Olen tässä muutaman päivän tutustunut tähän sinkkukeskusteluun ja törmännyt "ammattisanastoon", joka on minulle entuudestaan outo. On pitänyt kovasti kuuklettaa sanojen merkityksiä.
Tietysti jokainen yhteisö, joksi myös tämän miellän, kehittää oman sanastonsa ja oman kulttuurinsa. Täällä se kulttuuri on paikoin ankea ja sellainen, johon uppoamalla kyllä menettää elämänhalun ja elämän kauneus tahraantuu.
Se muistuttaa minua siitä, että on tärkeä nostaa välillä katse läppärin yli ja ohi sinne omaan elämään ja realismiin, joka on hieman toiveikkaampi kuin mikä täällä välillä välittyy.
Kun lueskelin noita jännämies- rumamies-juttuja, nousi mieleeni tietysti runsaasti kysymyksiä, vaikka toki tiedän, että kovin monen jutun takana on vain roolipeli. Kuitenkin roolipelissäkin on se sudenkuoppa, että kun riittävän kauan jossakin maaimassa on, se väkisin tarttuu ja kuva alkaa muuttua sen kuvan kaltaiseksi, jota täällä esittää.
Jossakin olen törmännyt siihen tarinaa intiaani-isoisästä , joka puhelee lapsenlapsensa kanssa.
”Kuulehan poikani, ihmisessä asuu kaksi sutta. Toisen nimi on Paha. Se on kateellinen, ilkeä, pahansuopa, häijy, kaunainen ja ylpeä ja ylimielinen ja itsesääliin taipuva. Toisen nimi on Hyvä. Se on ystävällinen, iloinen, hyvänsuopa, antelias, anteeksi antava, rauhallinen ja myötätuntoinen ja toiveikas. Ne kaksi taistelevat ihmisen sisällä.” Aikansa tuumailtuaan poika kysyi: ”Mutta ukki, kumpi niistä voittaa?” ”Se, jota sinä ruokit”, vastasi ukki.
Toinen asia, jota jäin pohtimaan on se kuva naisista, jota täällä rakennellaan. Suomalainen nainen haluaa jännämiehen ja kun jännämiehen määritelmä näyttää olevan väkivaltainen narkkari tai alkoholisti, joka lopulta saattaa tappaa naisensa, se kuva on aika ankea. Ja jää tietysti miettimään millainen mies pitää naista tuollaisena? Siitä kuvasta näyttää puuttuvan naisen kunnioitus ihmisenä. Ja jos toista ei kunnioita....mitä siihen enää jää?
Toisaalta sitten se kuva, että juokaa viinaa, muuten jäätte yksin ( anteeksi viinamies, että otin tämän esimerkiksi)
Myös siitä nousee aika surullinen kuva elämästä. Niin moni kuitenkin näyttää oikeasti ajattelevan, että sieltä pullosta löytyy viisaus ja kuten useimmat varmasti tietävät, sieltä kuitenkin ajan saatossa löytyy kurjuus ja toivottomuus.
Kun ihmistä miettii, on mielenkiintoista se, kuinka me olemme riippuvaista toisistamme. Ja mielenkiintoista on se kuinka tunteet ja tunnelmat tarttuvat ihan huomaamatta ja ellei ole skarppina, löytää äkkiä itsensä toivottomuuden suosta.
Meillä on paljon sanoja ja määritteitä, jota hokemalla voi myös saattaa itsensä sinne toivottomuuden ja kelpaamattomuuden suohon, josta ylös pääseminen ei sitten olekaan enää niin helppoa.
Lämmintä riittää, aurinko ajoittain paistaa ja tiirat jutustelevat tuolla joella....
Tietysti jokainen yhteisö, joksi myös tämän miellän, kehittää oman sanastonsa ja oman kulttuurinsa. Täällä se kulttuuri on paikoin ankea ja sellainen, johon uppoamalla kyllä menettää elämänhalun ja elämän kauneus tahraantuu.
Se muistuttaa minua siitä, että on tärkeä nostaa välillä katse läppärin yli ja ohi sinne omaan elämään ja realismiin, joka on hieman toiveikkaampi kuin mikä täällä välillä välittyy.
Kun lueskelin noita jännämies- rumamies-juttuja, nousi mieleeni tietysti runsaasti kysymyksiä, vaikka toki tiedän, että kovin monen jutun takana on vain roolipeli. Kuitenkin roolipelissäkin on se sudenkuoppa, että kun riittävän kauan jossakin maaimassa on, se väkisin tarttuu ja kuva alkaa muuttua sen kuvan kaltaiseksi, jota täällä esittää.
Jossakin olen törmännyt siihen tarinaa intiaani-isoisästä , joka puhelee lapsenlapsensa kanssa.
”Kuulehan poikani, ihmisessä asuu kaksi sutta. Toisen nimi on Paha. Se on kateellinen, ilkeä, pahansuopa, häijy, kaunainen ja ylpeä ja ylimielinen ja itsesääliin taipuva. Toisen nimi on Hyvä. Se on ystävällinen, iloinen, hyvänsuopa, antelias, anteeksi antava, rauhallinen ja myötätuntoinen ja toiveikas. Ne kaksi taistelevat ihmisen sisällä.” Aikansa tuumailtuaan poika kysyi: ”Mutta ukki, kumpi niistä voittaa?” ”Se, jota sinä ruokit”, vastasi ukki.
Toinen asia, jota jäin pohtimaan on se kuva naisista, jota täällä rakennellaan. Suomalainen nainen haluaa jännämiehen ja kun jännämiehen määritelmä näyttää olevan väkivaltainen narkkari tai alkoholisti, joka lopulta saattaa tappaa naisensa, se kuva on aika ankea. Ja jää tietysti miettimään millainen mies pitää naista tuollaisena? Siitä kuvasta näyttää puuttuvan naisen kunnioitus ihmisenä. Ja jos toista ei kunnioita....mitä siihen enää jää?
Toisaalta sitten se kuva, että juokaa viinaa, muuten jäätte yksin ( anteeksi viinamies, että otin tämän esimerkiksi)
Myös siitä nousee aika surullinen kuva elämästä. Niin moni kuitenkin näyttää oikeasti ajattelevan, että sieltä pullosta löytyy viisaus ja kuten useimmat varmasti tietävät, sieltä kuitenkin ajan saatossa löytyy kurjuus ja toivottomuus.
Kun ihmistä miettii, on mielenkiintoista se, kuinka me olemme riippuvaista toisistamme. Ja mielenkiintoista on se kuinka tunteet ja tunnelmat tarttuvat ihan huomaamatta ja ellei ole skarppina, löytää äkkiä itsensä toivottomuuden suosta.
Meillä on paljon sanoja ja määritteitä, jota hokemalla voi myös saattaa itsensä sinne toivottomuuden ja kelpaamattomuuden suohon, josta ylös pääseminen ei sitten olekaan enää niin helppoa.
Lämmintä riittää, aurinko ajoittain paistaa ja tiirat jutustelevat tuolla joella....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Netissä jumittaminen on viihdettä ja omien tunteiden manipulointia.
Osa kun lukee, toistaa ja kirjoittaa noita jännämies-rumamies jne mantroja, niin ne nostaa sopivasti omaa adrenaliinitasoa tarvitsematta tehdä millekään sen enempää. Ihan sama, että ne ovat satuja, joita kerrotaan itselle ja muille! Niin suurin osa muidekin ihmisten maailmankuvasta on. Sopivasti väritettyä satua, joka on joko opittu lapsena tai kehitetty itse, mutta joka sopii sitten tiettyyn tunneprofiiliin.
Eli ätmijargonin tarkoitus on siirtää vastuu elämästään muille: pahat naiset, pahat jännäpaskat, iltse olen niin ruma etten voi koskaan saada naista. Turvallista ahdistuksessa rypemistä. Ja turvallista, koska ei ole itsellä valtaa mihinkään, että maailma on paha, ei tarvii muuttaa mitään kun ei voiisi muuttaa mitään Ja ahdistus on mukava ja tärkeä, vahva tunne, saa tuntemaan olevansa elossa eikä siitä halua luopua.
Eli siksi täällä tuollaista kirjoitellaan. Nimimerkkivakkareille sitten kuulumisten jaon palsta.
No mutta, täältähän on tainnut poistua kommentteja urakalla, voi sentään, pitänee pistää nettiin aloite, että saataisi tänne hiukan lempeämpi botti valvomaan. Eduskunta voisi laatia sellaisen lain, ettei ihan kaikkea saa poistaa täältäkään.
Epäilen, että täällä on joku ätmimode, joka poistattaa ätmilahkolaisuutta liian fiksusti kuvaavia viestejä.
Eipäs-juupas väittelyä vanhoista poteroista sallitaan, mutta uudemmat ja kriittisemmät kirjoitukset poistetaan.
Luulen kyllä että poistoja tekee enempi botti kuin ihminen.