Haaveet ja niiden toteutuminen

Hyvin paljon olen kyllä pyöritellyt, haaveillut ja suunnitellut asioita mutta yleensä aika pian siitä, kun se ajatus syttyy olen jo kyhäämässä sitä kasaan.

Eli pistän pyörät pyörimään sen asian etenemiseksi. Mutta realismi iskee väliin päin plättyy.

Kaikki ei ole aina vaan itsestä kiinni. ☺️

No heh, munkki on tehnyt valinnan ja opetellut ulos haluamasta asioita, mitä me ei munkiksi haluavat haluamme.

Onhan se täysin mahdollista sullekin itse ohjailla ja määritellä haluamisiasi, kun munkillekin. Ei ne ihmistä kummempia ole, taruolentoja tai mitään mihin sä et pystys.

Keskity, psyykkaa, ajattele, valikoi, päätä ja opi rakastamaan sitä minkä koet oikeaksi. 😛

Kaikilla meillä on oma haaveemme. Onko haaveilemisessa jotakin pahaa? Itselleni haaveet ovat eräänlainen eteenpäin työntävä voima. Tieto siitä, että huomisessa on jotakin mitä odottaa. Minulle ajatus siitä, että eläisin vain tässä päivässä enkä haaveilisi mistään tulevasta, on aivan hirvittävä. Se olisi jotenkin elämäni loppu.

On tietysti eri asia jos haaveet estävät nykyhetkestä nauttimisen. Jos ihminen elää aina siellä "sitten kun" -tulevaisuudessa. Jos ihminen kokee elämänsä alkavan vasta sitten kun on saavuttanut jotakin. Jos ajattelee onnen löytyvän vasta siitä jostakin tulevaisuudessa saavutettavasta. Silloin varmaan unohtaa elää sitä nykyisyyttä. Tai ehkä silloin ei halua elää sitä nykyisyyttä, jossa sitä jotakin ei ole. En tiedä, en osaa samaistua tuohon ajatustapaan.

Minulle haaveet ovat tärkeitä. Olen sellainen taivaanrannan maalari. Tai joku saattaisi sanoa kauniimmin visionääri. Minä tosin teen aina myös konkreettisesti töitä niiden haaveideni eteen. Ulkopuoliselle juttuni kuitenkin varmasti vaikuttavat juuri siltä, että haaveillaan mahdottomia ja ikinä ei olla tyytyväisiä nykyhetkeen. Itse havahduin ihmisten erilaisuteen edellisessä parisuhteessani. Olen ihminen, joka alkaa aina miettiä seuraavaa tavoitetta, edellisen ollessa vielä kesken. Heittelen ilmaan ajatuksia, joista osa on täysin päättömiä. On ihana kun joku tarttuu ajatuksiini ja heittelee niitä kanssani edestakaisin. Sieltä jostain löytyy sitten se seuraava tavoite. Ex mieheni oli hyvin erilainen. Hän koki kaikki ajatukseni kiveenhakatuiksi tavoitteiksi ja ahdistui "tekemättömän työn määrästä". Tämä erilaisuutemme oli lopulta ihan mahdoton ylittää. Söimme loppuun toistemme voimat ja uuvuimme sen taakan alle. Sellaista suhdetta en halua enää ikinä kokea. Haluaisin toki hyvän parisuhteen, kanssani yhteensopivan ihmisen kanssa.

Elän. Toimin. En juuri haaveile, kun onni on kuitenkin aina vain tässä ja nyt.

Haaveiden sijaan elämääni ohjaavat käytännössä hyväksi havaitut toimintamallit tai periaatteet. Jos eivät toimi, niin sitten testailen uusia.

Tällä hetkellä mottoinani on esim. "Käytä sitä mitä jo omistat", mikä on kivasti vähentänyt tarvetta hankkia uusia asioita ja lisännyt arvostusta ja tyytyväisyyttä. Toinen hyvä on "terveys ensin" eli pyrin ohjaamaan valintojani sen mukaan mikä vahvistaa terveyttäni. Mutta silloinkaan se ei ole jossain kaukaisessa hamassa tulevaisuudessa se terveys vaan lähellä, esim. seuraavassa päivässä.

Toi lista kuulosti karseelta, lapset ja omakotitalo? Hyi. :D

”Ihmisillä on muutamia hahmotelmia siitä miten se oma elämän tulisi mennä(elokuvana).”

Kellä ”ihmisillä”? Ei mulla ainakaan ole, ei nyt, eikä ole koskaan ollut. Ei myöskään mitään listaa.

-flowersreally-

Mulla on eläissäni ollut tasan yksi jo toteutunut iso haave ja se on ollut; oma rauha, oma asunto.

Omakotitaloille ja lapsille pärisytän kieltäni..

Olen onnellinen, eikä minulla ole listaltasi kuin tuo nro 4

Onnellisuus ei ole kiinni haaveiden toteutumisasteesta tai riippuu kai se tietysti haaveista. Jos haaveeni olisi olla onnellinen ja tavallaan se onkin haaveeni ollut, olen saavuttanut haaveeni. On aika etsiä uusi haave toteutuneen tilalle. Onnelillena on mukava asetella tavoitteita, pyrkiä niitä kohti vaihtelevalla menestyksellä ja nauttia siitä, että on elossa.

Itse kaipaan listalta lähinnä kakkosta ja seiskaa, ja kakkonen jo onkin.

Hei ap, toisessa ketjussa otinkin tuollaisia onnellisuuden "aineksia" esille ja listasin ne näin: koulutus, työ, riittävä toimeentulo, oma koti, parisuhde, lapset, terveys, ystävät, harrastukset. Listastani puuttuu sinun listasi taloudellinen riippumattomuus 50-vuotiaana, ikuinen elämä ja ikuinen seksuaalinen kyvykkyys. Nuo kolme asiaa harvemmin toteutuukaan... Tosin vähän riippuu, miten esim. ikuisen elämän käsittää tai riittävän seksuaalisen kyvykkyyden. Korvaisinkin nuo listasi kolme asiaa näin: hyvä talous 50-vuotiaana, hyvä ja kokonaisvaltaisesti tyydyttävä elämä sekä riittävä seksuaalinen kyvykkyys.

Koska opiskeluajat ovat pitkiä, koska moni opiskelee itselleen enemmän kuin yhden tutkinnon, koska työelämä on monilla katkonaista, pätkätöitä, osa-aika- ja määräaikaikatyötä eikä samalla alalla välttämättä tehdä koko työuraa, niillä on vaikutusta ihmisen talouteen ja myös talouden suunnitteluun. Kun niillä on vaikutusta talouteen, niillä on vaikutusta myös esim. omistamiseen. Pk-seudulla on yhä kasvava trendi, että ihmiset ovat mielummin vuokralla kuin satsaisivat omistusasuntoihin. Asuntolainoja ei uskalleta ottaa, sillä omaa työuraa ja työpaikan pysyvyyttä on vaikea ennustaa. Nuoremmalla sukupolvella ei ole myöskään sellaista tarvetta tai haluakaan omistaa omistusasuntoa kuin vanhemmilla sukupolvilla eikä siihen monella ole mahdollisuuttakaan.

Ihmisten välillä on suuria eroja, kuinka paljon noita onnellisuustekijöitä on elämässä, mitkä ovat lähtökohdat niiden saamiseen ja tavoitteluun. Uskon, että ainakin nuo itse luettelemani ovat onnellisuuden perustekijöitä. Tosin onhan aina niitä, joilla on nuo kaikki mutta he eivät silti tunne olevansa onnellisia. Ei olla koskaan tyytyväisiä. Onni ymmärretään vasta, kun se menetetään. Onnellisuuteen onkin kuuluttava myös elämänasenne, arvot ja maailmankatsomus. Elämässä voi sattua mitä tahansa, kaikki eivät saa elämäänsä kaikkea haluamaansa ja periaatteessa kuka vain voi myös menettää elämässä onnellisuustekijöitä; silloin onnessa on kysymys siitä tietynlaisesta asenteesta ja asennoitumisesta elämään itsessään muutosten keskellä. Niissä tilanteissa kysytään myös sitä, mikä on oman elämän pohja ja kulmakivi.

Viini ja laulu puuttuvat listaltasi, ei elämää ilman niitä. Viini tuo runot, laulu tanssin mukanaan.

Kurillani aloin vielä käydä tätä listamaisemmin läpi. Eli ihan aloituksen listan läpi läräämisellä.

1. Hyvän parisuhde - Nuorena janosin hyvää parisuhdetta, nyt mulla sellainen on mitä voin hyväksi sanoa. Mutta enää en kaipaisi uutta parisuhdetta, koen että se ei ole välttämättömyys. Sillä onni ei ole mikään tae parisuhteissakaan.

2. Hyvä työpaikka - Mielummin hyvä, kun huono. Elantoa varten minä töitä teen, en ajankuluksi enkä huviksi.

3. Omakotitalo - Ei tosiaankaan välttämättömyys. Nuorena haaveilin
uudesta hirsimökistä, pienestä talosta. Katselin kuvastoja ja piirtelin pohjia. Nuorena myös ostin yksin omakotitalon, jossa oli hirsirunko mutta lautavuori. Se ei ollut uusi eikä pieni, kuten haaveilin vaan peruskorjattava yli 100 neliöinen talo.
Yhtä hyvin viihtyisin rivarissa tai jopa pienkerrostalossa. Kunhan on kofikas ja kotoisa. Rauhallinen.
4. Lapsia - Haaveilin niistä vasta, kun sain tuomion etten niitä saa. Sain lapsia, vasta kun olin oppinut olemaan onnellinen ilman niitä. Olin siis jo onnellinen ennen ensimmäistäkään lasta.

5. Taloudellisen riippumattomuus 50 - vuotiaana - Olis ihan kiva juttu. En nimittäin tykkää elää jonkun rattaiston mukaan ja ehdoilla. Mutta pakkohan se on. En ole vielä keksinyt keinoa rikastua äkisti ja pian olen jo 50.

6. Ikuinen elämä - Ei helkkarissa ikinä! Masokismia.

7. Hyvä terveys - Oliskin joskus, vaan menetettyä ei takas saa..

8. Ikuinen seksuaalinen kyvykkyys - Ei ikinä tähänkin, masokismia. Seksi on yliarvostettua.

Joskus haaveilin parisuhteesta ja lapsista mutta sitten loppui haaveilu kun sanottiin rumaksi. Ei ole mitään haaveita ollut pitkän aikaa eikä unelmia. Ihmiset kysyy miksi asun vuokralla kun olis varaa ostaa isompikin asunto mutta mitä mä omalla asunnolla teen. Yksiö riittää enkä ole riippuvainen mistään. Elän vain päivän kerrallaan ja sitä tavallaan odottaa kuolemaa kun yksin elää eikä ole mitään tavotteita elämässä.