Hei! Palasin tänne palstalle vain katsomaan kirjoituksia ja palasihan siinä sitten omat kokemukset mieleen. Muistan silloinkin (ollessani väkivaltaisessa parisuhteessa) käyneeni täällä usein ja purkaneeni tuntojanikin täällä. Silloin olin 19- vuotias ja ensimmäisessä parisuhteessa. En osannut lainkaan kuvitella millaista elämä olisi ollut ilman tätä miestä, sen takia kestin kaikki ne lyönnit ja kuristukset. Muistan kirjoittaneeni tänne ja pyytäneeni neuvoja jne. mutta niitä ei toki tullut vaan suurinpiirtein haukkumista, että mitä teen niin kamalan miehen kanssa. Käskettiin lähtemään. Mutta helppoa se ei ollut, koska olin ensimmäisessä parisuhteessa ja niin kiinni toisessa. Jälkeenpäin ajateltuna jotkut neuvot olivat hyviä, mutta silloin se ei tuntunut siltä. Tällä hetkellä olen onnellisessa parisuhteessa, jossa kaikki on aivan ihanasti. Sen verran olen vahvempi ihmisenäkin että jos joku nyt minua satuttaisi luultavasti olisi niin paljon voimaa, että pystyisin lopettamaan suhteen siihen paikkaan. Sillä toista kertaa en jaksa enkä halua elää sellaista elämänvaihetta läpi. Mies kun lyö kerran se lyö toisenkin kerran, harmittavasti olen tämän vain todennut. Halusinkin sanoa teille kaikille väkivaltaisessa suhteessa eläville, että varmasti tulee pahoja kommentteja siitä miten pystyy olemaan väkivaltaisen miehen kanssa, mutta toivon että jokainen teistä saa rohkeutta joskus (ennen kuin pahempaa tapahtuu) lähteä väkivaltaisesta suhteesta. Helppoahan kun se ei ole!
väkivalta parisuhteessa.
taaperoinen
2701
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
että kerroit avoimesti,sillä tämä kaikki on totta!
Itsekin sanoit, että sinua neuvottiin lähtemään heti ja miltei haukuttiin siitä, että olit jatkuvasti tuossa suhteessa.
Monasti on niin, että neuvoja on mahdoton uskoa, vaan kaikki on ensin itse koettava, ja sitten todettava, että neuvot olivat olleet oikeat.
Se on osa ihmisen itsepäisyyttä, mutta vain kokemuksen kautta me opimme, ei vain näin rankkaa asiaa, vaan satoja muitakin asioita.
Neuvoja tulisi kuitenkin kuunnella eikä torjua niitä suoralta kädeltä. Kun hyvä neuvo jää kytemään mielen perukoille, voi siitä tarvittaessa ollakin suuri apu.