Kyllästyin vaimoni jatkuvaan halveksuvaan nälvimiseen virheistäni ja vioistani. Lapset, jotka ovat jo aikuisia, tai aikuisuuden kynnyksellä, jäivät vaimoni kanssa kotiin.
Nyt koitan nukkua henkilöautossani keskellä jorpakkoa, mutta saakelin kuumahan täällä on. Ei taida tässäkään touhussa mitään järkiä olla. Aamulla pitäis mennä töihin. Ei ole heleppoo.
Nyt koitan nukkua henkilöautossani keskellä jorpakkoa, mutta saakelin kuumahan täällä on. Ei taida tässäkään touhussa mitään järkiä olla. Aamulla pitäis mennä töihin. Ei ole heleppoo.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Oletko sanonut tuon vaimollesi? Näetkö itse tehneesi virheitä vai onko vaimosi mielestäsi keksinyt niitä?
Mitä vaimosi vastasi kun ilmoitit olevasi täydellisen kyllâstynyt hänen käytökseensä?
Mitä hän sanoi syysksi ilkeiden ja vihamielisten sanojensa valintaan?
Olisiko hä valmis poistumaan pysyvästi kodistanne ja antamaan sinulle ansaitun rauhan, vihdoinkin, vuosien piinaamisen jälkeen?
Voisitko laittaa kotinne myyntiin ja siten saada tuon riivaajan piinaajan pois elämästäsi?
Sinun on aika tehdä jotain konkreettista asialle. Pakeneminen paikalta ei ole oikea vastaus eikä teko. Kuule, se on piinaja jonka täytyy poistua. Ei sinun!
Mulla samanlainen nainen, muissa aina vika ei koskaan itsessään.
Itsellä oli suhde samanlaiseen naiseen, erotessakaan ei vielä tajunnut, ett ävika oli kuitenkin suurimmaksi osaksi hänessä ja hänen käytöksessään.
Kyllähän siihen väkisinkin kyllästyy pitkässä juokussa, kun toinen ei tee mitään muuta kuin nälvii ja vittuilee ihan mitättömistä pikkuasioistakin. Ihan jo kahvin keittämisestäkin jne ja sillä asenteella, ett ämitä pienenmpi asia, sitä isompi ja pidempään kestävä kitinä ja tölviminen.
Siinä ei kuulkaa enää rakkauskaan kanna, kun mennään tarpeeksi pitkälle.
Ja koko aika joutui olemaan varpaillaan, tiesi koko aika että jostain se narina taas alkaa. Ei vaan sitä tiennyt, että mistä milloin ja kuinka pahasti. Mutta tiesi sen tulevan.
Sitten huomasin itsestäni myöskin, että kun oli jatkuvaa halveeraamista muijan puolelta, niin pinna oli itselläkin usein helkkarin kireellä ja joskus tuli ärhenneltyä itsekin ihan turhan päiväisestä. Tai sitten kun muija alkoi sen suunsoiton, niin prähädin samantien aika pahasti. Ihan sillä vain, ett äsai toiselta suun tukkoon samantien ja kunnolla.
Siitä tiesin jo, että oli ihan turha olla enää yhdessä. Jätin hänet jo kertaalleen, ahdisteli ja roikkui perässä kuukauden ja erehdyin ottamaan hänet takaisin. Vielä kun porata nillitti, että hän on oppinut läksynsä ja välillä taas räyhäsi että mulla on muka muita naisia jne. Mutta tuo poraaminen lähinnä sitten hellyytti mut, mutta ei siinä mennyt viikkoakaan, ku aloitti sen saman sirkuksen taas. Vähän aikaa jaksoin, mutta sitten ero taas päälle ja sillä kertaa lopullisesti. Haukuin hänet vielä ihan totaalisen pystyyn, ihan syystäkin ja vittuilin vielä tosi törkeästi hänelle parista asiasta. Ajattelin että menee sitten tosiaan perille, ettei mun tarvitse olla hänen kanssaan enää tekemisissä. Ja tehosikin aika hyvin. Ainoa oli muutama kk eron jälkeen, kun hän uuden äijänsä kanssa teki 8-tiellä aika törkeätäkin kiusaa mulle, kun ajelin Uudestakaupungista kotiin päin. Et tiedä mkä siinäkin oli sitten, usuttiko uutensa siihen vai möläyttikö vain, et hänen exänsä(eli minä) ajelen tuossa tuolla autolla ja tämä uusi tyyppi vain sekosi siitä noin. Mutta eipä siinä, puolitoista vuotta jo kuitenkin kaikkinensa saanut olla ko hullulta rauhassa tuota episodia lukuunottamatta.
Siihen saat tottua. Miehen elämä muuttuu aika synkäksi vaihessa.Ilonpäivät vähissä.
Näin on kohtalo määrännyt.
Umpijäässä
Kysy vaimoltasi miksi halveksuu ja nälvii, haluaako päästä sinusta eroon? Keskustelkaa hyvät ihmiset kuin aikuiset. Ellei pysty keskustelemaan, erotkaa.
Lähteminen auttaa vain, jos aiot jatkossakin yöpyä autossa (et enää palaa kotiin vaimosi luo).
Ei muuta kuin kamat kasaan ja jakoon, kyllä tuo on nähty jo!
Ilmeisesti olet ns. hyvä mies, joten sinulle löytyy ottajia vaikka kuinka. Monet miehet eivät ymmärrä, että hyvistä 5-kymppisistä miehistä on valtava pula, miehiä on tarjolla hurjan paljon vähemmän kuin ottajia on.
Ei muuta kuin homma pakettiin ja viimeistään ensi keväänä sinullakin on uusi kulta kainalossasi. Vielä jos alat tanssimaan, niin kyllä olet elämääsi tyytyväinen - enintään harmittelisi, että miksi roikuit huonossa avioliitossa niin kauan.
Elämä on ... hyvä, jos sille antaa mahdollisuuden 🕺
Mistä se nalkuttaa ja nälvii toistuvasti?
Tuli mieleen, että voisiko olla kuitenkin kyse siitä, että sinä -ap- et ole halunnut vuosien aikana tehdä muutosta niihin asioihin ja tekemisiisi joista vaimosi sinulle on huomauttanut toistuvasti.
Tässä esimerkkejä joista -minä- olen huomauttanut avomiehelleni nyt yli 5 vuotta.
Joo on ihana mies, on hyvää seksiä jne jne, mutta perusasiat arjessa, ne veetuttaa nyt niin paljon, että minulla mitta alkaa olla täynnä ja olen lähdössä erilleen.
Ensimmäinen; Likaiset vaatteet. Olen sen sata kertaa sanonut, että älä jätä vaatteitasi olohuoneen sohvalle. Ei tarvitsisi avata kuin 1 ovi ja riisua kledjut pyykkikoriin, mutta ei. Ei vaan jostain syystä mene perille, jos en asiasta erikseen sano joka ikinen kerta. Jos minä en niitä sohvalta pois vie, niin siihen tulee seuraavan sauna/suihku kerran koittaessa lisää rättiä. Jos vieraita tulee, mies siirtää kledjut tyynesti pois lattialle sohvan viereen. Miestä ei tippaakaan häiritse ne siinä. Kerran minulta paloi pinna, huusin niin maan helvetisti ja kannoin sohvan viereen sen pyykkikorin ja tiuskaisin, että jos ne on kerran pakko siihen aina jättää, niin laita ne edes tänne, mutta sekös miestä vitutti, eikä periaatteesta suostu vieläkään laittamaan niitä koriin. Siinä se nökötti tyhjänä siivousta haittaamassa muutaman kuukauden kunnes kannoin taas korin pesuhuoneeseen. Oikeesti, en tajua mikä siinä on niin vaikeeta, että siitä pitää sanoa aikuiselle ihmiselle joka viikko! Se olettaa että minä vien ne siitä aina pois, miks näin, ei osaa vastata!
Toinen riidan aihe:laita käytetyt astiat astianpesukoneeseen heti syönnin jälkeen. Ei onnistu mieheltä. Jäävät yleensä ruokapöydälle, harvemmin menevät tiskialtaaseen, mutta eivät koskaan päädy astianpesukoneeseen kun se kone on kuulemma niin vaikeeta täyttää "oikein". Mulle on se ja sama miten ne siellä on, ei kuiteskaan osaa sanoa miten se kone pitäisi täyttää "oikein". Ja roskat. On rikkaimuri jolla vois vetäistä leikkuulaudalta leivänmurut pois, on roskis minne voi laittaa tyhjän jogurttipurkin, makkarapaketin sun muut kääreet ja jätteet, mutta siinä ne jätteet ja astiat pöydällä tai tasolla kököttävät toistuvasti. En ymmärrä. Minäkin käyn töissä, minullakin on välillä väsy, minä siivoan sen lasten jäljet mukisematta ja ihan ilolla siivoan ja ruokin kersat, ne ovat kivoja kersoja, mutta aikuinen ihminen on eri asia, pitäis silläkin jotain vastuuta olla meidän arjen pyörittämisestä eikä vaan pelkästään minulla.
Kolmas kestoaihe: Kenkien paikka. On varmaan helppo potkaista ne keskelle lattiaa jaloistaan sikin sokin, mutta mikä siinä on ettei niitä voi laittaa nätisti rinnakkain. Eteisen lattialla on, siis ihan joka päivä on, miehen lenkkikengät, turvakengät jne mikä minnekin päin. Oikeesti tympii tulla himaan, avata ulko-ovi ja heti ruveta oikoon miehen kenkii reunemmalle, että pääsen ees ovesta sisään.
Neljäs kestoaihe: sen duunit versus minä ja muut ihmiset. On kiva kun toinen tekee duunia paljon, ei siinä mitään vaikka se ei meidän yhteisessä taloudessa näykään rahallisesti mitenkään, mutta viimesin; jos on kuukausi sitten sovittu ja mun tulevalle synttäripäivälle järkätty yks kallis juttu, niin silloin ei todellakaan jäädä duuniin tekemään jotain ekstrahommaa kun pomo sattu pyytämään. Kyllä miehen pitää pystyy edes joskus sanoon pomolle, sori mut mulla on avovaimon kanssa sovittuna muuta tälle illalle. Mies veti herneen syvälle nenukkaan kun sanoin suoraan, että et jää töihin vaan tuut heti himaan! Siinä oli se ilta pilalla saman tien, ihan sama vaikka se olis ollut töissä! Täysin turha riita.
Tää "mun mielestä sille tärkeiden ihmisten unohtaminen" on toistunut useammin; jouluna kun oli sovittu mun vanhempien luokse meneminen, kihlajaispäivänä kun oli varattu ravintolasta pöytä, sen vanhempien 50 vuotis hääpäivä-tilaisuus, ei vaan tunnu kivalta kun sen työ ajaa mun ja muiden ihmisten yli toistuvasti, eikä se opi sanoon ei duunipaikallaan ylitöille.
Viides kestoaihe: miehen kersat. Tykkään niistä, ne on mulle ok ja tuun niiden kanssa hyvin toimeen, mutta pitäis niiden olla isälleenkin ykkösii. Mun mielestä on ihan peffasta, että se soittaa niille ja sanoo, ettei se voikaan tulla kun pitää jäädä töihin. Siis oikeesti, mies jää duuniin tekeen 15h työpäivää vaikka se on luvannut mennä kersojensa kanssa jonnekin. Etenkin kun se näkee kersojaan vain muutaman kerran kuukaudessa, niin sen pitäis pitää lupauksensa. Sen työt ovat sellasii että se voi tehdä niitä vaikka aamusta iltaan ja illasta aamuun muulloin eikä kukaan kuole vaikka se ei olis töissä.
Siinä meidän kestoriidanaiheet ja nyt olen alkanut kallistua sille kannalle, että miestä ei oikeesti kiinnosta mikään muu kuin se itse. Se tekee just niin kuin sitä itteensä huvittaa. Me muut ihmiset ollaan hänelle vain jotain "täytettä" joiden mielipiteistä ja hyvinvoinnista sen ei tarttee välittää.
Ikävä sanoa kestoaiheistasi; miehesi käyttää sinua lastenhoitajana ja siivoojana.. kotitonttuna. Varmaan ihan kiva lapsillekin, että joku heistä huolehtii, kun oma isänsä ei viitsi. Mutta sinun pitäisi ajatella itseäsi, omaa hyvinvointiasi ja jaksamista.
Kuulostaa+niin+tutulta+:(
Eipä se mies taida aina ylitöissä olla ???
Korjaan sun kommentista tän yhden virheellisen käsityksen.
En missään vaiheessa ole hoitanut enkä hoida miehen lapsia, ei ne oo meillä koskaan silloin kun mies ei ole kotona. Lapset on aina tervetulleita meille aina silloin kun mies on kotona, teen mielelläni niille ruokaa ja pidän kersoja hyvänä ja meillä on erinomaiset välit, pelataan pelejä, käydään lenkillä, laitetaan hiuksia jne. Ne on kivoja tyyppejä. Mutta en oo kertaakaan niistä vastuuta kantanut enkä tuu jatkossakaan ottamaan koska se ei oo mun tehtävä, niillä on jo omat vanhemmat.
Olen tavannut miehen yli vuosi niiden eron jälkeen, niillä oli ollut riitaisa ero ja välit miehellä kersojensa äitiin on yhä takkuset, mutta minä en haluu valita puolia ja mitä enemmän aikaa ollaan oltu yhdessä miehen kanssa sitä vähemmän haluun ottaa kantaa kummankaan hyväks.
Mun kertomat esimerkit olivat konkreettisia, miten yhdet ja samat pikkuongelmat kasvaa aina vain isommiks ärsytyksen aiheiks vuosien varrella, varmaankin puolin ja toisin, ja lopulta ne kaivaa ison railon parisuhteeseen.
Mä oon yrittänyt olla sanomatta noista, mutta kun tuntuu siltä että mies ei tippaakaan viitsi huomioida mua muualla kuin punkassa, joten monesti oon sanonut sille, ei kiitos ei sun tarttee sitten sängyssäkään miettii mitä mä haluun ja mikä tuntuu hyvältä jos muullon mun hyvinvointi ei kiinnosta.
Ja siitähän se iso riita taas syntyy.
Lasten tilanne surettaa sen takii kun ne tartteis ilmiselvästi isäänsä enemmän, mutta mies ei sitä tajuu vaikka takois pajavasaralla päähän. Se on ihan sikasääli ettei mies nää miten tärkeetä sen läsnäolo sen kersoille olis.
Kyllä se on töissä sillon kun se sanoo olevansa töissä, siitä ei oo pienintäkään epäilystä.
Ei muuta kuin lakki kourassa vaimo luo takaisin.
Jos vielä ottaa vastaan.