Jännämiehet, rumat miehet, naiset...

Olen tässä muutaman päivän tutustunut tähän sinkkukeskusteluun ja törmännyt "ammattisanastoon", joka on minulle entuudestaan outo. On pitänyt kovasti kuuklettaa sanojen merkityksiä.

Tietysti jokainen yhteisö, joksi myös tämän miellän, kehittää oman sanastonsa ja oman kulttuurinsa. Täällä se kulttuuri on paikoin ankea ja sellainen, johon uppoamalla kyllä menettää elämänhalun ja elämän kauneus tahraantuu.
Se muistuttaa minua siitä, että on tärkeä nostaa välillä katse läppärin yli ja ohi sinne omaan elämään ja realismiin, joka on hieman toiveikkaampi kuin mikä täällä välillä välittyy.

Kun lueskelin noita jännämies- rumamies-juttuja, nousi mieleeni tietysti runsaasti kysymyksiä, vaikka toki tiedän, että kovin monen jutun takana on vain roolipeli. Kuitenkin roolipelissäkin on se sudenkuoppa, että kun riittävän kauan jossakin maaimassa on, se väkisin tarttuu ja kuva alkaa muuttua sen kuvan kaltaiseksi, jota täällä esittää.

Jossakin olen törmännyt siihen tarinaa intiaani-isoisästä , joka puhelee lapsenlapsensa kanssa.
”Kuulehan poikani, ihmisessä asuu kaksi sutta. Toisen nimi on Paha. Se on kateellinen, ilkeä, pahansuopa, häijy, kaunainen ja ylpeä ja ylimielinen ja itsesääliin taipuva. Toisen nimi on Hyvä. Se on ystävällinen, iloinen, hyvänsuopa, antelias, anteeksi antava, rauhallinen ja myötätuntoinen ja toiveikas. Ne kaksi taistelevat ihmisen sisällä.” Aikansa tuumailtuaan poika kysyi: ”Mutta ukki, kumpi niistä voittaa?” ”Se, jota sinä ruokit”, vastasi ukki.

Toinen asia, jota jäin pohtimaan on se kuva naisista, jota täällä rakennellaan. Suomalainen nainen haluaa jännämiehen ja kun jännämiehen määritelmä näyttää olevan väkivaltainen narkkari tai alkoholisti, joka lopulta saattaa tappaa naisensa, se kuva on aika ankea. Ja jää tietysti miettimään millainen mies pitää naista tuollaisena? Siitä kuvasta näyttää puuttuvan naisen kunnioitus ihmisenä. Ja jos toista ei kunnioita....mitä siihen enää jää?
Toisaalta sitten se kuva, että juokaa viinaa, muuten jäätte yksin ( anteeksi viinamies, että otin tämän esimerkiksi)
Myös siitä nousee aika surullinen kuva elämästä. Niin moni kuitenkin näyttää oikeasti ajattelevan, että sieltä pullosta löytyy viisaus ja kuten useimmat varmasti tietävät, sieltä kuitenkin ajan saatossa löytyy kurjuus ja toivottomuus.

Kun ihmistä miettii, on mielenkiintoista se, kuinka me olemme riippuvaista toisistamme. Ja mielenkiintoista on se kuinka tunteet ja tunnelmat tarttuvat ihan huomaamatta ja ellei ole skarppina, löytää äkkiä itsensä toivottomuuden suosta.
Meillä on paljon sanoja ja määritteitä, jota hokemalla voi myös saattaa itsensä sinne toivottomuuden ja kelpaamattomuuden suohon, josta ylös pääseminen ei sitten olekaan enää niin helppoa.

Lämmintä riittää, aurinko ajoittain paistaa ja tiirat jutustelevat tuolla joella....