Tuo ikuisen väittelyn ongelma

Osaltaan tuo väittely syyllisistä on varmasti omien turhautumien purkamista. On pettynyt ihmissuhteissa ja sitä sitten purkaa syyttelemällä ja yleistämällä ja kun ei siitä halua luopua, ei tietysti myöskään synny muuta kuin eipäs-juupas -väittely.
Jossain määrin on varmasti kyse myös valtapelistä ja myös ihan tahallisesta provosoinnista.

Jos ajattelee ihan todellista tilannetta, että ihminen syyttää näissä parisuhdeasioissa sitä toista osapuolta, se voi helpottaa omaa olemista. Saa syntipukin, johon valaa koko sen turhautumisen ja katkeruuden, jonka joku on aiheuttanut.
Kun joku nainen torjuu ( tai mies), helpottaa varmasti , jos voi sanoa, että koko naissukukunta ovat paskoja, eivätkä arvosta miestä ( naista) Sellaista keskustelua käydään paljon.
Ehkä silloin unohdetaan se, että aina niissä tilanteissa on kaksi.
Tottahan sekin on, että kaikki eivät huoli kaikkia ja syitä on monia. Asiaa ei kuitenkaan ratkaise se, että yleistää sen oman kokemuksen koskemaan laajempaakin joukkoa.

Useimmat ihmiset haluavat parisuhteen, kumppanin ja se altistaa niille pettymyksille, jos ei löydä tai saa pakit. Se laskee itsetuntoa ja helposti sitten aletaan etsiä sitä syntipukkia.