En ymmärrä itseäni enkä tunteitani. Rakastan poikaystävääni. Ollaan oltu yli vuoden yhdessä. Kuitenkin mökötän hänelle jostain aivan turhasta, itken myös ja minua ahdistaa ja tunnen etten voi tehdä kaikkea mitä haluan vaikka hän antaakin ja hyväksyy minun tekemiseni. Lisäksi tuntuu välillä etten voi olla hänestä erossa viikkoa pitempää aikaa. Emmekä muistaakseni olekkaan niin pitkää aikaa ole ollleet erossa toisistamme. Minulle on myös todella vaikeaa antaa poikaystäväni mennä juomaan viikonloppuna kavereiden kanssa, enkä itsekkään kovin useasti käy pelkkien kavereiden kanssa juomassa. Ennen kävin useasti, mutta nyt sekin tuntuu jotenkin vastenmieliseltä.
Myöskin minua häiritsee kun emme ole ikinä riidelleet kunnolla vain jotain pientä kinaa jotka on selvitetty. Pelkään että sittekö se iso riita tulee niin se on suhteen menoa.
Myöskin minua häiritsee kun emme ole ikinä riidelleet kunnolla vain jotain pientä kinaa jotka on selvitetty. Pelkään että sittekö se iso riita tulee niin se on suhteen menoa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minkähän ikäinen mahdat olla? Onko elämässäsi muuten joku stressaava tai epävarma tilanne joka sitten vaikuttaa suhteeseennekin tuolla tavalla?
Älä tee ongelmia jos niitä ei ole, sillä kohta niitä on!! Kyllä niitä riitojakin tulee kun on tullakseen, eikä se suhde siihen kaadu, turha sitä on pelätä! Koita nyt miettiä, mikä sut tekee huonotuuliseksi ja stressaantuneeksi ja miten asiaa voi parantaa. Ehkä olet enemmän ärtynyt itsellesi kuin poikaystävällesi? Ehkä ITSE estät itseäsi tekemästä asioita? Ilman muuta menet ulos ja näet omia kavereitasi, tekee hyvää sekä sinulle että suhteelle jos on omaakin aikaa ja oppii olemaan myös ilman toista. Ja annat myös poikakaverisi mennä ja luotat häneen! Ehkä ongelmana on että olet jotenkin takertunut häneen liikaa ja sitten kuitenkin jotenkin epävarma koko jutusta. Älä pelkää koko ajan pahinta vaan uskalla luottaa siihen mitä on. Jos kerta rakastat poikaystävääsi ja teillä muuten menee hyvin, nauti siitä! Ja yrittäkää yhdessä puhua noista asioista.
Mun korvaani kuulostaa siltä, että jotkin patoutuneet asiat häiritsevät nyt yhteiseloanne. Se kunnon riita voisi mielumminkin pelastaa suhteenne, kuin tuhota sitä. Riitely puhdistaa ilmaa ja kuulostat ahdistuneelta. Neuvoni on, että nyt keskustelette asioista.. Mahdollisimman paljon ja perusteellisesti. Oletko suhteestanne? Vai kenties itsestäsi?
Olemme seurustellee vuoden ja tuntuu ettei minulla olisi muuta elämää kuin hän. Asumme molemmat kotona vielä joten nukkuminen menee vuorotellessa. Minua ahdistaa jos en näe häntä melkein joka päivä, jos joudun olla erossa en tiedä mitä teen, kuolen tylsyyteen, ihan kuin ei olisi muuta elämää. Ennen häntä kävin ulkona, hengailin kavereittan kanssa, nyt tuo kaikki on jäänyt, ulkona käy juuri koskaan kavereita näkee harvoin...Haluan olla vain hänen kanssaan ja kun en voi olen aivan hukassa...ja kun hän kumminkin haluaa nähdä kavereitaan niin joudun "hukkaan " monesti! Olenko liian takertunut? olen! Mitä teen!
Joskus suutun kamalasti siitä jos ei nukuta vierekkäin tai ei nähdä...enkä saisi koska siitähän poikaystäväni ei tykkää ja on kerran sanonut mulle että mä takerrun liikaa, mut se on kai mun luonne...kai se on, mut miten voisin muuttaa sitä ja oppia elämään myös muuta elämää...usein tuntuu etten halua muuta kuin olla koko ajan hänen kanssaa...ei tää oo tervettä...mitä teen?
Minulla e-pillerit sai aikaan tuollaisen käytöksen itsessäni.. ei heti, mutta viiveellä, eli en itse heti tajunnut että siitä se johtuu. Nykyään en käytä mitään hormoniehkäisyä ja olen paljon onnellisempi! Ei turhia mökötyksiä ja mustasukkaisuuskohtauksia yms. yms.