Kuolemanpelko iski!

Anonyymi

Olen nelikymppinen mies joka on kokenut ensimmäistä kertaa kuolemanpelkoa. Sanotaan että siitä 40v kriisissä on pohjimmiltaan kyse. Ensimmäisen kerran ihminen ymmärtää että kuolee joskus. Olen taipuvainen uskomaan tähän. Tuntuu järjettömältä ajatella tällaisia keskellä kesää auringon paistaessa mutta kai tämäkin asia täytyy joskus käsitellä mielessään.

Vielä kolmekymppisenä tuntui että aikaa on loputtomasti. Olen joutunut kohtaamaan iäkkäiden sukulaisten kuolemia jo alta 30v mutta silloin eli kuin kuolema ei koskisi itseäsi. Olen miettinyt sitä että kerran on omakin vuoro. Olen miettinyt elettyä elämää ja mitä haluan tehdä tulevaisuudessa Nyt ensimmäistä kertaa kun miettii että on elämänsä puolivälissä ja jo ylittänyt sen jos oletuksena on että elää 80v. Toki voi kuolla jossakin onnettomuudessakin mutta se ei ole pelkoni ydin.

Tuntuu kauhealta ajatella että ehkä nyt tai ainakin myöhemmin on hetki kun on elämästä suurempi osa takana kuin edessä. Tässäkin vielä sitten se että työvuosia tai sanotaan paremminkin vuosia kun et ole vielä kovin raihnainen vanhus on jäljellä 29. Olen miettinyt elettyä elämää ja mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Ainakin tämä pelko on saanut minut arvostamaan enemmän elämän pieniä asioita ja läheisiäni. Se on saanut minuun myös ryhtiä ruveta todella tekmään jotain niiden asioiden eteen joita tavoittelen.

En toki koko ajan mieti kuolemaa mutta kun tuo pelko iski ensimmäisen kerran oikein todella tuntui kauhealta ajatella elämäsi loppuvan joskus. Tämä on minulle uusi ajatus ja tunne jota tulee välillä pyöriteltyä mielessä. Kuolema vie sinulta kaiken ja ei sen lopullisuutta vain pysty ymmärtämään. Vaikka vihkikaavassakin sanotaa kunnes kuolema teidät erottaa. En pysty sisäistämään todella ajatusta että jonakin päivänä minua ei todella ole. Ei ole uutta aamua, paluuta arkeen ja vain nimi hautakivessä, haalistuva muisto minut tunteneiden ihmisten mielissä.

Olen googlettanut ja kuoleman pelko ja nämä pohdinnat eivät ole mitään poikkeuksellista. Neuvona on että pitää hyväksyä kuolevaisuutensa. Lääkkeeksi annetaan että elä elämääsi. Niin koitan tehdäkin samalla pyöritellen toisinaan tätä asiaa mielessäni. Mutta olen varmaan keskenkasvuinen mutta minua ärsyttää tuo lässytys. En minä hyväksy ajatusta että elämä loppuu joskus. En vain pysty. En halua kuolla. Kuvittelen olevani uskossa mutta se ei vain tuo mitään helpotusta tähän pelkoon.

Näihin kuolemanraja kokemuksiin en usko. Ovathan ne varmasti totta kokijalleen mutta aivojen tuottama mielikuvitusta. Olen omaksunut sen kristinuskon käsityksen että kuoleman jälkeen tähän maailmaan ei ole paluuta eikä tämän maailman asioihin voi vaikuttaa. Kuvittelin olevani vahvempi uskossa mutta nyt joudun toteamaan että olen häilyvä ja välillä epäusko valtaa mielen. Toisaalta usko on minulle turvakeino sillä ajatus elämästä ilman sitä olisi vielä lohduttomampi. Mutta tämä vuodatukseni minusta uskovaisena ei ole nyt tämän kuolemanpelkoni ydin kysymys.

Olen sitä mieltä että tämä pelko ei ole uskonasia vaan ihmisen luontoon kuuluva. Ja jos olettaa että Taivas on olemassa ja siellä elämä jatkuisi ikuisesti. Niin en silti halua luopua tästä elämästä. Se ei helpota tippaakaan ahdistusta ja henkistä kipua jonka ajatus kuolemasta tuo. Jos joku sanoo että se on ihmisen osa tai jotain muuta fatalistista niin sanon suksi suolle. Olen lukenut aiheesta niin psykologien kuin teologienkin kirjoituksia. Yhteistä noille on että kenelläkään ei ole vastauksia. Vain tyhjiä onttoja puheita. Tai en minä etsi vastausta.En minä halua kuolla:D Kenelläkään ei ole mitään joka helpottaisi ajatusta että joku päivä kuolee.

Jos olisi mahdollista ja olisin upporikas ostaisin empimättä ikuisenterveyden ja elämän turvaavaa lääkettä jos sellainen olisi kehitetty:D Se miksi kirjoitin tämän on että ei ole ketään kenenkä kanssa tästä voisi keskustella. Toinen on että on mielenkiintoista kuulla eri näkökantoja asiaan. Jotenkin tuntuu että tämä pelko ei koskaan enää haihdu mielestä koska en ole enää nuori mutta yritän painaa sen taka-alalle.

145

413

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Helpottaisiko jos ajattelet illalla nukkumaan mennessä : Tänäänkään en kuollut, ehkä huomisesta tulee samanlainen.

      • Anonyymi

        Mukavaa kun heräsi keskustelua. Siis en minä pelkää saavani yhtäkkiä vaikka sairaskohtauksen mihin kuolisin. Tarkoitin kuoleman väistämättömyyttä. Vaikka eläisin yli 100v ja terveenä kuin pukki niin jonakin päivänä elimistöni vääjäämättä pettäisi. Se on ihan yhtä pelottavaa että et voi mitenkään estää sitä.


      • Anonyymi

        Mitäs pelottavaa kuolemassa on? Sehän on ehdottomasti ihaninta, mitä sinulle voi koskaan sattua! Pääset vielä poiskin täältä!
        Näin minulle kävi kun viimeksi kuolin.
        Joku sitä edellisempi tapahtui niin, että joku pitkällä veitsellä sivalsi pääni irti muusta ruumiistani. Eikä sekään käynyt kipeää! Seisoin siinä hopeanhohtoisessa olotilassani vieressä ja näin toisten sisäänrynnänneitten ilmeet, kun huomasivat tuon toisen ehtineen jo ennen heitä ja teloittaneen minut. Sitä minun hopeanhohtoista toista olemustani eivät muut nähneet.


      • Anonyymi

        Itse en pelkää enää kuolemaa. Ajattelen enemmän sitä, miltä läheisiltäni tuntuu ja miten he surevat. Mietin, miten lapseni selviävät elämästä, kun en ole ratkomassa heidän ongelmiaan ja auttamassa heitä. Kun tulin uskoon aikoinani, niin kuolman pelkoni hävisi. Ajattelen, miten ihanaa taivaassa on ja saan siellä kohdata läheiseni ja tuttavani, jotka ovat sinne jo saapuneet. Kun olin äitini kuolinvuoteella, sain kohdata sitä taivaallista voimaa ja aistia, millaista ihanuutta taivaassa on. Joskus mietin sitä, miten se tapahtuu, kun kuolee ja miten se asia on kohdattava yksin. Tuleeko joku sukulainen noutamaan ja joutuuko mustan aukon kautta kulkemaan? Kukaan ei ole sitä koskaan tullut kertomaan ja se asia pysyy arvoituksena, kunnes sen aika. Siis eläkäämme joka päivä hyvin ja tehkäämme joka päivä vaikka 1. hyvä teko lähimmäisillemme. Siis tsemppiä elämään!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse en pelkää enää kuolemaa. Ajattelen enemmän sitä, miltä läheisiltäni tuntuu ja miten he surevat. Mietin, miten lapseni selviävät elämästä, kun en ole ratkomassa heidän ongelmiaan ja auttamassa heitä. Kun tulin uskoon aikoinani, niin kuolman pelkoni hävisi. Ajattelen, miten ihanaa taivaassa on ja saan siellä kohdata läheiseni ja tuttavani, jotka ovat sinne jo saapuneet. Kun olin äitini kuolinvuoteella, sain kohdata sitä taivaallista voimaa ja aistia, millaista ihanuutta taivaassa on. Joskus mietin sitä, miten se tapahtuu, kun kuolee ja miten se asia on kohdattava yksin. Tuleeko joku sukulainen noutamaan ja joutuuko mustan aukon kautta kulkemaan? Kukaan ei ole sitä koskaan tullut kertomaan ja se asia pysyy arvoituksena, kunnes sen aika. Siis eläkäämme joka päivä hyvin ja tehkäämme joka päivä vaikka 1. hyvä teko lähimmäisillemme. Siis tsemppiä elämään!

        Kun olet kuollut olet kuollut, Ei tule edesmenneet sukulaiset hakemaan sen paremmin kuin kukaan muukaan. Kaikki tieto ovat aivoissasi ja kuoleman jälkeen se tieto katoaa saman tien. Kaikki muu on pelkkää höpötötystä jonka ihminen on peloissaan aikojen saatossa keksinyt hälventämään kuolemanpelkoaan.


      • Anonyymi

        40 vuotias on nuori. Kun vanhenee, lähdön ajatus ei enää tunnu niin pahalta. Lopullinen se on, enkä ymmärrä uskovaisia. Ne jutut on mielikuvituksen tuotetta. Taivaat, ylösnousemukset ja muu hömppä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mukavaa kun heräsi keskustelua. Siis en minä pelkää saavani yhtäkkiä vaikka sairaskohtauksen mihin kuolisin. Tarkoitin kuoleman väistämättömyyttä. Vaikka eläisin yli 100v ja terveenä kuin pukki niin jonakin päivänä elimistöni vääjäämättä pettäisi. Se on ihan yhtä pelottavaa että et voi mitenkään estää sitä.

        Viittasit uskoon aloituksessa, joten palaan siihen; Jeesus sanoi, ”joka elää ja uskoo minuun, ei koskaan kuole.., uskotko sen?”

        Monenlaista on oppia maailmassa väistämätöntä kuolemaa koskien, mutta oletko koskaan pysähtynyt pohtimaan, että vain elävä voi pelätä kuolemaa? Ihminen on jo kuollut itselleen joka on ”syntynyt uudelleen ylhäältä”, kuten Jeesus (Joh.3) sanoi kysyjälle, ei voi enää kuolla, koska tämä on Kristuksessa Jeesuksessa ikuisesti Jeesuksen ylösnousemuksen kautta.

        Miksi elää epäuskoisena ”kuolemalle”, kun voisi rukoilla Jumalaa antamaan ikuisen elämän tilalle? Kokemuksesta suosittelen rakkaudella ja lämmöllä, jotka Jumala on minulle armossaan antanut!

        Ainoastaan usko.


      • Anonyymi
        AinoastaanUsko kirjoitti:

        Viittasit uskoon aloituksessa, joten palaan siihen; Jeesus sanoi, ”joka elää ja uskoo minuun, ei koskaan kuole.., uskotko sen?”

        Monenlaista on oppia maailmassa väistämätöntä kuolemaa koskien, mutta oletko koskaan pysähtynyt pohtimaan, että vain elävä voi pelätä kuolemaa? Ihminen on jo kuollut itselleen joka on ”syntynyt uudelleen ylhäältä”, kuten Jeesus (Joh.3) sanoi kysyjälle, ei voi enää kuolla, koska tämä on Kristuksessa Jeesuksessa ikuisesti Jeesuksen ylösnousemuksen kautta.

        Miksi elää epäuskoisena ”kuolemalle”, kun voisi rukoilla Jumalaa antamaan ikuisen elämän tilalle? Kokemuksesta suosittelen rakkaudella ja lämmöllä, jotka Jumala on minulle armossaan antanut!

        Ainoastaan usko.

        Menetettyäni esikoispoikani suhtautuminen kuolemaan muuttui.
        Jotenkin uskon että tapaan hänet vielä jossain. Tiedän että se on vain toiveajattelua mutta pieni osa minusta toivoo sitä, että saan vielä kerran nähdä, halata ja kertoa kuinka paljon häntä rakastan. Olen ollut paikalla molempien vanhempani kuoleman hetkellä ja voin lohduttaa sinua, että en koe kuolemaa enää niin pelottavana. Elä elämääsi kuin jokainen päivä olisi viimeinen,mutta ilman pelkoa tulevasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun olet kuollut olet kuollut, Ei tule edesmenneet sukulaiset hakemaan sen paremmin kuin kukaan muukaan. Kaikki tieto ovat aivoissasi ja kuoleman jälkeen se tieto katoaa saman tien. Kaikki muu on pelkkää höpötötystä jonka ihminen on peloissaan aikojen saatossa keksinyt hälventämään kuolemanpelkoaan.

        Näin se on kuten kirjoitat, ennen syntymääni olen ollut käytänössä kuollut sen 12-13 miljardia vuotta mikä alkuräjähdyksestä lähti. Joten siitä mitä olla olematta on huikeasti enemmän kokemusta kuin olemassa olevasta. En muista mitään negatiivista kun minua ei tässä muodossa ollut, joten siihen paluu ei myöskään pelota. Itse kuoleminen ei ole helppoa kuten ei ole syntymäkään, se vaihe on se joka tekee kipeää. Sitä voi kutsua universaaliseksi kasvu kivuksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näin se on kuten kirjoitat, ennen syntymääni olen ollut käytänössä kuollut sen 12-13 miljardia vuotta mikä alkuräjähdyksestä lähti. Joten siitä mitä olla olematta on huikeasti enemmän kokemusta kuin olemassa olevasta. En muista mitään negatiivista kun minua ei tässä muodossa ollut, joten siihen paluu ei myöskään pelota. Itse kuoleminen ei ole helppoa kuten ei ole syntymäkään, se vaihe on se joka tekee kipeää. Sitä voi kutsua universaaliseksi kasvu kivuksi.

        Tulin joskus miettineeksi tuota samaa asiaa. Päädyin kuitenkin sellaiseen lopputulokseen, että aika ennen syntymää ei ole välttämättä sama asia kuin elämän päätyttyä. Ennen syntymää on mahdollisuus tai välttämättömyys (jos kaikki määräytyy ennalta), että tänne synnytään. Kuoleman jälkeen ainakaan tätä samaa mahdollisuutta ei enää taida olla. Periaatteessa tämä mahdollisuus elää tuntuu on hienoa asia, mutta ainakin omalla kohdallani asiat menneet niin päin helvettiä kuin vain voi mennä, etten tiedä, onko tässä koko elämässä mitään mieltä. Kerran koin kuolemanrajakokemukseen verrattavan tapahtuman ja se oli aivan kertakaikkisen kamala.


      • Anonyymi

        Pelkäsin itsekin nuorena kuolemaa ja toivoin tieteen kehittyvän, jotta minut pakastetaan ja herätetään uuteen aikakauteen, jossa taudit on voitettu ja vanhuus kukistettu.
        Onneksi tulin elävään uskoon Herraan Jeesukseen ja täytyin Pyhällä Hengellä. En enää pelkää vaan olen valmis siihen. Kuolema on vihollisista viimeinen mutta haluan ottaa sen Jeesukseen uskoen vastaan. Muuten te, jotka luette tätä, Raamattu on Jumalan sanaa ja lupaa, että Jokainen joka huutaa avuksi Herran nimeä (Jeesus) pelastuu. Tämä teille, jotka viivytätte pelastustanne viime hetkeen, tai joudutte tilanteeseen joka on teille liian raskas. Muistakaa kuitenkin, että elämä on Jumalan lahja. Sitä pitää vaalia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitäs pelottavaa kuolemassa on? Sehän on ehdottomasti ihaninta, mitä sinulle voi koskaan sattua! Pääset vielä poiskin täältä!
        Näin minulle kävi kun viimeksi kuolin.
        Joku sitä edellisempi tapahtui niin, että joku pitkällä veitsellä sivalsi pääni irti muusta ruumiistani. Eikä sekään käynyt kipeää! Seisoin siinä hopeanhohtoisessa olotilassani vieressä ja näin toisten sisäänrynnänneitten ilmeet, kun huomasivat tuon toisen ehtineen jo ennen heitä ja teloittaneen minut. Sitä minun hopeanhohtoista toista olemustani eivät muut nähneet.

        Semmoset sieltä :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun olet kuollut olet kuollut, Ei tule edesmenneet sukulaiset hakemaan sen paremmin kuin kukaan muukaan. Kaikki tieto ovat aivoissasi ja kuoleman jälkeen se tieto katoaa saman tien. Kaikki muu on pelkkää höpötötystä jonka ihminen on peloissaan aikojen saatossa keksinyt hälventämään kuolemanpelkoaan.

        Kun olet kuollut olet kuollut, Ei tule edesmenneet sukulaiset hakemaan sen paremmin kuin kukaan muukaan. Kaikki tieto ovat aivoissasi ja kuoleman jälkeen se tieto katoaa saman tien. Kaikki muu on pelkkää höpötötystä jonka ihminen on peloissaan aikojen saatossa keksinyt hälventämään kuolemanpelkoaan.

        Kun olet kuollut,mutta elät silti ! Ruumis kuolee,mutta ei sielu. Sielu muistaa kaiken,koska olet voinut elää jo ennenkin.Älä pelkää kuolemaa,se on helpompi kuin syntymä.
        Yleensä he tietävät,jos menemme pois. Emme mene,ennekuin asiat on niin siirtymiseen.
        Toisin on äkillinen kuolema,se on valitettavaa.
        Tämä voi olla elämäsi ensimmäinen koti,mutta ei viimeinen.
        Älä pelkää,olemme hyvissä käsissä..!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tulin joskus miettineeksi tuota samaa asiaa. Päädyin kuitenkin sellaiseen lopputulokseen, että aika ennen syntymää ei ole välttämättä sama asia kuin elämän päätyttyä. Ennen syntymää on mahdollisuus tai välttämättömyys (jos kaikki määräytyy ennalta), että tänne synnytään. Kuoleman jälkeen ainakaan tätä samaa mahdollisuutta ei enää taida olla. Periaatteessa tämä mahdollisuus elää tuntuu on hienoa asia, mutta ainakin omalla kohdallani asiat menneet niin päin helvettiä kuin vain voi mennä, etten tiedä, onko tässä koko elämässä mitään mieltä. Kerran koin kuolemanrajakokemukseen verrattavan tapahtuman ja se oli aivan kertakaikkisen kamala.

        Kuoleman jälkeen ainakaan tätä samaa mahdollisuutta ei enää taida olla.

        Riippuu oletko milloin menehtynyt? Oletko kasvanut ja oppinut?
        Elämä on oppimista eteenpäin.
        Synnyt uudelleen,jos jää kesken.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pelkäsin itsekin nuorena kuolemaa ja toivoin tieteen kehittyvän, jotta minut pakastetaan ja herätetään uuteen aikakauteen, jossa taudit on voitettu ja vanhuus kukistettu.
        Onneksi tulin elävään uskoon Herraan Jeesukseen ja täytyin Pyhällä Hengellä. En enää pelkää vaan olen valmis siihen. Kuolema on vihollisista viimeinen mutta haluan ottaa sen Jeesukseen uskoen vastaan. Muuten te, jotka luette tätä, Raamattu on Jumalan sanaa ja lupaa, että Jokainen joka huutaa avuksi Herran nimeä (Jeesus) pelastuu. Tämä teille, jotka viivytätte pelastustanne viime hetkeen, tai joudutte tilanteeseen joka on teille liian raskas. Muistakaa kuitenkin, että elämä on Jumalan lahja. Sitä pitää vaalia.

        Oikeastaan elämä ei ole Jumalan lahja,vaan laina.-Armolahja on ikuinen elämä Jeesuksen Kristuksen luona,jossakin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitäs pelottavaa kuolemassa on? Sehän on ehdottomasti ihaninta, mitä sinulle voi koskaan sattua! Pääset vielä poiskin täältä!
        Näin minulle kävi kun viimeksi kuolin.
        Joku sitä edellisempi tapahtui niin, että joku pitkällä veitsellä sivalsi pääni irti muusta ruumiistani. Eikä sekään käynyt kipeää! Seisoin siinä hopeanhohtoisessa olotilassani vieressä ja näin toisten sisäänrynnänneitten ilmeet, kun huomasivat tuon toisen ehtineen jo ennen heitä ja teloittaneen minut. Sitä minun hopeanhohtoista toista olemustani eivät muut nähneet.

        Mitäs pelottavaa kuolemassa on? Sehän on ehdottomasti ihaninta, mitä sinulle voi koskaan sattua! Pääset vielä poiskin täältä!
        Näin minulle kävi kun viimeksi kuolin.
        Joku sitä edellisempi tapahtui niin, että joku pitkällä veitsellä sivalsi pääni irti muusta ruumiistani. Eikä sekään käynyt kipeää! Seisoin siinä hopeanhohtoisessa olotilassani vieressä ja näin toisten sisäänrynnänneitten ilmeet, kun huomasivat tuon toisen ehtineen jo ennen heitä ja teloittaneen minut. Sitä minun hopeanhohtoista toista olemustani eivät muut nähneet.

        Islamko teloitti?


    • Anonyymi

      Toisaalta sekin on yhtä pelottavaa, että elää ikuisesti. Jos olemmekin vain yksiksemme laajassa universumissa ja kaikki muu maailma on ajavietettä, simulaatiota, koska muutakaan ei ole. Sellaisessa todellisuudessa suurin armo on siinä, että silmät peitetään iänkaikkisuudelta. Toisaalta aikakin on vain käsite. Emme koskaan itse koe kuolemaa, koska mitä tahansa koemmekin, se on elämää. Paremminkin kannattaisi miettiä että miksi maailman katoavien asioiden takia on niin suuri taistelu ja kärsimys... Eikö siinä ole aivan selvästi jotain vinksallaan? Annamme hirmuiso merkityksen aivan väärille asioille, kuten vaikka iso ja hieno talo tai hieno auto. Entäpä kedon kukat ja niiden haistelu? Jälleensyntymisestäkin on paljon todisteita jos niitä kiinnostaa etsiä, mutta en tarkoita sen puolesta puhua.

      On totta että joskus se tietoisuus vain iskee oikein syvästi ja näkee kaiken eri tavalla ja surullisesti. Tietoisuus ja avaruus, niitä ei voi mitata, eikä niiden alkua ja loppua tiedetä. Kaikella muulla on kestoaika. Lapsellinen iloitseminen jostain asiasta on itseasiassa aika hienoa.

      • Anonyymi

        Tämä seuraava ajatus on täysin vertauskuvallinen eikä välttämättä koskaan olisi täysin mahdollinen ainakaan pitkiksi ajoiksi., koska elämän edellytykset varmasti loppuisivat ennen pitkää. Kuvitellaanpa niin, että maailmassa tapahtuisi katastrofi joka johtaisi siihen, että vain yksi henkilö selviäisi.

        On pelottavaa ajatella, että olisi se ainoa henkiin jäänyt yksilö. Koko laaja maailmankaikkeus ympärillä ilman ainoatakaan toivoa, että ympärillä olisi jotain älyllistä johon saada yhteys. Näin siinä tapauksessa jos elämällä ei ole luojaa.


      • Anonyymi

        Toisaalta sekin on yhtä pelottavaa, että elää ikuisesti.

        Kyllä me elämme ikuisesti ! Me käymme oppimassa vaan, kunnes palaamme sinne mistä olemme lähteneet.
        Matkasi voi kestää useita satoja elämiä,ennenkuin opit elämän läksyn.
        Tellus tai mikä tää on maa,me olemme aikalailla lähtöpisteessä ennen määränpäätä.


    • Anonyymi

      Joku kirjoitti "kuolemanpelon olevan elämänpelkoa" tai ehkä elämättömän elämän pelkoa. Minulla on varmasti kyse paljolti elämättömän elämän pelosta. Olen ollut koko elämäni yksin lukuunottamatta yhtä pari viikkoa kestänyttä suhdetta. En haluaisi olla yksin ja tunnen olevani kuin vankilassa minkä tyrmän ikkunasta katselen kun elämäni valuu hukkaan. Osaan toki iloita elämästäni muutekin mutta kun se jokin puuttuu.

      • Todella hieno tulkinta. Itselläni on samaa vikaa, voisi jopa sanoa että pelkään elämää. Ympärilläni on ihmisiä, mutta olen niin yksin.


      • Omena84 kirjoitti:

        Todella hieno tulkinta. Itselläni on samaa vikaa, voisi jopa sanoa että pelkään elämää. Ympärilläni on ihmisiä, mutta olen niin yksin.

        Yksi on joka ei koskaan sinua, tai minua, hylkää tai jätä: Hän on Jeesus Kristus. Uskalla Jumalaan, niin saat ikuisen elämän syntien anteeksiantamuksen kautta Jeesuksen nimessä.

        En toki ollut mikään uskonsankari itsekään alkuun, vaan päättelin itsekkäästi, että jos Jumala on olemassa, niin uskomalla Häneen pelastuisin, mutta jos... en voisi menettää mitään. ”Löysin” Jeesuksen, eli rukoilin Häntä hädän hetkellä, ja sain elää, mutta perusseurakuntalaista minusta ei ole vielä parin kymmenen vuoden aikana tullut, mutta toivoa on.

        Ainoastaan usko.


      • Anonyymi

        Joku kirjoitti "kuolemanpelon olevan elämänpelkoa" tai ehkä elämättömän elämän pelkoa. Minulla on varmasti kyse paljolti elämättömän elämän pelosta. Olen ollut koko elämäni yksin lukuunottamatta yhtä pari viikkoa kestänyttä suhdetta. En haluaisi olla yksin ja tunnen olevani kuin vankilassa minkä tyrmän ikkunasta katselen kun elämäni valuu hukkaan. Osaan toki iloita elämästäni muutekin mutta kun se jokin puuttuu.

        Toivon sinun elämääsi valoa ja rakkautta !
        Elämäsi on tärkeä ja toivon todella rakkauden rinnallesi ja ystävän !
        Muista,sinä olet tärkeä..!
        Jos pystyt,käy luonnossa/metsässä kävelemässä..Kuuntele mitä luonto sanoo,tarkkaile,näet..! Luonto näyttää sinulle rakkautta,voimaa !


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joku kirjoitti "kuolemanpelon olevan elämänpelkoa" tai ehkä elämättömän elämän pelkoa. Minulla on varmasti kyse paljolti elämättömän elämän pelosta. Olen ollut koko elämäni yksin lukuunottamatta yhtä pari viikkoa kestänyttä suhdetta. En haluaisi olla yksin ja tunnen olevani kuin vankilassa minkä tyrmän ikkunasta katselen kun elämäni valuu hukkaan. Osaan toki iloita elämästäni muutekin mutta kun se jokin puuttuu.

        Toivon sinun elämääsi valoa ja rakkautta !
        Elämäsi on tärkeä ja toivon todella rakkauden rinnallesi ja ystävän !
        Muista,sinä olet tärkeä..!
        Jos pystyt,käy luonnossa/metsässä kävelemässä..Kuuntele mitä luonto sanoo,tarkkaile,näet..! Luonto näyttää sinulle rakkautta,voimaa !

        Toivon sinun elämääsi valoa ja rakkautta !

        https://www.youtube.com/watch?v=dW4HCi1zZh8


    • Anonyymi

      "Kuvittelen olevani uskossa"

      Oletko uskossa Jeesukseen sovittajanasi, Vapahtajanasi, Herranasi? Minkä perusteella uskot pääseväsi Taivaaseen: omien hyvien tekojesi perusteella vai Jeesuksen hyvyyden perusteella? Oletko tunnustanut syntisi? Oletko vastaanottanut uskossa Jumalan anteeksiannon Jeesuksen ristinsovituksen kautta?

      "Olen sitä mieltä että tämä pelko ei ole uskonasia vaan ihmisen luontoon kuuluva."

      Olen samaa mieltä. Kuolemanpelko voi kertoa jostain muusta kuin uskon heikkoudesta. Onhan ruumiillinen kuolema yhden jakson loppu, vaikka sen jälkeen onkin uskovaisella ikuinen elämä Taivaassa. Aika usein vielä kuolemiseen johtavat vuodet ja hetket ovat epämukavia, saattaa olla kipua, sairautta. Kaikkia läheisiäänkään uskovainen ei välttämättä tule kohtaamaan Taivaassa; kaikkihan eivät usko.

      "Jos olisi mahdollista ja olisin upporikas ostaisin empimättä ikuisenterveyden ja elämän turvaavaa lääkettä jos sellainen olisi kehitetty:D"

      Itse en kyllä tuota haluaisi, vaikka olisin upporikas ja moinen lääke olisi olemassa. Haluan Taivaaseen.

      • Anonyymi

        Mä uskon että pelastus ei ole eikä voi olla kiinni horjuvien heikkojen ihmisten teoista. Uskon että on uskottava ja luotettava Jeesuksen lupaukseen. Joka häneen uskoo ei koskaan kuole. Onhan sitten vielä Jeesuksen sanat katuvalle ryövärille ristillä. Tänään kävelet kanssani Paratiisissa. Syntejäni olen tunnustanut tai pyytänyt Jumalalta anteeksi perin harvoin. Yleensä rukoilen apua johonkin asiaan ja turvaa esim. liikenteeseen. Olen kyllä myös muistanut kiittää Jumalaa siitä kun minä ja pari muuta. Selvisivät vuosia sitten sattuneesta kolarista säikähdyksellä. Ruumiita ei olisi välttämättä tullut mutta minullekin olisi voinut tulla pitkä sairaalakeikka ja elinikäisiä vammoja.

        Olen taipuvainen uskomaan ajatukseen että Helvetti ei ole ihmistä varten vaan Saatanaa ja tätä seuranneita enkeleitä. Jeesus todella sovitti ihmisten synnyt. Ne hirvittävimmätkin. Ortodoksi pappi sanoi synneistä "ei ole ihmisen tehtävä päättää mikä synti on pieni ja mikä suuri". Kuitenkin uskoni horjuu kun mietin kuolemaa. Lohtu katoaa jonnekin kun miettii että tulee päivä kun et olekaan niiden joukossa jotka jatkavat elämäänsä. Ajattelen toki kuolleiden läheisieni elävän ikuisesti Paratiisissa ja se tuo lohtua. Mutta kun mietin omaa kuolemaa iskeekin realismi. Usko Taivaaseen pääsyn mahdollisuudesta ja ikuisesta elämästä siellä haihtuu kun mietit kuoleman rumaa raakaa todellisuutta tässä maallisessa elämässä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä uskon että pelastus ei ole eikä voi olla kiinni horjuvien heikkojen ihmisten teoista. Uskon että on uskottava ja luotettava Jeesuksen lupaukseen. Joka häneen uskoo ei koskaan kuole. Onhan sitten vielä Jeesuksen sanat katuvalle ryövärille ristillä. Tänään kävelet kanssani Paratiisissa. Syntejäni olen tunnustanut tai pyytänyt Jumalalta anteeksi perin harvoin. Yleensä rukoilen apua johonkin asiaan ja turvaa esim. liikenteeseen. Olen kyllä myös muistanut kiittää Jumalaa siitä kun minä ja pari muuta. Selvisivät vuosia sitten sattuneesta kolarista säikähdyksellä. Ruumiita ei olisi välttämättä tullut mutta minullekin olisi voinut tulla pitkä sairaalakeikka ja elinikäisiä vammoja.

        Olen taipuvainen uskomaan ajatukseen että Helvetti ei ole ihmistä varten vaan Saatanaa ja tätä seuranneita enkeleitä. Jeesus todella sovitti ihmisten synnyt. Ne hirvittävimmätkin. Ortodoksi pappi sanoi synneistä "ei ole ihmisen tehtävä päättää mikä synti on pieni ja mikä suuri". Kuitenkin uskoni horjuu kun mietin kuolemaa. Lohtu katoaa jonnekin kun miettii että tulee päivä kun et olekaan niiden joukossa jotka jatkavat elämäänsä. Ajattelen toki kuolleiden läheisieni elävän ikuisesti Paratiisissa ja se tuo lohtua. Mutta kun mietin omaa kuolemaa iskeekin realismi. Usko Taivaaseen pääsyn mahdollisuudesta ja ikuisesta elämästä siellä haihtuu kun mietit kuoleman rumaa raakaa todellisuutta tässä maallisessa elämässä.

        Voi olla, että suomenniemen levottomuudet ovat voineet alkaa vaikuttaa myös tähän asiaan.

        Kuolemanpelko kuuluu varmaan ihmisyyteen ja voi myös olla jollekin hyväksi, että sen takia asoita ja iäisyysasioita alkaa miettiä.

        "Uskon että on uskottava ja luotettava Jeesuksen lupaukseen. Joka häneen uskoo ei koskaan kuole." Tuossa kohtaa on erilaisia käännöksiä. Löysin käännöksen, jossa sanotaan; ..... "ei kuole iankaikkisesti", jolloin mielestäni asiayhtys on .... kuollaan, mutta ei kuolla iankaikkisesti eli meidät noudetaan sieltä missä olemmekin kuoltuamme. Emme kuole lopullisesti. Se on väli vaihe. Minulle tuo lause tuo toivon ja lohdun, vaikka kuolisikin. Voihan silti olla että kuoleman lähestyessä mielestäni kuolemanpelko inhimillisesti voi tulla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi olla, että suomenniemen levottomuudet ovat voineet alkaa vaikuttaa myös tähän asiaan.

        Kuolemanpelko kuuluu varmaan ihmisyyteen ja voi myös olla jollekin hyväksi, että sen takia asoita ja iäisyysasioita alkaa miettiä.

        "Uskon että on uskottava ja luotettava Jeesuksen lupaukseen. Joka häneen uskoo ei koskaan kuole." Tuossa kohtaa on erilaisia käännöksiä. Löysin käännöksen, jossa sanotaan; ..... "ei kuole iankaikkisesti", jolloin mielestäni asiayhtys on .... kuollaan, mutta ei kuolla iankaikkisesti eli meidät noudetaan sieltä missä olemmekin kuoltuamme. Emme kuole lopullisesti. Se on väli vaihe. Minulle tuo lause tuo toivon ja lohdun, vaikka kuolisikin. Voihan silti olla että kuoleman lähestyessä mielestäni kuolemanpelko inhimillisesti voi tulla.

        Jotkut käännökset voivat vesittyä.


      • Anonyymi

        "Kuvittelen olevani uskossa"

        Oletko uskossa Jeesukseen sovittajanasi, Vapahtajanasi, Herranasi? Minkä perusteella uskot pääseväsi Taivaaseen: omien hyvien tekojesi perusteella vai Jeesuksen hyvyyden perusteella? Oletko tunnustanut syntisi? Oletko vastaanottanut uskossa Jumalan anteeksiannon Jeesuksen ristinsovituksen kautta?

        "Olen sitä mieltä että tämä pelko ei ole uskonasia vaan ihmisen luontoon kuuluva."

        Olen samaa mieltä. Kuolemanpelko voi kertoa jostain muusta kuin uskon heikkoudesta. Onhan ruumiillinen kuolema yhden jakson loppu, vaikka sen jälkeen onkin uskovaisella ikuinen elämä Taivaassa. Aika usein vielä kuolemiseen johtavat vuodet ja hetket ovat epämukavia, saattaa olla kipua, sairautta. Kaikkia läheisiäänkään uskovainen ei välttämättä tule kohtaamaan Taivaassa; kaikkihan eivät usko.

        "Jos olisi mahdollista ja olisin upporikas ostaisin empimättä ikuisenterveyden ja elämän turvaavaa lääkettä jos sellainen olisi kehitetty:D"

        Itse en kyllä tuota haluaisi, vaikka olisin upporikas ja moinen lääke olisi olemassa. Haluan Taivaaseen.

        Olet kirjoittaja eksynyt tieltäsi.olet tuomitseva.
        Oletko varma taivaastasi,vaikka kuinka nopat kääntäisit oikein ja ohjaisit itsekyydelläsi muita?
        Jokainen meistä on Luojaansa omilla tahoilla ajatteleva. Ei tolla tavalla hölmö,kuin sinä kirjoitat?
        Ei kaikki ihmiset ole lahkossa,en minäkään mitää paskaa lakoa kannatta,missä ihmiset huurraheii jodlaa ja outoja tekoja tekevät. Selität ihan paskaa.. Uskonlahkoilla,kuten sulla on kuoleman pelko..pää täynnä ideologiaa.
        Kuitenkin on hyvä noudattaa ison kirjan käskyjä,mutta sulla on jokin lahko takana ja sellanen paska.
        Uskonlahkoista ei saa,kuin rahat pois ja mielenterveyden ongelmia/hullujen huone..
        Joeten haist ite:))


    • Anonyymi

      Ajattelen, että ihminen voi vaikuttaa juuri siihen hetkeen missä elää eikä niinkään surra mennyttä tai masentua siitä että joskus elämä loppuu. Siihen voi vaikuttaa, että juuri nyt tajuaa miten ainutlaatuista elämä on ja on tyytyväinen siihen. Siis tekee parhaansa juuri nyt. Kun se on se ainoa asia mitä meillä on. Että tajuaa ohikiitävän hetken ajattomuuden ja elää siinä. Ja koittaa muutenkin panostaa kaikkeen siihen mikä tekee tavallisesta arjesta hyvää elämää. Kokee elämäniloa tässä ja nyt. Kun muuta ei ole eikä muuta tule. Se riittää. Silti itsekin eläisin mielelläni monta sataa vuotta. Mutta en oikein viitsi masentua siitä että se on mahdotonta. Harmittaa etten ehdi ymmärtää kaikkea mitä haluaisin osata ja opiskella ja tehdä. Etten koskaan tule tajuamaan maailmankaikkeuden merkitystä . Koitan silti pysyä uteliaana ja tyytyväisenä. En haluaisi myöskään kuolla. Mutta en vaivu masennuksen suohon se olisi hukkaan heitettyä elämää.

    • Anonyymi

      Yksin elävä sinkkumies kuolee 20v nuorempana kuin onnellinen perheellinen mies.

      • Anonyymi

        Onneksi näin. Olen jo 75 v sinkku mies, joten hiekka tiimalasissani lienee jo melkoisen vähissä. Ei löytynyt edes sitä rahanahnetta naista joka olisi minut huolinut. Sitä kun kuulee väitettävän, että paksu lompakko on varma tae naisen saamiselle. Tai sitten se minun pari miljoonaan euroa ei riitäkään. Toisaalta eipä moni nainen tiedäkään niistä miljoonista ja hyvä näin. Pysyy loiset poissa.


      • Anonyymi

        Perheellinen muka onnellinen?
        Hah, jos olisi joku natkuttava akka vieressä niin haluaisin päästä pois saman tien mutta kun ei ole niin jatketaan onnellisena.


      • Anonyymi

        Nooh, taitaa tuo sinun 5 ikävuotta olla liian vähän muutenkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Perheellinen muka onnellinen?
        Hah, jos olisi joku natkuttava akka vieressä niin haluaisin päästä pois saman tien mutta kun ei ole niin jatketaan onnellisena.

        Natkuttava akka? Ei kaikki natkuta, mutta jos itse saat akan natkuttamaan esim. käytökselläsi niin se on sinun omaa hölmöyttä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Natkuttava akka? Ei kaikki natkuta, mutta jos itse saat akan natkuttamaan esim. käytökselläsi niin se on sinun omaa hölmöyttä.

        Höpsistä.Naiseen on sisään kirjoitettu resurssien haalinta mieheltä joten mies on tuomittu ikuiseen suorittamiseen ja asiat ei ole koskaan hyvin vaan nainen "natkuttaa"aina.


    • Anonyymi

      Suuri osa keski-ikäisistä murehtii lähestyvää kuolemaa, mutta siitä ei huudella toreilla, koska jonkin sellaisen murehtimista, mikä kohtaa kaikkia eikä ole kenenkään syy pidetään hölmönä.

      Kuolemassa on monta pelottavaa asiaa. Fyysiset kärsimykset ennen sitä, oman olemassaolon päättyminen sekä epävarmuus siitä, voiko kuoleman jälkeen sittenkin olla jokin loputon kamala olotila. Isäni oli ollut sodassa, mutta oli silti kauhuissaan, kun kuolema lopulta vanhana oli lähellä.

      Ja kuten täällä jo joku totesi, niin elämättä jäänyt tylsä elämäkin rassaa .

      Woody Allen on kertonut vihaavansa kuolemaa yli kaiken ja kehottanut perustamaan kuolemanvastaisen liikkeen. Liitytään siihen

      • Anonyymi

        Enemmän pidän outona jos ei pelkää kuolemaa. Tulee mieleen vakava masennus missä ei enää näe elämällä arvoa.


    • Anonyymi

      Ihan turhaan pelkäät kuule!

    • Anonyymi

      Vasta kuoli yksi tuttava syöpään. Ehti sairastaa vain vuoden erittäin äkäistä melanoomaa. Ei sillä ollut juurikaan kipuja ennenkuin aivan loppuvaiheessa kun tauti levisi aivoihin. Sitten olikin tolkku enimmäkseen poissa viimeiset pari viikkoa ja sitten kuoli.

      Kun taudit voi iskeä keneen vain ja milloin vain niin mitäpä sitä huolehtimaan.

    • Anonyymi

      Kuolemassa kuolemanpelko häviää joten kuolemaa ei siinä suhteessa tarvitse pelätä mutta jos rakastaa elämää niin kurjaahan se on kun elämä loppuu. Kuollut ei enää pelkää mitään, ei tunne mitään.

    • Anonyymi

      Olen vanhoillislestadiolainen uskovainen ja uskon Jeesuksen sanoihin, joiden mukaan Jeesuksen oma voi antaa synnit anteeksi!

      Itselläni oli joskus jonkun aikaa kuolemanpelko. Sen muistan selkeästi, en muista onko sen jälkeen ollut ainakaan niin voimakkaana. Olin ollut auto-onnettomuudessa ja minulla oli päänsärkyä. Pelkäsin, että minulle tulee yht´äkkiä lukinkalvonalainen verenvuoto ja kuolen. Sain ajatuksen, että Jumala tietää tarkalleen joka hetki minun tilanteeni ja kuolemanpelko lähti! Kun on Jeesuksen uskossa, niin varmasti Jumala pitää omistaan huolen.

      Historiallisesti katsottuna tällä maapallolla olo aika kunkin kohdalla on lyhyt. Historiallisesti sekin aika, mikä on sulla jo takana päin, tuntuu sinusta erikoiselta. Vuosikymmenet ovat vaipuneet pois. Muistatko niitä samaan tapaan kuin unia?

    • Anonyymi

      Aika jännää miten erilailla ihmiset voi ajatella..Sanoit että jos olisit upporikas ja se mahdollista niin ostaisit ikuisen elossapysymisen täällä maan päällä.
      Itse en haluaisi sellaista missään nimessä, en jaksaisi katsella tätä mielestäni kokoajan pahemmaksi menevää maailmaa niin pitkään, jos tämä maailma pysyy vielä vaikka 100 vuotta.
      En usko että armonaika on enää kovin pitkään ja viimeiset ajat täällä eivät ole helppoja etenkään kristityille.
      Sitten kun Jeesus tulee meidät hakemaan , hakee hän kuolemassa nukkuvat omansakin , eli helpommalla pääsee jos ei enää vaikeimpina aikoina ole täällä elossa.
      Minusta olisi ihanaa jos Jeesus tulisi vaikka heti! Mitään en jäisi täältä kaipaamaan, ottaisin niin mielelläni heti uuden ruumiinkin jonka sitten saamme.
      Tämä nykyinen keho on kivulias ja hankala, ei anna minun tehdä mitä haluan .
      Lahjahan se on mutta risa ja risammaksi muuttuu.
      Tää liha on raskas myös koska se on syntinen, siinä asuu mun itsekkyyteni ja kaikenlaisia huonoja juttuja joista haluan tehdä parannusta.

      Kyllä kuoleminen silti pelottava asia on koska se on vieras.
      Pelkään mahdollista kipua ja ahdistaa mitä ruumiille tehdään. Hullu ajatus että jos olisikin elossa ja pidettäisiin ruumiina myös kammottaa.
      Jännää että olet nelikymppisenä vasta ensimmäistä kertaa oikein miettimässä kuolemaa...mulla tuli parikymppisenä vaihe jolloin työstin kuolemaa .
      Näyttää vahvasti siltä että olet aika onnellinen ja tyytyväinen, kun et kerran millään tahdo kuolla, hienoa!
      Hyvää jatkoa!

    • Anonyymi

      Olen tehnyt benzihypyn 150m. Pelkäsin enemmän kuin koskaan ja se tiputtautuminen nosturin korista oli jäätävää pelkoa. No en kuitenkaan pelännyt enää kun pompin köyden päässä. Vaan se oli vain hauskaa. Tuo hyppy on kuulemma sama kuin pakottaisi itsensä tekemään itsemurhan. No ei ole. Vaikka se on hullulta tuntuva temppu. Niin ei se ole samaa pelkoa kuin kuolemanpelko. Ahdistus siitä kun aika on rajallinen.

    • Anonyymi

      Jeesus Kristus on vastaus.Anna elämäsi Jeesukselle 100 prosenttisesti.Asian on niin että jokaisella ihmisellä on määräaika täällä maan päällä ,ainoastaan Jumala tietää kauanko elät täällä .Elä päivä kerrallaan sillai saat elämästä enemmän irti.Toki joitakin tulevaisuuden suunitelmia kannattaa tehdä (on jotain mistä unelmoida mm.)
      Elämä maapallolla on ok, mutta elämä taivaassa on huippua.Älä pelkää kuolemaa sillä siitä voi tulla "mörkö" mielessä.Elikkä hae joku mieluinen kristillinen seurakunta ja liity siihen. Aseta Jumala elämässäsi ykköseksi niin tulet kokemaan paljon onnen tunteita ja kuoleman pelko häipyy sun elämästä.

    • Anonyymi

      Jonain päivän me kuolemme,
      mutta kaikkina muina päivinä me elämme.

    • Kymmeniä vuosia on jo mennyt, mutta en ole valitettavasti kuollut. Muutaman kerran jo korkeassa kuumeessa ja aivoverenvuodossa olen luullut, että nyt se tulee. Helpotuksentunne on ollut jo suunnaton, mutta sittenkin olen joutunut pettymään.

      Kuitenkin yksi on varma: mitä enemmän aika on kulunut, sen vähemmän on jäljellä. Joskus tämä kuitenkin loppuu, ja lopullisesti.

    • Anonyymi

      No sitten vain rupeat priorisoimaan asioita ja teet sitä mikä tuntuu kaikkein tärkeimmältä. Turhat asiat jätät pois.

    • Anonyymi

      Minun infantiilinen kuolemanpelko iski 12 vuotiaana pojan oskarina. Luin sanomalehdestä että maaimanloppu tulee 24 vuoden päästä. Lapsen infantiiliaivot eivät pystyneet käsittämään että siinähän menisimme vanhat ja nuoret kuin Vesivehmaan lyriiikassa.
      Jätin koulunkäynnin ja työhakemisen, mitä välii tyyliin. Yritin puhua tulevasta maailmanlopuista isoveljeni kanssa mutta hän piti sitä hölynpölynä.

      Odotin jännittyneenä "viimeistä päivää". Heräsin eloon taas marraskuussa 1997 kun mitään ei tapahtunutkaan. Aloitin aikuisopiskelun vaikka olin jo työelämässä, aloin säästämään omaa asuntoa varten löysin ensimmäisen naiseni. Tämä aspergermiehen tarina on tosi.
      hiski b

    • Anonyymi

      minä en juurikaan pelkää kuolemaa.. vaan ajattelen sitä mitä olen eläessäni saanut aikaan ja millaisena ihmisenä minut tullaan muistamaan... päivä kerrallaan... kuolema voi tulla koska tahansa... älä jää tuleen makaamaan vaan nimenomaan elä elämääsi!!

    • Anonyymi

      Minäkin aina välillä olen pelännyt kuolemaa. Nuorena pelkäsin kun en tiennyt mihin sieluni joutuu kuoleman jälkeen. Tiesin, että on olemassa taivas ja kadotus. Jumala veti mua puoleensa. Aloin tutkia Raamattua ja mulle selvisi että täytyisi tehdä parannus että pääsisin sovintoon Jeesuksen kanssa. Niin tein ja pyysin syntini anteeksi. Sain rauhan ja Pyhän Hengen sisimpääni. Tuli turvallinen olo ja saan aina, kun nykyisinkin pelottaa, turvautua Jeesukseen ja pyytää, että Hän jälleen mun mieleni rauhottaisi. Siitä voi olla luottavaisin mielin, että Jeesuksen omana ei tarvitse pelätä kuolemaa, koska elämä Herran luona on täydellistä, paljon parempaa kuin täällä ajassa. Siitä kertoo kirja nimeltä "Taivaan rajalla" Kannattaa tutustua. Eli Jeesus voi karkoittaa pelkomme. Kannattaa turvautua Häneen.

    • Anonyymi

      Se viimeinen henkäys voi tulla koska vain. Voit kuolla vaikka nukkuessasi ja seuraavaa päivää ei enää tule.

    • Anonyymi

      Kuolema on synnin palkka, näin sanotaan Raamatussa. Jumala on herättänyt omantuntosi huomaamaan, että et ole valmis kuolemaan. Ihminen tietää sisimmässään, että jonain päivänä oikeus tapahtuu ja tulemme tekemään tilin elämästämme. Jos vertaamme itsemme muihin, niin voimme kenties ajatella olevamme hyviä ihmisiä. Jumala kuitenkin näkee sydämemme ja tietää salaisimmatkin syntimme, ja eräänä päivänä ne tulevat valkeuteen. Hänen läsnäolossaan emme kestä synneissämme. Ihminen voi kuitenkin valmistautua kuolemaan kääntymällä synneistään ja uskomalla Jeesukseen, Hänen sovitusuhriinsa. Hän maksoi sen rangaistuksen, joka olisi meille kuulunut. Aivan kuin joku maksaisi saamasi rikesakon tai vahingonkorvauksen, niin lain edessä asia on kunnossa ja sinä olet syyllisyydestä vapaa. Kuolema on pelottava, aivan kuin hyppäisi lentokoneesta. Jos hyppäät ilman laskuvarjoa, hyppäät varmaan tuhoon. Mutta jos otat laskuvarjon ja puet sen päällesi ja laitat luottamuksesi siihen niin selviät turvallisesti maahan. Apu kuolemassa tulee sinun ukopuoleltasi, se tulee lahjana Jumalalta Jeesuksen Kristuksen kautta. Tämä on todellinen turva, sen ovat monet edeltä menneet kokeneet. Elämä todella jatkuu kuoleman jälkeen, emme ole täällä sattumalta, vailla tarkoitusta. Jatkuuko elämä Jumalan yhteydessä vai erossa Hänestä, siihen on varmuus saatava tämän elämän aikana. Kiitä Jumalaa siitä, että Hän on herättänyt sinut ajattelemaan elämän tärkeintä kysymystä. Hänellä on siihen myös vastaus. Ota Raamattu esille ja pyydä Herraa ohjaamaan sinut yhteyteensä. Etsivä löytää ja anovaa saa.. Kyllä kaikki vielä hyvin päättyy kohdallasi. Siunausta sinulle!

      • Anonyymi

        Kuolema on synnin palkka. En halua viisaastella mutta kuolema kohtaa tässä ajassa kuitenki tässä ajassa parhaimmankin ihmlsen. Vaikka olisit saanut synnit anteeksi se tulee vääjäämättä joskus. Vaikka on lupaus Taivaasta on ihminen kuitenkin kiintynyt tähän ajalliseem maailmaan jossa on myös hyvää ja kaunista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuolema on synnin palkka. En halua viisaastella mutta kuolema kohtaa tässä ajassa kuitenki tässä ajassa parhaimmankin ihmlsen. Vaikka olisit saanut synnit anteeksi se tulee vääjäämättä joskus. Vaikka on lupaus Taivaasta on ihminen kuitenkin kiintynyt tähän ajalliseem maailmaan jossa on myös hyvää ja kaunista.

        Synti on ihmisen keksintöä.


    • Anonyymi

      Hyvin kirjoitettu ja pystyn samaistumaan täysin. Itse olen 42 vuotias mies eli vielä vähän lähempänä hautaa kuin sinä. Olen viime aikoina miettinyt myös äkillistä kuolemaa sydänkohtaukseen. (Jonkinlaisia sydänoireita on ollut) Päällimmäisenä tällaisesta tapahtumasta tulee mieleen se miten epäreilua kuolemani nyt olisi pojalleni, joka on vasta 6 vuotias.

      Kylmä tosiasia on että parhaimmat nuoruusvuodet on takanapäin. Olen matalasti koulutettu tehdastyöläinen. Nuorena olin varsin hyvännäköinen joten matalasta sosioekonomisesta taustasta huolimatta naisien saanti ei ollut vaikeaa. Tänä päivänä se on :) Vaikka hyvässä kunnossa olen vieläkin. Jotenkin tuntuu jo että elämä on eletty, mitään uutta ei ole näköpiirissä ja tulevat vuodet on vain valmistautumista lähestyvään kuolemaan. Hetkittäin olen haaveillut että lähtisin opiskelemaan vielä jotakin,mutta koen olevani siihenkin liian vanha. Tällä hetkellä mietin vakavasti irtisanoutumista työstäni. Näköalattomuus vaivaa elämääni, uskon että se on tänä päivänä melko yleistä varsinkin miesten keskuudessa. Huomisen jälkeen mulla on pari viikkoa kesälomaa ja ajattelin että sen jälkeen irtisanon itseni. Siitä tulee seuraamaan elämässä ainakin jonkinlainen pakotettu muutos. Mutta, ihmisen elämä on todella lyhyt, ja usein kuulee että ihmiset ovat tyytyväisiä juuri siihen minkä ikäisiä ovat. Minä en ole, haluaisin olla n. 32 vuotias.

      • Anonyymi

        Älä irtisano itseäsi vaan etsi mieleinen ala mille kouluttautua. Hae opintovapaa ja aikuisopintoraha. Parhaimmillaan pääset uuteen työhön koulutuksen loputtua. Opintovapaan loputtua voi muuten palata vanhaan paremman puutteessa.


    • Anonyymi

      Ei kannata pelätä sellaista mistä ei mitään tiedä. Kun kuolee ei tajua että kuolee, eikä ainakaan tajua eläneensä. Menee hukkaan koko pelkääminen, ei kannata. Eikä me oikeastaan tiedetä elämästäkään tarpeeksi. Sitä että onko tämä vaan jonkun otuksen unta vai mitä tämä on. Kannattaa ainakin matkustaa ja nähdä kaikkea uutta. Ihmiset pelkää kaikenlaista ihan turhaan. Usein se on tekosyy olla tekemättä jotain tärkeää. Eli turha pelko pois. Se estää elämästä.

    • Anonyymi

      Heroes never die!

      Olen itse myös yli 40, ja näitä asioita on tullut pohdittua kun veriarvoissa ilmeni omituisuuksia. Jatkotutkimusten toisella kierroksella selvisi että syöpähän se siellä ja nyt on tulossa sitten kolmas kierros.
      Lääkärien mukaan tilanne voi olla vakava, vaikka en ole omasta mielestäni huomannut mitään muuta kuin voimistuvaa väsymystä. Ei kipuja, ei mitään.

      Kävin mielessäni läpi jo elettyä elämääni ja totesin että suurin osa niistä asioista, mitä olen halunnut kokea tai tehdä, on jo tehty. Matkustelut, rellestysvuodet ja vanhemmuus.
      Olen siis valmis kuolemaan omasta puolestani, mutta läheisten takia aion luonnollisesti taistella loppuun saakka, mikäli pahin mahdollinen ennustus tulee.

      Kuolema ei pelota minua, mutta enemmän se että jos kuolema on tuskallinen ja pitkittyy, tai jos makaan sairaalan sängyssä letkuissa ja aineissa. Tuollaista kuolemaa en aio kokea, ja vaikka taistelenkin loppuun saakka niin jossain vaiheessa suoritan eettisen itsemurhan.

    • Anonyymi

      Melko hienoa, jos vasta 4-kymppisenä tiedostit olevasi kuolevainen, niinkuin me kaikki muutkin. Kaikki eliöt kuolevat joskus, tosin joillain viruksilla, bakteereilla, sienillä, kasveilla mahdollisuus nukkua muutama vuosi(sata) ja herätä sitten uudestaan.
      Ihmisellä valitettavasti on vain tämä yksi elämä, vaikka moni uskonto yrittää muita vaihtoehtoja selittää.
      Se ainoa elämä, mikä sinulla on, kannattaisi käyttää hyvin.
      Ei kuolemassa ole mitään ahdistavaa tai pelettävää.

    • Anonyymi

      Olen yli 50 vuotias ja omat vanhempani lähes 80 ja hieman yli. Kun oma isoisäni kuoli, ajattelin että voi voi, isää varmaan mietityttää nyt, että hän on seuraava joka lähtee. Nyt ajattelin itse, että kun isäni nukkuu pois, olen minä se seuraava, mutta en enää ajattele ollenkaan niinkuin esim 40 vuotiaana.

      Minulla itselläni on lapsia ja yksi lapsenlapsi. Kun katselen lasteni kasvamista ja heidän elämänsä kehittymistä, näen itseni, isäni ja isoisäni siinä jatkamassa elämää.

      En pelkää kuolemaa, tottakai toivon, että pääsen elämään mahdollisimman pitkään terveenä ja hyväkuntoisena. Pääasiallisin toiveeni on että lapset ja lapsen lapseni tulevan pärjäämään ja elämään onnelista elämää.

      Erosin kirkosta noin 10 vuotta sitten. Tänä päivänä minulla on melko vahva tunne siitä, että kun jonain päivänä kuolen, siirryn jonnekkin mistä sitten joskus lähden elämään uutta elämää, jossa en tule tästä nykyisestä tietämään yhtään mitään. Kuitenkin luulen, että tämä elämäni on opettava minulle jotain mitä minun tulee oppia ja seuraava elämä tulee opettamaan taas jotain uutta. Tuo ajattelu ja "usko" on helpottanut todella paljon enemmän kuin se Suomalaisen valtionkirkon usko, jonka mukaan kun kuolemme, siirrymme jonnekkin odottamaan että tulee viimeinen päivä ja silloin tuomionpäivän pasuunat soi ja kaikki kuolleet herätetään tuomiolle.

      Tuo ei oikein toimi nykypäivän elämisen kanssa. Ihmiset menevät naimisiin ja erovat, avioituvat uudelleen jne. Jos kuoleman jälkeen kaikki jäsivät jonnekkin odottamaan viimeistä päivää ja herättämistä, niin mikä hässäkkä syntyisi kun joku mummo heräisi ja lähtisi etsimään miestään, joka hänen kuolemansa jälkeen olisikin mennyt uusiin naimisiin ja herättyään etsisi uutta vaimoaan....

      No joo, nää on näitä ja jokaisella on oikeus uskoa mihin huvittaa jos niin haluaa. Kuitenkin voin sanoa, että elämä alkaa uudelleen 20 vuotiaana, kuten varmaan muistat, samoin 30 vuotiaana ja 40 ja 50 ja 60 ja 70 jne.

      Nauti jokaisesta päivästä ja unohda typerä kuoleman pelko. Silloin kun kuolet, niin ei enää ole mitään hätää, tai stressiä. Yhteiskunnassa on vakiintunut systeemi sen varalle että me kaikki joskus kuollaan. Muilla elämä jatkuu, surun kanssa tullaan pärjäämään ja loppujen lopuksi tulet aina elämään sinut tunteneiden muistoissa.

    • Anonyymi

      En minä omaa kuolemaa pelkää (53v)....pelkään rakkaitten läheisten kuolemaa. Omalla kuolemalla ei ole mitään väliä. Pelkään millaista elämäni on kun joku todella rakas kuolee.

    • Anonyymi

      Hei. Mie ymmärrän täysin sinua. Koen samaa pelkoa. Ei sitä sairautta eikä muita elämän kolhuja vaan sen elämän ehdotonta loppua. Herään joskus öisin paniikkikohtaukseen ja ainoa asia mikä ajatuksena/unena on ollu että kuolen enkä ole enää täällä ikinä.

    • Anonyymi

      Tee joka päivä jotain sellaista mistä tykkäät. Kokeile uusia asioita. Opiskele jotain uutta. Silloin menet tyytyväisenä nukkumaan ja kuolemanpelkokin todennäköisesti unohtuu.

    • Anonyymi

      Taapero puhui siansaksaa. Jos toimittajat ei tieda, mista sana siansaksa juontaa, kun sita noin huolettomasti kayttavat, ei voi muuta sanoa, kuin etta on sivistystaso alhainen toimittajilla. No kyllahan sen nakee uutisistakin. Kaiken maailman lehman poikimiset ilmoitetaan, mut ei tosi tarkeita juttuja, mita maailmalla tapahtuu.

    • Anonyymi

      Kyse on hallinnan tunteen menettämisestä. Ihminen haluaa hallita elämäänsä. Kuolema riistää elämäsi hallinnan äärimmäisimmällä mahdollisella tavalla. Eläessäkin se on asia jota ei voi hallita koska se tulee kaikille joskus. Elit sitten miten tervellisesti vain. Olet hyvä, paha tai muuten vain huono.

      • Anonyymi

        Hyvin sanottu!Minulla ja pelkoa kuolemaan,hammaslääkärissä ym.toimenpiteissä,jossa en voi itse juurikaan vaikuttaa,eli se hallinnan puute!


    • Anonyymi

      Suurin osa maapallolla eläneistä ihmisistä on jo kuollut. Eli asiassa ei ole mitään uutta ja pelättävää. Elämä on kuitenkin hyvä elää ihmisiksi muita kunnioittaen, koska muutoin koko elämällä ei ole mitään merkitystä. Raha omaisuus ja ura eivät ole se merkitys.

    • Anonyymi

      Parempi, kun ei mieti koko asiaa. Elää päivän kerrallaan ja yrittää olla stressaamasta liikaa asioista. Kiittää joka päivästä Jumalaa iltaisin pienellä rukouksella. Antaa rauhallisen tunteen sen jälkeen.

    • Anonyymi

      Unohda nuo jeesustelut ja turhat rukoilut tai synnin pelot. Ei ole syntiä se on vain uskontojen keino hallita ihmisiä, Ei ole jumalia, Ne on ihminen luonut/keksinyt. Samoin Helvetin. Kuolema on osa elämää. Kaikki loppuu aikanaan, Aikakin. Siis elä sillä elämän ainoa tarkoitus on tarkoituksellinen elämä.

    • Anonyymi

      Rukoile hyvä mies Jeesus on voittanut kuoleman joka uskoo Jeesukseen ei ikinä kuole ota selvää etsi joku uskova ihminen joka voi ohjata sinut oikealle tielle etsikää niin te löydätte kolkuttakaa niin teille avataan se on niin yksinkertaista löytää.

    • Anonyymi

      Tuttu tilanne kun olin 40v. Tajusin että elämä on elettävä miten itsestä mukavalta tuntuu. Nyt 70v ajattelen, olisi kauhistus, jos kuolemaa ei olisi. 42v lä
      Lähtivät lapset maailmalle. Jäin töistä pois, lähdin maailmalle. Nyt Euroopassa asuneena, USA:ssa käynyt, Siperian junan kokeneena, lastenlasten nähnyt aikuisena, on tunne, kiva on elää, mutta kuolemakaan ei pelota. Kirsti Kärki Vampula

      • Anonyymi

        Mutta eikö olisi hauskaa elää kun vanhenemisen voisi pysäyttää vaikka 40 vuoteen. Lääke estäisi myös sairaudet. Läheisesikin voisivat ottaa samaa lääkettä. Kuoleminen pitäisi olla oma valinta. Ottaisi vain toista lääkettä joka kumoaa vaikutuksen.


    • Anonyymi

      Rukoile hyvä mies Jeesus sanoo joka minuun uskoo ei ikinä kuole etsi joku uskovainen joka voisi neuvoa ja ohjata sinut oikealle tielle etsikää niin te löydätte kolkuttakaa niin teille avataan kun löydät tien niin saat sisäisen rauhan ei voi helppoa elämää luvata mutta muuta tietä ei ole vaikka mitä tekisit muualta et todellista rauhaa löydä

      • Anonyymi

        Sama mihin uskot kuolema tulee kuitenkin, kaikelle ja kaikille. Ja kuoltuasi on ihan sama mitä jossain kirjoituksissa tai lahkon hurmostilaisuukissa sanottiin. Joten elä nyt, Kuoleman lähestyessä on myöhäistä. Ja sen jälkeen sinulle sillä elitkö vai et ei ole enään mitään merkitystä,ei silläkään, mitä hautajaisissasi jälkipolvi sinusta sanoo tai ajattelee.


    • Anonyymi

      Ohi menee! Olen kohta 48-v mies ja kuolemasta ajattelen, että "ihan sama, joko mennään?".

    • Anonyymi

      "Kuolemanpelko iski!

      Olen nelikymppinen mies joka on kokenut ensimmäistä kertaa kuolemanpelkoa. "

      Hei!
      Ihan kuin olisin lukenut omia ajatuksiani, paitsi että minä olen nyt 73v ja olen miettinyt nyt noita juttuja noin 5 vuotta.

      Minä pelkään kuolemaa , koska se on niin tuntematon tapahtuma, enkä tiedä mitä tapahtuu kun kuolee, millaista se on ja mitä sen jälkeen. Olenko jossain kummassa tilassa kuoleman jälkeen, näen ja kuulen kaiken, mutta olen kuollut.

      Pelkään siis kuolemaa aina vaan enemmän, mitä vanhemmaksi tulen. En halua kuolla! En, vaikka elämäni onkin melko kurjaa ja tapahtumaköyhää.

      Tsemppiä sinulle, ymmärrän hyvin sinua.

      • Anonyymi

        Ei minunkaan elämäni nyt kovin hohdokasta ole. Olen kuitenkin terve ja yrittänyt pitää itseni kunnossa. Siitä olen tyytyväinen. Olen matalapalkkaisessa tehdastyössä ja taloudellisessa mielessä elämäni on aina ollut niukkaa. Ei ole varaa matkustella tai tehdä muutakaan enemmän rahaa vaativaa.

        Olen kai tehnyt välttämättömyydestä hyveen ja löytänyt ilon pienistä arkipäiväisistä asioista. Niin se vain ihminen sopeutuu. Nuorena halusin omakotitalon yms:DTämä kuoleman pelon tuleminen ainakin herätti minut tyytymättömyydestä vähän kaikkeen elämässäni. Ainakin heräsin arvostamaan enemmän läheisiäni ja nauttimaan elämän pienistä iloista enemmän. Mä olen aina vierastanut suuria juhlahetkiä. Johtuu varmaan ujosta luonteestani. Mulle suurinta iloa tuottaa mutkattomasti sujuva arki pienine juhlahetkineen.


    • Anonyymi

      olen 55v. ja kun on laaja suku niin myötäänsä joku kuolee tai tekee sairaalassa loppuaan, täytyy myöntää että vaikuttaa mielialaan. kun oma lähtö koittaa niin toivon vaan että ei tarvitse kitua pitkiä aikoja. nyt täytyy vaihtaa valoisammat ajatukset päähän! :D, aurinkoista syksyä!

    • Anonyymi

      Kuolemanpelko voi johtua siitä että elät haureudessa ym synnissä. Haureelliset eivät peri jumalan valtakuntaa. Jos harrastat esiaviollisia seksiä niin sinulla on kuolemanpelko koska et ole menossa taivaaseen vaan kadotukseen olitpa uskossa tai et

      • Anonyymi

        Lui jutun jossa haastateltiin saattohoitokodin työntekijöitä. Nämä kertoivat että ei edes hoidossa olleelle papille. Asiat olleetkaan enää selkeitä kun oma kuolema oli enää päivien päässä. Mä uskallsn epäillä että kenen tahansa jopa haureettoman uskovan rohkeus haihtuisi tuollaisessa tilanteessa.


    • Anonyymi

      Olen käynyt läheisen kuoleman läpi 3 kertaa. Kuolemaan ei totu. Mitä läheisempi, sen syvemmin riipaisee ikävä. Itsellä ei ole kuolemanpelkoa. Usko on ja luottamus tulevaan ja sen mukana luottamus kaiken tarkoitukseen. Uskon, että minun elinpäiväni on ollut tiedossa jo ennen syntymääni. Jokainen päivä on suuri lahja minkä saa elää, terveys on myös. Itse uskon, että Jumala antaa ihmiselle etsikon ajan, jolloin kutsuu luokseen. Usko tuo turvan ja kuolema on uskovalld voitto. Oman äidin kuolinvuoteella sain vahvistusta siitä, että usko muuttuu näkemiseksi. Vaikka usko ei perustu näkyvään, vaan näkymättömään. Toivon, että kirjoittaja löytäisi sellaisen rauhan, minkä turvin on hyvä ottaa elinpäivät vastaan sellaisina kuin ne tulevat. Kerran on luvassa parempaa, sille, joka sydämenuskossa jaksaa vaeltaa.

      • Anonyymi

        Höpö höpö. Kun henki lähtee, niin ikinä et tule enää mihinkään takaisin. Vai oletko kuullut jonkun tulleen? Kerro lisää.

        Fataali syöpä 53v


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Höpö höpö. Kun henki lähtee, niin ikinä et tule enää mihinkään takaisin. Vai oletko kuullut jonkun tulleen? Kerro lisää.

        Fataali syöpä 53v

        Kyllä olen kuullut, paljon todistajiakin on ollut jotka ovat nähneet henkilön joka kuoli ja nousi kuolleista eloon.
        Aikaa tapauksesta on kulunut niin kauan että silminnäkijätodistajat ovat jo edesmenneet.
        Tapauksesta löytyy tarkkoja kuvauksia Raamatun evankeliumeista sekä myös Raamatun ulkopuolisista lähteistä.
        Tapahtuma oli historiallinen ja siihen liittyi muitakin poikkeuksellisia ilmiöitä.
        Kyseessä on siis Jeesus Nasaretilaisen ylösnousemus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä olen kuullut, paljon todistajiakin on ollut jotka ovat nähneet henkilön joka kuoli ja nousi kuolleista eloon.
        Aikaa tapauksesta on kulunut niin kauan että silminnäkijätodistajat ovat jo edesmenneet.
        Tapauksesta löytyy tarkkoja kuvauksia Raamatun evankeliumeista sekä myös Raamatun ulkopuolisista lähteistä.
        Tapahtuma oli historiallinen ja siihen liittyi muitakin poikkeuksellisia ilmiöitä.
        Kyseessä on siis Jeesus Nasaretilaisen ylösnousemus.

        Kyllä kyseesä on tuossakin tapauksessa ihan jostain muusta kuin "ylösnousemuksesta". Eikä se ole silloin ensimmäinen jos satuihin aletaan uskomaan. Egyptiläisten Osiris nousi myös kuolleista tuomitsemaan eläviä tai paremminkin kuolleita.. Ja monessa muussakin tarustossa näin on käynyt,kuten esim meille tutussa Kalevalassa, tai myös useammassakin kreikkalaistarussa,myös eräässä raamatun esikuvateoksessa Gilgames.eepoksessa on ylösnousemustarina..


      • Anonyymi

        Jeesuksen opetuslapset kuolivat marttyyreinä sen uskon puolesta, että olivat nähneet Jeesuksen elävän hänen julkisen ristiinnnaulitsemisensa jälkeen. Jos he olisivat vain kuulleet jonkun tarinan, niin se olisi eri asia. Jeesuksen ristiinnaulitseminen on yksi varmimpia historiallisia tapahtumia, mikä löytyy myös Raamatun ulkopuolisten historioitsijoiden lähteistä. Jeesuksesta on myös enemmän mainintoja kuin sen aikaisista keisareista. Jos Jeesuksesta halutaan tehdä taruolento, niin täytyy kieltää sitten muukin tunnettu historia suurelta osin. Se miten Jeesukseen ja hänen sanomaansa ja persoonaansa suhtautuu, se on jokaisen itse päätettävissä. Ihmeellistä vain, että tuon "puusepän pojan" vaikutus ulottuu 2000 vuoden päähän ja ylikin... Että kannattaa ottaa selvää tosiasioista, mutta harva siihen enää vaivautuu. Samaan nippuun vain laitetaan Jeesus, Väinämöinen, Joulupukki jne. kun ei haluta kohdata sitä sanomaa, joka häiritsee omaa itsekästä mieltä ja joka kuitenkin olisi ihmiselle parhaaksi.


    • Anonyymi

      Kokeile taikasieniä, ne auttaa kuulemma mm. kuolemanpelkoon. Tämän kertoi joku vakavsti sairas henkilö, joka kaverin kehoituksesta otti pienen sieni tripin ja tämän jälkeen hän ei enään ahdistunut tulevasta kuolemastaan, vaan hyväksyi sen arkisena ja vääjäämättömänä asiana.

    • Anonyymi

      Olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa, kuin sinä, mutta 30v ja ajatus heräsi, kun opiskelin hoitajaksi ja siinä käsiteltiin saattohoitoa. Sain paniikkikohtauksia ja minun oli koko ajan käveltävä ulkona, kun pelkäsin sydänkohtausta. Arvelin, että jos luhistun maahan, niin ympärillä olevat ihmiset soittavat minulle apua.

      Sain kuitenkin rohkeutta ja apua siitä, että uskottelen lääketeollisuuden keksivän lääkkeen, joka lisää elinaikaa vuosisadoiksi ja ajattelin urheilijoita ja muita kuuluisuuksia, jotka ovat ikäisiäni. Haluan olla, kuin he. Lääkkeilläkin oli osuutensa, kuten sillä, että keskityn työhöni ja uskon Jumalan ja Jeesuksen olevan olemassa. Kuoleman jälkeen on elämää.

      • Anonyymi

        Ei minä nyt pelkää kuolevani huomenna sen enempää kuin ennenkään. Yleisesti kyllä olen varovaisempi kuin nuorena. Mua ahdistaa kuolemassa nimenomaan sen pakollisuus. Se ettei sitä voi välttää teki mitä vain. On jotenkin hassua että kuolema on yhteiskunnassa niin arkinen asia.Vainajien siunaus on pappien arkityötä ja hautaustoimi alalla oleville vain keino hankkia leipänsä. Samalla kuolema on kuitenkin syntymän ohella suurin mysteeri tässä. Kuten uskovat sanovat ajallisessa maailmassa. Se kohtaa jokaista ja ihminen katoaa. Jäljelle jää vain kirjaimellisesti maaksi muuttuva ruumis. En osaa oikein pukea sanoiksi mitä tarkoitan kun en saa oikein ajatuksesta kiinni. Mutta kuitenkin kuolema on varmasti jokaisen mielessä joskus. Joskus siitä puhutaan kavereiden kesken parilla lauseella. Se on kuin virtahepo olohuoneessa. On lopulta ihme että ihmiset pystyvät elämään niin että ajatus siitä on painettu taka alalle. Muuta keinoa ei olekaan jotta pystyy elämään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei minä nyt pelkää kuolevani huomenna sen enempää kuin ennenkään. Yleisesti kyllä olen varovaisempi kuin nuorena. Mua ahdistaa kuolemassa nimenomaan sen pakollisuus. Se ettei sitä voi välttää teki mitä vain. On jotenkin hassua että kuolema on yhteiskunnassa niin arkinen asia.Vainajien siunaus on pappien arkityötä ja hautaustoimi alalla oleville vain keino hankkia leipänsä. Samalla kuolema on kuitenkin syntymän ohella suurin mysteeri tässä. Kuten uskovat sanovat ajallisessa maailmassa. Se kohtaa jokaista ja ihminen katoaa. Jäljelle jää vain kirjaimellisesti maaksi muuttuva ruumis. En osaa oikein pukea sanoiksi mitä tarkoitan kun en saa oikein ajatuksesta kiinni. Mutta kuitenkin kuolema on varmasti jokaisen mielessä joskus. Joskus siitä puhutaan kavereiden kesken parilla lauseella. Se on kuin virtahepo olohuoneessa. On lopulta ihme että ihmiset pystyvät elämään niin että ajatus siitä on painettu taka alalle. Muuta keinoa ei olekaan jotta pystyy elämään.

        Jos pystyisit puhumaan ammattilaisen kanssa? Mulle on ollut apua lääkkeestä, mutta myös psykologista. Todellisuutta ei pääse karkuun, mutta jos sitä voi lievittää. Varmaan miljoonat ihmiset ajattelee, kuin sinä.


      • Anonyymi

        Mitähän psykologi voi sanoa tähän asiaan? Niin, ei yhtään mitään. Kehottaa olematta ajattelematta asiaa liikaa ja elämään elämääsi. En koe olevani kallonkutistajan tarpeessa koska ei kuolemanpelko rajoita elämääni. Tietysti siinä mielessä kun uhraan aikaa sen pohtimiseen miksi pitää kuolla ja kauhistelen mitä se merkitsee. Mutta musta se on ajattelevalle lajille ihan luontaista. Ja en muuten ole trolli. Mitä uskontoon tulee niin jotkut kilpikonnat voivat elää 200 vuotta. Tutkijat löysivät Grönlannin rannikolta jäähain jonka uskotaan olevan 512 vuoden ikäinen. Miksi ihmiselle on annettu niin vähän aikaa? Miksei ihmisen solujen vanhenemista voida hidastaa tai pysäyttää. Tietysti hai ei ole nisäkäs mutta soluista sekin koostuu.


    • Anonyymi

      Rupeen veteleen ranteita auki, kun sain syytteen pikku poikiin sekaantumisesta äskön. Arkkuuni haluun matka eväiks purkin akselivaseliinii, jos sattuis käymään flaksi "silläkin puolella".

    • Anonyymi

      Kuolemaankin turtuu jollain tavalla. Kun on läheltä kuollut ihmisiä jo yli 30:n vuoden ajan niin sitä ei pidä enää niin kauheana asiana. Vaikka ikävää se kyllä on. Etenkin silloin kun kyseessä on nuorempia ihmisiä, joilla olisi elämä vielä edessä. Omasta joskus tulevasta kuolemasta olen ajatellut että ei ole kiva kun sitten jää kaikki kesken. Paitsi mikä siinä loppujen lopuksi jää kesken, en ole sitä vielä keksinyt. Kun juttelee ihmisten kanssa kuolemasta niin on aika yllättävää miten samantyylisiä ajatuksia ihmiset pohtivat. Monille se on vaikea aihe puhua, mikä on täysin ymmärrettävää.

    • Anonyymi

      Sinä olet kristinuskoa tunnustava pöhlö. Voisitko miettiä asiaa vaikka niin, että ihan ne kaikki olemme vaikka universumin (vaikkapa kuustakin tarkasteltuna) mittakaavassa satunnaisia eliöitä jossain planeetalla. Mikä tekee sinusta niin erityisen, että et hyväksy sitä, että kaikki me kuolemme. Ja juu, hakeudu ammattiauttajalla. Siis jos et oo trolli.

      • Anonyymi

        Juuri se että olen "minä" tekee minusta erityisen.


    • Anonyymi

      Jos olet uskova eikä ajatus taivaasta auta ja lohduta tilanne on sama kuin jos et haluaisi syntyä, vaan jäädä ahtaaseen kohtuun, koska olet niin tottunut siihen. Tai jos eläisit elämäsi kuumassa saunassa mutta et millään halua jättää saunaa ja lähteä virkistävään, ihanaan mereen.
      Niiden jotka eivät ole uskossa on vaikea nähdä elämässä mielekkyyttä, koska he eivät usko kuoleman jälkeiseen elämään. Meille, jotka uskomme totuus on kuten C. S. Lewis sen ilmaisi: elämä täällä on vain kirjan prologi. Ikuisuudessa vasta alkaa ensimmäinen luku.
      Toiset sanovat etteivät halua elää ikuisesti. He voivatkin valita: joko elää ikuisesti uskomalla Jeesukseen tai kuolla ikuisesti ylpeydessä ja epäuskossa ja uskon halveksimisessa.

      • Anonyymi

        Mullekin asiat olivat noin selkeitä kun olin alta 40v ja en vielä kohdannut kuoleman pelkoa. Olin täysin varma kuten sinäkin että olen uskossa ja kuolema on vain siirtyminen ikuiseen elämään Taivaassa. Tottakain Jumalan lupaus ikuisesta elämästä Taivaassa on parasta mitä toivon. Pelkäsin toki kuolemaa niin kuin muitakin vaaroja. Tippua korkealta katolta tai heikkoja jäitä.

        Tämä pelko joka nyt tuli tutuksi on kuitenkin muuta. Mureniko se kuuluisa lapsen usko vai peittääkö pelko kaiken muun? Kuoleman pelko on kuin sokea piste joka horjuttaa uskoani. Kuten olen moneen kertaan sanonut pidän kovasti elämästäni. Ja mulla on vielä elämän suunnitelma kesken. En minä halveksi uskoa.

        Mutta siihen en usko minkä moni muukin on muuten todennut että uskova ei ole kuoleman edessä yhtään sen rohkeampi kuin muutkaan. Tai selkokielellä jos sinulle painetaa veitsi kurkulle pelkäät ihan niin kuin kaikki muutkin. On varmaan ihmisiä jotka ovat horjumattomia kuolemankin uhatessa ja kunnioitan sitä.


    • Anonyymi

      Olen nyt 60 vuotta, joten aikaa on korkeintaan 20 vuotta vielä, en ole koskaan pelännyt kuolemaa, enkä oikein ymmärrä miksi pitäisikään, sehän kuuluu osana tätä luonnonkiertokulkua, en ole myöskään kovinkaan uskovainen, en ateistikaan, joten noista asioista ei ole minulle mitään apua, luulempa että olemme vain osa suurta kokonaisuutta, jostain mikä ylittää käsityskykemme, vähän sama kuin kala-altaassa uiskenteleva kala, joka näkee lasin ja veden läpi vääristyneen maailmansa.

    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Tämä oli todella hyvä ja selkeä vastaus tähän mielenkiintoiseen keskusteluun. (En ole keskustelun aloittaja)


    • Anonyymi

      Paras lääke kuolemanpelkoon on toteuttaa Raamatun mukaista elämän tarkoitusta: ETSIÄ JUMALAA. Jeesus nasaretilainen on Jumalan Poika ja Kristus, joka on sovittanut sinun syntisi ja koko syntisen olemuksesi ristin puulla. Ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka uskovat Jumalan oman todistuksen Pojastaan. Ja tämä on se todistus: JUMALA ON ANTANUT MEILLE IANKAIKKISEEN ELÄMÄN, JA TÄMÄ ELÄMÄ ON HÄNEN POJASSANSA. Usko on siis pähkinänkuoressa sen uskomista, mitä Jumala on sanonut Pojastaan. Ei sinun siis itse tarvitse kehittää uskoa jostakin, vaan uskoa Jmalaa.

    • Anonyymi

      Miksi te boikotoitte minun tekstejäni? On tässä ketjussa toisetkin saaneet puhua Jeesuksesta. Ei kai ole toimittajan huoneentaulun mukaista tuomita kaikki tekstit, jos yksi on sattunut olemaan poliittisesti epäkorrekti.

    • Anonyymi

      Viimeistään 65 vuotiaana alat kyllä toivoo ettet paljon yli 80 halua elääkkään koska sairastat enemmän ja enemmän ja loppu päässä häämöttää myös dementia. Kaikki ei sitä tietenkään mutta yhä useempi kuitenkin, lisääntyvä kansansairaus. Syynä liian helppo elämä, kaikki mietitty valmiiksi, omia aivoja ei tarvi mihinkään. Itse en sinakaan halua elää 80 vanhemmaksi. Yhden dementikon kokeneena ja sitä en halua itselleni saada.

    • Anonyymi

      On hyvä että kerrot kuolemanpelostasi, useat ihmiset jossain elämänvaiheessa joutuvat miettimään elämän arvoja. Pienet lapsetkin ja esim kotielämet joutuvat kohtaamaan maapallolla kuolemaa päivittäin ilman pelkoa. Pelkäät tai et kuolema on ainoa johon voit varmasti luottaa. Kertomustasi ja herkkyytäsi voi helposti joku uskonlahko käyttää keppihevosena ja laittaa sinut muuliksi tekemään itselleen töitä ja maksattaa vielä siitä. Luonnosssa vaeltaminen on paras lääke tässä tapauksessa. Näet myös kuoleman luonnollisena tätä kautta. Alkoholin liika juominen aiheuttaa myös tälläistä henkistä yliherkkyyttä, sen läträäminen kannattaa lopettaa kokonaan. Uskonnot sekottavat pääsi , karta niitä niin vältyt myös hourulalta.

    • Anonyymi

      Ihan normii, ei tänne oo kukaan jäänyt ikuisesti elämään. Ihmisen elämä loppupelissä aika lyhyt.

    • Anonyymi

      Ilmeisesti valtion turvallisuuspalvelu narkkareineen päässy iskeen? Vintti pimeenä ja muisti menny ravintolassa ... ne on vaan niitä vieroitusoireita. Menee ohi.

    • Anonyymi

      Ei niitä ole kuin muutama MILJOONA. Ne on niitä "rikollisia". Otan osaa.

    • Anonyymi

      CIA = Al-Qaida, MOSSAD = Venäjän oligargia, EU = Kuolema ...
      TOTTA SE VAAN ON!

    • Anonyymi

      Uskontoon on tyhmää aina vedota. Miks muka uskovat on parempia,? Kaikki kerää vaan omaisuutta ja rahaa mitään muuta ei ajatella. Sitten kun on multaa 2m päällä sillä omaisuudella ei tee mitään. Perilliset vaan tappelee et kuka saa kuinka paljon

    • Anonyymi

      Hävittää KOKO SUOMEN VALTION POIS? Ongelma ratkaistu.
      Ja maailmassa on RAUHA.

      Suomessa nimittäin sairastuu IHAN KAIKKI! Valtion tapa hävittää ihmisiä pois.

    • Anonyymi

      Sitä ei itseasiassa voi oikein YMMÄRTÄÄ, että miksi SUOMI on yleensä YK:ssa????
      Huumekauppaa, paritusta, murhia ... ihan VALTION VOIMIN.
      Ne vaan näyttää "onnettomuuksilta" .... kuka hukkuu huumattuna, kuka saa sydärin, kuka palaa kotiinsa... ihan poliisi asialla.

    • Anonyymi

      Hei. Tämä pompsahti eteen kun katsoin uutis-sivuja. Ainoa keino on vain luottaa Jumalan sanaan, jossa Hän lupaa meille iankaikkisen elämän. Kun tulin uskoon toivoin kuolevani ja pääseväni heti Jeesuksen luo. Pyydä rukousta puolestasi, että Jumala itse hälventää pelkosi ja auttaa Sinua olemaan valmiina, kun on kuoleman hetki. Sinua siunata tahdon.

    • Anonyymi

      Oon itse 18-vuotias ja mulla on jo nyt ihan sama ongelma. Pelottaa se ajatus, että vaikka mitä voi tässä elämässä jättää tekemättä tai siirtää myöhemmäksi, niin kuolemaa ei voi skipata. Sitä on yksin omassa kehossaan kun se tapahtuu. Ja se tapahtuu jokaselle meistä. Yritän opetella käsittelemään asiaa, mutta voin kertoa, etten ole vieläkään päässyt eroon pelostani. Joten tiedä vaan että meitä on muitakin täällä! <3

      • Anonyymi

        Kristinuskoa on toisinaan pidetty köyhien lohtuna. Todellisuus pakona köyhyydestä. Mutta vaikka elämässä ei olisi aineellista puutetta. Joutuu kuoleman silti kohtaamaan ja se on kohdattava yksin. Siinä tajuaa mikä on kristinuskon ydinsanoma. Ajatukseen kuoleman jälkeisestä elämästä turvautuu kuin hukkuva pelasturenkaaseen. Ajatus että pitää kuolla tuottaa ahdistusta. Se mitä tapahtuu kuoleman hetkellä on tuottaa sillkkaa pelkoa. Aivot tuhoutuvat hapenpuutteeseen ja silloin sielu jättää ruumiin. Näin oletan Onko se nukahtamminen ikiuneen ja tajunta vain sammuu. Vai onko se ovi jonnekin muualle. Ei musta kuoleman miettiminen joskus ole osoitus että olisi viinan herkistämä tms. Ihminen on abstraktiin ajatteluun kykynevä kädellinen nisäkäs. Niin kai on luonnollista pohtia oman elämän päättymisen herättävän kysymyksiä.


    • Anonyymi

      Uskon, että kuolemassa "minä" lakkaa olemasta. Joka yö nukkuessa tuo tarkkailija/kokija/puhuja häviää vähäksi aikaa, joten kai meillä on aavistus siitä, millaista on ollut kuollut. Se ei tunnu miltään, koska ei ole enää ketään, joka tuntisi, mutta se onkin juuri se pelottava asia. Meillä ei ole kokemusta muusta. Minä perustuu siihen, että on olemassa muistikuva "taustahöpöttäjästä", joka on ollut pääsi sisällä niin kauan kuin kokemuspohjaa löytyy. Olen päättynyt siihen, että kuoleman ajatusta on mahdoton käsittää. Se on samaa sarjaa avaruuden mittasuhteiden kanssa. Elämästä jää jotain pois, jos sitä ei ota ollenkaan huomioon, mutta niin käy myös siinä tapauksessa jos kuolemanpelko lamaannuttaa täysin. Omat keinoni kuolemanpelkoa vastaan ovat itselle tärkeiden ihmisten kanssa elämän jakaminen ja ...puiden istutus!:)

      • Anonyymi

        Olet oikeassa. Ei sitä että minuutesi katoaa eli lakkaat olemasta voi ymmärtää täysin. Samoja keinoja minäkin olen käyttänyt kuolemanpelkoa vastaan. Yrittänyt elää enemmän. Olla enemmän läheisten kanssa kenties tehdäkseni näidenkin elämästä täydempää. Yrittänyt muutenkin olla aktiivisempi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet oikeassa. Ei sitä että minuutesi katoaa eli lakkaat olemasta voi ymmärtää täysin. Samoja keinoja minäkin olen käyttänyt kuolemanpelkoa vastaan. Yrittänyt elää enemmän. Olla enemmän läheisten kanssa kenties tehdäkseni näidenkin elämästä täydempää. Yrittänyt muutenkin olla aktiivisempi.

        Kyllä kai se jokaiselle se oma elämänlanka löytyy. Siitä pitää vaan uskaltaa ottaa kiinni, vaikka sillä toinenkin pää on.


    • Anonyymi

      Tilastotieteellisesti on täysin mahdotonta että maailmankaikkeus olisi syntynyt sattumalta. Tilastollisen todennäköisyyden mukaan on täysin mahdotonta sellainen triljoonien saumattomasti yhteensopivien "sattumien" joukko, mikä edellyttää nykyisenkaltaista elämää maapallollamme ja koko kosmoksessa.
      Mitä enemmän tiede paljastaa uusia asioita luonnontieteessä ja fysiikassa, biologiassa, sitä enemmän paljastuu huikasevan monimutkaisia rakenteita ja vaikutussuhteita yksinomaan pienessä pahaisessa bakteerissakin, saati ihmisessä. Olen täysin vakuuttunut siitä että on olemassa korkeampi voima, Luoja, Kaikkeiden Kuningas, jonka kädestä on elämä lähtenyt.

      Henki palaa kuolemassa lähettäjälleen, ei ihmisen sielu mihinkään katoa, eihän energiakaan maailmasta minnekään häviä.

    • Anonyymi

      Tilastollisen todennäköisyyden mukaan evoluutiossa olisi pitänyt syntyä toisiinsa yhteensopivien systeemeiden lisäksi triljoonittain "maanantaikappaleita", eli ominaisuuksia jotka eivät sopisi toisten eliöiden ja elämänmuotojen kanssa millään lailla yksiin, vaan torppaisivat kehityksen.

      On biljoona kertaa todennäköisempää että maapallo olisi jäänyt elottomaksi möhkäleeksi kuin että täällä kuhisee niin monimuotoista elämää, ettei tiedemiehet ole saaneet siitä vielä puoliakaan selvitettyä.

      Koko huimaisevasta äärettömästä kosmoksesta puhumattakaan!

      Raamatun luomiskertomusta ei ole luettava kirjaimellisesti, vaan kuvaannollisesti, kuitenkin järjestys: meriltä maalle, on sama kuin evoluutioteoriassa, ja aikamäärät ovat tietenkin kuvaannollisia.

    • Anonyymi

      En siis kiistä evoluutioteoriaa, vaan uskon että evuluution takana on ohjaaja, Luoja.

    • Anonyymi

      Kuolemanpelko on Jumalan kutsu, toki muitakin tapoja Hänellä on. Jumala ei ole kaukana kenestäkään meistä, Hän kutsuu kaksi tai kolme kertaa ja jos ihminen hylkää Hänet, niin Hän lähtee pois, eikä palaa milloinkaan. Sellainen ihminen on kovettanut itsensä, eli paatunut ja on matkalla alas Tuonelaan, jossa hän odottaa Tuomiopäivää.

      Jeesus sanoi asiasta näin:

      Lukas 16 luku ja 19 - 31 Wärssyt.

      19. Oli yksi rikas mies, joka waatetti itsensä purpuralla ja kalliilla liina waatteella, ja eli joka päiwä ilossa herkullisesti.
      20. Oli myös kerjääjä, nimeltä Latsarus, joka makasi hänen owensa edessä täynnänsä paisumia,
      21. ja pyysi rawittaa niistä muruista, jotka rikkaan pöydältä putosiwat; mutta koirat myös tuliwat ja nuoliwat hänen paisumansa.
      22. Niin tapahtui, että kerjääjä kuoli ja wietiin enkeleiltä Abrahamin helmaan: niin kuoli myös rikas ja haudattiin.
      23. Ja kuin hän Helwetissä waiwassa oli, nosti hän silmänsä ja näki Abrahamin taampana ja Latsaruksen hänen helmassansa.
      24. Ja hän huusi, sanoen: isä Abraham, armahda minun päälleni ja lähetä Latsarus kastamaan sormensa pää weteen, että hän jäähdyttäis minun kieleni; sillä minä kowin waiwataan tässä liekissä.
      25. Niin sanoi Abraham: poikani, muista, että sinä sait sinun hywääs elämässäs, niin myös Latsarus pahaa. Mutta nyt hän lohdutetaan, ja sinä waiwataan.
      26. Ja paitsi kaikkea näitä on meidän ja teidän wälillä suuri juopa kiinnitetty, että ne jotka tahtowat täältä sinne teidän tykönne mennä, ei he woi, eikä sieltä tännekään tulla.
      27. Niin hän sanoi: minä rukoilen siis sinua, isä, ettäs lähetät hänen minun isäni kotoon:
      28. Sillä minulla on wiisi weljeä, todistamaan heille, ettei hekin tulisi tähän waiwan sijaan.
      29. Sanoi hänelle Abraham: HEILLÄ ON MOSES JA PROFEETAT: KUULKOOT NIITÄ.
      30 Mutta hän sanoi: ei, isä Abraham: waan jos joku kuolleista menis heidän tykönsä, niin he parannuksen tekisiwät.
      31. Hän sanoi hänelle: ellei he Mosesta ja prophetaita kuule, niin ei he myös usko, jos joku kuolleista nousis ylös.

      Ja

      Luukas 12 luku ja 16 - 21.

      16. Niin Hän sanoi heille wertauksen, sanoen: yhden rikkaan miehen maa kaswoi hyWin.
      17. Ja hän ajatteli itsellänsä ja sanoi: mitä minä teen, ettei minulla ole, kuhunka minä kokoon eloni?
      18. Ja sanoi: sen minä teen: minä maahan jaotan aittani, ja rakennan suuremmat, ja kokoon sinne kaiken tuloni ja hywyyteni.
      19. Ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on pantu paljon hywyyttä moneksi wuodeksi: lepää, syö, juo, riemuitse.
      20. Mutta Jumala sanoi hänelle: sinä tyhmä! tänä yönä sinun sielus sinulta pois otetaan: kuka ne sitte saa, joita sinä walmistanut olet?
      21. Niin myös se, joka itsellensä tawaraa kokoo, ja ei ole rikas Jumalassa.

      Herramme Jeesus Kristuksen tulemus on hyvin lähellä, Hän tulee silloin kuin Häntä vähiten odotetaan.

      Luukas 17 Luku 23 - 24 wärssy.

      23. Ja he sanowat teille: katso tässä, katso siellä: älkää menkö ulos, älkääkä seuratko.
      24. Sillä niinkuin pitkäisen tuli taiwaan alla leimahtaa ja paistaa kaikkein päälle, mitkä taiwaan alla owat, niin on myös Ihmisen Poika päiwänänsä olewa.

      ja

      34. Minä sanon teille: sinä yönä owat kaksi yhdellä wuoteella, yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
      35. Kaksi ynnä jauhawat: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
      36. Kaksi owat kedolla: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.

      Planeettamme on pallo 34. on yö, 35. on aamu ja 36. on päivä samalla sekunnilla, kun tapahtuu ylöstempaus, ja se on lähellä ja syvä järkytys monelle, monille se tulee täytenä yllätyksenä. Voi niitä kristittyjä jotka jäävät tänne, silloin koko maailma on kaaoksessa, kirkot, rukoushuoneet täyttyvät itkevistä ihmisistä. Ilmestyskirjan ennustukset alkavat täyttyä, silloin on oleva vain 7 vuotta, kun kaikki tapahtuvat sinä aikana.

      Silloin ilmestyvät Antikristus ja väärä profeetta, nämä jakavat ihmiskunnan kahtia. Kaikki ne jotka ottavat hänen lukunsa 666 ja hänen merkkinsä käteen tai otsaan saavat ostaa ja myydä, mutta sairastuvat hyvin pahaan paisetautiin ja joutuvat Antikristuksen ja Väärän profeetan mukana Helvettiin. Kaikki ne jotka eivät ota sen lukua tai sen merkkiä teloitetaan.

      Jumalan armo ja rauha olkoon teidän kanssanne Jeesuksessa Kristuksessa joka maksoi syntimme Hengellään ja Pyhällä Verellään, että meillä rauha olisi. Tule sellaisena kuin olet rukouksessa Jeesuksen tykö, Hän ei heitä sinua pois. Tee parannus, tunnusta kaikki syntisi ja hylkää ne, niin saat armon ja sinun syntisi Jeesuksen Kristuksen mittaamattoman kallis Veri pesee pois niin sinä uudesti synnyt Jumalan lapseksi Hänen Kuningaskuntaan ja Taivaan Isä pitää sinusta huolen, Hän antaa sinulle kaiken mitä tarvitset elääksesi, sinun ei tarvi huolehtia siitä mitä syöt, mitä juot, missä asut etc.

      Pyhä Biblia on sinun henkesi, sielusi ruoka ja juoma, kun luet sitä ja ole siinä toimessa sitten ahkera. Anna siis elämäsi Jeesukselle Kristukselle, älä missään tapauksessa jätä sitä huomiseen, mistä tiedät huomisen, pahimmassa tapauksessa alat kovettumaan, Jumalan sanalle olet kuuro ja olet pelastuksen ulkopuolella.

    • Anonyymi

      Kuoleman pelko johtuu siita, etta ihminen tunnistaa sen, ettei hanen asiansa ole ylospain kunnossa, eika ole valmis kohtaamaan kuolemaa. Raamattu, niin halveksittu kirja kuin se onkin, on vastaus. Sielta loytyy syntiemme sovittaja Jeesus. Kun vain Hanen sovitustyonsa otamme kohdallemme, meilla ei ole pelattavaa elamassa eika kuolemassa.

    • Anonyymi

      Haluan kertoa sinulle, että tuo kuoleman pelko iski minuunkin kesken työpäivän.
      Tiedän, että joskus kuolen, mutta myös tiesin, että on olemassa elämää kuoleman jälkeen. Sekin tieto, että joutuisin kadotukseen syntielämäni vuoksi, joten päätin kesken työpäivän, että haluan saada syntini anteeksi, joten soitin seurakuntaan ja oma rippipappini otti minut vastaan. Sain synnit anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä. Voi sitä iloa ja keveyttä kun lähdin sieltä. Olen myös kasvanut uskon elämässäni ja Raamatun sana on minulle elävä ja nyt tiedän, että jokainen päivä saan jättää syntini Jeesuksen ristin juurelle, eikä ole enää kuoleman pelkoa, sillä tiedän että iäisyys taivaassa odottaa. Tätä toivon sinullekin🙏

    • Anonyymi

      Satuin eksymään tänne vaikka nuori olenkin. Vasta 29-vuotias, mutta minulla on ollut kuolemanpelko jo 10-vuotta. Kärsin voimakkaista kivuista ja väsymyksestä, alkuun kun ongelmat alkoivat olin varma, että noutaja tulee nopeasti ja pelkäsin aivan hemmetisti, jossain kohtaa sitten jo toivoin että se noutaja tulisi. Nyt olen todennut että ei täältä säällisessä ajassa pääse vaikka millä vaivoilla on siunattu.

    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Sanoit, ettet usko kuolemanrajakokemuksiin. Itse kävin rajan takana vähän yli kolmikymppisenä. Sain olla hetken Jeesuksen kanssa ja se rakkaus, mikä Hänestä säteili, oli niin vahva, että se vei pois kaiken kuolemanpelon. Olo oli kuin Paavalilla, muistaakseni Filippiläiskirjeessä, missä hän sanoi, että haluaisi jo lähteä tältä parempaan, mutta muiden ihmisten takia on parempi, että hän on vielä täällä. Erään ystävän hautakivessä on teksti "Olen Jeesuksen luona". Ymmärrän hyvin nuo hänen valitsemansa sanat. Eli Jeesuksen sovitustyöhön uskovalla ihmisellä, joka haluaa seurata Häntä jo täällä maan päällä, ei totisesti ole mitään pelättävää taivaassa. Rakkaimpamme luoksehan silloin pääsemme.

      • Anonyymi

        M
        iksi sun elämänhalusi on kadonnut ja haluat kuolla?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        M
        iksi sun elämänhalusi on kadonnut ja haluat kuolla?

        Väärin kysytty. Ei ainakaan minulla ole koskaan ollutkaan elämänhalua. Ei sellaista voi menettää, mitä ei ole ollutkaan.

        70 % suomalaisista katsoo, ettei elämä ole lahja. Näähän on niitä lahkolaisten pelottelujuttuja.


    • Anonyymi

      Miksi uskonto sotketaan joka paikkaan. Ihan outoa. Ihan hyvä elää elämänsä ja olla osa suurta evoluutioketjua. Ei sille mitään selitystä tarvita. Kauheaa olisi kuitenkin kuolla ja herätä jossain uskovaisten taivaassa. Missä joutuisi talsimaan just leikattua nurmea hamaan tappiin asti. Ei hemskutti. Jo se ajatus saa elämän halun hetkessä takaisin, jos se meinaa olla hukassa. Niin karsea on uskonnon lupaama ikuinen elämä harppua soitellen ja pitkässä kauhtanassa istuskellen jossain imelässä puutarhassa. Huh, huh.

      • Anonyymi

        Tuollainen mielikuvako sinulla on uskovaisten taivaasta. Miksi et kuvittelisi sitä "!taivasta" mieleiseksesi?


    • Anonyymi

      Itse ajattelen että jos elää faktojen mukaan, voi tehdä parempia päätöksiä elämässään oman ja muiden (todellisen) hyvinvoinnin kannalta.

      Minusta on ihmeellistä että jollakin iskee tajuntaan vasta 40 vuotiaana kuolevaisuus.
      Ei siinä toki mitään väärää ole, en yritä mollata. Kaikilla on parasta ennen päiväys ja se on hyvin todellinen. Yhtä todellinen kuin syntymä. Toki se kuolema on niin suuri asia että meillä on mielessä puskurikerroksia, ettei se kovin iske tajuntaan. Joskus se pääsee kuitenkin iskemään voimalla. Kuolemaa pelottavampi ajatus, jos sen osaa kuvitella, on (en tiedä pitäisikö tätä sanoa) ikuisuus. Ikuisuus ajallisella mielellä ajateltuna, eli loputon loputtomuus joka kertautuu loputtomiin, eikä siis IKINÄ lopu. Ajattelin tätä joskus 4 vuotiaana suihkussa ja nyt olen palauttanut mieleen että mikä tunne siitä tulee, ja se on pelottavampi kuin kuolema. Nimittäin jos olemmekin olemassa ikuisesti, ja elämä on vain harhautusta siitä kauheasta todellisuudesta, että emme koskaan lakkaa, IKINÄ olemasta... Mutta tämä on vain mielen temppuja ja mieli on täysi kummitusluola. Astuvaa vain ulos mielestänne auringonpaisteeseen :)

      • Ei kannata ahdistua siitä että me elämme ikuisesti, koska mehän kuitenkin useimmiten unohdetaan meidän ikuinen olemassaolo. Kukaan tässäkään ketjussa, paitsi minä, ei ilmeisesti tiedä että ne on ikuisesti olemassa.


      • Anonyymi
        Trexnonar kirjoitti:

        Ei kannata ahdistua siitä että me elämme ikuisesti, koska mehän kuitenkin useimmiten unohdetaan meidän ikuinen olemassaolo. Kukaan tässäkään ketjussa, paitsi minä, ei ilmeisesti tiedä että ne on ikuisesti olemassa.

        Emme me ikuisesti elä, jokainen kuolee aikanaan. Jumalasaduilla voi toki itselleen valhdella ikuisen elämän mutta se ei ole totta :)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Emme me ikuisesti elä, jokainen kuolee aikanaan. Jumalasaduilla voi toki itselleen valhdella ikuisen elämän mutta se ei ole totta :)

        Jatka vaan Uskomaan tuohon, jos haluat. Minua ei kiinnosta uskomukset, vain tieto ja todellisuus. Ei ole mitään todisteita siitä että tietoisuus voisi hävitä ikuisesti, sen sijaan meillä on kaikilla kokemusta/todisteita tietoisuudesta. Mutta matalaälyiset ihmiset usein ei välitä todisteista, koska ne on uskovaisia. Joten jatka vaan uskomaan näkymättömiin asioihin mitä ei voi todistaa.


      • Anonyymi
        Trexnonar kirjoitti:

        Jatka vaan Uskomaan tuohon, jos haluat. Minua ei kiinnosta uskomukset, vain tieto ja todellisuus. Ei ole mitään todisteita siitä että tietoisuus voisi hävitä ikuisesti, sen sijaan meillä on kaikilla kokemusta/todisteita tietoisuudesta. Mutta matalaälyiset ihmiset usein ei välitä todisteista, koska ne on uskovaisia. Joten jatka vaan uskomaan näkymättömiin asioihin mitä ei voi todistaa.

        >>Minua ei kiinnosta uskomukset, vain tieto ja todellisuus.

        Ei näytä kiinnostavan sillä tietoisuus on aivojen ominaisuus. Aivojen kuollessa, tietoisuus kuolee. Ei ole mitään syytä olettaa että tietoisuys voisi olla olemasa ilman aivoja. Ja meillä on tottakai todisteita miten erilaiset kemikaalit ja aivojen fyysiset viat vaikuttavat tähän tietoisuuteen.

        >>Joten jatka vaan uskomaan näkymättömiin asioihin mitä ei voi todistaa.

        Sinähän niihin näkymättömiin asioihin ja lapsellisiin ikuisuuselämiin satutaivaissa uskot.


      • Anonyymi kirjoitti:

        >>Minua ei kiinnosta uskomukset, vain tieto ja todellisuus.

        Ei näytä kiinnostavan sillä tietoisuus on aivojen ominaisuus. Aivojen kuollessa, tietoisuus kuolee. Ei ole mitään syytä olettaa että tietoisuys voisi olla olemasa ilman aivoja. Ja meillä on tottakai todisteita miten erilaiset kemikaalit ja aivojen fyysiset viat vaikuttavat tähän tietoisuuteen.

        >>Joten jatka vaan uskomaan näkymättömiin asioihin mitä ei voi todistaa.

        Sinähän niihin näkymättömiin asioihin ja lapsellisiin ikuisuuselämiin satutaivaissa uskot.

        Ei tietoisuus kuole, koska maapallolla on miljardeja aivoja joissa on tietoisuus, ja lisää syntyy koko ajan.


      • Anonyymi
        Trexnonar kirjoitti:

        Ei tietoisuus kuole, koska maapallolla on miljardeja aivoja joissa on tietoisuus, ja lisää syntyy koko ajan.

        Uusia ihmisiä toki syntyy ja näiden aivot tuottavat tietoisuuden tilan. Mutta kun sinä kuolet, niin se sinun tietoisuutesi katoaa sillä hetkellä pysyvästi. Tai jos sairastut vaikkapa alzheimeriin niin sinä ja tietoisuutesi katoaa sairauden edetessä ja jäljelle jää vain tyhjä kuori.


    • Anonyymi

      En ole pelännyt kuolemaa lainkaan enää sen jälkeen kun menetin nopeassa ajassa rakkaani silmieni edessä. Se oli ihan rauhallinen tapahtuma. Sanoin hänelle hiljaa että "kulta nuku pois, me nähdään vielä, Hyvää Yötä" niinkuin aina toisillemme sanoimme kun menimme nukkumaan. "Hyvää Yötä kulta". Hän vain hiljaa henkäisi pari kertaa ja kolmatta ei tullutkaan.
      Näin sen jälkeen toisen läheiseni, isän tekemässä kuolemaa. Myös sekin nopea asia. Syöpä joka oli aggressiivinen. Sanoin hänelle edellisenä iltana "Iskä kulta, älä pelkää". Jotenkin tiesin että isä kuolee pian, ellei seuraavana yönä. Minulle soitettiin aamulla että rakas isä oli nukkunut pois. Onneksi sai kipulääkkeitä ettei tarvinnut kärsiä, siitä olen varma.
      Olen töissä vanhusten kanssa ja nähnyt kuolemaa. Tietysti vanhat ihmiset ja tiedossa oleva sairaus tavallaan valmistavat itseään kohtaamaan että se tuttu ja ihana mummu tai pappa voi olla huomenna toisessa maailmassa. Mutta itselleni kuolema ei ole ikinä ns. läpihuutojuttu. Olen viettänyt aikaa heidän kanssaan esim. kotona ja sitten vanhainkodissa, tuttu mummu tai pappa. Olen itkenyt töissä itsekseni.
      Mutta kuolema ei ole pelottava. Ihminen vain...nukkuu ja se, että sanotaan, että rypyt ja kaikki huoli katoaa kasvoilta, voi hyvinkin pitää paikkansa. Minusta se rauha, mitä juuri kuollut elää kasvoillaan on todella kaunista. Ei voi verrata ns. elävän ihmisen nukkuessa.

      Kuolemaa ei tarvitse pelätä.

    • Anonyymi

      Minulla ei ole aikaa ajatella kuolemaa. Sain lapseni vasta reilusti yli kolmekymppisenä, viimeisen nelikymppisenä. Se on ollut tehokas keino irrottautua kuoleman ajatuksista. Kodin, työn, harrastusten, ystävien ja mökkeilyn lisäksi muuhun ei enää aika riitä. Kun täyttää elämän itselleen tärkeillä asioilla, voi olla tyytyväinen jo elettyyn elämään ja ajatella rauhassa myös toivottavasti myöhään tapahtuvaa luonnollista poistumaa.

    • Anonyymi

      Raamattuhan kuolemanpelkoasiankin selittää täydellisesti. Mistä sai alkunsa pelko, häpeä, valehtelu jne? Alussahan oli kaikki hyvin, mutta syntiinlankeemus toi ihmiselle mm. pelon ja häpeän ja kuoleman. Ihmiset ja muu luomakunta kärsii nyt tästä väärästä valinnasta pahemman kerran. Jokaiseen ihmiseen on synti periytynyt. Kukaan ei ole täydellinen. Inhimillisesti voi uskovakin kuolemaa pelätä, mutta ei todellakaan sen lopullisuutta. Kuolema on Jeesuksen toimesta voitettu ja näiden muutamien täällä elettyjen vuosikymmenten jälkeen alkaa Jeesuksen sovitustyöhön turvaaville ikuinen autuus ja onni. Ihminen on ikuisuusolento ja ruumiin kuoleman jälkeen henki irtaantuu ruumiista ja ikuisuus vietetään joko helvetissä tulissa kärvistellen tai taivaan riemuissa iloiten sen mukaan miten Jumalan valmistamaan pelastustiehen suhtautuu. Hän ei pakota ketään yhteyteensä. Ihminen saa tehdä oman valinnan: taivas vai helvetti. Luulisi olevan helppo valinta, mutta sitähän se ei ylpeälle ihmiselle ole.

    • Anonyymi

      Tämä varmaan saa alasnuolia, mutta itsellä paniikkihäiriö ja masennus ilmenee lamaannuttavalla kuolemanpelolla. Se estää normaalin elämän, kun aina havahtuu siihen että "voi ei, mä kuolen ja jää vaan tyhjyys". Itsellä masennuslääkkeet vievät ajatukset pois viikoissa ja kykenen sitten taas normaaliin elämään. Suosittelen terapiaa ja yhteydenottoa terveydenhuoltoon, jos asia pääsee vaikuttamaan jo päivittäiseen elämään. Usko pois, asia on hoidettavissa ja pystyy sitten taas elämään normaalisti ja nauttimaan. Joku joskus sanoi: hyvänkin elämän voi pilata kuolemanpelko.

    • Anonyymi

      Elämä on, kun jännitys on sitä suurempaa. Että tällanen tapaus.

    • Anonyymi

      En ajatellut tulevaa kuolemaani koskaan ennen kuin nelikymppisenä. Sen jälkeen joka päivä.

    • Anonyymi

      Mulla alkoi kuolemanpelko 20 vuotiaana. Aloin saamaan ahdistuskohtauksia ja huusin. Sitten nukkumaanmennessä joka yö tajusin että kuolen joku päivä ja aloin huutamaan ja hakkaamaan tuoleja ja muita kalusteita.
      Nyt päälle 30 vuotiaana en enää hakkaa mitään mutta saan melkein joka yö ahdistuskohtauksen. Nousen sängystä ylös ja vaeltelen sinne tänne hetken talossa ja tuntuu ettei saa happea ja sydän hakkaa miljoonaa. Se on kauhea hetki.
      Apua en ole kehdannut hakea. Pitäisikö? Onko tähän mitään apua edes?

    Ketjusta on poistettu 48 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Wau! Seksikäs Diili-Sointu poseeraa nahkarotsi auki: "Eka työviikko purkissa ja heti..."

      Uhkea Sointu Borg poseeraa ekan työviikon kunniaksi nahkarotsissa ja revityissä farkuissa - toki tyylilleen uskollisena nahkarotsi paljastavasti auki.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      37
      6213
    Aihe