Kuvittelitteko nuorena että elämänne tulee olemaan

En uskonut eläväni näin vanhaksi... :D

Enpä edes muista mitä tuli parikyt vuotta sitten suunniteltua? Hauskaa oli ainakin välillä.

Niin on nyttenkin. Välillä.

En ehkä kuvitellut saavuttavani kaikkea sitä mitä nytten oon saanut saavutettua ja vielähän tätä elämää on aiks kivasti jäljelläkin tehdä vaikka mitä. Tosin sehän voi loppua vaikka tohon kotimatkalle. Jos ei, niin katon kyllä jonkun leffan vielä. 😊👌

Mä keskityin lähinnä pysymään ylipäänsä elävien kirjoissa ja suht koht tavallisten asioiden, kuten koulujen läpi pääsemiseen, löytämään työtä ja kodin.

Ei ollut mitään huikeita suunnitelmia. Lähinnä matkan varrella on tullut tienristeyksiä, joista olen sitten valinnut mihin päin lähen kulkemaan. Välillä on pitänyt tehdä uus valintakin.

Olen kumminkin iloisesti yllättynyt, että niin paskaa kun elämä lapsena ja nuorempana toisinaan olikin, nyt se ei enää ole.

Vielä 19-vuotiaana mulla oli vaikka mitä unelmia ja toiveita. Vuotta myöhemmin iski sairaudet, ja nyt 33-vuotiaana sairaudet on pahentuneet, inhoan ulkomuotoani ja lääkkeiden sivuvaikutuksia. En saanut elämässäni mitään mistä haaveilin ja nyt oon jo valmistautumassa kuolemaan.

No en tosiaan osannu kuvitella tätä 15 vuotta sitten, tuuliajolla olleena parikymppisenä. Ei tätä nykystä kuviota olis voinu kuvitella edes viis vuotta sitte. Tällä hetkellä tuntuu, ettei asiat vois juuri tän paremmin olla. Tai no mahtuis tähän vielä yks sellanen mies, johon rakastua. Vaikka en tiiä sotkisko se sitte taas koko hyvin kasatun pakan.

-never better-

Olisi ollut järkyttävää tietää parikymppisenä, että löydän elämäni rakkauden vasta 25- vuoden päästä!!!!

No joo, lapsena ajattelin 40 vuotiaan olevan helvetin vanhan ja ajattelin ettei sen iän yli kannattaisi elää. Nyt kun olen ylittänyt tuon iän ja olen 3 vuotiaan lapsen isä ehkä ajattelen asiaa uusin ajatuksin.

Tänään kävin baarissa ja tulin siihen tulokseen etten halua olla kukaan muu kuin se mitä nyt olen. Kaikki ulkopuolinen tuntui pieneltä ja merkitsemättömältä. Pienet asiat tuntuvat olevan niin suuria baareissa olevien ihmisten mielikuvissa. Olen todella tyytyväinen siihen kuka olen, mitä olen ja miten vanhaksi olen elänyt ja mitä kokenut. Kaikki on ollut jo elämän hyvää, sitä mitä kokee mutta ei ehkä olisi sitä ansainnut.

Baari, tuttuja kyllä. Suuri koko ja kunnioitus. Uudet naamat tottuvat kunnioittamaan koska vanhat tekevät niin. Naiset juttelevat, tulevat iholle. Uudet nuoret kiinnostuvat. Mutta illan päätteeksi tulen edelleen siihen lopputulokseen missä se "vanha luuska" on parempi mitä ne 20 naiset:)

Ei mulla muuta näin myöhään ole sanottavaa:)

AsianVierestä

Eipä tullut kuviteltua.

Nuorempana tuolloin 17v ikäsenä kuvittelin lähteväni opiskelemaan tietotekniikkaa/ohjelmointia , työllistyväni alalle ja että 25 ikävuoteen mennessä olisi parisuhde lapsia ja omistusasunto.

Unelmoin aina vain ihan perusjutuista, sellaisista, jotka oli muille arkipäivää. Joskus parikymppisenäkin kuvittelin itseäni nelikymppisenä ja elättelin toiveita, että elämäni olisi silloin elämisen arvoista. Ei koskaan tapahtunut sitä ihme napsahdusta, joka muuttaisi tilanteeni toiseksi. Nyt nelikymppisenä olen jo pitkään tuntenut elämäni olevan takanapäin. Edessä ei ole kuin ehtoovuodet. Elin koko nuoruuteni vanhuksen elämää, enkä todella sitä samaa paskaa halua kokea, kun olen oikeasti vanha.

Mulla on aina ollut jonkilainen realiteetti mukana tulevaisuuden kuvitelmissa. Sen oppi jo pikkukakarana, ettei asiat mene juuri koskaan suunnitelmien ja kuvitelmien mukaan. Ennemmin niin, että tehdään jokin pieni asia valmiiksi, ja katsotaan sitten uudestaan. Pala palalta, ja kun katsoo taaksepäin, monta kertaa ne suunnitelmat ovat muuttuneet matkan varrella ja oikein hyvä niin. Ei mun elämästäni olisi tullut yhtään mitään, jos olisin jämähtänyt johonkin ennalta määrättyyn kaavaan. Rimpuilisin siellä menneessä vieläkin.

Toki jos jonkun tavoitteen itselleen määrittää, niin pitää ymmärtää että siihen on monta erilaista matkaa. Jos joku tie tyssää, sitten mennään toista tai kolmatta. Siihen pitää aina varautua, että monilla reiteillä onkin tie poikki. Ja jos katkaisee koipensa reissussa, ei ehkä tule maailman parhaaksi juoksijaksi vaikka lahjojakin olisi - sitten pitää vaan keksiä jotain muuta.

Jos jää vertailemaan omaa elämäänsä toisten elämään, on ajanut ihan itse metsään.

xLiner

Hassu yhteensattuma

Noin parikymmentä vuotta sitten kävelin Kruununhaasta Siltasaareen pitkin Hakaniemen siltaa, tietämättä että tulisin ajatelleeksi itseäni kävelemässä siinä noin kaksikymmentä vuotta myöhemmin.

Jos täältä katselee menneisyyteen, niin huomaa kuinka monisyisiä ovat lopputuloksen syyt.
Mutta ei tämä mitään, sillä sama kävelypäivä asui yhtä minussa, eikä ollut irrottanut otettaan millään lailla nykyhetkestä.

(Naurua)

Mutta nykyajan nuoret tulevat kiroamaan vanhempansa ja isovanhempansa, kun ahneuksissaan tuhosivat maailman ja jättivät heille pelkkää kakkaa jäljelle maailmasta.

Valinnat on tehty, elämää eletty jo melkoisesti. Toisenlaiset valinnat, jää tietämättä, mitä murheita olisivat tuoneet. Valitettavasi, syntyy paljon ihmisiä, joiden matka päättyy jo ennen 50 v, vaikka kuinka ovat eläneet hyvin ja vastuullisesti. Pitkään elämään mahtuu paljon onnen tuokioita, onnihan on vain hetkiä. Ei ole olemassa mitään suurta onnea, se on ihmisen oma tunne.
Oletin maailman ja ihmisten olevan valoisampia.Kaupungistuminen, ihmisten ahdistus ja pahuus, rikollisuus ovat liki, ei miellyttävällä tavalla.