Potkujen jälkeen

Työilmapiiri oli huono. Henkilökemia välijohtoportaan kuonakeräymän kanssa ei toiminut. Ammattitaidoton välimallin johtaminen jaotteli tekijät vuohiin ja lampaisiin. Ilmapiirin epäilty pilaaja sai lähteä, vaikka firman kannalta turhempiakin lähtijöitä olisi ollut.

Osasin suhtautua potkuihin luontevasti, enkä jäänyt murehtimaan miksi, miksi, miksi. Lomailin, hain uusia töitä ja myös sain. Oli muutama pätkä ennen uutta vakinaista työsuhdetta.

Välijohtoportaan työpaikassa työilmapiiri muuttui yhä huonommaksi. Kokeneita työntekijöitä alkoi irtisanoutua ja huono tulos muuttui grade katastrofiksi. Työilmapiiri huononi lisää ja nyt välijohtoportaan osa oli joutua paskaksi tuulettimeen. Osa sai potkut, osa jatkoi ahdistuneena kunnes lähti itse. Välimallin päälliköistä tuli työelämän heittopusseja. Joku kiertää muutaman kuukauden välein työpaikasta toiseen, joku ei pääse enää mihinkään. Joku kikkailee tittelillä, vaikka on oikeasti työnhakija.

Itse olen vakiinnuttanut asemani ja löytänyt oman lokeroni. Elämä soljuu tasaisesti eteenpäin ja kaikki toimii. Kiva seurata entisen välijohdon kujanjuoksua aikaa vastaan. Tilanne alkaa olla se, että tukka on takana, mutta työelämä ei ole enää edessä. Näyttäisi olevan, että tekijöille löytyy työtä ennemmin tai myöhemmin, mutta paskanpuhujille huonommin. Kun on pitkään tehnyt jotakin työtä, osaa kertoa taitonsa ja osaamisensa. Paskanpuhumisesta palkkaa nostaneilla tilanne on vakava. Johtamisyritys päättyi riitoihin ja katastrofiin. Selitä siinä sitten musta valkoiseksi ja koeta tuoda esille osaamisesi myönteisessä valossa. Myy ensiksi itsesi. Huonoja tyyppejä ei halua kukaan. Ei ole helppoa. Varsinkaan kun ammattialan sisällä piirit on pienet ja kaikki tietävät toisensa ainakin joten kuten. Peruutuspeiliin voi katsoa, mutta peruuttaminen ei ole vaihtoehto. Kiehukaapa liemissänne. Terveisin ilmapiirin epäilty pilaaja.