Onko maailmassa oikeudenmukaisuutta?

Sun puolesta en osaa vastata mutta omalta kohdaltani asia on juuri noin.
Aina elää toivon kipinä mutta liikaa ei voi odottaa minkään elämän käänteen suhteen.

Voiko peleissä odottaa oikeudenmukaisuutta?

Ei.

Jos olet sama henkilö, joka kysyi muutama päivä sitten, ei kai kukaan toinen voi päättää sitä, ettei kukaan rakastu, luitko vastaukset ajatuksen kanssa? Myös tässä on kyse tahdonvapaudesta.

Ainakin omalla kohdallani jumalatkin ovat minua vastaan. Olen kirjaimellisesti todistanut yliluonnollisia sattumia, jotka ovat varmistaneet, että asiat varmasti menevät pieleen ja kääntyvät minua vastaan. Voi tosin olla, että edellisessä elämässä tapoin jopa satojatuhansia, miksi kaikki on minua vastaan.

Ei ole sovittu on vain vaikeampi pohjalta nousta kun kaikki on epävarmaa ainoa ihminen jonka tukeen ulkopuoliseen pystyt luottamaan tuntuu suojelusenkeliltä ihan oikeassa maailmassa.

Minusta on. Jokaiselle jaetaan kortit pakasta, eikä niitä ole määritelty missään. Ne ketkä pelaa korttinsa ajatellen itseään yksilönä pärjää, ne ketkä miettii, että jos tuolle häviän, voitan hänet puolelleen, pettyvät. Koska jokainen pelaa omaa peliään. Eli elää omaa elämää. Täällä ei ole tarkoitus kantaa ketään. Jokaisella on oma risti kannettavaksi ja vaikka saisi kohtalaiset kortit, pelaisi hyvin, ei silti tarvitse kantaa ketään huonosti korttejaan pelaavaa. Huomioida voi ja sanoa, että keskityppä nyt omaan peliin, mutta muuta ei voi kanssapelurit reilun pelinkään hinnalla tehdä.

Pyh pah. Jokainen on oman onnensa seppä.

Tottakai pahuus häviää aina

Loppupelissä jokainen huolehtii ihan itse oman elämän rakentamisesta. Pitää olla aika lailla yksinkertainen ja tyhmä jos kuvittelee että kaikki tulee katettuna eteen, valmiiksi pureskeltuna.

Ole vähän tarkempi että mikä on mennyt piloille.

Minä väitän, voit toki kumota, että kumppanisi on hiljattain jättänyt sinut ja nyt masentaa?

Jos näin on, niin sinulla ei ole huonoja kortteja. Ensinnäkin, olet ihminen, mies tai nainen, jota rakasti joku toinen mies tai nainen.

Sinä et ole niitä ätmejä joita ei rakasta kukaan.

Toki, jos olet niitä ätmejä joita ei oikeasti kukaan rakasta, ja kaikki elämässäsi menee päin helvettiä, on asia aivan eri. Mutta yleensä ätmeillä on sentään varaa perustella ja antaa esimerkkejä siitä mikä on mennyt vituiksi ja missä järjestyksessä.

Tuollaisia epämääräisiä aloituksia laittavat pelkästään hiljattain jätetyt ihmiset jotka eivät kehtaa kertoa suoraan ettei exä vain tekstistä tunnista ja häpäise vielä lisää, tai ettei exä näe kuinka olet nyt täysin paskana kun hän hankkii jo uutta sinun tilalle. Olenko oikeassa elikkä väärässä?

Kaikki saavat eriarvoiset kortit, kun tänne synnytään. Niillä sitten toimitaan sen mukaan mikä itselle on mahdollista (omat henkiset ja fyysiset resurssit). Jos haluaa miljonääriksi eikä niin ole tapahtunut, ehkei sun kyvyt riitä sellaiseen?

Ainakaan valittamalla ei onnistu koskaan mikään. Jos jo asennoituu siihen, että tää roskapussi kuitenkin leviää rapussa, niin sinnehän se losahtaa. Fiksumpi päättää että ei sitten muuten losahda, ja ujuttaa roskapussin lähtiessä vielä toiseen pussiin ja tukee pohjasta roskikselle saakka, ja katsoo vielä että kengissä on liukuesteet, koska pihalla on liukasta...

xLiner

Jokaisella on oma käsityksensä oikeudenmukaisuudesta. Samoin jokaisella on oma käsityksensä menestyksestä. Mitä ne sulle tarkoittavat?

Ne on vain tarinoita joita me kerrotaan itsellemme ja joihin me uskotaan, mutta ei sen todempia. Jos me aletaan kertoa itsellemme toisenlaisia tarinoita, niin oikeudenmukaisuus ja menestys näyttää erilaisilta.

Esim. onko oikeudenmukaista, että jokainen saa samat lähtökohdat? vai että jokainen saa saman lopputuloksen erilaisista lähtökohdista huo,imatta? vai että sitä saa mitä antaa eli ketkä tekee enemmän työtä saa eniten rahaa? Vai ketkä tekee raskainta työtä? Vai sitä työtä mistä joku on valmis maksamaan eniten?

Ei ole. Mihin synnyt, määrää koko elämän suunnan. Ihmisestä itsestään riippuu, miten käyttää eteen tulevat mahdollisuudet. Onkohan maailmassa ketään, joka ei harmittelisi vääriä valintoja matkansa varrella, suuria tai pieniä. Se juuri on elämää, sitähän musiikkikin on suuressa määrin. Itketään menetettyjä mahdollisuuksia, lähtemisiä, eroja, ikävää, pettymyksiä.

Minusta oikeudenmukaisuus riippuu tasan siitä millaiseen ympäristöön synnyt, millaisten ihmisten keskuudessa elät ja miten heidän kanssaan toimit. Ja synnytkö ylipäänsä täysin toimintakykyisenä ja miten hyvin toimintakykysi ylipäänsä on taattu mm. terveyden puolesta.

Ei kaikilla ole yhtä suotuisia lähtökohtia, mutta monet ponnistavat silti takarivistä ja heikommalta paikalta eturiviin ja ottavat paikkansa.

Sanon siis, että kyllä oikeudenmukaisuutta on, mutta se on monen asian summa että pääset nauttimaan siitä. Itsestäänselvyys se ei kuitenkaan ole mielestäni.

Eikä todellakaan saa eikä pidä vähätellä omaa osuuttaan asiassa.