on ruma kuin suohirviö, lihava kuin mikä ja on tehnyt lapsia.
Itse olen ihmetellyt tuota ulkonäkö kysymystä yleensäkkin. Vaikka asun Helsingissä, missä on eniten meininkejä, niin ei täälä ihmiset ketkään nyt niin kovin kummosen näkösiä ole. Usein näkee pareja, joissa rumia, lyhyitä, todella omituisia, alkkiksia ja sairaalloisia ihmisiä. Suurinosa ihmisistä tavallisia, epämuotoisia ja velttoja vartaloltaan, kaljamahoja, kurppaleukoja, länkisääriä ja harmaita naamoja. Ja ihan mukavasti näyttää menevän.
Ainoat aidosti "kauniit" ihmiset on lähestulkoon alle kakskymppisiä lapsukaisia. Mutta ajan kanssa kyllä hekin siitä tasaisesti virttyvät.
Kaikenlaisia utopioita ja ihanteita, mistä lie elokuvista imettyjä. Ei ihme, jos on huono itsetunto, jos on itsellä liian korkeat vaatimukset ja aina saa pettyä.
Arvostan naisia, jotka eivät anna heti. Miehen pitää saada nähdä vähän vaivaa asian eteen. Nuo naurajat ovat niitä jotka häviävät heti saatuaan.
"Heti anna"? Sinä siis kuvittelet sellaisen olevan mahdollista, että samantien kun mies ja neito kohtaavat ensikertaa, niin neito sanoo "hyppää satulaan".
Oikeasssa elämässä kummatkin"näkee" vaivaa. Ensin pyöritään samoissa piireissä jossa ennemmin tai myöhemmin tapahtuu ensihavainto ja kun se on positiivinen molemmin puolin niin valtaa tunne tutunlainen. Sitten alkaa teerenpeli jossa aluksi varmistustaan että ollaan samalla aallonpituudella ja sitten flirtti käy ...kuumemmaksi. Sitten kun päästään keskusteluyhteyteen niin siitä on sitten, yleensä, varsin lyhyt matka herkkään hetkeen. Ja miehen kannalta on niin monin tavoin ...antoisampaa kun neito tekee sen kysymyksen, tai vaan tarttuu kädestä, hihasta, krakasta, tms ja vie. Se asettaa parisuhdedynamiikan normaaliksi, sellaiseksi kuin evoluutio sen on luonut, neito antautuu, eikä pane miestä anomaan.
On minua lähestytty suorilla ehdotuksilla ja härskeillä eleillä. Ei kiitos, on ollut vastaukseni.
Sinulle täysin tuntematon neito, jonka tapat ensi kerran, on niin tehnyt? Aha, on minullekin niin tapahtunut, useinkin, he ovat iloisia tyttöä jotka metsästävät asiakasta.
On aivan eri asia kun neito antautuu miehelle silloin kun ovat tunteneet toisena jo pitempäään. Silloin taustalla on aina jonkinlaista teerenpeliä.
Ei ollut maksullinen. Oli vaan kiima päällä. Olen kunnollinen mis, joten moisiin tarjouksiin en ottaudu. Muutenkin tuollaiset ovat iloluontoisia ja niiltä saa tauteja.
Sinulle täysin tuntematon neito, jonka tapaat ensi kerran, on niin tehnyt?
Niinkö?
Täysin entuudestaan tuntemattoman neidon esittämään ilotteluehdotuksen voi tietenkin tehdä iloisten tyttöjen lisäksi myös känniämmä/huumeämmä jossain juomalassa.
Koti ovelle tuli pimpottamaan, että pitäisi saada. Uimarannalla yritti munista ottaa kiinni ja väkisin suudella. Samaan suihkuhuoneeseen yrittänyt ängätä. Parvekkeelta huudettu että pitäisi tulla "sisään". Baarissa nosti paidan korviin paljastaakseen ettei ole rintaliivejä. Nuo nyt ekana tulevat mieleen. Pitää vaan liikkua tarpeeksi levottomissa paikoissa.
Kyllä noita sekopäitä löytyy. Eikä siinä mitään. Voishan sitä nusasta, mutta aloitteen voi tehdä tahdikkaasti. Minua loukkaa asenne, että mies on aina saatavilla. Homoahan tai jotain muuta yhtä tahdikasta ne huutavat loukkaantuessaan kun ei kelpaa.
Paitsi että harvapa nainen on jahtaamisen arvoinen. Se on vähän sama kuin tappelisi jossain kirpputorilla tavaroista.
Jaa huutavat vai. Itse olen kieltäytynyt suoristakin tarjouksista, alastomiltakin naisilta, ilman että siinä on kukaan sen kummemmin loukkaantunut. Tosin eivät olekaan olleet mitään sekopäitä.
Kuuleppas aloittaja. Kaikki heteromiehet ovat pillun perään. Siis aivan kaikki, nekin jotka väittävät etteivät ole. Tämän kun hyväksyt, olotilasi helpottuu huomattavasti. Luonne yms. on miehelle AINA toissijaista.
Ja kun ikää karttuu, mies ei siinä suhteessa muutu yhtään. Naisen ulkonäkö ja pillu on ainoa mikä naisessa kiinnostaa.
Aivan paskapuhetta tuo on. Kun miehelle tulee ikää ja kokemusta niin se pillu menettää hohtonsa, eikä pelkkä saaminen enää välttämättä riitä vaan entistä enemmän korostuu sen merkitys keneltä saa.
Ei pidä paikkaansa, kyllä juuri ikääntyneet miehet, ainakin treffipalsoilla hakee juuri sitä sänkykamariheilaa. Tämä vain oma kokemukseni. Ottaisin ilolla vastaan miehen, jolla ei ekana olisi kysymyksenä "mites ne miehen tarpet onnistuu". Niinpä, ei kiinnosta tuon jälkeen.
Pointti on se että ne miehet kelle pelkkä saaminen ei riitä eivät vonkaa netissä, tietysti ne vonkaajat ovat tavaran perässä.
0lisiko SofiaB rikasta miestä jos hän olisi 40v 90kg kurppa?
Nou, ei olisi.